//jatkuu... //

Andreas irrotti miekastaan ja huokaisi. Hän mittasi silmillään vielä kerran läpi Naokin ja otti kumminkin Raikista hieman mallia ja sanoi:
"Kuusi silmää on aina parempi kuin neljä..."
Mikä tuokin kommentti oli?

Raiki ei ollut ainut, joka ei nauttinut sateesta. Siniset hiukset eivät olleet punaisia paremmat ja littaantuivat nekin ärsyttävästi päänahkaan ja kasvoihin. Hupusta ei olisi enää mitään hyötyä, joten Andreas jätti sen aloilleen. Hän alkoi harppoa suuntaan, johon oli ollut koko ajan menossa.

Kadulle oli muodostunut suuria, pieniä, matalia, syviä ja likaisia vesilätäkköjä kuoppiin ja töyssyihin. Kuravettä virtasi katukivien väleissä. Kadut olivat kumminkin tyhjät ihmisistä.

Naoki katsoi punahiuksiseen päin. Tämä vaikutti hieman suvaitsevammalta kuin kumppaninsa. Hän nyökkäsi sinihiuksisen kommentille ja päästi pienen hymyn kasvoilleen.
”Selvä. Onko teillä mitään tietoa missä suunnassa se majatalo voisi olla?” hän kysyi katsoen ensin punaiset ja sitten siniset hiukset omistavaa henkilöä. Seura vaikuttaa kuitenkin jokseenkin epäystävälliseltä. Täytyy pitää varansa. Huolellisesti laitetut hiukset liiskaantuivat päähän kiinni ja yksittäiset suortuvat valuivat kasvoille. Vesipisarat valuivat pitkin poskia ja leukaa.
”No jos vaikka lähdettäisiin sitten liikkeelle. Saattaisimme hyvällä tuurilla löytää sen majatalon ennen kuin olemme eläkkeellä”, mies sanoi ja tuhahti hieman astuen muutaman askelen eteenpäin.
”Inhoan tätä sadetta”, hän päätti tiivistää kaikki inhoavat ajatuksensa yhdeksi lauseeksi ja puisteli päätään hieman roiskuttaen vettä hiuksistaan. Olisipa minulla sateenvarjo Naoki ajatteli ja hänen olisi tehnyt saman tien mieli lyödä itseään. Tyhmä. Oletko sinä maagi vai et? Hän sätti itseään ja vilkaisi toisten suuntaan. Toivottavasti he eivät säikähdä. Haluavatkohan hekin sateensuojat hän tunsi velvollisuudekseen auttaa muitakin, kun kerran oli juuri tajunnut siihen pystyvänsä. Hän kääntyi kokonaan kaksikkoon päin ja katsoi heitä hetken tarkasti. Eivät he niin helpolla pelästy.
”Copertina pioggia umano”, hän mutisi hiljaa ja hänen sauvansa pää syttyi hohtamaan sinisenä. Kohta ilmaan hahmottuivat kolmen sateenvarjon ääriviivat ja hetken kuluttua ne laskeutuivat Naokin käteen.
”Kelpaako sateensuoja?” hän kysyi toisilta ja ojensi kummallekin sateenvarjoa.

Punahiuksinen puolihaltia seurasi tilannetta tympääntyneenä. Sinihiuksinen henkilö saattaisi aloittaa tappelun..., Raiki tuumi, vaikkei toivonutkaan uutta katutappelua, ja seurasi mitä tämä aikoi tehdä seuraavaksi miekallaan. Ote irtosi ja Raiki luuli kuulevan sinihiuksisen suusta huokauksen. "Kuusi silmää on aina parempi kuin neljä...", kuului sinihiuksisen suusta. Puolihaltia mietti pitäisikö tuohon sanoa mitään, mutta päätti pysyä vaiti, jospa he pian lähtisivät jatkamaan matkaansa. Puhumalla matka ei ainakaan taittuisi.

Sinihiuksinen henkilö näytti lähtevän kävelemään eteenpäin, siihen suuntaan mihin oli aiemmin mennyt. Raiki katsoi uusimpaan tulokkaaseen, vaaleaan henkilöön, joka vaikutti kysyvän kysymyksen liittyen majatalon sijaintiin. "Siinähän se pirun ongelma onkin. Ku ei tiedetä!", puolihaltia töksäytti kylmästi. Mies tunsi imevänsä kylmän sateen kuin pesusieni, hän oli märkä ja lisäksi kylmä kuin sade. Vasen käsi nytkähti jälleen pahaenteisesti ja punahiuksinen mies tarttui vasempaan ranteeseensa nopeasti. Jos löydettäisiin se saatanan majatalo vain niin sitten voisi sitoa tämän saakelin käden... Ehkei olisi pitänyt tulla koko helvetin saarelle.., mies mietti pidellessään rannettaan ja huokasi raskaasti.

”No jos vaikka lähdettäisiin sitten liikkeelle. Saattaisimme hyvällä tuurilla löytää sen majatalon ennen kuin olemme eläkkeellä”, vaalea henkilö, jolla oli sauva, sanoi ja näytti ottavan muutaman askeleen eteenpäin. Raiki huomasi olevansa ainut paikallaan oleva ja päätti itsekin lähteä etsimään majataloa. Ehkä mielialakin paranisi sen löydyttyä.
"Inhoan tätä sadetta", vaalea mies kuulosti sanovan. Katos, et ole ainoa, puolihaltia ajatteli, mutta päätti olla vastaamatta. Raiki oli ollut aikaisemmin tarpeeksi töykeä, ei kannattaisi enempää pahentaa asiaa. Raiki huokaisi jälleen ja katsoi hieman ympärilleen. Katu tuntui olevan täynnä erilaisia lätäköitä ja mies huomasi toisen jalkansa olevan yhdessä sellaisessa. "Helvetti!", puolihaltia murjahti tuntiessaan jalkateränsä olevan nyt kokonaan märkä. Mies irvisti. Hänestä ei taitaisi kohta löytääkään yhtään kuivaa kohtaa.

Edellä oleva vaalea mies näytti kääntyvän. Raiki katsoi tähän tympääntyneenä. ...mikäs nyt maksaa?, hän mietti ja katsoi sinihiuksiseen mieheen ihmetellen. Vaalea mies kuulosti mutisevan jotain hiljaa ja puolihaltia kääntyi katsomaan häneen. Miehen sauvan pää näytti alkavan hohtaa sinistä valoa ja pian vaalean miehen käsissä oli kolme sateenvarjoa. Raikin kulmat nousivat hieman. "Maagi...", hän totesi ja äskeinen ilme muuttui takaisin tympääntyneeksi. Vaalea mies tarjosi äskettäin taiottuja sateenvarjoja heille. Raiki irrotti otteensa ranteesta ja käsi alkoi heti väännellä omiaan. Mies nappasi nopeasti vaalean miehen kädestä sateenvarjon. "Kiitos vaan", puolihaltia kiitteli ja koitti avata sateenvarjoa (olivatkos ne kiinni?) oikealla kädellään, joka oli ihmeen hankalaa yhdellä kädellä.

//Outoa roolata pitkästä aikaa Raikialla.. o__o//

//Oletanko oikein, jos oletan tämän kuuluvan kuopattujen pelien joukkoon? Ei taida oikein jatkua...\\