//En tiiä, minne tämä pitäisi oikein laittaa.....


Tapahtunutta:

Fu hymyili Sangille, kuten he olivat aikaisemminkin todenneet, he saivat täällä aivan mahtavaa kohtelua, kiitos sen, että he olivat Aditin seurassa, vaikka nainen muuta sanoikin. Vaikka Fu ei huonon näkönsä takia pystynyt näkemään kovinkaan pitkälle - muut asiakkaat ja oikeastaan kaikki, jotka eivät olleet parin metrin säteellä miehestä, olivat hänelle pelkkiä väriläikkiä - hän osasi arvata, etteivät muut saaneet tällaista kohtelua. Millään kylpylällä ei voinut olla resursseja kohdella jokaista asiakasta kuin kuninkaallista, olisi se kuinka rikas tahansa. Ja Fulta ja Sangilta ei oltu vielä pyydetty mitään maksun tapaista, eikä Aditiltakaan sen puoleen, mikä vain lisäsi miehen epäilyksiä.
"Kiintoisaa", mies totesi puoliääneen. Hän päätti kuitenkin jättää kyselyt myöhemmälle, koko paikka, palvelijat ja erityisesti Aditi epäilyttivät häntä. Jos miehen olisi pakko saada tietää enemmän, hän saisi odottaa, että haltia olisi yksin, vaikka tuskin Aditi olisi helposti hoideltava yksinkään

Fu vilkaisi Sangiin päin, hän oli huolissaan naisesta ja omasta turvallisuudestaan. Vaikka hän olikin melko ennakkoluuloton, ei hänkään halunnut joutua jonkun ruuaksi.
Varmistuttuaan, missä Sang oli ja hymyiltyään tälle vinosti, mies seurasi Aditia, haltia kyllä tietäisi, minne olisi mentävä.

Sang jatkoi ympärilleen vilkuilua ja astui sitten lähemmäs ihmisvilinää, mutta joutui pysähtymään samantien ja läimäyttämään kädet kasvoilleen. Hänellä oli jo miltein liian kova nälkä. Hänellä oli suuria vaikeuksia pidätellä itseään ja näin paljon helppoa saalista sai syljen kihoamaan hänen suuhunsa. Hän piti kädet kasvoillaan kunnes totesi, että näkymä ei ollut pahin vaan se mitä hän kuuli. Hänen nälkäinen terästynyt kuulonsa kiinnitti huomiota jokaiseen sydämentykytykseen. Hän painoi kädet korvilleen ja puristi silmänsä kiinni. Muutaman kerran syvään hengitettyään hän sai koottua itsensä ja aukaisi silmänsä päästäen samalla käetensä putoamaan kyljilleen. Sang huokaisi ja astui Aditin perään.
"Miten tämä nyt sitten käytännössä tapahtuu?" hän kysyi muilta.

Aditin silmiä särki hieman ja nainen hieroi niitä. Kylmät kädet hieman hillitsivät kutinantapaista, mutta sitäkin helpotusta kesti vain hetken, sekuntti tai pari, joten palkkamurhaaja lopetti nopeasti. Se ei ollut mitenkään hienostuneen näköistä, se silmien kaivamisen. Silmistä sormet siirtyivät ohimoille, joille tykytys oli ilmestynyt riksa kyydin aikana. Mutta toivon mukaan sitä kestäisi enää minuutti enintään. Valkoisella marmorilla rakennettu aula oli kaunis ja todella uljas, vaikka se nyt ei kovin hyvin tullut väkijoukossa esille.

Mustahiuksinen kaunotar lähti määrätietoisesti kävelemään kohti pukutiloja, joista oli suora yhteys naisille tarkotettuihin je seka altaisiin. Mutta eihän he sinne jääneet, ehei, Sang kun halusi yksityisyyttä, joten heidän täytyi kävellä noiden viehkojen ulkoilma-altaiden ohi ja mennä ensin vieläkin kylmempään luolaan, jossa tuoksui aina välilä mikäkin, eukalyptuksen raikas tuoksu, tai kamala höyryistä ja luolan mähnästä lähtevä löyhkä.
Aditi siis lähti aulasta peräänsä katsomatta ja vilahti naistenpuolelle palvelija perässään (kyllä ne palvelijat varmasti opastaisivat kaksikkoa). Siellä hän kummempia ujostelematta riisui itsensä ja vaihtoi asunsa lyösään yukataan, kylpytakkimaiseen takkiin, joka oli pehmyttä silkkiä. Kylmää se ei kovinkaan pitänyt, joten nainen sitoi sen niin tiukasti ympärilleen kuin vain saattoi.

Kevein askelin, puukengät kopisten hän käveli yleisille lähteille odottamaan että kumpikin saapuisivat paikalle, tarkkaillen ympärillä liikkuvia pyhimyksiä.
_________________
Kylpylä oli tosiaan viehättävä, arkkitehtuurisesti kaunis ja muutenkin harvinaisen koristeellinen. Mies pystyi vain arvailemaan, kenen omistuksessa näin hieno paikka oli ja paljonko se oli aikoinaan maksanut sen perustajalle. Oletettavasti paikka oli paljon suurempi, kuin edestäpäin saattoi olettaa, etenkin jos täällä olisi jokin yksityinen, pimeä allas heille.

Fu vilkaisi Aditin selkää tämän kadotessa naisten puolelle ja hymähti. Oli harmi, että hän joutui olemaan se, joka meni yksin toiselle puolelle, Sanghan seuraisi Aditia. Olisi ollut mukavaa päästä jututtamaan jompaakumpaa kahden kesken, mutta sellainen ei käynyt ainakaan tällä hetkellä päinsä.
”Ah, joudun tosiaankin menemään yksinäni. No, nähdään pian”, Fu sanoi vilkaisten Sangiin päin ja nyökkäsi hienoisesti hymyillen. Hän itse poistui miesten puolelle, toinen jäljellä olevista palvelijoista mukanaan. Onneksi tuo tosiaan tuli mukaan, vaikkei mustahiuksinen olisi likinäköisyydestään huolimatta onnistunutkaan eksymään.
Harmi, ettei vaiteliaalta palvelijalta voisi kysellä mitään, jos täkäläiset olisivat vaaraksi heille, olisi typerää näyttää epäilevänsä näitä.

Yukata, joka miehen oletettiin pukevan päälleen, oli ehkä hieman liian iso, vaikka oletettavasti tuo olikin tarkoituksellista. Fulla ei kuitenkaan ollut ketään, jolle valittaa ja vaikka olisikin ollut, hän tuskin olisi vaivautunut kitisemään näin turhanpäiväisestä asiasta. Turhia nurisematta mies puki tuon asun päälleen, todeten sen omalla tavallaan erittäin miellyttäväksi.
Mieskin suuntasi yleiselle puolelle, luottaen tosin enemmän palvelijan opastukseen kuin olisi lähtenyt kulkemaan yksinään, hänhän olisi saattanut yksinään eksyä naisten puolelle, vaikka se epätodennäköistä olisikin ollut.

Sang huokaisi ja lähti yhden palvelijan perään. Tämä johdatti hänet naisten puolelle ja antoi hetken rauhan Yukataan pukeutumista varten. Sang vilkuili hieman ympärilleen ja laittoi asun päälleen. No ei tämä niin paha ole mitä voisi ajatella. Ja ei se, että en voi peittää hampaitani ole niin paha sekään, koska siellä paikassa minne me olemme menossa on käsittääkseni pimeää ja kukaan ei voi nähdä hampaitani. Ja vaikka näkisikin niin enhän minä ole vielä ketään tappanut. Toivottavasti siitä ei vain tulisi samanlaista kohtausta kun silloin metsässä Wu Mingin ja Viviannen kanssa. No kyllä se tästä Sang huomasi unohtuneensa ajatuksiinsa ja ravisti hieman päätään, jolloin hänen hiuksensa hulmahtivat. Hän nappasi eräänlaisen hiussoljen pöydältä ja kietaisi pitkät hiuksensa yksinkertaiselle nutturalle. Hän ilmoitti palvelijalle olevansa jo valmis ja tämä lähti johdattamaan häntä kohti kuka-ties-mitä.

Höyry kipusi taivaalle kauniisti ja sai maiseman näyttämään vieläkin utuisemmalta mitä se oikeasti oli. Tämän rinnalla lumimyräkkä näytti leikkivältä lapselta, joka tavoitteli utua. Jotenkin tunnelmaa latisti lihavat ja paljasta naisen lihaa kaipaavat raihnaiset ukot. Mutta mikäs siinä, niin kauan kuin ne tyytyivät vain katseluun. Täällä naiset olivat pyhempi asia mitä monet olivat tottuneet näkemään, joten yksikin epämiellyttävä hipaisu tai teko, niin mies sai lentää suoraan kylän portille ja nauttia ilmasta. Yleensä ne kuolivat.
Aditi veti syvään ilmassa olevaa hajua sisäänsä. Ilmassa oli ihana aromi, joka syntyi kun kuuma vesi tai ilma kohtasi jääkylmän. Se suorastaan raikasti oloa ja sai uudelleen synnyn tunteen.

Kauaa ei nainen saannut nauttia olostaan, vaan pian hän huomasi tutun hahmon, nimittäin Fun palvelijan. Tämä vain virnisti tuttua hymyään, joka ei ollut aivan "letkeä ja huumoria täynnä" vaan "ongelmia luvassa". Ei sille nyt vain voinut mitään, ensi kertalaiselle maanalaiseen kuumaan lähteeseen meno kun tuntui olevan melkoisen koettelevaa. Ei palkkamurhaaja itse muista ekaa kertaa, mutta varmaan hänkin oli nyrpistänyt nenäänsä hajujen skaalalle.
"Täällä näin" Aditi huikkasi ja etsi sivusilmällä arvon rouva vampyyria. Ei ainakaan naisen silmiin osunut, joten hän päätti ettei sitä odotettaisi. Muutenkin ininä sai mustahiuksisen hermot kireälle.
"Mikään ei estä sinua jäämästä tähän julkiseen altaaseen, tai kääntymästä sitten kesken matkan. Vieraanvaraisuuteni koskee tällähetkellä vain tätä kylpylää, joten heti kun ovi on loksahtanut kiinni takanasi lähteässäsi tästä rakennuksesta, voin vannoa että ilmaista palvelua ei näy enää" oliko tuo sitten uhkailua vai mitä, ihan sama.
"Herra Fu, mikä saa teidät muuten eksymään näinkin kauas ja syrjäiselle kylälle?" Aditi lähti askeltamaan kohti luolia, palvelija kyllä opastaisi Sangia.

Surkean näkönsä vuoksi Fu ei nähnyt paljoakaan muuta, kuin utua, vaikkei yleisten altaiden katselu oletettavasti olisi ollut mikään silmänilo, vaikka hän pystyikin kuulemaan, että paikalla oli kyllä asiakkaita. Vanhojen herrojen narisevien äänien kuuntelu ei myöskään ollut ilo korville, mutta mies ei vaivautunut valittamaan asiasta ja mitä hän olisikaan voinut vinkua?
Mies ei tiedostanut mukanaan olleen palvelijan sanatonta viestiä Aditille, joka huikkasi hänelle olinpaikastaan - mikä oli tarpeen, mies olisi saattanut aivan hyvin kävellä utuisessa kylpylässä naisen ohi tajuamatta tämän olipaikkaa - ennen kuin valitti Sangille tämän surkeasta asenteesta, ilmeisesti täällä naisen ei enää tarvinnut esittää mukavaa.
Uhkailu sai miehen kurtistamaan kulmiaan, Aditilla ei tosiaankaan ollut kohteliaisuuspakkoa täällä ja Fu ei edes halunnut tietää, mitä Sangille tapahtuisi, jos tämä viskattaisiin ulos. Toivottavasti Aditi ei päättäisi päästää heitä päiviltä ennen kuin he pääsisivät ulos, tosin likinäköisenäkin Fusta olisi jonkinlaista vastusta, tosin aseettomuudesta ei voinut sanoa samaa.

Fu käveli naisen rinnalla, vilkaisten Sangin suuntaan. Ilmeisesti mustahiuksinen oletti, että toinen pystyisi kyllä seuraamaan heitä, olihan hänellä palvelija oppaanaan. Kaksikko ei tuntunut tulevan ainakaan nyt kovinkaan hyvin toimeen.
Mies kohautti olkiaan Aditin kysymykselle.
"Pitäisikö siihen olla jokin erikoinen syy? Kaipasin vain vaihtelua ja vuorilla miltein kuoliaaksi paleltuminen nyt ei satu olemaan minulle arkipäivää. Eivätkä myöskään yleelliset kylpylät."

Sang seurasi palvelijaa ja huomasi toisten jo menneen. Jostain syystä eivät pidä minusta. No en kyllä tiedä pitäisinkö itsekään itsestäni jos tapaisin. Sang mietiskeli seuratessaan muiden perässä kävelevää palvelijaa. Häntä häiritsi syvästi miesten katseet ja hän puristi huulensa tiukasti yhteen. Täällä on aivan liikaa ihmisiä. Toivottavasti pääsemme nopeasti jonnekin hieman yksityisempään paikkaan Sang tuhahti arvostelevasti, kun joku erittäin lihava ja yököttävä mies iski hänelle silmää. Hän koki parhaaksi vain seurata palvelijaa hiljaa ja sivuilleen katsomatta. Hetken päästä he jo saavuttivat muut.
"Olen pahoillani, että kesti", hän sanoi kahdelle muulle ja painoi päänsä alas peittääkseen hampaansa. Sitten hän jatkoi palvelijan seuraamista hiljaisuuden vallitessa.

// ANTEEKSI. //

"No itseasiassa, tänne harvemmin eksyy noin vain turisteja, tänne tullaan, jos tiedetään jotain olevan. Kylä ei koskaan ole pitänyt kovaa ääntä olemassa olostaan, paitsi näin karnevaalien alla täällä on ihmeellisen täyttä," Sang liittyi heidän seuraan, Aditi jätti toisen huomiotta ja jatkoi "kaikki tulevat hakemaan puhdistusta, ja anomaan syntien poistoa. Niin kuin kuumilla lähteillä kerran vuodessa käynti pelastaisi sinut teoiltasi" nainen sanoi kylmästi ja katsoi ihmisten massaa, kaikilla oli oma syynsä tulla tänne, vaikka kaikki liittyivät jotenkin tulevaan juhlaan. Vaikka luulisi, että tyhjä kylä olisi masentava näky, tämä oli sitäkin masentavaa. Täällä oli ties mitä suurhenkilöitä, jotka tapattivat ihmisiä ja muita eläviä olentoja omaksi edukseen, huvikseen. Tappaminen ei ollut hupia, rankaisemista se hänestä oli.
"Ja kuka vähänkään järjen hiventä omistava" Aditi käänsi katseensa takaisin Fuhun ja virnisti kylmästi "lähtee sokkona kävelemään tuntemattomalle maalle, ja vielä vuoristoon. Jotain sinulla täytyy olla takana" Palkkamurhaaja vilkaisi vampyyriin takanaan ja osoitti sanansa myös tälle.
"Entä te, rouva Sang?" eikö vanhempaa naista sanota aina rouvaksi, vai oliko se vain jos toinen oli aviossa...

Vähän matkaa he kerkesivät kävellä, kunnes saapuivat luolan suuaukko, joka oli verhottu punaiseen kankaaseen. Kostea ja painava ilma leijui epämiellyttävän hajuisena paksun kankaan läpi, mutta se ei enää häirinnyt siihen tottunutta Aditia. Virnistellen hän vilkaisi kahden muun ilmettä, ja odotti, että vierellä kävelevä palvelija meni ja aukasi punaisen oven. Nyt aromi tuli vahvempana, kirpeänä ja kaameana. Virnistäen hampaat paljastavaa hymyään hän kumarsi hieman ja osoitti luolaa
"Vieraat ensin"

//Mietinkin, mikset ollut tätä aloittanut//

Fu käänsi katseensa tarkkaavaisesti Aditiin - nainen oli sen verran lähellä, että Fu näki tämän aivan hyvin ilman lasejaankin, vaikkei hänen lähinäköäkään voinut kuvata kaikkein parhaimmaksi - vaikka varoikin paljastamasta kasvoillaan muuta ilmettä kuin ihmetystä, kuin olisi halunnut sanoa: 'Minullako taka-ajatuksia? Taidat olla vainoharhainen' mutta noiden sanojen ääneen lausuminen olisi ollut huomattavasti epäilyttävämpää kuin totaalinen vaikeneminen.
Mies ei voinut olla hymyilemättä toisen mainitessa, että vain järkensä menettäminen lähtisi harhailemaan vuorille ilman karttaa tai tietoa, mihin tarkalleen ottaen oli menossa. Ilmeisesti Aditi epäili, ettei Fu ollut läheskään niin tyhmä, kuin oli käytöksellään antanut ymmärtää - vaikka olikin totta, että hän oli onnistunut hävittämään karttansa vuorilla, vaikka se olikin johtunut ennemmin huonosta näöstä kuin järjen puutteesta.
Fu ei vieläkään sanonut mitään, tällaisissa tilanteissa kannatti varoa sanojaan tai mieluummin olla hiljaa, jos se suinkin oli mahdollista. Jokainen sana sai hänet vaikuttamaan vain entistä epäilyttävämmältä ja miehellä oli jo oma mielikuvansa tästä paikasta. Jos he olettaisivat hänen olevan vaaraksi, he luultavasti päästäisivät hänet päiviltä.
Kylpylään vieminenkin oli saattanut vain olla osa suunnitelmaa, täällähän he olivat aseettomia.

Palvelijan avaaman verhon takaa tuleva haju tosiaan oli karmiva vaikka kohteliaana Fu pyrkikin olemaan nyrpistämättä nenäänsä tai perääntymättä kauemmas pannen samalla merkille, ettei haju vaikuttanut Aditiin mitenkään, toinen ennemminkin näytti heidän reaktioidensa katsomisesta.
"Kiitos, tämä on kunnia", mies totesi sarkasmin sävyttämällä äänellä ja käveli sisälle arvellen, ettei Sang halunnut mennä ensimmäisenä, vaikka kohteliaisuussääntöjen mukaan tuon naisena oliskin pitänyt mennä.

Sang kohotti kulmiaan Aditin rouvitellessa häntä.
”No en minä nyt rouva sentään ole”, hän sanoi ja virnisti jättäen kuitenkin kertomatta syitään vuoristossa olemiseen. Sangin olisi tehnyt mieli nyrpistää nenäänsä luolan hajulle, mutta totesi itsekseen, että ehkä siihen tottuu. Oli Aditikin näemmä tottunut. Hän astui Fun perässä sisälle luolaan.
”Kiitos”, hän sanoi ja nytkäytti niskaansa kuin pieneen kumarrukseen.

Sisällä haju vain voimistui, mutta Sang oli päättänyt ettei ilmaise mitenkään yököttävän hajun vaikutuksia. Siitäkös ne riemastuisivat jos rupeaisin yskimään tai pitämään nenästäni kiinni. En anna heille sitä iloa. Nainen tuhahti ja kääntyi katsomaan tulisiko Aditi pian.

//Poistin tuosta ne ylimääräiset viestit\\

Fu katosi verhon taakse ensin, jonka jälkeen Sang seurasi tätä tiiviisti perässä. Kumpikin koettivat näytellä, kuin haju ei ollut mitään, mutta tieto Aditin sisällä siitä, että kohta pahenisi, kutitteli neidon mahassa. Joten tyytyväisenä virnisttellen hän astui verhoista sisään ja pysähtyi heti, huomattuaan mustahiuksisen naisen pysähtyneen. Virne vain leveni myös mustahiuksisen huulilla, kummatkin olivat vain niin upeita.

Aditi huomasi olevansa aivan liian jutteleva näiden kahden seurassa. Fu näytti tyytyvän enemmän hiljaisuuteen, mitä itse naikkonen, joka piti itseään harva sanaisena. Jotenkin toisten tappaminen oli vähentänyt palkkamurhaajan keskustelu intoa, ja muutenkaan hän ei sallinut itsensä luovan sen kummempia suhteita muihin ihmisiin. Tuntui, että jopa Sang puhui vähemmän mitä hän. Pitäisiköhän nyt varoa.. Pieni vapautunut tunne silti kamppaili tiensä Aditin olemukseen, sillä täällä heitä ei voida mitenkään vakoilla, ja täällä palvelijat hiljenivät henkensä edestä, se oli yhteinen pelisääntö kylän ja luostarin välillä.

Reippaasti nainen nyökkäsi muita jatkamaan siniset silmät kiiluen. Sitä mukaa mitä luola meni syvemmälle, sitä ylemmäs hänen mielialansa nousi. Kahden muun hiljaisuus melkein tuotti hilpeyttä Aditille, mutta heti kun ajatus kikatuksesta keskellä synkkää ja haisevaa luolaa, kahden ihme hörhön kanssa vilahti, palkkamurhaaja säpsähti, toivoen ettei kukaan huomannut sitä (mikä on aika varmaa, nainen kun sattui kävelemään muiden takana). Olikohan ilmassa jotain muutakin kuin mätää.

"Täällä kylpemistä pidetään aina yhtenä suurena kokemuksena" haltija sanoi ja naurahti.


//Saitte selvää tai ette, here I come.

Fu käveli syvemmälle tuohon löyhkään. Tietenkään tupakoitsijalla ei ollut niin hyvää hajuaistia kuin niillä, jotka eivät polttaneet, joten miehelle tämä tuskin oli yhtä epämiellyttävä kokemus kuin Sangille, joka ei ainakaan ollut vaikuttanut tupakoivalta. Kerrankin polttamisesta oli siis jotain hyötyä, vaikkei huono hajuaisti kätkenytkään kaikkea tätä lemua.
Vaikkei Fu ollut vilkaissut aikoihin olkansa yli nähdäkseen heidän täkäläistä ystäväänsä, hän olisi voinut vaikka vannoa että Aditi oli varmasti tottunut tähän löyhkään, ainakin olemuksestaan päätellen - hän näytti suorastaan nauttivan tilanteesta, tietäen toisten hengittämisen olevan par'aikaa harvinaisen tuskallista.

Kuullessaan naisen sanat Fu pyöräytti silmiään. Nyt hän oli varma, että oli kuulevinaan pientä piruilua tuon äänessä, mikä varmisti hänen käsityksensä siitä, että nainen nautti tilanteesta kuin myös siitä, että Aditi oli pahemman luokan sadisti ja tällä hetkellä mies ja Sang olivat hänen leluinaan.
Paikka ei muutenkaan vaikuttanut turvalliselta, koko kylpylä... mutta likinäköinen ei ollut varma, halusiko tietää mitä tässä oli vikana, ehkä hän haluaisi ennemmin päästä takaisin mukavaan ja hyvänhajuiseen hotellihuoneeseen rauhallista iltaa viettämään.

"Sen uskon", mies totesi Aditin sanoihin. Kyllä, tämä oli melkoinen kokemus, muttei välttämättä positiivisella tavalla, kuten Aditi tuota ei välttämättä ollutkaan tarkoittanut.
Pirullinen naishenkilö.

Sang päätti kuunnella toisten puheita hiljaa, koska epäili vahvasti oksentavansa jos avaisi suunsa. Tällä hetkellä hän ei kiittänyt voimistuneita aistejaan. Erityisesti vampyyrin eläimellinen hajuaisti vaivasi häntä nyt suuresti, sillä hän haistoi lemun kahta vahvempana kuin normaali ihminen olisi sen haistanut.
”Kokemus todellakin”, Sang päätti avata suunsa sulkien sen kuitenkin pikaisesti. Jotenkin oksentaminen noiden kahden nähden tuntui jotenkin erittäin epämiellyttävältä ajatukselta. Muutenkin minkä tahansa sellaisen tekeminen, joka saattaisi missä tahansa olosuhteessa olla epämiellyttävää tuntui reilusti epämiellyttävämmältä, kun nuo kaksi olivat läsnä. Nainen ei tiennyt miksi halusi niin sanotusti olla erilainen, jotenkin viileämpi, tunteettomampi ja tyylikkäämpi noiden kahden seurassa, mutta jostain syystä hän vain oli. Hän huokaisi kävellessään ja vilkaisi muita.
”Olemmeko syvälläkin maan alla?” hän päätti edes yrittää elvyttää keskustelua, koska nykyinen tilanne tuntui hänen mielestään lievästi sanottuna vaivautuneelta. Ei sillä, että minua oikeasti kiinnostaisi vähääkään miten syvällä olemme, mutta parempi ehkä puhua jotain kuin olla vain vaivautuneena hiljaa. Ja voisin edes yrittää kerätä jonkinlaisia pisteitä heidän seurassaan, koska he eivät näytä pitävän minusta mitenkään luvattoman paljon Sangilla ei ollut aikomustakaan sanoa ajatuksiaan ääneen, mutta katsoi silti toisia hieman varautuneesti kuin peläten, että he olivat kuulleet hänen ajatuksensa.

//Anteeksi, kun kesti, mutta on ollut aika paljon tekemistä\\

//WOOT, tuo yksi offtopik aihe sai minut niin liekkeihin, että kai sitä on pakko vastata. ANTEEKSI kesto.

"Olemmeko syvälläkin maan alla?" Sang kysyi, ja virnistelevä nainen vai huokaisi kuin pienelle lapselle, joka kysyi ollaanko jo perillä.
"Olemme vasta hetki sitten lähteneet luolan suulta, joten arviolta maata päämme päällä voisi olla.. kolmekymmentä metriä" alkumatka oli vielä kovin loivaa, mutta mitä syvämmellä he menisivät, sitä jyrkemmäksi ja liukkaamksi luola menisi. Kiiltäviin seiniin oli onnettomien avuksi onneksi hakattu kivikaide, joka kylläkin naarmutti sormet verille. Mutta joku voisi kutsua sitä hätkähdyttävän upeaksi näyksi, punainen veri kiilteli kauniisti veden seurana kaiteella. Aditi vain ei nähnyt tässä mitään. Hienosti maalattu taulus oli kaunis, ihminen oli kaunis, ei veri, vaikka se kuinka oli ihmisen eliksiiri, ollut kiehtovaa. Ja kaiken lisäksi jotkut joivat sitä elääkseen. Miksi ihmeessä he eivät samantien syöneet räkää, hikeä tai hilsettä. Yhtä ällöttäviä ideoita veren kanssa.

Tähän väliin päätti mustahiuksinen nainen päästää naurahduksen, pitääkseen matkakumppaninsa hereillä.

Aditi Maécher osasi näytellä hyvin, tottakai, olihan se yksi perusopetuksista, mitä luostarissa käytiin läpi. Ja tällähetkellä neitokainen tunsi suurta halua olla nokkela, nenäkäs ja puhelias ihminen. Joka kuitenkin osasi olla sanomatta tiettyjä asioita, ja paljastamatta itsestään liikaa. Ja missäs sen mukavampaa olisi roolia harjoittaa, kuin ahtaassa, melkein kalman hajuisessa tunnelissa, jossa olisi ainakin vielä kaksisataa metriä jäljellä matkaa.

"Tiedättekös, ennen, joskus pahimpina sota-aikoina, tätä lähdettä käytettiin puoliveristen olentojen kidutuskammiona?" Nykyään, valitettavasti, paikka oli ennemminkin kuuluisuus ja jokaisen harrasuskovaisen "täytyy käydä" listalla. Ei sillä että Aditia harmitti. Vaikka hän oli kuinka kylmäverinen murhaaja ja tappaja, kiduttaminen ei ollut sitä parhainta oppi-ainetta, jonne hän oli aina menossa. Toisen kiusaaminen elämän ja kuoleman rajamaille ei tuottanut mitään muuta kuin ärtymystä ja kireitä niskoja.

"Nykyään sitä ei kyllä ole tehty pitkään aikaan, sillä luola on huomattu paremmaksi kylpykohteeksi. Jokainen siellä käynyt on kuin uudelleen syntynyt!" Yksi palvelija virnisteli Maécherin puheille. Tästä pitäisi raportoida paikan omistajalle.

Mitä syvemmälle he menivät, sitä pahemmaksi haju tuntui käyvän eikä joukon ensimmäisenä kulkeva Fu tuntenut oloaan kovinkaan miellyttäväksi hengittämisen vaikeutuessa löyhkän takia välillä miltein mahdottomaksi. Ensimmäisenä kävelemisellä oli kuitenkin etunsa, hän ei joutuisi pitämään yllä keskustelua ja vaikka olisikin ylläpitänyt sitä, hänen ei olisi tarvinnut varoa ilmeitään ja eleitään, joita Aditin - ja epäilyttävien palvelijoiden - vähintäänkin epäilyttävässä seurassa olisi järkevintä varoa.

Välillä toinen naisista rikkoi hiljaisuuden mutta mies antoi suurimman osan heidän sanoistaan kulkea ohitseen, tarttumatta kiinni mihinkään kuulemaansa tai miettimättä sitä sen tarkemmin.
Aditin jatkaessa paikasta kertomista Fu hidasti hieman askeliaan, kuullakseen kunnolla toisen sanat. Mies kohotti kulmakarvojaan Aditin miltein kiihkouskoisille sanoille eikä voinut olkansa yli vilkaistessaan olla näkemättä - vaikkain etäisesti, pimeys lisättynä hänen surkeaan näköönsä esti häntä näkemästä mitään vähänkin kauempana olevaa kunnolla - kuinka eräs palvelijoista virnuili.

Toivottavasti he tosiaan olivat menossa sinne, minne nainen väitti heidän menevän, Fu ei halunnut törmätä epämiellyttäviin yllätyksiin heidän päästessään lopulta määränpäähänsä vaikkei hän puoliverinen ollutkaan.

Sang tuhahteli. Nämä kaksi eivät todellakaan olleet parasta seuraa. Tylsiä kumpainenkin. Aditin puheet eivät jaksaneet kiinnostaa neitiä ja Fu oli vain hiljaa. Vampyyri haukotteli hiljaa vieden kätensä sirosti suunsa eteen peittäen näin tehokkaasti hampaat ja esittäen samalla jonkin verran kohteliasta. Nainen ei jaksanut välittää etovasta hajustakaan. Mädäntyvät ruumiit haisivat kuitenkin pahemmalle ja hän ei uskonut muiden piilottelevan kuolleita vaatteidensa alla.

Sang käänsi katseensa Aditiin päin tämän selostaessa jonkinlaista tietoiskua luolan aikaisemmasta käytöstä. Nainen pystyi vallan mainiosti kuvittelemaan luolan täyteen kiljuvia puoliverisiä. Olihan hänkin kiduttamista harrastanut. Joskus omaksi ilokseen, joskus taas muita järkyttääkseen. Muiden järkyttäminen oli jokseenkin mukavaa silloin, kun ei ollut enää mitään menetettävää. Joskus tappolistalla olevien ihmisten kiduttaminen toi vain mukavan olon naisen kieroutuneen pään sisälle.
Unelmoiva hymy leikitteli Sangin huulilla tämän upottuaan ajatuksissaan kiduttamisen saloihin.

[Onkos tämä peli avoin vai suunniteltu peli? Jatkuuko peli vielä? Vastauksen saatuani, tämän viestin saa vapaasti poistaa]

//Toivottavasti ei haittaa vaikka ropetetaan tänne. En viitsinyt tehä uutta topiccia, koska huomasin tämän käyvän hyvin ja uusin viesti oli yli kuukauden vanha//

Korkokenkien kapse kantautui tieltä, kun Nagiri ystävänsä Kyoterun kanssa kävelivät keskellä pientä kylää. Nagiri pysähtyi ja tähysti löytyisikö jostai jotain kauppaa mistä löytäisi sakset tai veitsen jolla lyhentää Kyoterun paksua turkkia.

Nagiri huomasi kuinka heitä tuijotettiin, varsinkin siivekästä lohikäärmesutta ja yritti kuiskata hänelle "Älä välitä toisen katseista, tuskin he sinun päälle käyvät, toisaalta siipesi herättävät kyllä huomiota" Tämän jälkeen Demoni suoristi jälleen turkkiansa joka vähän väliä meinasi tipahtaa hartioilta.

He jatkoivat pääkatua eteenpäin ja löysivät pienen asekaupan kyltin. Ulkoa asekauppa näytti hiukan ränsistyneeltä ja ovet olivat kuin saluunassa, pari pientä ikkunaa oli tietä päin ja niistä näki sisälle. Nagiri katsahti Kyoterua päin yrittäen saada toiselta vastausta menisivätkö he sisälle.

Kyoteru vilkaisi todella happamasti sisälle ja voimakas lehahdus ei tehnyt yhtään parempaa vaikutusta tämän mieleen.
"Taidat osata arvoida paremmin." Käänsi selkänsä kaupalle ja istahti kuin mikä tahansa kuulias eläin Nagirin viereen.

Ihmisten tuijotus kävi pikku hiljaa enemmän hermoille ja hänen karvat nousivat koko ajan pystympään, liikehtien hiukan levottomasti.

Yllättäen joku mies, kylä juopon oloinen, astahti pari askelta lähemmäs petoa ja naista pieni pilke silmäkulmassa.

Nagiri katsoi hiukan ympärilleen, näki vanhoja kaappeja, hyllyjä, pöydän ja aseita jotka olivat osa hyvässä ja osa vähän huonossa kunnossa. Demoni puhui kuin itsekseen katsoen kattoon "Parempaa emme taida löytää tästä kylästä"

Nagiri kääntyi nyt saluunan ovia päin ja näki kylä juopon näköisen miehen tulevan heitä kohti. Demoni otti erittäin viehättävän asennos, paljastaen reisiään ja hiukan olkapäätänsä, virnistäen leikkisästi, mutta silti intohimoisesti, joskin intohimo oli vain lumetta.

Juoppo huomasi ja oletti että tämän oma charmi oli vielä voimassa.
Vetäisi äkkiä hiuksiaan taakse ja asteli huojuvan itse varmasti asiakastaan vastaan.
"Iltaa neitoseni.." Kumarsi jopa kohtelijaasti.

Kyoteru murhati hiukan ja astui eteenpäin, yrittäen tehdä selväksi ettei halunnut epämiellyttävää ukkelia yhtään lähemmäksi.

Kaupan omistaja mulkaisi hiukan pahalla silmällä petoa "Anteeksi, mutta eläimiä ei saa tuoda sisään."
Luoden mitä hurmaavimman hymyn, kuin liki koko mustilla hampailla pystyi, ja mittasi pikaisesti katsellaan naisen muotoja.

Nagiri alkoi miettiä että miehiä alkoi olla kuin maanmutaa, mutta yksikään niistä ei ollut kovin hurmaava, paitsi Kyoteru hiukan. Nagiri vastasi "Iltaa vaan..." Hän katsahti juoppoa eka tylysti ja jatkoi sitten "Voisitteko ostaa meille sakset tai jonkun terävän miekan? Meil..siis minulla ei ole yhtään rahaa mukana, mutta voin korvata sen kyllä" Hän vinkkasi silmäänsä ja peitti hiukan sääriään.

Nainen huikkasi olkansa yli ja sanoi "Ollaan kohta lähdössä, menetätte pian hyvän maksavan asiakkaan jos eläimiä ei saa tuoda, eikä tämä mikä tahansa eläin ole" Hän paijasi sitten Kyoterua niskasta

"Tehkäämme sitten poikkeus tämän kerran." Irstas virne välähti miehen kasvoilla.
Juoppo kumarsi toistamiseen ja otti hiukan varovaiseti naista jälleen kädestä, että ehtisi vetämään sen pois jos tämän seurassa oleva peto kävisikin kiinni.
"Hyvä neiti, kutsukaan minua vain Raineriksi. " Antoi oikein ison ja märän pusun Nagirin pehmeälle kämmen selälle.
Käänsi sitten huomionsa Kyoteruun. "Aika pitkä turkki kesäksi. Mihin muuten tarvitsette miekkaa tai saksia."
Miehen vaatteet olivat likaiset ja täynnä reikiä. Hiuksia ei ollut liki nimeksikään, saatika hurmaavuuttaa edes selvästi teennäisessä käytöksessä.

Pedon pupillit meni pienemmäksi raivosta ja puri lujaa hampaitaa kun ei halustaan huolimatta voinut juuri nytten upottaa niitä kaksijalkaisen lihaan.
Ja se käsittämätön haju pakkotti jopa karskin uroon rypistämään kuonoansa ja hengittämään suun kautta.

Nagiria alkoi kuvottamaan miehen käytös ja varsinkin kun tämä pussasi häntä käteen, olisi demoni voinut lyödä miestä, mutta päättikin vain kikattaa ja katsoa toista pilke silmäkulmassa. "Tarvitsen sakset lemmikkini turkin leikkaamiseen, kesällä se on erittäin kuuma, eikä minulla ole oikein rahaa, herra Rainer"

Nainen katsahti jälleen ympärilleen odottaessaan miehen vastausta ja huomasi hienon lasikuvun joka oli myyjän takana, lasikuvussa näytti olevan hieno ja terävä miekka, paljon parempi kuin muut aseet tai välineet koko kaupassa.

Mies nyökkäili vain ja kavoi taskustaan sakset. "Eiköhän tämä tällä lähe." Mutta kun yritti leikata Kyoterun pörhöllään olevaa turkkia niin saksien teriin tuli koloja.
"No johan.. nyt on.." Kauppias kummasteli katsellessaa hiukan sahamaiseksi muuttuneita teriä.
Hörähti matalalla äänellään "Tämä onkin erikoinen tilanne." Tuumi hetken kunnes vilkaisi naista hiukan virnistäen, mutta vain ohi kiitävästi.
"Jos neiti tulisi minun kanssa taka huoneeseen katsomaan hiukan paremman leikkaus välineen."

Kyoteru Kurasa oli vain hiljaa ja istui paikallaan, upottaen kynsiään raivosta lattiaan.

Nainen katsoi vanhahkoa myyjää ja tuumasi hetken, kertoi sitten vastauksen "Voin tulla jos lemmikkini pääsee mukaan, muuten saat hakea leikkausvälineet yksin?" hän vinkkasi leikkisästi ja hiukan flirtaten silmäänsä. Nagiri tykkäsi leikkiä välillä vaikeastitavoiteltavaan ja joskus hän meni suoraan asiaan.

Juoppo tuhahti mulkaistessaan Kyoterua joka ihan tahallaan nosti hiukan suu pieliä niin että isot ja terävät hampaat paljastuivat.
"Jos nyt vaikka tulisitte yksin." Katsahti liki väkinäisesti hymyillen "Katsokaan kun yksi apulaiseni on allerginen eläimille, joten en haluaisi aiheuttaa apulaiselle turhia tupoamisia."
Raaputti hiukan takamustaan, vetästen tukkaansa taakse jälleen. "Ja.. maksusta voimme myös keskustella."

Peto vilkaisi tutkivasti Nagiria.