Kei oli niin omissa ajatuksissaan, ettei heti tajunnut mitä toinen kysyi.
"sinulla ei ole mitään syytä olla huolissasi minusta.." Kei piti hetken tauon eikä katsonut mieheen. "vaikka olisikin jokin hätä, pärjään ilman toisen apua.. mutta ei, ei ole mitään hätää.." Kei yritti olla miettimättä liekkejä. nainen piti päänsä kylmänä ja viimeisteli omaa osaansa työstä.
"alkaa tulla jo niin pimeä, ettei kannata jatkaa rakentamista.. eikä tänään sada.. eikö olisi parempi jatkaa aamulla?"

"Se kyllä on totta, parempi ettei liian paljon rehki tai ei aamulla edes herää" Arthur alkaa nauramaan kovaan ääneen asiaa eikä ollenkaan tajua, että on Kein seurassa. "Anteeksi äskeinen, jonkilainen outo tapa tullut tuosta" Arthur kumartaa hiukan Kein suuntaa ja laskee työvälineet ja hakee repustaan makuupussin kaltaisen nukkumavälineen ja menee talon sisälle. Arthur katsoo hetken sisäpuolelta ja menee normaalia pimeämpää nurkkaan jonne heittää makuupussinsa ja menee sen päälle istumaan. "Mitä pidät muuten pimeydestä, minun mielestä on mukavaa katsella pimeydessä kuuta välillä" Arthur sanoo kun näkee Kein tulevan kanssa sisälle

Kei naurahti. "ja tuo outo tapa kertoo, että ainakin olet oma itsesi.. ei tarvitse anteeksi pyytää, kaikilla on outoja tapoja."
Kei otti laukkunsa olalleen ja seurasi Arthuria taloon sisälle. hitaasti Kei käveli talon sisällä. Kein astuttua pimeään, hän oli täysin rento ja hymyili lempeästi.
"rakastan sitä.. en osaa pukea sanoiksi minkälaisen tunnetilan pimeys saa aikaan. se vain tuntuu niin hyvältä, kuin kuuluisin siihen.." Kei yleensä oli kauhean varovainen, mutta pimeys sai hänet nyt siihen tunnetilaan, ettei hänen tarvinnut vahtia selustaansa. Kei laski laukkunsa maahan ja istahti itsekin.
"oletko koskaan pelännyt pimeää?" Kei katsahti Arthuriin.

"En tiedä olenko pelännyt ikinä pimeää, ei ainakaan mitään muistikuvaa ole. Ja miksi sitä pimeää pelkäisi kun kaikki sama voi tapahtua myös auringonpaisteen alla, kahta kauheammin jopa" Arthur katsoo Keitä joka on aivan rentoutunut "Sen kyllä huomaa että rakastat sitä, ulkona sulla oli koko ajan hartiat jäykkänä"

”sanotaan, että pimeän pelko pitää elossa. se on vale.. se ei luo turvallisuutta, niille jotka sitä pelkäävät..” Kei käänsi katseensa Arthuriin.
”elämä on muokannut minut vainoharhaiseksi päivän valossa.. jos sitä pahinta ei olisi tapahtunut, olisin erilainen.. en olisi tällainen..” vaikka Kei kertoi itsestään asioita, se ei toki tarkoittanut, että hän luottaisi seurassaan olevaan. Kei vain antoi ymmärtää, että luotti. useimmille Kein vale luottamus oli tuonut muille turvallisuuden tunteen, jonka piti niin kauan kuin tilanne vaatii. Kei kuunteli kuinka voimakkaasti tuuli alkoi ulvoa, mutta silti pysyi täysin rauhallisena.
”sinä kun olet reissannut paljon, niin onko jostain paikasta tullut sellainen, että haluat sinne uudestaan?” Kei kysyi.

"Ei oikein, kaikkialle minne olen mennyt, olen nähnyt kaiken haluamani, mutta en ikinä ole löytänyt mitään sellaista mikä on minua täysin kiinnostanut" Arthur huokaisee "Toivon todella että tästä tulisi sellainen paikka missä saisin viettää vanhuuden vuoteni kertoen tarinoita lapsilleni seikkailuistani."

"minulla on yksi paikka minne haluaisin uudestaan.. siitä on jo vuosia, joten tuskin isäkään muistaa missä osassa Aryliaa se on.. en edes voi liikuttaa häntä pitkiä matkoja, mutta silti haluaisin hänet sinne.. se on eräs niitty täynnä keltaisia kukkia. sekin on ainut paikka jossa todella tunsin olevani elossa.." Kei naurahti pienesti.
"no, toivottavasti tämä on oikea paikka sinulle ja tuleville jälkikasvullesi.. itse en ole ajatellut asettua aloilleni ja perustaa perhettä.." Kei oli hetken hiljaa ennen kuin jatkoi. "voin kyllä kuvitella mitä isä siihen sanoisi jos perustaisin perheen.. sanoisi tyyliin: Mitä! kuka on kehdannut vietellä minun pikku Keidencen!? maailman kirjat ovat menneet sekaisin." Kei jopa kuvitteli isänsä kauhistuksen. Alex voisi jopa vähän ylireagoida, kun otti Kein luonteenlaadun huomioon. mutta jos Kei joskus perustaisi perheen, hän ei antaisi lapsilleen tapahtua samaa, mitä itse joutui kokemaan pienenä. Alexin tavoin hän kouluttaisi lapsistaan ajan mittaan selviytyjiä.

"Jos ikinä löydän sellaisen paikan kun matkustelen täällä niin voin viedä sinut sinne. Kaikkien kuuluisu tietää omat paikat missä haluaa käydä." Arthur nouse ylös ja otti laukustaan eksoottisen näköisen astian ja meni joelle hakemaan vettä "No asettumista aloille ei kannata aina ajatella, vaikka muut puhuvat siitä ympärillä tai näkee sitä ympärillä, sen pitäisi tulla omasta halusta sitten, kun haluaa aloilleen" Arthur naurahtaa "Luulen että omat vanhempani luulevat jo että minulla on perhe, he odottivat että teen perheen heti kun täytän 18, mutta ei se ollut minua varten silloin." Arthur tarjoaa vesiastiaa Keille

Kei yllättyi kun Arthur sanoi voivansa viedä hänet sinne paikkaan, jos löytäisi sen."...kiitos" hän ei osannut sanoa mitään muuta tässä tilanteessa. Kei ihmetteli miksi tämä oli niin kiltti hänelle. toisen kiltteys toi hänelle pienoisen epämukavan tunteen, mutta ei antanut sen näkyä.
"niin, olet oikeassa.. ei sellaiseen ketään voi pakottaa.. tai no riippuu suvusta.. olen tavannut pari tyyppiä, jotka on pakotettu perustamaan perhe.." Kei meni selälleen makaamaan, kun Arthur meni hakemaan vettä.
"en tarvitse.." sanoi Kei, kun Arthur tarjosi hänelle vettä.

"Totta, jotkin suvut harjoittaa sitä..." Arthur sipaisee rauhassa vettänsä ja istuu taas varjoon. "Ai niin, unohdin kokonaan kysyä... Mitä aiot tehdä tulevaisuudellasi vai liikutko vielä virtojen mukana jonkin aikaa?" Arthur näyttää jo nyt hiukan anteeksipyytvältä kysymyksestään