Haltia nyökkäsi Belindan kertoessaan talonsa sijainnin.
"Minulle kieltämättä tuli ensimmäisenä mieleen että olisit kaupungista päin. Ei ehkä Mirasta kuitenkaan, jostain pienemmästä." Nainen sanoi.
Kun Romeo kysyi kauanko Belinda oli asunut täällä, Derüs jäi kuuntelemaan. Izabella polki vieläkin maata hermostuneena.
"Niin, se kai aistii jonkin läsnäolon. Tuuli voi kyllä kantaa hajuja pitkänkin matkan päästä." Nainen vastasi mittaillen hevostaan katseellaan.

Romeo istahti lumeen ja se sai Derüksen hämmästymään.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi mieheltä. Kuitenkaan ongelmaa ei näyttänyt olevan, sillä Romeo nousi ylös. Pian mies olikin jo matkalla rannalle. Derüs katsoi hetken miehen perään, kunnes kääntyi takaisin Belindaan päin.
"Kun kerran olet täkäläisiä, niin onko täällä susia, tai joitain muita petoja?" nainen kysyi.
"Hevoseni aistii jotain sellaista." hän täsmensi. Belinda vaikutti naiselta joka tiesi enemmän asioita, mitä itseasiassa toi julki päivänvaloon. Derüs loi katseen vielä Izabellan suuntaan. Romeo oli tullut takaisin.
”Voi, se on hieno. Niin taiteellinen.” Nainen naurahti. Hän puhalsi pienesti lumiukon ympärille niin että ohut, harsomainen lumikerros suli siitä pois. Jäljelle jäi vain kellertävää kauhtunutta ruohoa.
”Nyt sen ympäristö on siisti.” Haltia sanoi nopeasti. Häntä jäi vain mietityttämään ihmetteliköhän Belinda ja Romeo mitä hän oli juuri tehnyt.
”Osaan leikkiä tulen kanssa. Voin kuumentaa ilmaa. Siitä johtuen sain lumen sulamaan. Jos ihmettelette.” nainen selvensi kaksikolle. Izabella pyörähti uhkaavasti kohti lumitaideteosta ja se jos mikä sai Deran hätkähtämään.
”Hitto hevonen rauhoitu! Sinähän rikot tämän.” Derus kävi hevosen eteen.

Belinda hymähti, hän oli arvellut oikein, hän siis tosiaan oli kaupunkilaisneidin näköinen, mikä ei ollut välttämättä mitenkään huono juttu kun ajatteli metsässä yleensä asuvia, pörröpäisiä ja hampaattomia eukkoja. Sellaista Belindasta ei onneksi tulisi vielä vuosikausiin, ties kuinka pitkään hän vielä näyttäisi nuorelta.
"Kauanko? Muutaman vuoden ajan", nainen vastasi vinosti hymyillen Romeon kysymykseen. Tuo oli pelkkä puolitotuus, sillä Belinda oli asunut täällä huomattavasti pidempään kuin muutaman vuoden, mutta piti matalaa profiilia, hän ei tiennyt, liikkuiko hänestä mitään erikoisia juoruja täällä päin, muttei oliis yhtään ihmetellyt vaikka lähistöllä asuvat olisivat mutisseet ikinuoresta metsän noidasta joka asui jättiliskon kanssa.

Romeo näytti olevan kunnossa vaikka istahtikin lumeen. Pian hän nousikin ylös, lumiukkoaan jatkamaan, puuttuihan tuolta silmät ja nenä.
Belinda virnisti Derüsin kysymykselle. Kyllähän hän tiesi, mikä oli vialla, mutta tiesi myös, ettei kaksikko välttämättä pitäisi siitä, että hän nyt esittelisi ystävänsä ja toteaisi hymyillen, että tuosta hevosen kaikki huoli oli johtunut.
"Ei täällä pahemmin susia liiku, mitä nyt välillä eksyy metsästävä lauma kartuttaessaan aluettaan. Ne lähtevät kuitenkin melko pian pois, joten en usko susien olevan kyseessä", nainen totesi ja kohautti olkiaan. "Muista pedoista en tietenkään voi mennä vannomaan."
Vaaleahiuksinen käänsi katseensa Romeon lumiukkoon ja kohotti kulmakarvojaan selvästi huvittuneena. Olihan tuo lumiukko suloisen... outo. Varmasti omalla tavallaan taiteellinen.
"Se näyttää hyvältä", nainen totesi huvittuneena.

Derüsin pikkuinen lumensulattaminen ei naista hämmentänyt, toinenhan oli haltia ja useat heistä osasivat toinen toistaan erikoisempia juttuja, joten heidän seurassaan ei kannattaanut yllättyä mitään. Izabella taisi edelleen panikoida Iran takia, ainakin sen hermostuneesta olemuksesta päätellen.
"Ehkä sinun kannattaisi kokeilla viedä Izabella hieman kauemmas, ehkä se rauhottuisi", Belinda totesi ja käveli lähemmäs hevosta. "Sehän saattaa pelätä uusia ihmisiäkin."
Kyllähän nainen tiesi mistä tuo hermostus oikeasti johtui ja alkoi jo olla kyllästynyt hevosen panikointiin.

Romeo katsoi lumiukkoansa innoissaan. Ei hän ollut yhtään hämmästynyt siitä, kun Derüs oli tehnyt pienen tempun. Romeo katsoi, kuinka Derüs suojeli lumiukkoa, jonka Izabella melkein tallasi. Romeo hymähti huvittuneesti. Hänestä oli aivan sam jos se olisi tallonut sen. Voi hän uudenkin tehdä, jos mieli tekee, kun luntakin riittää.
Romeo katsoi hevosen panikointia ja kuunteli samalla Belindaa.
" Se voi johtua myös siitä", Romeo sanoi miettien, mutta hänestä se tuntui, että se johtui aivan jostain muusta, mutta hän voi olla väärässä. Vaikka hän on ollut hevosten kanssa tekemisissä monta vuotta. Mies kaivoi olkalaukustaan kelta vihertävän omenan ja ojensi sitä Izabellan turvan lähelle.
" Rauhallisesti vain. Ei ole mitään pelättävää", Romeo sanoi lempeästi ja yritti rauhoittaa hevosta. Häneltä oli jäännyt omena ja pari leipää laukkuunsa, jonka oli saannut eräältä mukavalta vanhalta naiselta, kun mies oli korjannut tämän rikki menneen aidan. Palkaksi hän oli saanut rahaakin, vaikka Romeo oli selittänyt, että hän ei tarvitse sitä niin paljon kuin vanha nainen tarvitsisi. Mutta nainen oli pitänyt pintansa ja änki rahat hänen laukkuunsa.

Muutaman hetken ajan Romeo oli yrittänyt rauhoitella hevosta, niin hän huomasi mustien pilvien tulevan sine, missä he nyt olivat.
" Pian alkaa varmaankin sataa", mies totesi ja katsoi taivasta. Miestä ei oikein kiinnostanut kastua, mutta lähistöllä ei näkynyt mitään hyvää sade suojaa ja ei se haitannutkaan. Oli hän ennenkin kävellyt sateessa, mutta sen jälkeen on tullut flunssa. Nyt oli tärkeintä saada hevonen rauhoittumaan. Iso parvi lintuja lensi metsään, etsimään suojaa, niin se ainakin näytti siltä.
" Täytyy mennä jonnekkin suojaan, ettei kastuta", Romeo sanoi mietteliäänä ja katsoi naisia. Ei kauaakaan kestänyt, niin alkoi satamaan oikein kaatamalla. Taivas synkkeni ja enimmikseen satoi räntää.
Nyt sitä kastuttiin.., mies ajatteli huvittuneena ja katsoi märkiä vaatteitaan.

Haltia huokaisi pienesti. Hyvä ettei täällä ole susia. En juuri nyt jaksaisi niiden häätämistä.
Belinda neuvoi viemään Izabellan kauemmas.
"Se saattaisi toimiakin. Ei hän kyllä ennen ole muita ihmisiä pelännyt, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin." nainen sanoi ja ohjasi hevostaan peruuttamaan. Izabella alkoi jo rauhoittuakin, kun huomasi etteivät muut panikoineet.
Izabella hamusi hiljaa Romeon ojentaman omenan ja pärskähti tyytyväisenä.

Haltia katsoi taivaalle.
"Todellakin, pian alkaa sataa. Ärsyttävää." Tietoisuus satamisesta sai Derüsin mielen mustumaan.
"Niin pitäisi." nainen sanoi suojaan menemiselle ja alkoi tähyillä jospa lähistöllä olisi jotain minkä alle piiloutua sadetta. Mutta ei mitään. Ei edes kuusta, tai muuta puuta, jonka alle kolmikko olisi voinut mennä välttyäkseen kylmältä. Kun ensimmäiset pienet räntälumet tanssahtelivat maan pinnalle Derüs kirosi voimakkaasti mielessään. Romeo ei näköjään ollut väärässä. Sade näyttää yltyvän nopeasti.
"Jospa lähdettäisiin jonnekin täältä?" nainen kysäisi ja katsoi kun tuuli alkoi muodostaa laineita järveen. Laineet muuttuivat hyvin pian aalloiksi, jotka kasvoivat kasvamistaan. Tuulikin navakoitui.
Kylmä ja äärimmäisen märkä lumentapainen kasteli vaatteet nopeasti. Haltian vaatteet alkoivat painaa kuin synti, sillä mekkoa ei oltu suunniteltu sadesäihin.

Kesäsade on kyllä oikein mukavaa, mutta tämä.. hän ajatteli ja laittoi kätensä pään päälle.
"Ja vasta paistoi aurinko. Jumalattaret eivät selvästikkään ole puolellamme nyt." nainen sanoi hymyillen vinosti, vaikka ei varsinaisesti koko jumaltarustoon uskonutkaan. Mutta pitihän tämmöinen koiranilma jonkun syyksi laittaa. Matkaviittakin loisti poissaolollaan, se sattui olemaan satulalaukun syövereissä.

Belinda katsoi nuorten hääräämistä hevosen ympärillä, menemättä tuohon itse mukaan. Tuskin se auttaisi Izabellaa pahemmin, nainen vain saattaisi säikäyttää sen vielä pahemmin, hänhän kuitenkin haisi Iralta.
"Eläimistä ei koskaan tiedä", nainen totesi puoliääneen, ei oikeastaan vastauksena kenellekään.

Sade ei tullut Belindalle yllätyksenä eikä se ollut naiselle lainkaan epämiellyttävää, hän oli aina pitänyt sateesta. Vaikka ilma olikin kylmä, hän ei voinut sanoa, etteikö olisi nauttinut rännän viileästä kosketuksesta ihollaan ja siitä, kuinka se suli ja muuttui vedeksi jonka pehmeä kosketus tuntui hyvältä paljaalla iholla.
Miellyttävyydestä huolimatta Belindalla ei ollut aikomustakaan jäädä tänne jäätymään kuoliaaksi.
Onnekseen Belinda asui lähellä, hän ei ollut ottanut takkia mukaan olettaen, ettei olisi täällä pitkään. Sade oli tietenkin ollut tähän aikaan vuodesta odotettavaa, mutta Iran kanssa jäisessä sateessa käveleminen ei ollut tuntunut yhtään epämiellyttävältä ajatukselta.

Eräs huono puoli siinä oli, että nainen asui lähellä ja tuon tajutessaan hänen mielensä synkkeni, sillä ajatus ei miellyttänyt hänen kaltaistaan yksineläjää sitten yhtään. Belindahan olisi se, joka joutuisi majoittamaan nuo kaksi sateen ajaksi jollei pidemmäksikin aikaa.
Kuitenkaan nainen ei voisi olla niin sydämetön, että jättäisi toiset sateenarmoille.
"Minä ainakin lähden takaisin kotiini, voitte tulla mukaani jos haluatte, mutta ainoastaan sateen ajaksi", Belinda totesi lopulta terävästi painottaen lauseensa viimeisiä sanoja, toivoen niiden merkityksen tulevan kaksikolle täysin selväksi.

Romeo nyökkäsi Belindalle merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt.
" Kiitos", mies kiitti ja hymyili Belindalle. Sitten miehen katse siirtyi Derüsiin ja Izabellaan. Kylmä räntäsade piiskasi kaikkia, jotka tulivat eteensä, kun tulli yltyi. Mies siirsi hiuksiaan pois silmien edestä, jotta näkisi eteensä. Mies katsoi taivaalle ja huomasi erittäin tummat pilvet, mutta Romeo kunnolla nähnyt, kun pisarat tippuivat silmiin. Hän räpytteli silmiään ja yritti katsoa, jos vaikka aurinko tulisi pian pois pilvien takaa, mutta siltä ei näyttänyt. Romeo huokaisi ja katsoi maata ja siirsi erittäin märkiä hiuksiaan pois silmien edestä uudelleen.
" Lähdetäänkö?", Romeo kysyi ja katsoi molempia naisia, mutta jäi katsomaan Derüsia. Izabella näytti hieman olevan paniikissa.
" Derüs, pärjäätkö hevosesi kanssa vai tarvitsetko apua?", Romeo kysyi melkein huutaen, kun tuuli ulvoi sen verran kovaa, ettei tavallista ääntä kuullut.

// Nyt ei oikein inspaa.. ;__; \\

Hento ja harsomainen lumipeite suli pois maasta. Se jätti jälkeensä vuolaasti valuvia puroja, jotka yhdistyivät ja pian valuivatkin Umotsun raivoavaan veteen. Sade ei tauonnut, eikä selvästikään aikonutkaan. Raskaan näköiset ja tummat pilvet eivät liikkuneet lainkaan taivaalla. Aikaisemmin lennelleet linnutkin olivat katsoneet parhaakseen häippästä jonnekin puun suojiin.

Belinda sanoi että he voisivat mennä hänen luokseen sadetta pitämään. Derüs hymyili.
"Se olisi ihanaa." Haltia sanoi.
"Mennään vain." hän sanoi hiljaa, sillä oletti että toistelu olisi turhaa, ja Romeo tuskin kuulisikaan mitään. Mahtava aalto rikkoontui rantakaislikkoon taivuttaen vahvat kortteet matalaksi.
Romeo oli huutanut jotain. Haltia ei ollut kuullut kunnolla mitä mies sanoi, joten kysymyksen tajuamiseen meni hetki. Kun nainen kuitenkin oivalsi asian, hän vilkaisi hevostaan.
"Eiköhän tämä tästä." nainen sanoi, kuitenkin hieman epävarmasti. Oli kuitenkin helpottavaa tietää että Romeo autaisi neitoa hädässä jos niikseen tulisi. Joskin Derüsissa nämä neitimäiset puolet olivat sen verran taka-alalla, että hän tuskin olisi se neito. Eikä kyllä Belindakaan. Nainen mietti samalla kun katsoi toista.
"Lähdetäänkö sitten?" nainen kysyi Belindalta.

//Sori, en ollut huomannut, että tänne oli vastattu ^^'//


Belinda totesi itsekseen, että hän tosiaan tulisi vielä katumaan pehmeyttään, olisi pitänyt jättää kaksikko sateeseen vikisemään ja suunnata Iran kanssa takaisin kodille. Nyt hän ei kuitenkaan voisi enää perua antamaansa lupausta päästää nämä kaksi kotinsa suojiin sadetta pitämään. Nainen kuitenkin totesi jälleen kerran, ettei hänen tarvitsisi sietää noita kahta nurkissaan pyörimässä yhtään sen pidempään, kuin tämä sade jatkuisi.

Kun Derüs oli saanut hevosensa jonkinlaiseen järjestykseen, kiinnittyi huomio taas sisälle menemiseen, Belinda nyökkäsi vastaukseksi toisen kysymykseen.
"Seuratkaa minua. Sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, mutta muiden lomaan on helppo eksyä, jos ei tunne paikkoja", Belinda totesi, välinpitämättömällä äänellä. Aluksi he kulkisivat tien mukaan, mutta jossain vaiheessa siltä olisi pakko poiketa pienille sivupoluille, muuta reittiä ei hänen kodilleen päässytkään. "Olen tottunut kävelemään nopeasti, joten jos ette pysy perässä, huutakaa, niin hidastan."
Vaikka naisen hyvä tuuli oli jo suurimmaksi osaksi haihtunut, hän ei silti halunnut eksyttää kaksikkoa tahallaan metsään, se olisi jo sen verran epäeettistä, ettei Belindakaan ollut valmis tekemään mitään niin radikaalia.
Belinda kulki sateelta tuoksuvan metsän läpi huolettomin askelin, kulkien tosiaan melko nopeasti, eikä vaivautunut vilkuilemaan olkansa yli, sillä oli varma, että nuo kaksi seuraisivat häntä, koska kaksikolla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Romeo seurasi Belindaa ja käveli erittäin reippaasti. Lumi muuttui sateen takia loskaksi ja kylmä tuuli yltyi voimakkaammaksi.
Mies katsoi taakseen miten Derüs pärjäsi hevosensa kanssa ja tämä näytti pärjäävän ihan hyvin. Joten romeo ei siihen puuttunut, vaan jatkoi matkaansa ja ei
välittänyt siitä vaikka loska kasteli hänen kenkänsä, kun hän oli jo muutenkin aivan märkä ja kaiken lisäksi kylmä, kun kylmä tuuli puhalsi kovaa. Romeo hytisi kylmissään hieman, mutta ei pysähtynyt sen takia. Miten lämpimästä päivästä oli voinut tulla näin kylmä? hän mietti samalla, kun käveli. Metsästä ei kuulunut mitään ääntä, vain sateen ropinaa. Puiden siimeksessä näkyi alkoi hahmottua talo, mutta oli sen verran synkkää, niin sitä ei nähnyt kauhean hyvin.

// Hieman kesti ja lyhyttä pukkaa.. Gomen\\

//sori kun vastaamisessa kesti, mutta kun en jaksanut ja sitten unohdin.\\

Derüs nyökkäsi Belindalle. Hän päätti nousta ratsaille, sillä tunsi olonsa jonkin verran varmemmaksi varmajalkaisen hevosen selässä. Vaikka nuori tamma olikin säikky, se luotti omistajaansa enemmän kun tämä oli hevosen selässä. Satula oli aivan läpimärkä, ja vielä naistensatulana äärimmäisen vaikea istua.

Izabella lähti pitkin askelin Belidan perään. Derüsia harmistutti kylmyys, joten hän sulki silmänsä ja alkoi ajattelemaan lämpimiä asioita, kuten aurinkoa ja tulta. Tovin siinä hengiteltyään hänen oli taas melko miellyttävä olo, joskaan tunne ei kestänyt pitkään, luonnottoman suurten pisaroiden tippuessa vaatteille. Oli pakko vain tyytyä kohtaloonsa. Sammaleen peittämä kivinen maa oli liukas, polku oli vielä kamalan kapeakin. Sade ei näyttänyt taukoavan vielä hetkeksi, joten Derüs oli erityisen kiitollinen Belindalle hänen tarjoamastaan sateen suojasta. Ihan varma tosin nainen siitä ei ollut, oliko talon omistaja aivan yhtä innoissaan lupaamastaan. Joka tapauksessa haltia nyt päätti ottaa tarjouksen vastaan. Metsä synkkeni entisestään, ja vaikka sade ei hellittänytkään, niin tuuli kuitenkin lakkasi melkein kokonaan, johtui varmaan siitä että Umotsu alkoi jäädä kauas taakse. Kun navakka tuuli ei puhaltanut enää, kylmentämässä entisestään matkalaisia, alkoi olo tuntua hieman paremmalta, tosin nyt vaatteet liimautuivat märkinä ja kylminä vasten ihoa. Hiuksetkin sai nyt kätevästi pois naamalta.

Puiden lomasta satoi mukavasti vettä Belindan kasvoille ja vaatteille ja pian nainen oli läpimärkä. Hänellähän ei ollut kovinkaan paksuja vaatteita päällään joten kylmyys hiipi hänen luihinsa harvinaisen nopeasti, pelkkä tahdonvoima esti Belindan hampaita kalisemasta. Hän ei näyttäisi heikkouttaan noille kahdelle, hän ei halunnut heidän sääliään tai huomiotaan.
Metsä tuoksui miellyttävältä vaikka vielä miellyttävämpi ja raikkaampi sen tuoksu olisi tämän sateen lakattua. Tuoksu olikin yksi niistä harvoista asioista, joilla puoliverinen pystyi lohduttautumaan. Hän tosiaan alkoi katumaan lupaustaan.

Kolmikon kuljettua huomattavan pitkältä tuntuneen matkan tuli näkyville pieni talo - tai suuri, riippui kai siitä, minkälaisiin rakennuksiin sen katsoja oli tottunut. Mökiksi tuota ei suoranaisesti voinut kutsua muttei myöskään kartanoksi tai edes omakotitaloksi. Talossa olisi voinut kuvitella asuvan perheen tai kenties pariskunnan mutta ainoa sen asuttaja - ainakin tällä hetkellä - oli Belinda, Ira harvemmin vaivautui tulemaan sisälle taloon jollei Belinda häntä erikseen sisälle pyytänyt.
Vaikka talon julkisivua olikin yritetty pitää siistinä, oli huomattavissa muutamissa paikoissa linnunpesien jäänteitä ja sateiden ansiosta kasvanutta sammalta.

Belinda pysähtyi odottamaan kaksikkoa kuistilleen, turvallisesti katoksen alle.
"Tallia minulla ei valitettavasti ole", nainen totesi ja vilkuili ympärilleen etsien katseellaan paikkaan jonne Dera voisi jättää hevosensa lepäämään, eihän eläinparkaa voisi sateenarmoillekaan hyljätä.

Romeo katsoi taloa ihaillen. Miehen mielestä se oli hieno ja aika suurikin. Hän itse oli tottunut hieman pienempiin majoihin vai voisiko niitä kutsua taloiksi. Vaikka oikeasti hän kuului rikkaaseen perheeseen, niin hän ei kumminkaan välittänyt siitä, että oliko talo iso kartano vai ei. Oikeastaan Romeo piti enemmän pienemmistä taloista. Mies käveli Belindan luokse katoksen alle.
” Toivottavasti meistä ei ole vaivaa sinulle”, Romeo sanoi ja katsoi ympärilleen hieman. Häntä paleli paljon, mutta ei antanut sen häiritä ja yritti olla ajattelematta sitä. Hän siirsi otsa hiuksiaan pois silmien edestä uudestaan. ’ Toivottavasti ei iske flunssa’ Romeo ajatteli ja katsoi, kuinka räntää satoi ja loppua siihen ei taida tulla vähään aikaan. Hän ei oikein tiennyt mitä sanoa tai tehdä, joten mies päätti olla siinä ja katseli katoksen alla muualle.


// Pahoittelen, että jouduitte odottelemaan\\

Belindan talo tuli näkyviin. Ilma oli sumuinen, joten eteensä ei nähnyt kovin pitkälle, mutta kuitenkin riittävän. Vaikka normaalioloissa haltia olisi pitänyt toisen taloa kauheana röttelönä jonne ei jalallaan astuisi, vaikutti se juuri sillä hetkellä suloisen kutsuvalta.
Niin talli. Tosiaan. Suuri hevonen oli jo nyt kokonaan märkä, ja haisi voimakkaasti. Ei sillä etteikö nainen ollut tuohon hajuun tottunut, mutta silti se sai hänet hengittämään suun kautta.
"Noh, voisin vaikka sitoa hänet puuhun kiinni. Jos sinulla olisi joku vanha viltti, tai vaikka tyhjä perunasäkki antaa, niin olisin kiitollinen. Saattaa minullakin täällä jotain olla." hän sanoi ja viittasi satulalaukkuun. Vaikka eipä siellä kyllä itään muuta ollut kuin aseita, paljon aseita ja työkaluja.

Derüs käveli lähellä kasvavan suuren kuusen luo ja sitoi hevosen siihen kiinni. Satulan hän otti pois selästä ja asetti oksalle roikkumaan. Kuusesta valui pieniä pisaroita harvakseltaan, paikka oli kohtalaisen hyvä. Nainen käveli, tai pikemminkin harppoi muiden luo, sammalen äännellessä jalkojen alla. Kengät olivat päästäneet vettä lävitseen. Olo ei pystyisi tästä kovin paljon pahentua.

//ja vielä anteeksi pyyntöni odotuksen takia\\

Belinda katsoi lempeästi röttelöistä taloaan. Hänellä ei ollut tallia tai minkäänlaista piharakennusta johon Derüs olisi voinut jättää hevosensa joten nainen tyytyi ottamaan pieneltä kuistiltaan viltin ja tarjosi sitä toiselle, jättäen sen lopulta lojumaan kaiteelle odottamaan jos sille tulisi käyttöä.
Nainen loi katseen Romeoon ja pakottautui hymyilemään.
"En minä voisi jättää teitä pärjäämään omillanne sateeseen, on minullakin sydän", Belinda totesi kuulostaen hieman ärtyneeltä. Hän ei pystyisi olemaan enää pitkään vihainen, Romeo ja Derüs olivat aivan liian kiitollisia jotta hän voisi äksyillä heille enää pitkään.

Belinda avasi oven, se ei ollut lukossa sillä talossa ei pitäisi olla mitään, mikä kiinnostaisi satunnaista ohikulkijaa, kaikki varastamisen arvoinen oltiin kätketty.
"Tarjoan teille jotain syötävää", Belinda totesi kävellen sisälle ja sytytti tulen takkaan."En lupaa sen maistuvan hyvältä mutta olette varmaan nälkäisiä."

Romeo seurasi Belindaa sisälle taloon ja katseli ympärilleen. Röttelö talo oli kyllä aika viihtyvän tuntuinen ja oli muutenkin jotenkin lämpimämpi olo, kun pääsi jonnekkin kuivaan paikkaan, jossa oli lämpimämpää kuin ulkona. Mies jäi seisomaan eteiseen niin, ettei olisi tiellä, kun Derüs tulisi sisälle. Hän katsoi, kun Belinda laittoi takkaan tulta.
" Kyllä maistuisi, kiitos", mies sanoi hieman hytisten, mutta ei tiennyt mitä tehdä. Menisikö istumaan penkille vai. Romeo päätti jäädä siihen seisomaan ja katseli pikkuista taloa katsellaan. Sade ropisi katossa ja se kuului aika selvästi sisällekin. Se oli kuin jotain sateen omaa musiikkia tai voisi kuvitella sen olevan taustamusiikkia

// Anteeksi tämä kamala kesto, kun olin unohtanut tämän ja kaiken lisäksi tästä tuli nyt aikamoisen outo ja lyhyt. I'm so sorry\\

Derüs nappasi viltin nopeasti ja juoksi tammansa luo. Hän heitti viltin hevosen selkään ja katsoi anteeksipyytävästi Izabellan silmiin. Se näytti kuitenkin närkästyneen omistajansa käyttäytymiseen, jättää nyt hänet sateeseen kastumaan!

Belinda asteli taloonsa. Dera meni Romeon perässä sisälle ja katseli ympärilleen. Vihdoinkin sateensuoja. Mies jäi seisoskelemaan, eikä haltiakaan viitsinyt asettua taloksi liian nopeasti. Hän yritti kuivata hieman kasvojaan pitkään hihaansa, ja huomasi uuden reiän harsomaisessa kankaassa. Mielessään kiroten hän laski kätensä ja jäi ajatuksissaan kokeilemaan reikää sormillaan yhä uudestaan ja uudestaan.

//onhan teillä intoa vielä jatkaa pitkän tauon jälkeen?\\