toinen näytti tosissansa miettiä Kein demonisuutta. Kei ohjasi sladen istumaan laatikon päälle. vajassa oli pimeää, mutta kuunvaloa sentään kajasti pienestä ikkunasta. katosta killui jos jonkin moisia terä aseita. Kei mietti, olikohan sittenkään hyvä jäädä vajaan vähäksi aikaa.
"luulisi että sinulla olisi jokin päämäärä.. vampyyrithan elävät pitkään, joten on varmasti tylsää olla tietämättä mitä haluaisi tehdä, oli sitten vampyyri tai ei.." Kei tuhahti irrottaen otteensa miehestä. " minulle tulee melkein aina vastuuta vähän kaikista.. ensisijainen vastuuni on adoptioisäni Alex. seuraavat vastuuni on vähän kaikki.. ja nyt olen vastuussa sinusta." hän nauroi hieman huvittuneena. miksi ihmeessä Keille tuli tapa olla vastuussa, niistä jotka häntä auttavat?
"vaikuttaa ase vajalta.." tuumisi Kei katsellessaan ympärilleen.

" Niin luulisi. Oli minulla joskus jokin päämäärä, muttei enää. Surullistahan se on, mutta ei sille voi mitään. " Sladen asenne oli kylmän pessimistinen ja se kuului myös äänestä. Mies katsahti välinpitämättömästi ympärilleen, siniset silmät hohtaen kirkkaina. Slade hymähti hiljaa toisen sanoille.
" Vastuussa minusta? Miksi ihmeessä? Millä tavoin olisit minusta vastuussa? " Mies jäi tuijottamaan hetkeksi demonia, sinisten silmien mustat pupillit pieninä viiruina. Hän ei halunnut kenenkään ottavan itsestään vastuuta, mutta yritäpä sitten kieltää tuollaistakin otusta sitä ottamasta. Vampyyri huokaisi.
" Elämä on monimutkaista.. Ja se olisi vähemmän monimutkaisempaa, jos et kantaisi huolta minusta. " Slade ilmoitti painokkaaseen sävyyn, katse taas siirtyen Keihin.

"voithan aina päättää uuden päämääräsi.. sinullahan on aikaa vaikka kuinka, joten elä täysillä.." täysillä eläminen oli juuri Kein tapaista, mutta näin pessimististä tyyppiä hän ei ollut koskaan tavannut.
"no kun.." Kei piti pienen tauon. ".. jos joku auttaa minua, jään velkaa. maksan toki aina velkani. jos auttajani kuolee, tämä päätyisi omatunnolleni, enkä halua sitä. se olisi minulle liikaa. en vain halua lisää syyllisyyden tunteita. niitä on jo muutenkin ihan tarpeeksi."
Kei oli vakava sanoissaan. "kuule elämä on yhtä monimutkaista vaikka en kantaisikaan huolta sinusta. en huolehdi sinusta vaan pidän vastapalvelukseksi sinut elossa. se on työni. olenhan entinen palkkiometsästäjä.."
"sinun pitäisi unohtaa ne muut jotka sinua hyljeksivät ja ole vähemmän pessimistisempi." Kei nosti pöydällä olevan sirpin ja katsoi sitä tarkemmin, lopulta kuitenkin laittoi sen takaisin paikallensa.

" Se vähempi pessimistisyys ei ole mikään ratkaisu minulle. " Slade totesi sitten, maata katsellen puhuessaan. " Minä pysyn elossa ilmankin sinua, olen vampyyri. Mutta vahingoittumattomana en välttämättä. " Slade tuhahti välinpitämättömästi omille sanoilleen, katsahtaen sitten toisen suuntaan. " Etkä sinä ole minulle mitään velkaa. "
Mies pysytteli hetken aikaa hiljaa, katsellen vain maata, ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen asenteensa ei auttanut hänen tilanteeseensa lainkaan. Hän oli omalle kansalleen luopio ja muut olennot pelkäsivät häntä. Siinä ei positiivinen suhtautuminen paljoa auttaisi. Parempi oli pysytellä varuillaan ja poissa muiden luota, olla poissa aiheuttamatta toisille lisää ongelmia. Ties vaikka muut vampyyrit seuraisivat häntä ja aikoisivat tappaa hänen ystävänsä kostaakseen Sladelle hänen 'rikoksensa'.

" Vain osa vampyyreista kykenee muuttumaan lepakoksi. Minä en kykene siihen. " Slade puri huultaan turhautuneena. Monet luulivat heitä kaikkia yliolennoiksi. Tosiasiassa vain muutama vampyyreista osasi erikoisia taitoja ja he muut olivat tavallisempia. Vaarallisia otuksia kaikki, mutta kuitenkin melko tavallisia. Eikä hän ollut edes tehnyt varsinaista rikosta, jota korjata. Pitäisikö siis alkaa tappamaan viattomia ihmisiä hänen oman janonsa tähden? Ei, Slade ei suostunut siihen. Eläinvertakin kun kerran oli tarjolla. Hän ei enää ainakaan tappaisi ainuttakaan ihmistä, ellei olisi aivan pakko. Hän ei halunnut. Ajatus ahdisti häntä kovasti. Mies liikahti hermostuneena, jääden tuijottelemaan käsiään.
" Miten minä voin korjata 'rikokseni'? Se, minkä he laskevat rikokseksi, on normaalia käyttäytymistä. " Slade katsahti toiseen, tutkaili demonia hiljaa sinisillä silmillään. Ei kukaan kyennyt häntä auttamaan, joten piti vain kestää.

Kei katsahti vampyyriä. "kätevä taito, jos lepakoksi voisi muuttua.. pääsisi niin ainakin helposti pakoon.."
"mutta kaikkihan olennot ovat vaarallisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.. jopa minä joka en taida olla ihminen.." Kei huokaisi ja katsoi käsiinsä. kuinkahan monta henkeä nämäkin kädet ovat riistäneet? Kei tiesi olevansa vastuussa kadonneiden ihmisten kohtalosta, vaikka tällä ei ollut varmaa tietoa miten sen oli tehnyt.
"niin.. rikostasi ei voida korjata.. aivan kuten minun rikokseni.. tai no.. rikokset.. ei voi muuta kuin jatkaa olemista.." Kei piti pienen tauon. " mutta kannattaa pysytellä niiden lähellä jotka hyväksyvät sinut tuollaisena kuin olet.." nainen halusi jollain tavalla auttaa Sladea muttei tiennyt miten.
Kei tiesi kuinka kamalaa oli kun joutuu hylätyksi, mutta oli onnellinen siitä että edes yksi hyväksyi hänet sellaisena kuin hän on. mutta edelleen pelkäsi jäävänsä yksin. se jopa paistoi hänen silmistään, vaikka Kei yrittääkin peittää pelkonsa.
"Slade.. kiitos, että olet yrittänyt auttaa selvittämään mikä demoni olen.. mutta luulen, että on parempi etten tiedä.. olet hyvä olento ystäväksi.." Kei taputti Sladen olkaan ja hymähti. "jos haluat voin pitää sinulle muutaman päivän seuraa, minulla ei ole kiire minnekään.. ainakaan tällä hetkellä.."

Niin, pakeneminen. Siinähän oli ollut Sladella jo pitkällisempi elämäntehtävä - paeta milloin mitäkin ilmestynyttä uhkaa. Joskus se oli hyvin vaikeaa. Toisinaan häntä kalvoi syyllisyys tuosta pakenemisesta. Sitähän vain pyrki välttelemään ongelmia, ei halunnut kohdata niitä. Jokin päivä ne kuitenkin tulisivat vastaan, eikä niitä voisi enää välttää. Siinä oli yksi uusi syy vampyyrille turhautua itseensä. Vain pelkurit pakenivat elämäänsä.
Mies kuunteli Kein puhetta. Niin, täytyisi pysyä niiden lähellä, jotka hyväksyivät. Mutta kuka sitten oikeastaan hyväksyi? Sladen mieleen ei tullut ketään henkilöä. Kenties tämä demoninainen hyväksyisi, mutta oliko sekään koskaan varmaa? Mihin sitten oikeastaan saattoi luottaa? Mies kätki epätietoisuutensa ilmeettömyydellä, ja kosketti kynsillään kasvojaan, katsettaan laskematta.
" Kyllä seura kelpaa, olen ollut kauan yksin ", vampyyri vastasi hiljaa toisen viimeisimpään kysymykseen. Oli mukavaa joskus puhua jollekin, viettää vain aikaa. Se korvasi sen tavanomaisen tylsistymisen ja turhautuneisuuden. Tosin nytkin vampyyri koko ajan tunsi epävarmuutta ja ärtymystä, kun ei tiennyt vastauksia omiin kysymyksiinsä, mutta antoi asian olla.
" Miten sinä sitten yleensä vietät aikaasi? " Mies kysäisi. Hänenkin olisi aika oppia pitämään yllä jonkinlaista keskustelua.

Kei katsoi Sladea joka näytti miettivän hänen puheitaan. siitäköhän että hän hyväksyisi Sladen? jos mies kysyisi asiaa Keiltä suoraan, hän vastaisi totuuden mukaisesti myöntävästi.
”mitä mietit?” sanoi Kei ajattelematta. hän hätkähti, kun ei ajatellut utelevansa toisen ajatuksia. outoa, alkoiko Kei todella luottaa Sladeen? tähän mennessä Kei ei luottanut kehenkään muuhun kuin adoptioisäänsä. Kein adoptioisä sattuukin olemaan ainut ihminen joka todella hyväksyi Kein, demonisesta olemuksesta huolimatta. mutta toisaalta hän luotti vielä vähemmän ihmisiin kuin muihin olentoihin.
”hyvä, että seurani kelpaa..” hän hymyili ja istui puulaatikon päälle, Sladea vastapäätä.
”tuota.. omistan baarin, jossa työskentelen harvoin.. siitä saa syyttää laiskuutta.. muuten kiertelen paljon maailmalla, kaupungeissa kerään välillä rahaa silmänkääntö tempuilla.. joskus saan ihan palkkiometsästäjän tehtäviä mutta rajansa kaikella mihin metsästys tehtäviin suostun..” Kei vastasi rauhallisesti. ”yritän välillä oppia hillitsemään aggressiivisuuttani..”
”miten itse vietät aikasi?” häntä kiinnosti mitä vampyyri, joka ei tapa ihmisiä tekee yleensäkin muutakin kuin pakenee ongelmia.

Mies hätkähti yhtäkkistä kysymystä, ja laski hieman päätään, purren huultaan. Täytyisikö ajatukset paljastaa tuolle demoninaikkoselle, joka näytti utelevan ihan hyväntahtoisuuttaan? Vampyyri kohotti varovaisesti sinisten silmiensä katseen takaisin toiseen, vastaten sitten mahdollisimman totuudenmukaisesti: " Ajattelin, miten voisin selvittää keneen voin luottaa ja keneen en. Mielessäni kävi myös ajatus siitä, hyväksyykö minua kukaan. " Sanojensa päätteeksi mies hipaisi kynsillään poskeaan, liikahtaen taas hieman.
Kei vastasi hänen aiempaan kysymykseensä ja kertoi omistavansa baarin. Vampyyri värähti hieman. Hänelle oli liiankin selvää, millaiset vaikutukset alkoholilla oli vampyyriin. Hyvinkin tappavat, kyllä. No, Sladen ei auttanut muu kuin pysyä kaukana kaikista mahdollisista pulloista.
Demoni tiedusteli, mitä vampyyri sitten teki. Slade hymyili hieman. " Minäkö? Opettelen paikkoja, teen veitsiä itselleni ja myytäväksi jotta saisin rahaa.. En pahemmin oikeastaan muuta. Välttelen seuraa; ihmiset kun eivät vampyyreista oikein pidä. Minun elämäni... no, se ei ole ehtinyt muuttumaan tylsäksi, vaikka saattaakin kuulostaa siltä ", mies kertoi sitten toiselle hiljaa.

Kei huomasi Sladen näyttävän epäilevän Kein hyväntahtoisuutta. ei Kei kovin hyväntahtoinen kyllä ollut mutta kysyi sen pelkästä uteliaisuudesta.
"vai niin.." Kei piti hetken tauon. "sinun pitää vain kysyä suoraan tai tarkkailla toisen käytöstä, että hyväksyvät muut sinut. luottamuksen sinun pitää antaa rakentua itsestään. itse en luota juuri kehenkään menneisyyteni takia. vähemmän minä ihmisiin luotan. vaikka ihmiset sanovat olentojen olevan petoja, niin kyllä ihmiset itsekin ovat petoja.. mielestäni hieman sairaita petoja.. olen nähnyt paljon ihmisiä jotka murhaavat omaa lajiaan.. mitä mieltä itse olet ihmisistä?"
Kei katsahti ikkunaan katsomaan sateen laantumista.
"olet taitava kun teet veitsesi itse.." hymähti Kei ja naksautteli sormiaan, kuunnellen samalla oliko joku lähistöllä.