//Samirix ja Minto, tänne päin~//

Lake Umotsu ei ollut enää tähän aikaan vuodesta jäässä, vaikkei tuo tärkein syy ollutkaan, miksi vaaleahiuksinen puolnymfi oli matkalla sen rannalle. Oikeastaan hänellä ei ollut kunnon syytä mennä tuonne eikä hän vaivautunut uskottelemaan itselleen mitään muuta.
Belinda oli harvinaisen hyvällä tuulella, mitä tarkoitti sitä, ettei hän suuttuisi jokaiselle, joka sattui puhumaan hieman varomattomasti vaan katsoisi pelkästään huvittuneesti, saattaen ehkä toisen tietoon sarkastisin sanoin, mitä typerää hän oli mennyt möläyttämään. Tietenkään sairaalloisen hyvällä tuulella nainen ei ollut, eihän tänään ollut tapahtunut mitään erityisen positiivista.

Juuri tällaisena päivänä ulos, kävelylle lähteminen oli tuntunut hyvältä ajatukselta vaikkei ilma ollutkaan kenties kaikkein paras mahdollinen, lämpötila oli pari astetta pakkasen puolella ja maassa oli hienoinen kerros lunta, juuri sen verran että siihen jäi askelten jäljet ja se narskahteli mukavasti - tai ärsyttävästi, miten sen nyt ottaa, yleisesti ottaen Belinda oli ennemmin jälkimmäistä mieltä - jalkojen alla ilman, että jalat suoranaisesti upposivat siihen.
Nainen kuuli hiljaisten askelten seuraavan häntä, tietäen noiden askelten lähteen olevan hänen summoninsa, Ira, jota ilman Belinda ei lähtisi ulos, summoni toi turvaa ja tunteen siitä, ettei hän ollut täällä aivan yksin. Valitettavasti tuon kanssa vierekkäin kulkeminen olisi kuitenkin saattanut herättää hieman huomiota, harva täkäläinen kuitenkaan tiesi Irasta, joten kaksikko kohtaisi toisensa vasta järven rannalla.

Nainen venytteli jäseniään raukeasti, oli jo melko varhainen aamu, aurinko oli vasta kurkistelemassa puiden latvojen lomasta, kuin odottaen vuoroaan päästä taivaalle.
Kaikkialla oli hiljaista satunnaista linnun laulua ja Iran rytmikkäitä askelia lukuunottamatta.
Aamua olisi tosiaan voinut kuvata kauniiksi.

// Löysin! ^^ .. Joo mä olen taas hiljaa.. -.-'\\

Nuori mies käveli ja hengitti mahdollisimman paljon raikasta ilmaa. Se jotenkin virkisti häntä ja sai miehen jotenkin hyvälle tuulelle. Vaikka lämpötila olikin hieman pakkasen puolella ja oli muutenkin hieman kylmä, niin oli jotenkin niin ihanaa kävellä ulkona. Mies pysähtyi ja otti lunta käteensä ja muotoili siitä pyöreän tapaisen pallon. Siinä kylläkin oli jotain ylimääräisiä paukkuja, mutta muistutti pyöreää muotoa.
Hyvä, että ostin nämä hanskat. Nyt niillä on hyvää käyttöä.
Hänelle tuli hyviä muistoja mieleen lapsuudestaan. Mies hymähti ja jatkoi kävelemistään pyöritellen lumipalloa käsissään.

Pian hän saapui Lake Umotsun rannalle ja katsoi kastanjan värisillä silmillään järveä. Lake Umotsu ei ollut jäässä ja oli tyynen näköinen ja rannan toisella puolella jonkin matkan päässä näytti olevan metsää. Näkyi vain puiden valkoiset latvat. Hänen oli pakko myöntää, että maisema oli kauniin näköinen. Ajatuksissaan hän meni kyykkyyn ja pyöritteli lumipalloaan lumessa. Täällä hän halusi olla jonkin aikaa vielä. Siinä hän oli ja muisteli niitä hyviä aikoja, kyllä hän nytkin viihtyi, mutta mies tunsi itsensä jotenkin tyhjältä ja yksinäiseltä, vaikka hän ei halunnut myöntää sitä itselleen. Lumipallo vain suureni ja suureni. Mies nousi ja tunsi pienen tuulen vireen kasvoillaan ja päätti tehdä pienen lumiukon ja ryhtyi heti tekemään.

// Nyt ei tullut kauhean pitkä, mutta yritän jatkossa tehdä pidempiä..\\

//viestissä Derüs tapaa siis Belindan, koska oletettavasti Belinda ja Romeo eivät ole tavanneet\\

Derüs oli lähtenyt liikkeelle jo kauan aikaa sitten, noin kuukauden hän ja Izabella olivat matkanneet, nukkuneet taivasalla ja yrittäneet pysytellä selväjärkisinä, päämääränään vain ja ainoastaan Lake Umotsu.
Kavioiden kopina maata vasten ja lumitierojen lentäminen kauas taka-alalle sai haltian naurahtamaan. Hän komensi Izabellan kovempaan laukkaan ja koetti itse pysytellä kyydissä kun hevonen pukitti. Satulalaukut kolisivat pahasti. Umotsu siinsi edessä valtaisena, tummana ja puuttomana pisteenä.
Naiselle paikka oli jo entuudestaan tuttu, mikä oli seikka joka sai hänet nauttimaan olostaan. Derüs oli matkannut koko yön lepäämättä, Izabellasta puhumattakaan, muttei turhaan sillä Umotsulle hän halusikin mahdollisimman nopeasti.

Tunnin kuluttua nainen ja hiestä märkä hevonen olivat saapuneet lähes järven rannalle. Matkaa oli vielä jäljellä ihan riittävästi.
Nainen taputti voikkoa kaulaa. Hän jalkautui ja heitti ohjat korkeassa kaaressa kaulan yli. Haltia näki edessään venyttelevän naisen ja iloitsi sivilisaation tuomasta turvasta. Uskaltaisikohan tyyppiä lähestyä? Dera mietti, mutta päätti ettei asia pohtimalla parane ja käveli tuntemattoman luo. Dera lähestyi naista hitaasti ettei tämä vain säikähtäisi.
"Päivää." hän sanoi kumartaen pienesti.
"Lake Umotsulle menossa? Minun nimeni on Derüs Acquilina." Nainen esitteli itsensä niin kohteliaasti kuin vain taisi, olihan hän käytöstapojen kuningas. Hevonen hänen perässään pärskähti, mutta nainen ei juuri nyt välittänyt tämän hienostelusta.

Haltia katsoi edessään olevaa. Ensimmäiseksi hänen katseensa kiinnittyi naisen hurmaavan pitkiin ripsiin. Mutta tuijottamaan hän ei suinkaan jäänyt, vaan kohdisti katseensa taas kohden järveä.
"Umotsu on kaunis kun se ei ole jäässä."

Deran ollessa vielä kaukana Belinda oli kuulevinaan laukkaavan hevosen kavioiden kopseen lunta vasten ja saman oli ilmeisesti kuulevinaan kauempana laahustava Ira, sillä sen vielä äskettäin kovaääninen askelten ääni hiljeni huomattavasti. Nainen oletti summonin piiloituneen lähestyvää hevosta, suurikokoinen lisko kuitenkin herättäisi hieman huomiota - ja kauhua - hevosen kaltaisien olentojen keskuudessa.
Ei kulunut kovinkaan kauaa, kun ääni voimistui, hevonen oli jo lähellä. Belinda vilkaisi olkansa yli nähdäkseen ratsastajan ja totesi tämän vaarattoman näköiseksi tytöksi. Tietenkin ulkonäkö saattaisi pettää, mutta melko nuoren näköinen haltiatyttö ei onnistunut näyttämään missään määrin uhkaavalta tai pelottavalta.

Derusin jutustelemaan tulo ei yllättänyt Belindaa, vaikka toinen niin vaikuttikin luulevan eikä naisella ollut mitään syytä kertoa toiselle, miten asia todellisuudessa oli. Hän kääntyi hitaasti katsomaan toista ja hymyili hieman vinosti, tuo oli kohteliampia hymyjä, mitä naisen suunnalta saattoi odottaa, oli hän hyvällä tuulella tai ei.
"Belinda Candido", nainen esitteli itsensä, saaden äänensä kuulostaan melko kohteliaalta vaikkei hän todellisuudessa tuollaisista perustanutkaan. Sama se, oliko hän kohtelias jollekin sattumanvaraiselle tyttöselle vai ei, tuskin heistä kuitenkaan ylimpiä ystäviä tulisi - ja jos tulisi, toinen varmasti antaisi alkukankeuden anteeksi.

Belinda kohotti kulmiaan toisen alkaessa jutustella Umotsusta. Nainen itse ei enää pitänyt järveä ihmeellisenä, hän oli käynyt kävelyllä sen rannalla niin monta kertaa, että siitä oli mennyt hohto.
"Kauneimmillaan se on kesällä", nainen totesi ja kohautti olkiaan. "Etenkin alkukesästä."
Kaksikko oli kävellyt puhuessaan, joten he olivat melko pian talven kauneudessa kylpevän Umotsun rannalla. Belinda hengitti tuota raikasta ilmaa josta saattoi aistia järven, nautiskellen tuosta. Tämä oli yksi niistä asioista, miksi hänellä oli tapana käydä juuri täällä kävelyllä. Ilmeisesti naiset eivät olleet ainoita järvellä, sillä melko lähellä oli nuori mies, ilmeisesti lumiukkoa tekemässä.

//Autohittasin hieman Derüsia jotta saisimme hahmomme Samirixin hahmon luo ^^ toivottavasti ei haittaa//

Romeo oli viimeistelemässä lumista ukkoa, kun kuuli askelien ääntä. Nuori mies kääntyi ja huomasi kahden naisen kävelevän vähän kauempana.
Täällä näyttää olevan muitakin..
Hän kätki yksinäisyytensä ja tyhjyytensä sisälleen ja nousi seisomaan pyyhkien lunta pois vaatteistaan. Romeo käveli naisten luo.
" Päivää neidit", hän sanoi kohteliaasti, kun hän oli kävellyt naisten luo.
" Nimeni on Romeo", Romeo jatkoi iloisesti ja kohteliaasti ja kuten hänelle on opetettu hän kumarsi hieman. Nuorukainen katsoi naisia. Hän puhdisti hanskojaan lumesta ennenkuin ne ehtisivät kastua kunnolla. Lintujen sirkututusta kuului muutaman sadan metrin päässä olevasta metiköstä. Nyt hän saisi muutakin ajateltavaa, kuin menneiden muistamista, joka ei ollut oikein mukavaa muisteltavaa. Se vain muistuttaisi häntä siitä yhdestä ja samasta asiasta. Siitä, että hänellä ei nyt ollut ketään.

// Taas lyhyt... Anteeksi... inspis juoksi pois -.-' .. Voi ei se tarttui.. XD \\

//ei haittaa hittaus. Inspiskato on tarttuva tauti^^\\

Derüs käveli hiljaa Belindan perässä kuunnellen tämän mielipidettä Umotsusta. Rannalle tultuaan Izabella katsoi pälyilevänä järveä, jossa oli joutunut kastautumaan monet kerrat. Tämä kuitenkin rentoutui nähdessään ettei uhkaa ehkä ollutkaan. Naisen huomio kiinnittyi vaaleaan, ruskeahiuksiseen mieheen joka väsäsi pientä veistosta lumesta. Tai täkäläiset kutsuivat niitä kaiketi Lumiukoiksi, niin haltia oli kuullut joskus sanottavan. Mies tuli kaksikon luo.
"Hyvää päivää." Derüs sanoi ja nyökkäsi. Hän tapansa mukaan tutkiskeli miestä ja jokin tässä sai, yleensä niin viileän haltiankin, kiinnostumaan itsestään. Mies oli vain aavistuksen naista pidempi, mutta sai kuitenkin Deran tuntemaan kunnioitusta.
"Teitkö sinä, ööh, lumiukkoa?" Nainen kysyi sanaa hapuillen, hymyillen vinosti.
Hevonen alkoi stepata ja se sai Deran ärtymään. Hän käveli aivan Umotsun viereen ja antoi hevosen juoda.
"Tämähän juo koko järven tyhjäksi tällä menolla." nainen sanoi lähinnä itselleen.
Palattuaan muiden luo, nainen laittoi kädet puuskaan.
"Huh. Olen matkannut koko yön. Oletteko te olleet täällä pidemmänkin aikaa, vai vasta tulleet?" nainen jutusteli niitä näitä katsellen samalla tuttuun ympäristöön.

Järvellä tuuli aivan vienosti, niin että pienet laineet lipuivat hiljalleen kohti rantaa. Ilma oli raikas ja huurteinen. Maassa oleva pieni lumikerros peitti sopivasti niin, että kaikkialla näytti olevan sokerikuorrutteen alla, oma pieni satumaailma. Nainen katsoi Belindaa ja Romeota vuorotellen, siinä oli kenties hänen uusi porukkansa.[/i]

Belinda loi kunnollisen katseen nuorukaiseen vasta tämän tullessa kohteliaasti esittelemään itsensä, erikoista että saman päivän aikana löytyi kaksi kohteliasta nuorta, molemmat vielä Umotsulla, jossa Belinda oli olettanut olevansa kahden Iran kanssa.
Naisessa Romeon olemus ei herättänyt samallaista kunnioitusta kuin Derüsissa, mutta Belinda oli muutenkin auktoriteeteistä välittämätön henkilö, joten ei kai tuo mikään ihmekään ollut, ettei lyhyt nuorukainen saanut häneltä kunnioitusta osakseen pelkällä olemuksellaan. Oikeastaan lumiukon tekeminen sai aikaan päinvastaisen vaikutuksen - Romeo vaikutti suloisen lapsenmieliseltä.
Belindan yllätykseksi toinen ei esitellyt itseään vaan puhui lumiukosta, vaikka aihe ei näyttänyt hänelle kaikkein tutuin olevan, tyttö hapuili jo sanan 'lumiukko' kohdalla.
Derüsin mentyä tummaihoinen loi jälleen kerran arvioivan katseen Romeoon ja hymyili vinosti, aivan kuin olisi päätynyt johonkin ratkaisuun itsekseen.
"Olen Belinda, tyttö taisi olla nimeltään Derüs", nainen totesi kuin ohimennen pyöräyttäen samalla silmiään. Hän ei ollut kohteliaimmasta päästä, eikä hän tiennyt, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Oletettavasti odottaa Deran paluuta.

Belinda valitsi itselleen istumapaikan ja huiski lumet pois siitä, hän ei ollut kiinnostunut kävelemään ympäriinsä hameen takamus märkänä. Nainen loi pitkäripsisien silmien katseen haltianeitoon, joka oli juuri esittänyt kysymyksensä ja ei voinut olla hymyilemättä vinosti, ilmeisesti Derüsin mieleen ei sattunut, että joku voisi oikeasti asua täällä metsän keskellä.
"Oikeastaan minä asun tässä lähistöllä", nainen totesi huvittuneeseen sävyyn. "Käyn täällä usein kävelyllä koska paikka on harvinaisen viehättävä."

Ira liikehti levottomasti hieman kauempana. Vaikkei se päästänyt kuin pienenpienen äänen, Belinda oli aistivinaan jättiläismäisen liskon levottomuuden. Se ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, joutua nyt kyyristelemään varjoissa kun sille oltiin erikseen luvattu, että se pääsisi kävelemään vapaana.
Sen kärsivällisyys kuitenkin kesti vielä, vaikka summoni alkoikin käydä hieman ärtyneeksi.

" Eh.. Joo tein", Romeo vastasi ja hieman punastuen nolona ja hieroi takaraivoa.
" Tulin juuri tänään", mies vastasi heti Belindan jälkeen.
" Minne olette matkalla vai oletteko vain kävelyllä. Itse halusin tulla tänne, koska olen kuullut, että täällä on kaunista", Romeo selitti ja katsoi molempia naisia. Hänen oli vaikea keksiä puheen aihetta, kun oli ainut mies puolinen ja luulee olevansa nuorin. Nyt tuli hieman kovempi tuulen vire ja kylmä sellainen, mutta mies ei välittänyt siitä. Heidän yläpuolella lintuparvi lensi ja sirkuttivat kilpaa. Romeo katsoi taivaalle ja seurasi katseellaan lintuparvea, kun ne vaihtoivat koko ajan suuntaansa. Näytti siltä kuin eivät oikein tienneet mihin suuntaan lentäisivät. Romeo hymähti huvittuneena ja katseli vieläkin lintuparvea.

// Nyt tuli taas lyhyt -.-' Gomennasai! Se tauti taitaa olla mussa vieläkin.. XD\\

Nainen punastui hienoisesti ja katsahti Belindaan.
"Asutko todella täällä? En olisi lainkaan osannut aavistaakkaan." Derüs sanoi hämmästyneenä.

"En ole enää matkalla minnekään, Romeo. Enää siis. Olin tulossa tänne Umotsulle ja nyt sitten olen täällä." haltia sanoi levittäen käsiään.
"Odotan lähinnä vain minne kohtalo minut kuljettaa. Jos kuljettaa." nainen puheli hiljaiseen sävyyn. Kun linnut lensivät heidän ylitseen iloisena rykelmänä, saivat ne Derassa aikaan vapauden tunteen, kuten aina. Nainen huokaisi.
"Minustakin Lake Umotsu on erityisen kaunis." haltia sanoi hymyillen Romeolle. Hän kääntyi hieman Belindaan päin ja sipaisi silmille menneet hiukset syrjään.
"Sanoit asuvasi tässä lähellä? Missä täällä?" nainen kyseli kiinnostuneena. Hän ei totisesti olettanutkaan Belindan asuvan täällä, joskaan nainen ei näyttänyt ryvettyneeltä.

Izabella pälyili jotain. Se selvästikin aisti jonkin liikehtivän tai oleilevan kauempana, jonkin jota se ei tunnistanut. Derüs oli tottunut hevosensa hermoiluun, joten nainen ei välittänyt tästä. Vaikka syytä ehkä olisi ollut, sillä hevosen aistit olivat harvoin väärässä.

Belinda vilkaisi Romeoon kulmakarvojaan kohottaen, kysymys ei ilmeisesti ollut osoitettu hänelle, koska hän oli hetki sitten kertonyt, miksi oli täällä. Pojan kiinnostus taisi olla muutenkin enemmän Derüsissa, olivathan he tavallaan samaa ikäluokkaakin, vaikka todellisuudessa haltia oli tietenkinn elänyt huomattavasti kauemmin.

Belinda hymyili vinosti Derüsin hämmennykselle, monet reagoivat samalla tavalla tuohon uutiseen, mikä taisi olla enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia, ainakaan nainen ei heidän mielestään näyttänyt metikössä asuvalta sekopäältä, kuten useat pikku mökeissä asuvat henkilöt vaikuttivat olevan.
Nainen kuunteli kaksikon keskustelua itse siihen puuttumatta, vaikka hänellä olisikin ollut omat mielipiteensä esitettävänä kohtalosta, vaikka Dera varmasti tiesi, ettei todellisuudessa mitään sen kaltaista ollut olemassakaan, kunhan vain romatisoi pitkää matkaansa ja kuvitteli sillä olevan joku syvempi tarkoitus.

"Tuolla hieman kauempana, suunnassa josta tulin. Siellä on mukava, pieni talo", Belinda totesi ja nyökkäsi suuntaan, josta naiset olivat tulleet. Hänen kotiaan ei pystynyt mitenkään näkemään täältä, niin hyvin se oli piilossa puiden lomassa, mikä toi hänelle turvallisen tunteen, ainakaan kukaan kutsumaton vieras ei löytäisi sinne - metsäneläimet eivät uskaltaneet lähellekään Iran hajun takia ja ihmiset eivät yksinkertaisesti löytäneet paikalle. "Se, että asun tässä lähellä, tulee useimmille yllätyksenä, johtunee siitä, että näytän kaupunkilaisneidiltä."
Nainen hymyili vinosti. Hänen kaltaisensa, huolitellun näköiset naiset eivät sopineet tänne metikkoon, jolleivat olleet nymfejä tai vastaavia metsän asukkeja vaikkei Belinda tavallaan noista kaukana ollutkaan.

Belinda pani merkille hevosen hermoilun, summoni sai sellaista aikaan suurimmassa osassa eläimiä, olihan se kuitenkin kooltaan jättiläismäinen ja vaikutti saalistajalta. Onneksi haltia ei näyttänyt panevan ratsunsa hermoilua merkille, joten Belinda ei ainakaan vielä joutunut tekemään asialle mitään, tosin hän aisti, kuinka Ira alkoi olla hetki hetkeltä kyllästyneempi tähän tilanteeseen eikä ollut ihmekään, Belindalla oli helppoa koska hän oli se, joka pystyi istumaan muiden seurassa, kuin mitään ei olisi vialla.

Mies kuunteli mielenkiintoisena Belindaa, kun nainen kertoi missä asui. Hän oli hieman yllättynyt kanssa, mutta oli hän itsekkin asustellut metsässä, mutta vain pari päivää ja sitten taas jatkanut matkaansa.
" Kauanko olet asunut täällä?", Romeo kysyi ja tunsi itsensä typeräksi, mutta ei keksinyt muuta kysyttävää, kun ei oikein kehdannut kysyä mitään muutakaan.

Romeo katsoi hevosta, joka näytti hermoilevan.
" Derüs, hevosesi näyttää hermoilevan", mies sanoi ja katsoi edelleen hermoilevaa hevosta.
Hevonen aistii jotain, mikä on lähistöllä..?? Derüs ei oikein näytä välittävän, niin sitten se ei ole varmaankaan mitään tärkeää., mies ajatteli hetken ja heräsi taas todellisuuteen, kun huomasi itsensä istahtaneen. Äkkiä hän nousi ylös ja pyyhki lumet pois takamuksestaan. Mies naurahti pienesti hölmöydelleen. Naiset varmaankin katsoivat häntä kuin mitäkin hölmöä, vaikka hän voisi itse myöntääkin, että oli sellainen.

Taivaalla lennelleet linnut ryntäsivät lähistöllä olevaan puuhun kilpaa. Ne näyttivät olevan aika väsyneitä lentelyihinsä. Romeo katsoi lumiukkoaan ja huomasi, että siltä puuttui silmät ja nenä. Mies käveli järven rannalle ja kaivoi sieltä muutaman kiven, joita oli vaikea löytää. Sen jälkeen mies meni lumiukkonsa luokse ja änki kivet siihen sen silmiksi ja nenäksi. Romeon kyllä piti myöntää, että se näytti aika hassun näköiseltä, mutta kelpasi hänelle.
" Mitäs pidätte?", mies kysyi huvittuneena naisilta ja katsoi heitä kysyvästi.

Haltia nyökkäsi Belindan kertoessaan talonsa sijainnin.
"Minulle kieltämättä tuli ensimmäisenä mieleen että olisit kaupungista päin. Ei ehkä Mirasta kuitenkaan, jostain pienemmästä." Nainen sanoi.
Kun Romeo kysyi kauanko Belinda oli asunut täällä, Derüs jäi kuuntelemaan. Izabella polki vieläkin maata hermostuneena.
"Niin, se kai aistii jonkin läsnäolon. Tuuli voi kyllä kantaa hajuja pitkänkin matkan päästä." Nainen vastasi mittaillen hevostaan katseellaan.

Romeo istahti lumeen ja se sai Derüksen hämmästymään.
"Oletko kunnossa?" Hän kysyi mieheltä. Kuitenkaan ongelmaa ei näyttänyt olevan, sillä Romeo nousi ylös. Pian mies olikin jo matkalla rannalle. Derüs katsoi hetken miehen perään, kunnes kääntyi takaisin Belindaan päin.
"Kun kerran olet täkäläisiä, niin onko täällä susia, tai joitain muita petoja?" nainen kysyi.
"Hevoseni aistii jotain sellaista." hän täsmensi. Belinda vaikutti naiselta joka tiesi enemmän asioita, mitä itseasiassa toi julki päivänvaloon. Derüs loi katseen vielä Izabellan suuntaan. Romeo oli tullut takaisin.
”Voi, se on hieno. Niin taiteellinen.” Nainen naurahti. Hän puhalsi pienesti lumiukon ympärille niin että ohut, harsomainen lumikerros suli siitä pois. Jäljelle jäi vain kellertävää kauhtunutta ruohoa.
”Nyt sen ympäristö on siisti.” Haltia sanoi nopeasti. Häntä jäi vain mietityttämään ihmetteliköhän Belinda ja Romeo mitä hän oli juuri tehnyt.
”Osaan leikkiä tulen kanssa. Voin kuumentaa ilmaa. Siitä johtuen sain lumen sulamaan. Jos ihmettelette.” nainen selvensi kaksikolle. Izabella pyörähti uhkaavasti kohti lumitaideteosta ja se jos mikä sai Deran hätkähtämään.
”Hitto hevonen rauhoitu! Sinähän rikot tämän.” Derus kävi hevosen eteen.

Belinda hymähti, hän oli arvellut oikein, hän siis tosiaan oli kaupunkilaisneidin näköinen, mikä ei ollut välttämättä mitenkään huono juttu kun ajatteli metsässä yleensä asuvia, pörröpäisiä ja hampaattomia eukkoja. Sellaista Belindasta ei onneksi tulisi vielä vuosikausiin, ties kuinka pitkään hän vielä näyttäisi nuorelta.
"Kauanko? Muutaman vuoden ajan", nainen vastasi vinosti hymyillen Romeon kysymykseen. Tuo oli pelkkä puolitotuus, sillä Belinda oli asunut täällä huomattavasti pidempään kuin muutaman vuoden, mutta piti matalaa profiilia, hän ei tiennyt, liikkuiko hänestä mitään erikoisia juoruja täällä päin, muttei oliis yhtään ihmetellyt vaikka lähistöllä asuvat olisivat mutisseet ikinuoresta metsän noidasta joka asui jättiliskon kanssa.

Romeo näytti olevan kunnossa vaikka istahtikin lumeen. Pian hän nousikin ylös, lumiukkoaan jatkamaan, puuttuihan tuolta silmät ja nenä.
Belinda virnisti Derüsin kysymykselle. Kyllähän hän tiesi, mikä oli vialla, mutta tiesi myös, ettei kaksikko välttämättä pitäisi siitä, että hän nyt esittelisi ystävänsä ja toteaisi hymyillen, että tuosta hevosen kaikki huoli oli johtunut.
"Ei täällä pahemmin susia liiku, mitä nyt välillä eksyy metsästävä lauma kartuttaessaan aluettaan. Ne lähtevät kuitenkin melko pian pois, joten en usko susien olevan kyseessä", nainen totesi ja kohautti olkiaan. "Muista pedoista en tietenkään voi mennä vannomaan."
Vaaleahiuksinen käänsi katseensa Romeon lumiukkoon ja kohotti kulmakarvojaan selvästi huvittuneena. Olihan tuo lumiukko suloisen... outo. Varmasti omalla tavallaan taiteellinen.
"Se näyttää hyvältä", nainen totesi huvittuneena.

Derüsin pikkuinen lumensulattaminen ei naista hämmentänyt, toinenhan oli haltia ja useat heistä osasivat toinen toistaan erikoisempia juttuja, joten heidän seurassaan ei kannattaanut yllättyä mitään. Izabella taisi edelleen panikoida Iran takia, ainakin sen hermostuneesta olemuksesta päätellen.
"Ehkä sinun kannattaisi kokeilla viedä Izabella hieman kauemmas, ehkä se rauhottuisi", Belinda totesi ja käveli lähemmäs hevosta. "Sehän saattaa pelätä uusia ihmisiäkin."
Kyllähän nainen tiesi mistä tuo hermostus oikeasti johtui ja alkoi jo olla kyllästynyt hevosen panikointiin.

Romeo katsoi lumiukkoansa innoissaan. Ei hän ollut yhtään hämmästynyt siitä, kun Derüs oli tehnyt pienen tempun. Romeo katsoi, kuinka Derüs suojeli lumiukkoa, jonka Izabella melkein tallasi. Romeo hymähti huvittuneesti. Hänestä oli aivan sam jos se olisi tallonut sen. Voi hän uudenkin tehdä, jos mieli tekee, kun luntakin riittää.
Romeo katsoi hevosen panikointia ja kuunteli samalla Belindaa.
" Se voi johtua myös siitä", Romeo sanoi miettien, mutta hänestä se tuntui, että se johtui aivan jostain muusta, mutta hän voi olla väärässä. Vaikka hän on ollut hevosten kanssa tekemisissä monta vuotta. Mies kaivoi olkalaukustaan kelta vihertävän omenan ja ojensi sitä Izabellan turvan lähelle.
" Rauhallisesti vain. Ei ole mitään pelättävää", Romeo sanoi lempeästi ja yritti rauhoittaa hevosta. Häneltä oli jäännyt omena ja pari leipää laukkuunsa, jonka oli saannut eräältä mukavalta vanhalta naiselta, kun mies oli korjannut tämän rikki menneen aidan. Palkaksi hän oli saanut rahaakin, vaikka Romeo oli selittänyt, että hän ei tarvitse sitä niin paljon kuin vanha nainen tarvitsisi. Mutta nainen oli pitänyt pintansa ja änki rahat hänen laukkuunsa.

Muutaman hetken ajan Romeo oli yrittänyt rauhoitella hevosta, niin hän huomasi mustien pilvien tulevan sine, missä he nyt olivat.
" Pian alkaa varmaankin sataa", mies totesi ja katsoi taivasta. Miestä ei oikein kiinnostanut kastua, mutta lähistöllä ei näkynyt mitään hyvää sade suojaa ja ei se haitannutkaan. Oli hän ennenkin kävellyt sateessa, mutta sen jälkeen on tullut flunssa. Nyt oli tärkeintä saada hevonen rauhoittumaan. Iso parvi lintuja lensi metsään, etsimään suojaa, niin se ainakin näytti siltä.
" Täytyy mennä jonnekkin suojaan, ettei kastuta", Romeo sanoi mietteliäänä ja katsoi naisia. Ei kauaakaan kestänyt, niin alkoi satamaan oikein kaatamalla. Taivas synkkeni ja enimmikseen satoi räntää.
Nyt sitä kastuttiin.., mies ajatteli huvittuneena ja katsoi märkiä vaatteitaan.

Haltia huokaisi pienesti. Hyvä ettei täällä ole susia. En juuri nyt jaksaisi niiden häätämistä.
Belinda neuvoi viemään Izabellan kauemmas.
"Se saattaisi toimiakin. Ei hän kyllä ennen ole muita ihmisiä pelännyt, mutta kertahan se oli ensimmäinenkin." nainen sanoi ja ohjasi hevostaan peruuttamaan. Izabella alkoi jo rauhoittuakin, kun huomasi etteivät muut panikoineet.
Izabella hamusi hiljaa Romeon ojentaman omenan ja pärskähti tyytyväisenä.

Haltia katsoi taivaalle.
"Todellakin, pian alkaa sataa. Ärsyttävää." Tietoisuus satamisesta sai Derüsin mielen mustumaan.
"Niin pitäisi." nainen sanoi suojaan menemiselle ja alkoi tähyillä jospa lähistöllä olisi jotain minkä alle piiloutua sadetta. Mutta ei mitään. Ei edes kuusta, tai muuta puuta, jonka alle kolmikko olisi voinut mennä välttyäkseen kylmältä. Kun ensimmäiset pienet räntälumet tanssahtelivat maan pinnalle Derüs kirosi voimakkaasti mielessään. Romeo ei näköjään ollut väärässä. Sade näyttää yltyvän nopeasti.
"Jospa lähdettäisiin jonnekin täältä?" nainen kysäisi ja katsoi kun tuuli alkoi muodostaa laineita järveen. Laineet muuttuivat hyvin pian aalloiksi, jotka kasvoivat kasvamistaan. Tuulikin navakoitui.
Kylmä ja äärimmäisen märkä lumentapainen kasteli vaatteet nopeasti. Haltian vaatteet alkoivat painaa kuin synti, sillä mekkoa ei oltu suunniteltu sadesäihin.

Kesäsade on kyllä oikein mukavaa, mutta tämä.. hän ajatteli ja laittoi kätensä pään päälle.
"Ja vasta paistoi aurinko. Jumalattaret eivät selvästikkään ole puolellamme nyt." nainen sanoi hymyillen vinosti, vaikka ei varsinaisesti koko jumaltarustoon uskonutkaan. Mutta pitihän tämmöinen koiranilma jonkun syyksi laittaa. Matkaviittakin loisti poissaolollaan, se sattui olemaan satulalaukun syövereissä.

Belinda katsoi nuorten hääräämistä hevosen ympärillä, menemättä tuohon itse mukaan. Tuskin se auttaisi Izabellaa pahemmin, nainen vain saattaisi säikäyttää sen vielä pahemmin, hänhän kuitenkin haisi Iralta.
"Eläimistä ei koskaan tiedä", nainen totesi puoliääneen, ei oikeastaan vastauksena kenellekään.

Sade ei tullut Belindalle yllätyksenä eikä se ollut naiselle lainkaan epämiellyttävää, hän oli aina pitänyt sateesta. Vaikka ilma olikin kylmä, hän ei voinut sanoa, etteikö olisi nauttinut rännän viileästä kosketuksesta ihollaan ja siitä, kuinka se suli ja muuttui vedeksi jonka pehmeä kosketus tuntui hyvältä paljaalla iholla.
Miellyttävyydestä huolimatta Belindalla ei ollut aikomustakaan jäädä tänne jäätymään kuoliaaksi.
Onnekseen Belinda asui lähellä, hän ei ollut ottanut takkia mukaan olettaen, ettei olisi täällä pitkään. Sade oli tietenkin ollut tähän aikaan vuodesta odotettavaa, mutta Iran kanssa jäisessä sateessa käveleminen ei ollut tuntunut yhtään epämiellyttävältä ajatukselta.

Eräs huono puoli siinä oli, että nainen asui lähellä ja tuon tajutessaan hänen mielensä synkkeni, sillä ajatus ei miellyttänyt hänen kaltaistaan yksineläjää sitten yhtään. Belindahan olisi se, joka joutuisi majoittamaan nuo kaksi sateen ajaksi jollei pidemmäksikin aikaa.
Kuitenkaan nainen ei voisi olla niin sydämetön, että jättäisi toiset sateenarmoille.
"Minä ainakin lähden takaisin kotiini, voitte tulla mukaani jos haluatte, mutta ainoastaan sateen ajaksi", Belinda totesi lopulta terävästi painottaen lauseensa viimeisiä sanoja, toivoen niiden merkityksen tulevan kaksikolle täysin selväksi.

Romeo nyökkäsi Belindalle merkiksi siitä, että oli ymmärtänyt.
" Kiitos", mies kiitti ja hymyili Belindalle. Sitten miehen katse siirtyi Derüsiin ja Izabellaan. Kylmä räntäsade piiskasi kaikkia, jotka tulivat eteensä, kun tulli yltyi. Mies siirsi hiuksiaan pois silmien edestä, jotta näkisi eteensä. Mies katsoi taivaalle ja huomasi erittäin tummat pilvet, mutta Romeo kunnolla nähnyt, kun pisarat tippuivat silmiin. Hän räpytteli silmiään ja yritti katsoa, jos vaikka aurinko tulisi pian pois pilvien takaa, mutta siltä ei näyttänyt. Romeo huokaisi ja katsoi maata ja siirsi erittäin märkiä hiuksiaan pois silmien edestä uudelleen.
" Lähdetäänkö?", Romeo kysyi ja katsoi molempia naisia, mutta jäi katsomaan Derüsia. Izabella näytti hieman olevan paniikissa.
" Derüs, pärjäätkö hevosesi kanssa vai tarvitsetko apua?", Romeo kysyi melkein huutaen, kun tuuli ulvoi sen verran kovaa, ettei tavallista ääntä kuullut.

// Nyt ei oikein inspaa.. ;__; \\

Hento ja harsomainen lumipeite suli pois maasta. Se jätti jälkeensä vuolaasti valuvia puroja, jotka yhdistyivät ja pian valuivatkin Umotsun raivoavaan veteen. Sade ei tauonnut, eikä selvästikään aikonutkaan. Raskaan näköiset ja tummat pilvet eivät liikkuneet lainkaan taivaalla. Aikaisemmin lennelleet linnutkin olivat katsoneet parhaakseen häippästä jonnekin puun suojiin.

Belinda sanoi että he voisivat mennä hänen luokseen sadetta pitämään. Derüs hymyili.
"Se olisi ihanaa." Haltia sanoi.
"Mennään vain." hän sanoi hiljaa, sillä oletti että toistelu olisi turhaa, ja Romeo tuskin kuulisikaan mitään. Mahtava aalto rikkoontui rantakaislikkoon taivuttaen vahvat kortteet matalaksi.
Romeo oli huutanut jotain. Haltia ei ollut kuullut kunnolla mitä mies sanoi, joten kysymyksen tajuamiseen meni hetki. Kun nainen kuitenkin oivalsi asian, hän vilkaisi hevostaan.
"Eiköhän tämä tästä." nainen sanoi, kuitenkin hieman epävarmasti. Oli kuitenkin helpottavaa tietää että Romeo autaisi neitoa hädässä jos niikseen tulisi. Joskin Derüsissa nämä neitimäiset puolet olivat sen verran taka-alalla, että hän tuskin olisi se neito. Eikä kyllä Belindakaan. Nainen mietti samalla kun katsoi toista.
"Lähdetäänkö sitten?" nainen kysyi Belindalta.

//Sori, en ollut huomannut, että tänne oli vastattu ^^'//


Belinda totesi itsekseen, että hän tosiaan tulisi vielä katumaan pehmeyttään, olisi pitänyt jättää kaksikko sateeseen vikisemään ja suunnata Iran kanssa takaisin kodille. Nyt hän ei kuitenkaan voisi enää perua antamaansa lupausta päästää nämä kaksi kotinsa suojiin sadetta pitämään. Nainen kuitenkin totesi jälleen kerran, ettei hänen tarvitsisi sietää noita kahta nurkissaan pyörimässä yhtään sen pidempään, kuin tämä sade jatkuisi.

Kun Derüs oli saanut hevosensa jonkinlaiseen järjestykseen, kiinnittyi huomio taas sisälle menemiseen, Belinda nyökkäsi vastaukseksi toisen kysymykseen.
"Seuratkaa minua. Sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, mutta muiden lomaan on helppo eksyä, jos ei tunne paikkoja", Belinda totesi, välinpitämättömällä äänellä. Aluksi he kulkisivat tien mukaan, mutta jossain vaiheessa siltä olisi pakko poiketa pienille sivupoluille, muuta reittiä ei hänen kodilleen päässytkään. "Olen tottunut kävelemään nopeasti, joten jos ette pysy perässä, huutakaa, niin hidastan."
Vaikka naisen hyvä tuuli oli jo suurimmaksi osaksi haihtunut, hän ei silti halunnut eksyttää kaksikkoa tahallaan metsään, se olisi jo sen verran epäeettistä, ettei Belindakaan ollut valmis tekemään mitään niin radikaalia.
Belinda kulki sateelta tuoksuvan metsän läpi huolettomin askelin, kulkien tosiaan melko nopeasti, eikä vaivautunut vilkuilemaan olkansa yli, sillä oli varma, että nuo kaksi seuraisivat häntä, koska kaksikolla ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Romeo seurasi Belindaa ja käveli erittäin reippaasti. Lumi muuttui sateen takia loskaksi ja kylmä tuuli yltyi voimakkaammaksi.
Mies katsoi taakseen miten Derüs pärjäsi hevosensa kanssa ja tämä näytti pärjäävän ihan hyvin. Joten romeo ei siihen puuttunut, vaan jatkoi matkaansa ja ei
välittänyt siitä vaikka loska kasteli hänen kenkänsä, kun hän oli jo muutenkin aivan märkä ja kaiken lisäksi kylmä, kun kylmä tuuli puhalsi kovaa. Romeo hytisi kylmissään hieman, mutta ei pysähtynyt sen takia. Miten lämpimästä päivästä oli voinut tulla näin kylmä? hän mietti samalla, kun käveli. Metsästä ei kuulunut mitään ääntä, vain sateen ropinaa. Puiden siimeksessä näkyi alkoi hahmottua talo, mutta oli sen verran synkkää, niin sitä ei nähnyt kauhean hyvin.

// Hieman kesti ja lyhyttä pukkaa.. Gomen\\