Mai nyökkäsi tarmokkaasti, kun Keikin uskoi sen, että kukaan ihminen ei olisi satuttanut tyttöä, vaan auttanut kuopasta, mutta villieläimet ovat arvaamattomia.
Kei kertoi, että ei ollut kertonut Alexille tätä tarinaa. Mai tunsi itsensä hieman imarrelluksi, kun tyttö luotti häneen sen verran, että oli kertonut surullisen tarinan itsestään. Mutta silti, Mai ei voinut olla miettimättä, miksi Kei ei ollut aiemmin kertonut jollekulle. Kai tällä nyt joku luottoystävä oli? Kukaan ei saisi olla yksinäinen. Sitä ei kestäisi kukaan, vaikka kuinka erakkoluonteinen olisi!
Mai palasi omalle paikalleen ja alkoi syödä, samalla kun näki Kein aloittavan oman ateriansa nauttimisen. Vaikka oli pimeää, tähtitaivaan ja kuun ansiosta aukealla oli valoisaa. Kein kysymys sai Main kohottamaan katseensa tähtiin ja hän hymyili.
"Uskoisin niin. Tai siis, mitä kauheaa voisi tapahtua näin kauniina yönä?" Mai kysyi hymyillen ja otti hieman juotavaa.
Kohta he voisivat alkaa nukkumaan. Se oli tietysti nyt hieman vaarallista, kun ei ollut tulta pitämässä villieläimiä loitolla, mutta mitäpä täälläkin voisi tapahtua?
Kei kysyi hänen voimistaan ja Mai puraisi huultaan.
"Osaan tunkeutua nukkujien mieliin, jos minulla on fyysinen kontakti heihin. Voin muokata ja vaihtaa unen suuntaa. Ei mikään paras hyöty, eikä minulla ole ollut sille käyttöäkään, paitsi jos eläimet näkivät pahoja unia, vaihdoin ne parempiin" Mai selitti omasta taidostaan, mikä ei ollut hohdokas tai hyökkäävä.

Kei oli hieman iloinen, että kertoi Maille menneisyydestään. Mai ei ainakaan ollut sellainen tyyppi, joka irvailisi toisen kustannuksella, oli menneisyys hyvä tai huono.
Kei ollut halunnut kertoa tarinaansa muille, ennen kuin nyt. ei hänellä mitään vakituista ystävää ollut ainakaan baarissaan, vaikka näytteli luottavansa niihin joihinkin tiettyihin juoppoihin. menneisyys ei niin paljon vaivaa, kunhan vain ei ajattele asiaa. Kei suorastaan melkein koskaan ei ollut yksin, vaikka onkin etäinen.
hän söi rauhallisesti ruokansa paljain sormin. hitaasti Kei söi ruokansa.
”niin.. nyt on rauhallinen yö, tai ainakin toivon niin..” sanoi Kei tyynesti. hän päätti, että varmuuden vuoksi pitäisi vahtia, jos villieläimet tulevat mellastamaan, saatikka vampyyrit. mutta tuskin nyt vampyyrit, olisivat näin syvällä metsässä? onneksi Kei on yöihminen, joten valvominen ei olisi pahitteeksi.
Kei kuunteli tarkkaan Main kyvyn. Main selitettyä Kei kohotti kulmiaan.
”ai.. minusta se kuulostaa hyödylliseltä.. öh.. tuota.. voitko sinä uneen tunkeuduttuasi jotenkin vaikuttamaan, että.. mm.. esimerkiksi jos saa unessa mustelman jalkaansa ja se mustelma onkin myös silloin kun on hereillä?” tässä tapauksessa Kei ei keksinyt parempaa esimerkkiä. häntä kovasti kiinnosti Main kyky.
”etkö muuten pysty tunkeutua muiden uniin ilman fyysistä kontaktia?” Kei kallisti päätään mietteliäästi.

He söivät hiljaisuuden vallitessa heidän välillään, ellei lukuun otettu rapinaa pusikossa, jossa Jethro varmaan nautti pyydystettyä hiirtä tai pupua. Ei Mai kyllä halunnut tietää mitä kotka söi vähän matkan pästä heistä. Se olisi kumminkin jotain veristä ja raakaa lihaa.
Mai sai kulhonsa tyhjäksi ja kallistui hieman, että hän näkisi taivaan ja sen tuikkivat tähdet.
"Toivotaan. Ei olisi kiva herätä aamulla siihen että joku kaluaa jalkaani" Mai sanoi asian vitsillä ja hymyillen.
Kei kohotteli kulmiaan hänen "taidolleen" ja Mai mietti, mitä tytöllä olisi mielessään. Kein kysely oli mukavaa. Kukaan ei yleensä kysellyt sen enempää hänen kyvyistään. Vaikkakin, hän ei osannut vastata ensimmäiseen kysymykseen.
"En tiedä. En ole koskaan kokeillut taitoani ihmisiin ja eläimille pyrin näyttämään leppoisan ja turvallisen paikan" Mai sanoi ja mietti, voisiko se olla mahdollista? Että hän voisi satuttaa jotakita unen avulla? Maita kylmäsi. Ei kai...
"En. Minun pitää koskettaa heitä. Ihoa. Vaikka sormenpäällä hieman poskea tai muuta kehon-osaa, kunhan näkyy ihoa" Mai kertoili hieman toiselle.
"Yleensä otan eläimet syliini kun vaihdan heidän painajaisia hyviin uniin. He tuntevat olonsa turvalliseksi sylissä ja tietävät, että jos heillä on hätä, olen lähellä" Mai sanoi hymyillen ja siirsi kulhon reppunsa viereen. Jos he löytäisivät aamulla puron, he voisivat pestä astiat siinä.

se hiljaisuus Main ja Kein ruokaillessa ei haitannut Keitä, vaikka hiljaisuus yleensä saattoi tuntua hieman vaivaanloiselta. Kein saatua syötyä ruokansa, hänen ilme oli levollinen katsellessaan välillä tähtitaivasta.
Kei naurahti Maille. hän hymyili pienesti naiselle. Kei kallisti päätänsä kun Mai ei näyttänyt osaavan vastata hänen kysymykseensä.
”ehkä kannattaisi kokeilla taitoasi ihmisiin.. siitä voisi olla hyötyä ja se voi pelastaa nahkasikin.” sanoi Kei tyynesti.
Kei ajatteli, että Mai saattaisi olla aika vaarallinen jos hän kykenisi satuttamaan unen avulla. se kuulosti.. hieman pelottavalta? ei. se ei kuulostanut pelottavalta vaan vaaralliselta. noh, vaikka Mai olisikin vaarallinen, niin se ei pitäisi Keitä poissa Main lähettyviltä.
”jos minä olisin sinä, haluaisin varmistaa, että kykenisinkö satuttamaan unien kautta.” sanoi Kei itsevarmasti ja katsoi Maita suoraan silmiin.
"..tietävätkö vanhempasi?" Kei kysyi. useimmat vanhemmat eivät suopeasti suhtaudu lastensa "yliluonnollisiin kykyihin".
mutta hetkinen. Mai voi tunkeutua uniin. vähän kuin Quinkan! ei, ei Mai voi olla Quinkan. Kei pudisteli päätänsä saadakseen tuon typerän ajatuksen pois päästänsä. jos Keillä olisi tarkka hajuaisti kuin muilla olennoilla niin hän kyllä takuulla tunnistaisi demonien ja ihmisen välisen hajun.
"jos haluat testata pystytkö tunkeutumaan uniin ilman fyysistä kontaktia ja satuttamaan unen kautta niin voin olla koekaniinisi..? ei se haittaa vaikka minuun sattuisi fyysisesti. paranen pian verisistä haavoista vaikka olenkin ihminen. vai onko se normaalia?" sanoi Kei tyynesti. hän ehdottomasti halusi tietää mihin kaikkeen Mai pystyisi unen kautta.

"En nyt tiedä. Jos joku yrittäisi kuristaa minua, tuskin hän nukahtaa kesken kaiken, että voisin pelotella hänet painajaisilla kuoliaaksi" Mai sanoi hihitellen.
Ei hänen kyvyistään olisi mitään hyötyä, ellei joku olisi unessa, että hän voisi käyttää kykyään. Ja yleensä hän käytti sitä hyvään, ei tehdäkseen pahaa kellekkään.
"Pitää katsoa sitten tulevaisuudessa, mihin pystyn" Mai sanoi välttelevästi ja kuullessaan Kein kysymyksen, hän nyökkäsi.
"Kyllä he tietävät. Heillä ei ole kykyjä, veljelläni on joku kyky, mutta hän ei paljasta sitä minulle. En tiedä sitten mitä hän tekee. Mutta vanhempiani ei huoleta minun "taikuuteni" koska he tietävät että en voisi satuttaa ketään sen avulla" nainen sanoi hymyillen ja toisto kysymyksen toiselle.
"Tietääkö Alex sinun kyvyistäsi?" hän kysyi.
Kun Kei ehdotti, että voisi olla koekaniini, Mai pudisteli päätään ja heilutteli käsiään.
"En voisi! Mitä jos en hallitse sitä, siis sitä satuttamis juttua ja satutankin sinua pahastikkin?! En voisi elää sen tiedon kanssa, että kykenisin moisiin raaka tekoihin!" Mai sanoi.
Ei, ei hän haluaisi satuttaa uutta ystäväänsä, vaikka ei ollut edes varmaa, että hän pystyisi siihen. Hän ei haluaisi kokeilla sitä ihmisiin, eikä kyllä mielellään eläimiinkään. Eikä hän halunnut ottaa selville, voisiko satuttaa ketään uniensa kautta, koska mieleen oli juolahtanut, että aina kun hän muutti unen suuntaan, hyväänkin suuntaan, satuttikohan hän eläintä tai jäisikö tälle aivoaaltoihin joitakin vaikutteita hänen "manipulatiosta"? Ei eläimet kyllä ole käyttäytyneet sen jälkeen oudosti...
Mai nousi seisomaan ja putsasi housujaan.
"Mennäänkö nukkumaan? Huomenna saattaa tulla aikainen herätys" Mai kysyi tytöltä.

//anteeksi vastaamisen kesto.. koeviikkoa ja autokoulua saa syyttää vastaamisen kestosta.. //


"tarkoitan, jos olet kidnapattu ja vahtija nukkuu niin voit silloin käyttää voimiasi hyväksesi.." Kei sanoi huvittuneesti. "ei sitä tiedä mihin kaikkeen pystyt."
Kei mietti, että mahtaisiko Mailta onnistua unessa satuttaminen? miten se mahtaisi vaikuttaa ollessa hereillä? mitä jos Main kyvyllä ei olisikaan vaikutusta, kun on unen jälkeen hereillä?
Kei nyökkäsi, kun Mai vältteli hänen kysymystään.
"haha, vai sillä taval..MITÄ!? myös veljelläsi on jokin kyky!?" nauroi Kei ensin, mutta huusi pian yllättyneenä siitä, että Mailla on veli, jolla on myös joku kyky mistä Maikaan tiedä.
"ai, illuusion kykyni? joo.. hän se minut opetti alunperin. Alex on hyvä opettaja, mutta se opettaminen jäi siihen kun aloin opetella erästä illuusiota. Alex ei ilahtunut siitä, joten hän lopetti opettamisen, vaikka en sitä enää tarvinnut. tämä illuusio tekee tekijälleen rumia jälkiä. siksi minulla on nämä siteet.." Kei selitti ja heilautti käsiään samalla kohauttaen olkaansa. sideharsot ovat Kein käsivarsilla tiukasti laitettu, mutta likaiset. "..se kuolleiden sielujen illuusio. olisi vain heti pitänyt tajuta millainen riski siinä tempussa on."
"mmmh.. ei väkisin sitten. mutta jos muutat mieltäsi niin se käy milloin vain.. tai no, illalla. ei aamulla tai päivällä.." sanoi Kei. ei se haitannut Keitä jos hän saisi naarmuja. hän parani nopeimmiten yöllä. eihän se normaalia ollutkaan nopeasti paraminen, mutta valosalla ajalla se onkin toinen juttu. kaikista fyysisistä haavoista hän ei pimeälläkään parantunut. ei niistä haavoista, joista voi saada surmansa.
Kei katsahti Maihin, kun tämä putsasi housujaan ja nousi seisomaan.
"vaaaikka.." sanoi Kei tyynesti. hän vihelsi lyhyesti, jolloin puskista kuului enemmän rapinaa. Jethro haukka hypähti pois pusikoista ja hyppi kevyesti Kein luo.
"nukun ulkona jos sopii?" kysyi Kei. hän ei todellakaan näin aikaisin aio mennä nukkumaan. Kei halusi varmuuden vuoksi pitää vahtia.

//juuh... onneks mulla ei ole enää moisia kiireitä :D //

"No sitten ehkä voisin käyttää kykyjäni. Siis muuttaa unen suuntaan vaikka niin hyväksi uneksi, että vartija ei halua herätä ja saan räplätä häneltä ihan rauhassa avaimen. Tai noh, ehkä minun ei kannata miettiä tuollaisia, ainakaan vielä. Ei kukaan ole koskaan yrittänyt napata minua ja tuskin sitä tapahtuu tulevaisuudessakaan" Mai sanoi varmana, että häntä ei siepattaisi.
"Kyllä" Mai sanoi hämillään kuin Kei näytti hämmästyneeltä kuin hän kertoi että hänen veljelläänkin on kyky. Tai ehkä toinen hämmästyi sitä, kun hän ei tiennyt veljensä kykyä? Mai ei tiennyt, mutta hänestä tuntui että hänen veljensä häpesi kykyään.
Kun Kei kertoi kyvystään, ja sen harjoittelusta, Mai nyökkäsi. Hän ei koskaan ollut harjoitellut sitä. Se oli vain tapahtunut erään kerran kun hän oli mennyt kokeilemaan veljensä otsaa, kun tällä oli ollut kuumetta. Yhtäkkiä hän oli huomannut että näki kaiken mitä veljensäkkin nukkuessaan ja hän oli huomannut, että hän pystyi ajatusten voimalla vaikuttamaan siihen.
"Meidän pitäisi vaihtaa nuo, että ne eivät tulehtuisi" Mai ehdotti ja kaivoi jo reppuaan. Hän kyllä voisi vaihtaa likaiset siteet Kein käsivarsila.
"Ulkona? Käyhän se, mutta kyllä sinä mahdut telttaankin" oranssitukkainen nainen sanoi ja katsoi hämmästyneenä Keitä. Oliko tämä tottunut nukkumaan taivasalla?

//olet onnekas ettei, oo koeviikko kiireitä.. ^x^ //


”haha, no käyhän se niinkin, että kaappaaja näkee niin hyvää unta, ettei halua herätä..” nauroi Kei. Kei uskoi, ettei Maita siepattaisi.
”jos veljelläsi on jokin kyky, niin kuin sinulla, joten miksi hän ei kerro sitä sinulle?” kysyi Kei vieläkin hieman hämmentyneenä Main veljestä. ”ei omaa kykyään kuulu hävetä.. kyky voi hyvinkin olla hyödyksi..”
”hmmh? eh.. niin kai..” Kei epäröi hetken, että kehtaisiko hän antaa Main vaihtaa siteensä. eihän hänen käsivartensa niin kauniilta haavoilta näyttänyt. mitä nyt vähän iho lähtenyt ja syviä haavoja täynnä. Kein onneksi haavat eivät sattuneet. ainakaan paljoa. kuitenkin Kei kohotti käsivarsiaan Maita kohti. hän salli Main vaihtaa siteet.
”niin.. en oikein suosi telttoja. eikä minua väsytä, olenhan sentään yöihminen. Jethro sen sijaan voisi nukkua kanssasi.” Kei naurahti. Kein sanat varmana saivat Main ajattelemaan, että lintu olisi pervo. mutta ehei. Jethro ei ollut pervo vaikka onkin siivekäs eläin. Jethro kyllä ymmärtää toisen puheen mutta ei liiemmin sietänyt piikittelyä. pienestäkin piikittelystä Jethro tuli pomppien vetämään Keitä hiuksista. eikä Kei laittanut hiuksien vetämisestä vastaan.
”valvon vielä vähän aikaa..” sanoi Kei huvittuneena.

//jooh... mulla vaan on nyt työkiireitä, mutta mutta... //

"Ja jos vaikka heräisi, olisin luultavammin jo kaukana, ennenkuin hän tajuaisi mitään" Mai sanoi virnuillen vielä hetken ajan. Hän oli melkein 100% varma ettei häntä tultaisi sieppaamaan koko elämän aikana. Kuka nyt tylsän eläinlääkäri liikkeen omistajan sieppaisi? Ehkä joku pöpi, mutta ei kukaan viisas siihen luultavasti ryhtyisi.
"Minä vähän luulen, että hän häpeää kykyään. Tai sitten hän pelkää mitä minä ajattelen siitä eikä siksi kerro" Mai sanoi olkiaan kohauttaen. Tietenkin se hieman harmitti kun veli ei kertonut kaikkea hänelle, mutta kaipa heillä voisi olla omia "salaisuuksiakin" ja asioita, mitä ei toiselle paljastaisi. Vaikka pienenpänä he olivat puhhuneet kaikista asioista toisilleen. Veljen salaisuus... tuntui kuin heillä olisi kuilu välissä, pienen asian takia.
Kei antoi käsivartensa ja Mai alkoi ottamaan vanhoja siteitä tämän käsistään. Kun hän sai ne pois, hän henkäisi pienesti.
"Mistä sinä olet saanut nämä haavat? Näyttävät vakavilta" Mai sanoi ja tutki haavoja tulehtumis riskin takia. Hän puhdisti haavat vedellä, kuivasi ja vaihtoi puhtaat siteet.
"Minulle käy vieruskaveri ihan hyvin" Mai sanoi iloisesti nauraen, kun tyttö ehdotti Jethroa hänen viereensä.
"Mutta eihän se vain syö minua sillä aikaa kun nukun?" Mai kysyi hetken päästä. Jotkut haukat saattaisivat käyttää tilaisuuden ja syödä tuoretta lihaa, vaikka sitten Main sormista ja päästä.
"Okei, mutta älä liian myöhään" Mai sanoi ja pakkasi heidän tarvikkeensa ja laittoi teltan sisäpuolelle.
"Öitä!" Mai sanoi ja kömpi telttaan, missä hän riisui saappaansa ja pujahti makuupussiin.

//skipataanko sit aamuun sun vuoron jälkeen vai.. tapahtuuko yöllä jotain? :D //

// saat kunnian päättää siitä skipataanko aamuun vai ei..^x^//


"olet varmaan oikeassa.." nauroi Kei lähes ivallisesti. hän uskoi Maita vaikkei koskaan vounut sulkea pois kaappauksen mahdollisuutta. kyllä aina löytyi jokin syy siepata joku. sen Kei tiesi vähän liiankin hyvin vaikka häntä ei oltu koskaan siepattu, mutta sellaisiin tapauksiin hän on joutunut sotkeutumaan muutaman kerran.
"mm.. pelko on myös hyvä motiivi olla kertomatta. kenties pelkää reaktiotasi..?" sanoi Kei tyynesti. hän tiesi varsin hyvin miltä tuntuu, kun joitain asioita pidetään salassa. toisaalta salassa pitämisellä voi myös suojella toista.
Kei yllättyi hieman Main reaktioita tämän nähdessä hänen haavansa.
"sanoinhan jo, kuolleiden sielujen illuusion takia. ehkä tunnet tämän tempun paremmin nimellä spiritismi..?" Kei katsoi Main silmiin vakavana. Kein suu nytkähti hieman, kun Mai puhdisti haavoja. käsivarsien haavat kirvelivät vähän Main puhdistaessa niitä.
"njahaha! ei toki, mitä nyt hiuksia saattaa syödä tai nykiä.." Kei katsahti Jethroon ja Jethro Keihin.
Kei puraisi kerran huultaan ja vastasi:" hyvä on, en valvo kauhean kauaa.." valhe. Kei valehteli. yöihmisenä hän ei todellakaan aio mennä vähään aikaan nukkumaan. Jethro seurasi pomppien Main perässä telttaan.
"hyvää yötä.." virnuili Kei hieman omahyväisesti. Kei meni hieman etäämmälle teltasta, ettei Mai kuulisi hänen olevan vielä valvomassa.