Vampyyri huokaisi hiljaa, katsahtaen toiseen.
" Ei sinulla ole anteeksipyydettävää, eikä sinun tarvitse mennä. " lausui mies sitten hiljaisella äänellä. Vaikka mies olisikin loukkaantunut toisen sanoista, ei hän sitä myöntänyt mitenkään ja antoi kaiken anteeksi ilman anteeksipyyntöäkin. Sitten vampyyrikin laski katseensa taas maahan.
Syntyi helposti riitoja, kun oli elänyt pitkään jännityksessä ja masentuneessa olotilassa. Se ei ollut mukavaa ja kaikki eivät ymmärtäneet sitä. Toiset taas ymmärsivät asian väärin. Slade kuitenkin hyväksyi sen, että jotkut ymmärsivät häntä väärin. Ei se haitannut.

//Onko sinulla jotakin ideaa peliin, sillä tämä alkaa maistumaan pikkuhiljaa pakkopullalta?//

Desmodon huulille levisi hymy ja tuo katsoi punaiset silmät hehkuen mieheen. Osasihan tuo olla mukavakin, jos sille päälle sattui. Kuitenkaan Des ei viitsinyt asiasta kommentoida, sillä muutenhan hän olisi sattanut loukata toista.
"Kiitos."
Nainen vain totesi Sladen sanoihin.

// Vain se, että tähän voisi vetää jonkin sivuhahmon mukaan.

Slade katseli toista hiljaa. Vampyyri vilkaisi sitten merelle, joka tuntui yhä olevan rauhaton. Jokin muukin kyllä häiritsi miestä. Mereltä puhaltavan tuulen vuoksi Slade ei kykenyt haistamaan mitään, mutta silti hänestä tuntui, että joku tarkkaili heitä. Niimpä mies vilkuili huolestuneena ympärilleen. " Joku katselee meitä. " ilmoitti vampyyri toiselle hiljaa.
Pian varjoista ilmestyikin pitkä mies, joka näytti ainakin täältä katsottuna ihmiseltä. Tulija vaikutti vihamieliseltä ja hän mitä ilmeisimmin osasi tunnistaa vampyyrit.
" Häipykää täältä, saastaiset verenimijät, tai minä tapan teidät! " uhosi mies kovaan ääneen, kohottaen miekkaa. Sladen silmien pupillit viiruuntuivat. Ei sitä tältä etäisyydeltä kyennyt sanomaan, oliko miekassa hopeaa tai jotain muuta tappavaa metallia vaiko ei. Vampyyri nousi seisomaan, katsahtaen sitten naiseen hiljaa. Slade ei ainakaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Pakeneminen ei onnistuisi häneltä, koska hän oli liian hidas kulkemaan heikkojen jalkojensa kanssa.

Desmodo ei ollut koko tapaamisen aikana edes tajunnut tarkkailla ympäristöään, siksi tu oikein säpsähti huomatessaan Sladen jäykistyvän ja puhuvan. Nainen katsoi mieheen säikähtäneenä ja kuuli kohta jonkun miehen huudahduksen. Desmodo jähmettyi aluksi kuullessaan tuon hälyyttävät sanat. Sitten tuon villi puoli pääsi pelottavasti irti, nainen oli ollut liian kauan ilman verta. Vampyyrittaren pupillit kapenivat ja sieraimet levisivät. Nainen veti koristen henkeä, haistoi tuon pehmisen veren hajun, joka tunkeutui huumeen lailla koko vampyyrittaren elimistöön. Nainen kuuli tuon eläväisen sydämen sykkeen, joka oli kiihtynyt adrenaliinin voimasta. Desmodo aisti miehen uhmakkaan käytöksen, ja se sai naisen entistä enemmän nauttimaan tuon katsomisesta. Tunkeilija heilautti uhkaavasti miekkaansa, Des kumartui sähähtäen ja pinkaisi eteenpäin, kohti ihmistä. Ketterästi nainen väisti tuon miekan iskut, aivan kuin tanssisi, ja iski sitten hampaansa miehen kurkkuun. Mies valahti samantien tajuttomaksi, mutta nainen nautti tuon vern mausta, ja veti sitä sisälleen hengittäen raskaasti ja nautinnollisesti. Hetkessä naisesta oli tullut hirviö, ja tuo hirviö ei ollut huomannut että miehen mukana oli toisiakin, jotka huusivat sadan metrin päästä hyökkäyskäskyn. Mutta monta ihmistä oli tulossa tappamaan verenimijöitä?

Mies huomasi hahmot kauempana. Veren haju ei enää vaikuttanut häneen samalla tavoin kuin ennen. Se miellytti, mutta Slade ei hyökännyt. Ehkä tässä tilanteessa oli parempi pysyä rauhallisena, oman mielensä vallassa, ei antanut sijaa ruokaa haluavalle pedolle, joka jokaisen vampyyriolennon sisällä asui. Kohta olisi sillekin aika, mutta ei nyt vielä. Ei.
" Siellä on ihmisiä lisää! " huudahti Slade sitten naiselle ja toivoi, että toinen kuuli sen, vaikka näyttikin lumoutuneelta ihmisen veren vuoksi. Mies hapuili vyötään, vetäisi esille kaksi veistä. Veitsiä hänellä tosiaan oli paljon. Toinen oli kiviteräinen ja näytti muinaiselta veitseltä, vaikkei sellainen ollutkaan. Toinen veitsistä oli metalliteräinen, uudemman näköinen. Kummankin kahvat olivat mustat. Slade puristi veitsiä käsissään tiukasti.
Ihmiset lähenivät. He huutelivat ja kannustivat toisiaan tappamaan nämä verenimijät. Niitä oli ainakin kymmenen. Slade todellakin hermostui. Jos nainen ei heräisi transsistaan, hänen kai pitäisi repiä tuo pois paikalta, ennen kuin ihmiset ehtisivät naisen kimppuun. Vaikkei heillä olisi aseita tappaa naista, saattaisivat he vangita vampyyrit ja tappaa nämä myöhemmin. Slade ei suostunut sellaiseen.

Ihmisveren pulputessa tuon suonistosta Desmodon suuhun, tunsi nainen vain yltyvää janoa. Peto, mikä eli vieläkin vahvana tuon sisällä, oli ollut liian kauan vankina. Ja nyt kun tuo peto oli laskettu irti, ei olisi väliä kuka kävisi kimppuun, niin Desmodo murhaisi säälimättä. Nainen oli niin hullaantunut siitä voiman tunteesta, mikä ihmisveri sai hänessä aikaan. Veri kohisi tuon tyhkissä suonissa luoden voimaa jokaiseen soluun, nainen tunsi jokaisen pienenkin uurteen itsessään saavan uudenlaista voimaa. Hän oli voittamaton!

Desmodo avasi silmänsä jotka nyt loistivat verenpunaisina. Tuo antoi tappamansa miehen rysähtää maahan miltei tyhjänä verestä. Naisen janoiset silmät haravoivat maisemaa, ja osuivat kymmenen ihmisen laumaan. Veri oli parantanut rutkasti Desmodon näköä, tuo havaitsi kymmenen miestä, kahdella reunimmaisella soihdut ja yhdellä keskellä. Kahdella oli hopeamiekat ja lopuilla mitä nyt kylästä oli löytänyt kättäpidempää. Desmodo sihahti vihaisena ja kumartui antaen vihollisen hyökätä ensin.

Slade katseli ihmisjoukkoa huolissaan ja antoi veistensä yhä olla käsissään. Haluaisikohan toinenkin jonkin aseen? Mies ei kuitenkaan viitsinyt kysellä, sillä toinen näytti liiankin keskittyneeltä ja erilaiselta kuin ennen. Vampyyrius oli pelottava asia.
Miehet näyttivät jakaantuvan kahtia. Toiset lähtivät etenemään Sladea kohti, toiset taas naista. Mies jäi odottamaan ihmisiä. Kyllähän ne toki koittaisivat vangita hänet tai tappaa saman tien. Ehkäpä kuitenkin vangita. Slade uskoi, että jos ihmiset saisivat vampyyrin kiinni, toki ne sitä petoa haluaisivat hieman kiduttaa ensin, ennen kuin tappaisivat. Eikä Slade halunnut tulla kidutetuksi. Vampyyri sähähti ja heitti metallisen veitsen erään ihmisen päätä kohden. Onneksi veitsi osuikin kohteeseensa ja ihminen kaatui maahan. Muut neljä suuttuivat tästä ja he onnistuivatkin saamaan Sladen perääntymään kauemmaksi. Miehen mahdollisuudet olivat kyllä aika huonot. Hän ei voisi taistella neljää vastaan ja pakeneminen ei onnistunut.

Desmodo oli muuttunut täydellisesti. Nainen oli aikaisemmin ollut hymyilevä, olostaan nauttiva nainen, joka seisoi selkä suorassa ja nauroi. Nyt tuo murisi selkä käyränä hyökkäysasennossa, terävät kynnet valmiina raatelemaan ja suu kapeana viivana kulmahampaiden pilkottaessa ulkona. Des ei todellakaan nauranut, vana murisi hiusten hulmutessa rantatuulessa. Vaikka vihollisia oli monta, ei nainen kuvitellutkaan, ettei pärjäisi noille. Ja kun ihmiset vielä jakaantuivat kahtia, Des hymyili. Kyllä hän noille pärjäisi. Nopeasti nainen juoksi eteenpäin, sulautui varjoihin juuri ennenkuin oli ihmisten kohdalla ja hyökkäsi yhden kimppuun takaapäin. Samoihin aikoihin Sladekin tappoi yhden ihmisen. Des oli juuri käymässä seuraavan kimppuun, kun tuo huomasi sen kädessä olevan hopeamiekan. Miekanheiluttelija näytti tottuneelta tehtäväänsä.

Slade koetti keksiä keinoa selvitä omista vastustajistaan. Toinen hopeamiekan omistaja oli ilmeisesti häntä vastaan. Mies hapuili vyötään ja vetäisi toiseen käteensä uuden veitsen. Vampyyri perääntyi hieman taas, vilkuillen ihmisestä toiseen. Onneksi ne neljä eivät hyökänneet yhtäaikaa. Osittain varmasti siksi, että olisivat saattaneet haavoittaa toisiaan siinä samalla. Ensin yksi niistä lähestyi Sladea. Kai heidän aikomuksenaan oli saada mies väsyksiin ja sitten joko vangita tai tappaa tämä. Ihminen kohotti miekkaansa ja vampyyri kohotti kiviteräisen veitsen sitä vastaan. Miekan terä lohkesi kiveen. Se oli tarkoituskin. Näin Slade pystyi survaisemaan toisen veitsen ihmisen kaulaan. Veri vuosi. Samassa toinen ihminen sitten lähestyikin häntä.

Desmodo sihisi ja ärisi, hopeamiekalla leikkivä pisti miekalla eteenpäin. Des väisti helposti sujautti kätensä miehen kaulalle. Nopealla liikkeellä vampyyritar oli viiltänyt tuonkin kurkun auki, mutta samaan aikaan eräs ihminen sujautti tavallisen miekan viiltämään Desin ihoa. Vampyyri laski tapetun miehen rojahtamaan maahan, karjaisi kivusta ja hyppäsi kauemmaksi. Kipu oli haavassa suunnaton, mutta ei se todellakkaan tappaisi vampyyria.
"Luuletko tosissasi, että olen noin heikko."
Desmodo sanoi sihisten hapaidensa välistä, ja ihmisen silmissä näkyi pelkoa. Kaikki kolme jäljelle jäännyttä ihmistä hyökkäsivät samaan aikaan kohti. Des odotti, loikkasi sitten korkealle ilmaan ja käännähti siellä pää alaspäin. Samalla tuo tarttui yhtä päästä ja heitti helposti niskalenkillä toisen vasten puuta. Kuului vain rusahdus ihmisen murtaessa kylkiluunsa. Kaksi enää.

Kaksi miestä hyökkäsi vampyyrin kimppuun määrätietoisesti. Toinen painoi kätensä miehen ympärille takaapäin ja yritti tarttua Sladen ranteista kiinni. Vampyyri rimpuili ja onnistui sohaisemaan edessään olevaa miestä kasvoihin veitsellä ja tämä perääntyi rääkyen. Silmä oli tainnut puhjeta. Takaa häntä piteli yksi niistä, joilla oli normaali miekka ja viimeisellä miehellä oli hopeamiekka. Hän katseli Sladea kylmänrauhallisesti kun mies yritti potkia heikoilla jaloillaan pitelijäänsä polvilumpioon. Koska mies ei keksinyt muuta, hän puri miehen kättä voimakkaasti ja mies päästi ulvahtaen irti. Kuitenkin ihminen oli nopearefleksinen ja sivalsi miekallaan Sladea kylkeen. Mies sohaisi kiviveitsen ihmisen rintaan ja kääntyi sitten viimeisenä olevaa miestä kohden. Sitä kohden, jolla oli hopeamiekka. Ihminen katseli häntä pilkallisesti.