Susi muodossaan oleva Lloyd ei tiennyt mitä hänen ympärillään tapahtui. Susi hengitti rauhallisesti. Hän ei tuntenut sitä kamalaa kipua tai väsymystä. Tajuttomuuden tilassaan mies näki jotakin... Outoa unta.

Kaikkialla paloi, koko kylä oli hyökkäyksen alla ja nuori nainen juoksi hädissään pitäen lapsen kädestä kiinni. Lapsi itki pelokkaana, kun taas nainen yritti lohduttaa lastaan samalla kun juoksi. Kuului ihmisten kirkunaa ja avunpyyntöjä. Tilanne oli riistäytynyt käsistä. Koko kylä oli tuhon oma. Nainen kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui satuttaen jalkansa. Lapsi huusi äitiään. Nainen nousi ja samantien kaatui.

// Anteeksi tämä lyhyys n.n''\\

Saran tarkastellessa sutta hän huomasi vaaleahiuksisen olennon tulevan.Sara katsahti tähän,mutta ilmeisesti tämäkin oli keskittynyt suteen ilmoittaessaan haavasta.Sarakin oli haistanut veren mutta koska sudessa oli ollut monia pienempiäkin haavoja hän ei ollut heti huomannut kyljessä olevia koska sudessa oli pienempiä,melko vaarattomia haavoja mutta kyljessä oleva oli muita vakavampi

Voihan...Toivottavasti ei ala sataa lunta tai joudumme rakentamaan suojan hänelle.Onneksi susi sentään hengittää.Sara kumartui suden viereen ja toivoi,ettei susi tuntisi sillä hetkellä kipua.Furry alkoi tonkia reppuaan etsien sieltä jotain josta olisi apua ja löysi pienen tölkin liuosta,joka pitäisi lääkkeen myyjän mukaan nopeuttaa haavojen paranemista.Sara repäisi yllään olevista housuistaan palan ja kostutti sen lääkkeeseen ja siveli sillä suden haavoja.Tämän jälkeen Sara kysyi: "Olisiko sinulla mitään millä hänen haavansa voisi sitoa?"Siirtämättä katsettaan sudesta.

Aya astui pari askelta taaemmas tytön mennessä suden viereen, ettei hän alkaisi himoitsemaan kummankaan verta. Hän tunsi mistä tuuli ja käveli sille puolelle, mistä tuuli puhaltaisi poispäin hänestä. Kun tuuli liikutti hänen hiuksiaan, hän sulki silmänsä ja haisteli.
Hyvä, en haista verta juuri ollenkaan.
Hän kuuli miten kankaanrepäisyn ja raotti silmiään. Tyttö oli alkanut hoitamamaan sutta, mikä hänelle sopi aivan hyvin. Jalkaankaan ei enää koskenut juuri ollenkaan.

Kysymyksen kuultuaan Aya avasi laukkunsa ja viskasi tytölle sideharsonipun. Hän vilkaisi jalkaansa, joka oli jo melkein umpeutunut. Aya polvistui ja sitoi siihen myös sideharsoa peittämään nopean parantumisen. Hän uskoi ettei kauhean moni otus tässä maailmassa pystynyt parantumaan yhtä nopeasti kuin hän.

Lapsi oli aivan peloissaan ja ei saanut jalkojaan liikkumaan senttiäkään. Nainen huusi lapselleen, että tämä juoksisi pois. Lapsi ei tahtonut, mutta jonkin ajan päästä hän lähti juoksemaan. Juoksi niin lujaa, kuin jaloistaan pääsi. Jonkin aikaa juostuaan lapsi ei enää jaksanut ja oli juuri pysähtymässä, mutta kauhukseen huomasi kompastuneensa ja vieri kivikkoista mäkeä alas. Matkalla poika löi päänsä ja kaikki pimeni..

Lloyd tunsi kamalaa kirvelyä kyljestään ja haisteli ilmaa. Hän haistoi omituisia hajuja ja avasi hiljalleen silmänsä. Puolidemoni näki kaksi tuntematonta olentoa ja toinen niistä oli liiankin lähellä. Susi nousi nousi tai ainakin yritti nousta, siitä ei tullut mitään. Susi ei päässyt nousemaan, mutta terveemmälle kyljelleen hän sai itsensä käännettyä ja hätääntyneenä yritti edelleen saada itseään nousemaan. Paniikki oli iskenyt puolidemoniin ja ei suostuisi rauhoittua ennen kuin oli turvassa. Tässä maailmassa hän oli yksin. Lloyd ei pystynyt ajattelemaan selvästi ja yritti vain päästä jonnekin turvaan. Mutta missä olisi turvassa? Kaikkialla vaani vaara..

//En päässyt vastaamaan aikaisemmin kun koneessa oli vikaa//
Sara oli juuri hoitanut suden haavat kun toinen vaaleahiuksinen heitti furrylle sideharson.
[/i]Hyvä että karhunrautoihin jäänyt sai itse sidottua oman haavansa,niin minä voin keskittyä yhteen asiaan kerralla....Sitä paitsi en ole varma voinko luottaa heihin.[i]

Sara otti sideharsokimpun ja oli aloittamassa suden haavojen sitomisen,mutta susi heräsi ja yritti liikkua,jolloin Sara vaistomaisesti vetäytyi kauemmmas.

Sara valmistautui puolustautumaan sudelta tarpeen vaatiessa,mutta havaitessaan suden paniikin furry yritti ratkaista asian puhumalla."Rauhoitu...Minä en yritä vahingoittaa sinua.Päinvastoin,voin hoitaa haavasi parempaan kuntoon,jos vain sallit sen."

Aya seurasi tarkkaan tytön jokaista liikettä ja mietti, voisiko hän lähteä. Hän ei uskonut tytöstä olevan liiemmin harmia, mutta susi epäilytti häntä. Aya päätti istua maahan seuraamaan tytön liikkeitä. Hän ajatteli odottavansa edes sen aikaa, jos kaikki side ei menisi suden hoitamiseen, saisi hän loput takaisin. Hän kokeili oliko haava umpeutunut siteen alla ja kun hän painoi sormellaan haavaa. Ei ollenkaan kipua, joten haava oli jo umpeutunut. Siitä oli enää jäljellä varmasti punertava jälki ihossa.
Mahtavaa.

Suden liikahtaessa Aya hyppäsi heti salamannopeasti takanaan olevaan puuhun. Hän seurasi tarkkaan mitä susi tekisi ja puristi oksaan tarrautunutta kättää. Lihakset jännittyneinä hän kipusi hiljalleen alas puusta ja jäi seisomaan sen juurelle tytön puhuessa. Hän päätti olevansa rauhallinen, sillä näistä muista ei koskaan tiennyt varmasti, mitä ne osaisivat. Aya kuunteli tytön puhetta ja mietti mitä tekisi suden rauhoittamiseksi. Hän halusi saada suden ymmärtämään, ettei se hyökkäisi heidän kimppuunsa. Aya ei jaksanut juuri nyt sellaista ja halusi päästä jatkamaan reissuaan nopeasti. Joten ainut mitä tyttö keksi, oli juosta metsään. Hän kääntyi kannoiltaan, ei liian nopeasti, ja sitten kun oli muiden näköpiirin ulottumattomissa, hän pinkaisi nopeaan juoksuun. Hän etsi ja etsi, haisteli ilmaa kunnes löysi sen. Hän pysähtyi äkkiä ja hyppäsi kädet ojossa. Hän tappi rusakon ruksauttamalla sen heikot niskat niskat poikki. Aya juoksi takaisin muiden luokse ja viskasi rusakon suden eteen. Hän toivoi ettei olisi ollut liian nopea, ja harmitteli mielessään, että hänen olisi pitänyt juosta hiljempaa. Aya yritti näyttää välinpitämättömältä, mutta sisällään hän oli nolostunut.
En voi uskoa, että tein tuon!
Aya meni istumaan puun juurelle, mistä oli lähtenytkin. Hän katsoi ja tarkkaili suden reagoimista rusakkoon ja mietti:
Jos hän nyt katsoisi minuun, en pystyisi katsomaan takaisin.

Lloyd panikoi edelleen, vaikka kuuli tytön rauhallisella äänellä hänelle:
"Rauhoitu...Minä en yritä vahingoittaa sinua.Päinvastoin,voin hoitaa haavasi parempaan kuntoon, jos vain sallit sen". Susi ei tiennyt mitä tehdä. Jos hän nyt luottaisi noihin olentoihin, mitä sen jälkeen tapahtuisi, kun hän olisi taas terve. Ehkä hän voisi vain antaa heidän hoitaa haavat ja sitten mahdollisimman nopeasti karata jonnekin kauas pois noiden luota. Se ainakin oli jonkinlainen suunnitelma. Joten hän ei liikahtanut enää vaan hengitti nopeasti ja yritti katsoa, mitä hänelle tehtiin. Entä jos he myrkyttivät hänet? Se ei todellakaan käynyt puoliveriselle. Eläin jännitti jokaista lihastaan niin paljon kuin mahdollista, vaikka se sattui, mutta hän ei vain voinut rentoutua.

Pian hän huomasi kuolleen rusakon tupsahtavan kuononsa eteen. Lloyd tunsi kuinka hänen suunsa kostui entistä enemmän. Hän ei ollut huomannut kuinka nälkäinen oli ja hän rentoutui hieman. Ehkä hänelle yritettiin kertoa, että häntä tahdottiin auttaa. Kyllä hän voisi antaa toisten auttaa, jos vaikka selviäisikin elossa tästä ja päätti tarkkailla, etteivät kaksikko tekisi mitään ylimääräistä. Susi yritti kurottaa kaulaansa kohti rusakkoa, mutta ei ylettänyt. Mutta tämä katsoi olentoa, joka istui puun luona. Hän ei kumminkaan nähnyt kunnolla ja painoi päänsä maata vasten.

// Anteeksi tämä kesto, kun en ole päässyt koneelle, kun se vain sekosi ja ei suostunut avaamaan itseään.. -.-''\\

Sara huomasi vaaleahiuksisen olennon lähtevän eikä yrittänytkään estää tätä.Mihin hän meni?

Samaan aikaan Sara odotti jännittyneenä suden tekemisiä,eikä liikahtanutkaan.
Jostain syystä furry oli aina pystynyt tarkkailemaan muiden tunteita vaikkeivät nämä niitä elein ilmaissutkaan, ja hän vaistosi suden olevan vieläkin hermostunut eikä sen takia vielä sitonut tämän haavoja.

Yhtäkkiä suden kuonon eteen heitettiin jänis ja Sara kyllä haistoi kuka sen heitti.Hän ei siis lähtenytkään pakoon,vaan saalistamaan sudelle?Furry tuumi hämmästyneenä.
Sara huomasi suden yrittävän mennä syömään jäniksen,muuta tämä ei ilmeisesti yltänyt sen luokse.Suden haavat olivat kuitenkin sitomatta ja furry sanoikin sudelle "Odottaisitko hetken että saisin haavasi sidottua?Nämä haavat on parempi hoitaa nyt"

Sanottuaan tämän Sara alkoi varovasti sitomaan suden kyljessä olevaan haavaa ja sen jälkeen jalassa olevaa.

//Anteeksi kesto!//

Aya näki suden vilkaisevan tätä ja tunsi katseensa jumittuvan tähän. Häntä jännitti ja pelotti tehneensä virheen. Nyt ne luulivat, että hän näytti olevansa vahva, eikä pelännyt tappavansa. Vaikka sehän oli totta. Aya ei kuitenkaan halunnut kertoa mitään suoraan, koskaan ei tiennyt miten siihen reagoitiin. Aya laski katseensa alas ja yritti keksiä jotain tehtävää.

Aya yritti katsoa mukamas epäkiinnostuneena kun tyttö sitoi suden haavoja ja katseli tytön häntää ja korvia. Mikä se oli? Ennen kuin hän oli tajunnutkaan, Ayan suusta pääsi jotain, mitä hän katui heti.
"Mikä ihme sinäkin olet?" hän sanoi ja tajusi kuullostaneensa ylimieliseltä.
Suu kiinni!
Aya laski heti päänsä alas ja rukoili ettei tyttö kuullut. Hän kuitenkin pelkäsi pahinta. Miksi hänet oli suunniteltu möläyttämään asioita..?

Kaikki alkoi sumeta Lloydin silmissä. Puoliverinen yritti pitää itseään hereillä, mutta silmäluomet alkoivat painaa liikaa. Kipu oli kova ja hänen teki mieli vain nukkua. Ei kauaa kestänyt, kun hän tunsi kuinka joku kosketti häntä ja samantien jokainen lihas jännitti, se oli tullut yllätyksenä hänelle. Kumminkin toisen kosketus oli pehmeä. Koskaan ennen tai ei ainakaan hänen muistin mukaan ole kukaan koskettanut häntä tuolla tavalla tai auttanut. Kumminkin väsymys sai vallan ja Lloydin silmät sulkeutuivat hitaasti ja ei kauaa kestänyt, kun hän menetti tajuntansa. Ennen sitä hän kumminkin kuuli kolmannen henkilön kysyvän:
"Mikä ihme sinäkin olet?".

// Anteeksi! Viime aikoina ollut ihan kamala tapahtuma ketju, ettei ole ollut aikaa melkein edes hengähtää -.-'' Onneksi nyt on taas rauhaisaa. Mutta olen eeerittäin pahoillani kestosta\\

Sitoessaan suden haavoja Sara mietti miten pääsisi pakoon näiltä kahdelta heti tilaisuuden tullen. Yksinkertaisinta kai olisi sanoa, että hän oli asiansa hoitanut ja lähteä, mutta jompikumpi noista saattaisi lähteä pakoon. Sitäpaitsi tämä sudentapainen taitaa olla vielä sen verran huonossa kunnossa ettei häntä voi jättää yksin.

Saraa harmitti ettei hänellä ollut tällä hetkellä mitään millä voisi lievittää suden kipuja, sillä herättyään tähän luultavasti sattuisi taatusti, mutta mitäs meni telomaan itsensä noin pahasti Vaikka eihän se välttämättä hänen oma vikansa ole.
Kun Sara oli juuri lopettamista suden haavojen sitomisen, kun kuuli vaaleahiuksisen kysyvän todellakin ylimieliseen sävyyn furrylta "Mikä ihme sinäkin olet", mikä sai Saran raivostumaan. Kuka hemmetti hän on sanomaan tuollaisia? Sen nyt ymmärtäisi, jos hän olisi kysynyt "Kuka sinä olet, mutta että "Mikä ihme sinäkin olet Saran onnistui hillitä itsensä ja nousta seisaalteen sekä vastata joskin kärtyiseen äänensävyyn: "Minä olen kettufurry elikäs eräänlainen ketun ja ihmisen...välimuoto."