Sara käveli metsässä lähellä Sesurun kylää.Yksin ja pimeässä,mikä oli Saralle melko epätavallista.
"Olikohan tännekään mitään järkeä tulla?Tietäkin pitkin olisi päässyt."tuumi furry.Vaikka olihan tämä loppujen lopuksi paras vaihtoehto.Ensinnäkin tietä pitkin matka olisi kestänyt monta viikkoa enemmän kuin metsän kautta,ja tiellä saattoi liikkua epäillyttävää porukkaa....Vaikka olisihan hän riidanhaastajat luultavasti voittanut,mutta riittaa oli turha mennä haastamaan,eikä teiden kunnoista voinut olla varma.Vaikka tien varrelta olisi luultavasti löytänyt mukavan majatalon jossa yöpyä.
"Vaikka eipä sillä oikeastaan väliäkään ole,kyllähän täällä metsässäkin yöpyy.Lemmikin hankkiminen voisi olla järkevää,ei tarvitsisi olla yksin."tuumien Sara kulki pimeässä metsässä ainoana valonaan kuu.Tienoilla ei selvästikään ollut ketään,sillä Sara ei haitanut metsänelukoita kummoisempia.
Furry tunsi kuinka hänen jalat alkoivat olla väsyneet,mikä ei ollut ihme kun oli kävellyt aamuvarhaisesta alkaen lepäämättä.
Sara alkoi etsiä katseellaan sopivaa lepopaikkaa,kunnes näki suuren puun jonka oksilla voisi halutessaan nukkuakin.Hän kiipesi parin metrin korkeudella olevalle oksalle,ja nojasi paksua puununkoa vasten ja kaivoi samalla repustaan jotain syötävää.
"Jos tästä repusta ei löydy mitään,sitten kai täytyy saalistaa ruokaa.Siinä suunnitelmassa olisi se huono puoli että saalista ei voi kypsentää koska nuotion liekit näkyisivät todella kauas,ja raa´an lihan syöminen on sotkuista"tuumi Sara,mutta onneksi repusta leivänpalan ja alkoi syödä sitä.
Nukkua Sara ei vielä aikonut,mutta ympäristöä pitäisi tarkkailla levätessä

Aya vilkuili ympärilleen. Pilkkopimeää, vain kalpea kuu opastamassa kuuta - tästä Aya nautti. Hän veti huppuaan enemmän suojamaan kasvojaan, kunnes uskalsi laskea sen. Hän tunsi kuun valon kasvoillaan ja sulki silmänsä pysähdyttyään. Hän käänteli päätään ja antoi kuun päästä joka puolelle.
Samassa hän aisti jonkun lähellä. Hänen jokaikinen lihaksensa jännittyi, ja hän varoi päästämästä ääntäkään. Aya avasi silmänsä ja hyppäsi sulavasti puun juurelle. Hän painautui sitä vasten ja katsoi varovasti sen taakse. Hän näki jotain pientä, rusehtavaa vilahtavan puskan takana, ja tajuamattaan, loikkasi sen kimppuun
Aya painoi rusakkoa maata vasten. Hän lipaisi kieltään ja nakkeli sen niskat nurin. Hän iski hampaansa sen kurkkuun ja nautti. Jäniksessä ei ollut paljon verta hänelle, niinpä hän sai siitä kaiken minkä saikin nopeasti ja tipautti sen maahan. Hän pyyhkäisi poskeltaan verta ja katseli taas ympärilleen.
Joku muu oli vielä metsässä.

// Hihihii.. Tunkeudun tähän mukaan :D\\

Tumma hahmo liikkui metsässä. Olento oli kookas susi, joka kantoi suussaan katanan huotraa ja hieman uupuneena käveli pieniä metsän polkuja pitkin. Lloyd oli tänään juossut paikasta toiseen kuin viimeistä päivää, kun joku idiootti oli jostain saanut tietää olevansa puoliverinen ja sen takia susidemoni oli aivan uupunut, koska jahtaaja ei ollut meinannut millään eksyä ja loppujen lopuksi hän oli tappanut tämän. Hänen mielestä se ei ollut mitenkään vaikeaa, vaikka oli pari naarmua, mutta kyllä ne parantuisivat nopeasti.

Kuu loisti taivaalla ja Lloydin onneksi se ei ollu ttäysikuu, jolloin hän muuttuisi aivan tavalliseksi ihmiseksi, joka ei ollut kovin hauskaa hommaa, koska silloni hän olisi heikompi, kuin normaalisti. Se ärsytti miestä aivan kamalasti. Susi haisteli ilmaa ja haistoi jotain hajuja ja samantien oli varuillaan. Hän jännitti lihaksiaan ja tutki katseellaan ympäristöä. Jos joku aikoi hyökätä hänen kimppuunsa, niin häntä ei ainakaan yllätettäisi. Nyt ei olisi kyllä kovinkaan mielenkiintoista taistella, kun hän oli väsynyt. Puoliverinen ei ollut nukkunut moneen päivään kunnolla, vain jotain parituntia. Joten ei mikään ihme, että hän oli uupunut.

Sara oli juuri syönyt ja hän mietti sopivaa yöpymis paikkaa,kunnes hän haistoi että metsässä liikkui muitakin kuin hän,eikä kyseessä ollut mitään tavallisia metsän eläimiä.Tarkalleen ottaen hän haistoi kaksi henkilöä,ja lisäksi verta,mutta hän tiesi veren olevan jonkin eläimen.Nämä kaksi henkilöä eivät haisseet ihmisiltä,mutta hän tunsi etteivät nämä olleet mitään mitä täällä tavallisesti liikkui,vaan ehkä jotain siltä väliltä.

Sara mietti,pitäisikö mennä katsomaan tilannetta,vai jäädä puuhun väijymään ja päätti kaikesta huolimatta mennä katsomaan.Sitä paitsi joku huomaisi hänet kuitenkin pian,eikä hän halunnut joutua yllätetyksi.
Sara katsoi alas ja kiipesi vähän alemmas ja hyppäsi maahan,ettei joutuisi pitämään kovin suurta melua.Heti alas päästyään furry oli valmiina vetämään katanansa esiin siltä varalta että sille tulisi pian käyttöä.

Maahan päästyään Sara jäi hetkeksi haistelemaan ilmaa,ja päätteli jonkin tulevan lähemmäs ja pääti mennä katsomaan mikä se oli.Polkua pitkin hän ei lähtenyt,silloin oli suurempi riski tulla huomatuksi.Hän lähti juoksemaan mahdollisimman hiljaisesti kohti...jotain.
Pian Sara tajusi olevansa aika lähellä kohdettaan ja kiipesi vieressä olevaan puuhun jääden kuitenkin jonkin oksan taakse piiloon.Hän katseli ympärilleen ja näki hänet jota hän oli varonut ja näki suden.Sara alkoi miettiä,että oliko hän menettämässä hajuaistinsa jos hän oli luullut sutta kovin vaaralliseksi,mutta pian Sara huomasi suden suussa olevan katanan ja ymmärsi että susi ei ollut aivan sitä miltä näytti.Sitä se haisi aivan eriltä kuin tavallinen susi,ehkä hiukan ihmiseltä......

//Tervetuloa!! :)//

Aya kuullosteli korvillaan metsää. Hänen läikyttämänsä veri haittasi yhä hieman hajuaistia. Hän kyykistyi ja kulki kuin kissa puuta vasten. Matalana hän liikkui lähellä olevan puskan taakse, jonka toisella puolella meni polku. Aya haistoi sen jonkun, muttei tiennyt missä suunnassa se olisi. Tyttö pinkaisi puskan läpi, polun halki ja toisella puolella olevaan puskaan. Hän hyppäsi viereisen puun oksalle ja jatkoi siitä matkaa hyppimällä puusta puuhun sulavasti. Aya haistoi tuoksun voimakkaamin joka ajoi hänet alas puusta.

Aya kiirehti yhä nopeammin ja nopeammin saadakseen tietää tämän tuoksun lähteen. Se oli jotain uutta, mitä nuori vampyyri ei ollut aikasemmin haistanut. Samassa hän pysähtyi.
Aya näki puussa kohteensa. Se näytti nuorelta tytöltä, jolla oli... häntä ja korvat?
Ei voi olla totta..
Hän oli kuullut tälläisistä olennoista, muttei ollut koskaan nähnyt itse sellaista. Hän ei edes muistanut miksi niitä kutsuttiin...
Aya huomasi, ettei se ollut huomannut häntä. Hän huomasi sen katsovan jonnekin eteensä ja Aya katsoi samaan suuntaan.
En usko silmiäni!
Jos Ayan sydän olisi tykyttävä, se varmaankin sykkisi tuplasti enemmän nyt. Hän näki edessään suuren suden - ainakin se näytti suurelta, Aya makasi melkein maassa - joka sai hänet toimimaan varomattomasti. Aya alkoi hiljaa kampeamaan itseään ylös ja liikkeeseen. Hän peruutti melkein kyykyssä taaksepäin, punertavat silmät kiinni sudessa.
Samassa samaan aikaan tapahtui monta asiaa. Kova paukahdus - kuin metalli olisi iskeytynyt toiseen -, pistävä kipu sääressä, tasapainon menetys. Hän mätkähti maahan tapapuolelleen ja katsoi säärtään. Maassa hänen vierellään oli kiinni jämähtänyt karhunrauta, joka oli tehnyt syvän haavan hänen jalkaansa. Kovan ihonsa ansiosta karhunrauta ei ollut päässyt kiinni lihaan, vaan tehnyt ilkeän näköisen haavan.
Se ei kuitenkaan haitannut. Isompi ongelma oli nyt se, että hänet oli kuultu, niin äänekäs karhunrauta oli ollut.

Lloyd katsoi tumman sinisillä silmillään henkilöä ja laski päätään varuillaan alas tarkkaillen henkilön liikkeitä tarkkaan. Puoliverinen ei kylläkään jaksaisi tehdä mitään, vaan lysähtää maahan ja nukkua. Mutta ei! Eikö hän voisi saada olla rauhassa edes tätä yötä? Ei se niin vaikeaa voi olla. Katana oleili suden muodossaan olevan Lloydin suussa ja miehellä ei ole tarpeeksi voimia muuttua takaisin ihmismäiseen muotoonsa. Demoni oli kylläkin iloinen siitä, ettei ole täysikuu, muuten hän olisi pulassa ja erittäin pahassa pulassa silloin.

Susi haisteli ilmaa yrittäen selvittää mikä tuo hänen edessään oleva henkilö oli. Aryliassa oli paljon erilaisia rotuja ja ei koskaan tiennyt mihin törmäsi.
' Hän haisee aivan...', Lloydin oli vaikea pukea sanoiksi sitä mitä hän haistoi toisesta. Ainakin vereltä, mutta siinä oli jotain muuta. Demoni huomasi henkilön tekevän liikettä ja samantien alkoi hieman murista varoitukseksi. Kyljissä oleva kipu vain kasvoi ja toinen etutassu oli hieman arka, mutta hän ei näyttänyt sitä ollenkaan, koska ei halunnut näyttää sitä muille, etteivät tietäisi hänen olevan heikossa kunnossa.

Eipä kauaakaan kestänyt, kun hän kuuli paukahduksen ja toisen kaatuvan taakseen. Veri alkoi haista vielä voimakkaammalle ja demoni tunnisti sen olevan tuon tuntemattoman verta. Lloyd siirsi katseensa toisen jalkaan ja huomasi toisen astuneen karhunrautaan. Hän itse vihasi niitä, koska niistä ei ollut mitään muuta kuin haittaa. Eläin meni hitaasti karhunrautaan astuneen luokse ja katsoi tutkien esinettä. Hän ei oikein tiennyt tuommoisista tai miten ne toimi, mutta vihasi niitä ja mielellään voisi hävittää kaikki tuommoiset kokonaan. Samalla hän kumminkin tarkkaili ettei henkilö tekisi mitään niin kuin hyökkäisi suden kimppuun. Eläin laski katanan vierelleen ja katsoi taas rauta hommelia yrittäen selvittää, miten se saisi aukaistua. Hän kyllä tulisi varmasti katumaan tätä, mutta jokin hänessä ei suostunut kääntämään selkäänsä loukkaantuneelle, mutta demoni ei tiennyt miksi.

// Anteeksi tämä kesto n.n''\\

Sara istui puussa jähmettyneenä,tietämättä mitä tehdä.Mitä seuraavaksi?En ole varma voinko näyttäytyä tuolle sudelle.Tavalliset sudet eivät kuljeta katanaa suussaan enkä ole täysin varma mikä se on.
Yhtäkkiä susi alkoi murista, ja Sara säikähti hiukan Ei kai se huomannut minua?Eikai... Ellei se haistanut minua.Furry kuitenkin huomasi että se katsoi hiukan

Silloin Sara kuuli pusikosta jotain rapinaa ja haistoi jotain, mitä oli saattanut haistaa ohimennen joskus käydessään isommissa kaupungeissa muttei osannut nimetä sitä. Sara tajusi että se oli toinen henkilö jonka hän oli haistanut.

Pian kuului kova pamahdus ja Sara haistoi lisää verta. Sara hyppäsi alas puusta ja havaitsi suden lähteneen hänen edellään katsomaan mitä oli tapahtunut,mutta siitä huolimatta furry jatkoi matkaansa.
Saran tullessa paikalle hän näki ensimmäiseksi olennon joka oli ilmeisesti jäänyt karhunrautoihin kiinni ja suden, jonka vieressä oli katana jolloin Sara jähmettyi paikoilleen hetkeksi.Hetken päästä furry sanoi:"Minä en kaipaa tappeluita teistä kummankaan kanssa,ja voin päästää sinut irti karhunraudoista."Tämän jälkeen Sara käveli varovasti katsellen kumpaakin
ja kävelikarhun rautoihin jääneen viereen istuen mahdollisimman kauas sudesta jääden pohtimaan miten raudat saisi auki.

//ei mitään :) muuten, vampyyrithän ei kestä ihmissusien hajua? asia ei ole varmaan sama Lloydin kanssa..?//

Aya katsoi silmät pyöreinä, valmiina puolustautumaan näitä muita omituisia otuksia vastaan. Hän tuijotti ensin vierelleen laskeutuvaa sutta ja tämän katanaa. Ayan kurkusta pääsi tahaton murahdus. Hän halusi ryömiä pois suden luota, sillä se jotenki kauhistutti tätä. Aya olisi halunnut niin olla jossain muualla tällä hetkellä. Hän katsoi sutta silmiin ja yritti selvittää, mikä se oli miehiään.

Aya säpsähti kun näki toisen otuksen tulevan näkyviin. Aya katsoi sitä päästä varpaisiin ja yritti miettiä, voisiko se olla jokin muu, kuin mikä hän luuli sen olevan. Mikään eläinhän se ei voisi olla, koska se oli silti ihminen. Pakko sen oli olla. Ehkä se voisi olla jonkinlainen muuttuja, joka pystyi muuttumaan joksikin eläimeksi. Ehkä tämä oli jäänyt jumiin muutoksen välivaiheisiin. Aya oli aikaisemminkin nähnyt sellaisia, mutta ne olivat kauhean näköisiä. Hän yritti analysoida otusta parhaansa mukaan, muttei keksinyt yhtään määritystä sille. Hän säpsähti uudestaan kuullessaan otuksen sanat. Aivan, nyt ei kannattanut alkaa rähinöimään, näistä kummastakaan otuksesta hän ei tiennyt mitään. Niillä voisi olla vaikka mitä ässiä hihoissaan. Aya katsoi tyttöä kulmiensa alta ja puri huultaan. Hän vilkaisi suureen suteen ja puristi kättään, johon nojasi. Hän näki silmäkulmastaan miten tyttö käveli vierelleen ja hän tunsi lihastensa jännittyvän. Ayan oli pakko vetäytyä noiden kahden viereltä edes hieman kauemmas, joten hän työnsi itseään käsillä poispäin niistä. Karhunrauta oli kiinnitetty ketjulla maahan, ja hänen liikkuessaan poispäin, rauta repi lihaa hänen jalassaan. Aya tarttui kiinni karhunrautaan ja aukaisi sen muitta mutkitta. Kyllähän hänen voimistaan oli edes jotain hyötyä. Aya pyyhki verta pois jalastaan ja tunsi miten haava alkoi parantua nopeasti. Vielä se ei kuitenkaan umpeutunut ja verta tuli yhä hieman.

// Hyvä kysymys.. Itse ainakin luulen, että ei koska sehän on vain demoni tai oikeastaan puoldemoni XD//

Lloyd katsoi juuri saapunutta olentoa. Väsymys painoi suden silmiä kiinni, mutta hän yritti pysyä hereillä. Ei sitä koskaan tiedä vaikka kaksikko söisi hänet illalliseksi tai jotain sinne päin. Susi oli hiljaa.
"Minä en kaipaa tappeluita teistä kummankaan kanssa,ja voin päästää sinut irti karhunraudoista.", hän kuuli toisen sanovan ja ei tehnyt elettäkään, koska ei vain jaksanut. Eläin jatkoi uusimman tulijan katsomista, joka näytti lähestyvän. Mahtavaa, kokoontuuko tänne vielä enemmän muita olentoja!? Tämä ei tietäisi hyvää. Entä jos molemmat ovat puoliverisiä vihaavia tyyppejä ja haluavat häneltä pään poikki heti kun saavat tietää hänen olevan puoliverinen? Puoldemoni ei ollut taistelu kunnossa edes. Joten hän olisi varmasti mennyttä.

Lloyd huomasi maassa istuvan olennon saavan jalkansa vapaaksi. Joten nyt hän oli vapaa menevään. Eläin nappasi katanansa ja lähti kulkemaan pois kaksikon luota, mutta sekin loppui lyhyeen, kun jalat pettivät alta. Katana putosi suden suusta ja tämä ulisi kivusta. Kamala kipu aalto levisi kehoon ja suden jalat eivät suostuneet liikkumaan senttiäkään. Lloyd irvisti kivusta ja yritti saada väkisinkin itsensä nousemaan ja saikin jonkin verran, mutta lysähti melkein heti maahan. Siinä hän makasi ja menetti tajuntansa.

Sara oli juuri aikeissa avata karhunraudat, mutta hän huomasi olennon siirtyvän kauemmas eikä tehnyt elettäkään tämän estämiseksi.Sara kuitenkin huomasi että karhun raudat repisivät olennon jalan jos tämä liikkuisi ja oli jo sanomassa asiasta, mutta olento irrotti karhunraudat jalastaan ilman apua, ja jalassa ollut haava alkoi parantua nopeasti.Tämän havaittuaan Furry hypähti jaloilleen ja siirtyi hiukan kauemmas.
Mitä ihmettä!?Luulin että hän ei pääsisi irti.No, hyvällä tuurilla pääsen lähtemään ilman kummempia selityksiä.


Sara huomasi suden lähtevän pois ja oli itsekin lähdössä pois, mutta pian susi rupesi ulisemaan ja tämä kaatui maahan.Furry huomasi että susi yritti lähteä pois, mutta tämä kaatui uudestaan ja pysyi paikoillaan.Sara mietti hetken mitä tehdä, mutta tajusi ettei voinut jättää sutta yksin. Hitto vie,Sara Gazai,jonain päivänä ystävällisyytesi tappaa sinutFurry manaili mielessään ja lähestyi hiljaa sutta ja tämän olevan tajuton.Sara havaitsi suden olevan tajuton.Hänen haavansa eivät näytä kovin pahoilta,ehkä hän pyörtyi uupumuksen takia.
Saran mieleen tuli ettei hän voisi viedä sutta suojaisampaan paikkaan,koska sellaista ei ollut joten furry jäi paikoilleen odottaen äsken karhunraudoissa olleen reaktiota.

Aya huomasi ylös nousseen tytön hämmästyneisyyden, kun hän avasi karhunraudan muitta mutkitta
Helvetti. Hän ei saa tietää.
Aya katsoi tyttöä yhä ja mietti pitikö hänen tehdä tarvittava, ettei hänen oikea luontonsa tulisi muiden tietoon. Hän ei todellakaan halunnut muiden tietävän, hänen olevan vampyyri, ties mitä ne tekisivät. Hän oli jo tarttumassa pieneen tikariinsa, joka oli kiinnitetty hänen reiteensä, mutta pysähtyi nähdessään suden nousevan. Hän seurasi suden liikettä ja katsoi taas tyttöön kun tajusi suden vain lähtevän. Hän tarttui tikariin, mutta kuullessaan suden kaatuvan, hänen keskittymisensä herpaantui. Kun tyttö lähti sutta kohti, Aya alkoi miettimään mitä hänen tulisi tehdä. Kuuluiko hänen mennä auttamaan? Hän vilkaisi haavaansa, josta ei tullut enää verta, mutta se ei ollut vielä umpeutunut. Aya nousi seisomaan ja kipu hänen jalassaan sai hänet taittumaan melkein kaksin kerroin. Hän otti tukea puusta ja nousi kunnolla pystyyn.
Hitto, parannu jo!
Hän käveli kivusta välittämättä tytön luokse ja katsoi sutta. Hän haistoi veren ja tiesi heti mistä kiikasti.
"Kyljessä on haava." hän sanoi hiljaa tytölle.

Susi muodossaan oleva Lloyd ei tiennyt mitä hänen ympärillään tapahtui. Susi hengitti rauhallisesti. Hän ei tuntenut sitä kamalaa kipua tai väsymystä. Tajuttomuuden tilassaan mies näki jotakin... Outoa unta.

Kaikkialla paloi, koko kylä oli hyökkäyksen alla ja nuori nainen juoksi hädissään pitäen lapsen kädestä kiinni. Lapsi itki pelokkaana, kun taas nainen yritti lohduttaa lastaan samalla kun juoksi. Kuului ihmisten kirkunaa ja avunpyyntöjä. Tilanne oli riistäytynyt käsistä. Koko kylä oli tuhon oma. Nainen kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui satuttaen jalkansa. Lapsi huusi äitiään. Nainen nousi ja samantien kaatui.

// Anteeksi tämä lyhyys n.n''\\

Saran tarkastellessa sutta hän huomasi vaaleahiuksisen olennon tulevan.Sara katsahti tähän,mutta ilmeisesti tämäkin oli keskittynyt suteen ilmoittaessaan haavasta.Sarakin oli haistanut veren mutta koska sudessa oli ollut monia pienempiäkin haavoja hän ei ollut heti huomannut kyljessä olevia koska sudessa oli pienempiä,melko vaarattomia haavoja mutta kyljessä oleva oli muita vakavampi

Voihan...Toivottavasti ei ala sataa lunta tai joudumme rakentamaan suojan hänelle.Onneksi susi sentään hengittää.Sara kumartui suden viereen ja toivoi,ettei susi tuntisi sillä hetkellä kipua.Furry alkoi tonkia reppuaan etsien sieltä jotain josta olisi apua ja löysi pienen tölkin liuosta,joka pitäisi lääkkeen myyjän mukaan nopeuttaa haavojen paranemista.Sara repäisi yllään olevista housuistaan palan ja kostutti sen lääkkeeseen ja siveli sillä suden haavoja.Tämän jälkeen Sara kysyi: "Olisiko sinulla mitään millä hänen haavansa voisi sitoa?"Siirtämättä katsettaan sudesta.

Aya astui pari askelta taaemmas tytön mennessä suden viereen, ettei hän alkaisi himoitsemaan kummankaan verta. Hän tunsi mistä tuuli ja käveli sille puolelle, mistä tuuli puhaltaisi poispäin hänestä. Kun tuuli liikutti hänen hiuksiaan, hän sulki silmänsä ja haisteli.
Hyvä, en haista verta juuri ollenkaan.
Hän kuuli miten kankaanrepäisyn ja raotti silmiään. Tyttö oli alkanut hoitamamaan sutta, mikä hänelle sopi aivan hyvin. Jalkaankaan ei enää koskenut juuri ollenkaan.

Kysymyksen kuultuaan Aya avasi laukkunsa ja viskasi tytölle sideharsonipun. Hän vilkaisi jalkaansa, joka oli jo melkein umpeutunut. Aya polvistui ja sitoi siihen myös sideharsoa peittämään nopean parantumisen. Hän uskoi ettei kauhean moni otus tässä maailmassa pystynyt parantumaan yhtä nopeasti kuin hän.

Lapsi oli aivan peloissaan ja ei saanut jalkojaan liikkumaan senttiäkään. Nainen huusi lapselleen, että tämä juoksisi pois. Lapsi ei tahtonut, mutta jonkin ajan päästä hän lähti juoksemaan. Juoksi niin lujaa, kuin jaloistaan pääsi. Jonkin aikaa juostuaan lapsi ei enää jaksanut ja oli juuri pysähtymässä, mutta kauhukseen huomasi kompastuneensa ja vieri kivikkoista mäkeä alas. Matkalla poika löi päänsä ja kaikki pimeni..

Lloyd tunsi kamalaa kirvelyä kyljestään ja haisteli ilmaa. Hän haistoi omituisia hajuja ja avasi hiljalleen silmänsä. Puolidemoni näki kaksi tuntematonta olentoa ja toinen niistä oli liiankin lähellä. Susi nousi nousi tai ainakin yritti nousta, siitä ei tullut mitään. Susi ei päässyt nousemaan, mutta terveemmälle kyljelleen hän sai itsensä käännettyä ja hätääntyneenä yritti edelleen saada itseään nousemaan. Paniikki oli iskenyt puolidemoniin ja ei suostuisi rauhoittua ennen kuin oli turvassa. Tässä maailmassa hän oli yksin. Lloyd ei pystynyt ajattelemaan selvästi ja yritti vain päästä jonnekin turvaan. Mutta missä olisi turvassa? Kaikkialla vaani vaara..

//En päässyt vastaamaan aikaisemmin kun koneessa oli vikaa//
Sara oli juuri hoitanut suden haavat kun toinen vaaleahiuksinen heitti furrylle sideharson.
[/i]Hyvä että karhunrautoihin jäänyt sai itse sidottua oman haavansa,niin minä voin keskittyä yhteen asiaan kerralla....Sitä paitsi en ole varma voinko luottaa heihin.[i]

Sara otti sideharsokimpun ja oli aloittamassa suden haavojen sitomisen,mutta susi heräsi ja yritti liikkua,jolloin Sara vaistomaisesti vetäytyi kauemmmas.

Sara valmistautui puolustautumaan sudelta tarpeen vaatiessa,mutta havaitessaan suden paniikin furry yritti ratkaista asian puhumalla."Rauhoitu...Minä en yritä vahingoittaa sinua.Päinvastoin,voin hoitaa haavasi parempaan kuntoon,jos vain sallit sen."

Aya seurasi tarkkaan tytön jokaista liikettä ja mietti, voisiko hän lähteä. Hän ei uskonut tytöstä olevan liiemmin harmia, mutta susi epäilytti häntä. Aya päätti istua maahan seuraamaan tytön liikkeitä. Hän ajatteli odottavansa edes sen aikaa, jos kaikki side ei menisi suden hoitamiseen, saisi hän loput takaisin. Hän kokeili oliko haava umpeutunut siteen alla ja kun hän painoi sormellaan haavaa. Ei ollenkaan kipua, joten haava oli jo umpeutunut. Siitä oli enää jäljellä varmasti punertava jälki ihossa.
Mahtavaa.

Suden liikahtaessa Aya hyppäsi heti salamannopeasti takanaan olevaan puuhun. Hän seurasi tarkkaan mitä susi tekisi ja puristi oksaan tarrautunutta kättää. Lihakset jännittyneinä hän kipusi hiljalleen alas puusta ja jäi seisomaan sen juurelle tytön puhuessa. Hän päätti olevansa rauhallinen, sillä näistä muista ei koskaan tiennyt varmasti, mitä ne osaisivat. Aya kuunteli tytön puhetta ja mietti mitä tekisi suden rauhoittamiseksi. Hän halusi saada suden ymmärtämään, ettei se hyökkäisi heidän kimppuunsa. Aya ei jaksanut juuri nyt sellaista ja halusi päästä jatkamaan reissuaan nopeasti. Joten ainut mitä tyttö keksi, oli juosta metsään. Hän kääntyi kannoiltaan, ei liian nopeasti, ja sitten kun oli muiden näköpiirin ulottumattomissa, hän pinkaisi nopeaan juoksuun. Hän etsi ja etsi, haisteli ilmaa kunnes löysi sen. Hän pysähtyi äkkiä ja hyppäsi kädet ojossa. Hän tappi rusakon ruksauttamalla sen heikot niskat niskat poikki. Aya juoksi takaisin muiden luokse ja viskasi rusakon suden eteen. Hän toivoi ettei olisi ollut liian nopea, ja harmitteli mielessään, että hänen olisi pitänyt juosta hiljempaa. Aya yritti näyttää välinpitämättömältä, mutta sisällään hän oli nolostunut.
En voi uskoa, että tein tuon!
Aya meni istumaan puun juurelle, mistä oli lähtenytkin. Hän katsoi ja tarkkaili suden reagoimista rusakkoon ja mietti:
Jos hän nyt katsoisi minuun, en pystyisi katsomaan takaisin.

Lloyd panikoi edelleen, vaikka kuuli tytön rauhallisella äänellä hänelle:
"Rauhoitu...Minä en yritä vahingoittaa sinua.Päinvastoin,voin hoitaa haavasi parempaan kuntoon, jos vain sallit sen". Susi ei tiennyt mitä tehdä. Jos hän nyt luottaisi noihin olentoihin, mitä sen jälkeen tapahtuisi, kun hän olisi taas terve. Ehkä hän voisi vain antaa heidän hoitaa haavat ja sitten mahdollisimman nopeasti karata jonnekin kauas pois noiden luota. Se ainakin oli jonkinlainen suunnitelma. Joten hän ei liikahtanut enää vaan hengitti nopeasti ja yritti katsoa, mitä hänelle tehtiin. Entä jos he myrkyttivät hänet? Se ei todellakaan käynyt puoliveriselle. Eläin jännitti jokaista lihastaan niin paljon kuin mahdollista, vaikka se sattui, mutta hän ei vain voinut rentoutua.

Pian hän huomasi kuolleen rusakon tupsahtavan kuononsa eteen. Lloyd tunsi kuinka hänen suunsa kostui entistä enemmän. Hän ei ollut huomannut kuinka nälkäinen oli ja hän rentoutui hieman. Ehkä hänelle yritettiin kertoa, että häntä tahdottiin auttaa. Kyllä hän voisi antaa toisten auttaa, jos vaikka selviäisikin elossa tästä ja päätti tarkkailla, etteivät kaksikko tekisi mitään ylimääräistä. Susi yritti kurottaa kaulaansa kohti rusakkoa, mutta ei ylettänyt. Mutta tämä katsoi olentoa, joka istui puun luona. Hän ei kumminkaan nähnyt kunnolla ja painoi päänsä maata vasten.

// Anteeksi tämä kesto, kun en ole päässyt koneelle, kun se vain sekosi ja ei suostunut avaamaan itseään.. -.-''\\

Sara huomasi vaaleahiuksisen olennon lähtevän eikä yrittänytkään estää tätä.Mihin hän meni?

Samaan aikaan Sara odotti jännittyneenä suden tekemisiä,eikä liikahtanutkaan.
Jostain syystä furry oli aina pystynyt tarkkailemaan muiden tunteita vaikkeivät nämä niitä elein ilmaissutkaan, ja hän vaistosi suden olevan vieläkin hermostunut eikä sen takia vielä sitonut tämän haavoja.

Yhtäkkiä suden kuonon eteen heitettiin jänis ja Sara kyllä haistoi kuka sen heitti.Hän ei siis lähtenytkään pakoon,vaan saalistamaan sudelle?Furry tuumi hämmästyneenä.
Sara huomasi suden yrittävän mennä syömään jäniksen,muuta tämä ei ilmeisesti yltänyt sen luokse.Suden haavat olivat kuitenkin sitomatta ja furry sanoikin sudelle "Odottaisitko hetken että saisin haavasi sidottua?Nämä haavat on parempi hoitaa nyt"

Sanottuaan tämän Sara alkoi varovasti sitomaan suden kyljessä olevaan haavaa ja sen jälkeen jalassa olevaa.

//Anteeksi kesto!//

Aya näki suden vilkaisevan tätä ja tunsi katseensa jumittuvan tähän. Häntä jännitti ja pelotti tehneensä virheen. Nyt ne luulivat, että hän näytti olevansa vahva, eikä pelännyt tappavansa. Vaikka sehän oli totta. Aya ei kuitenkaan halunnut kertoa mitään suoraan, koskaan ei tiennyt miten siihen reagoitiin. Aya laski katseensa alas ja yritti keksiä jotain tehtävää.

Aya yritti katsoa mukamas epäkiinnostuneena kun tyttö sitoi suden haavoja ja katseli tytön häntää ja korvia. Mikä se oli? Ennen kuin hän oli tajunnutkaan, Ayan suusta pääsi jotain, mitä hän katui heti.
"Mikä ihme sinäkin olet?" hän sanoi ja tajusi kuullostaneensa ylimieliseltä.
Suu kiinni!
Aya laski heti päänsä alas ja rukoili ettei tyttö kuullut. Hän kuitenkin pelkäsi pahinta. Miksi hänet oli suunniteltu möläyttämään asioita..?