Nimi:Virgil Schíentêr

Ikä: 94 [Ihmisissä n. 19]

Laji/rotu: Ihmiseläin [Ihminen/vampyyrilepakko[voimakkaammat ihmisgeenit]]

Ihmisvampyyrilepakot [tai Schê¡r[lausutaan Chäer], kuten Virgilin lauma itseään kutsuvat] ovat rotu, jotka elävät tuhatpäisessä joukossa eristäytyneenä muusta maailmasta. Ne hankkivat ruokansa itse, ja vaatteetkin valmistetaan itse erilaisista, itse hankituista luonnontuotteista. Rotu asuu kaukana kaikesta, hyvin usein ne suosivat luonnonmuokkaamia luolaverkostoja vuorien sisällä. Ne ovat yöeläjiä, ja nukkuvat päivisin. Keskimääräinen eletty ikä on n. 400 vuotta.
Schê¡r:t käyttävät pääasiallisena ravintonaan eläinten verta, mutta syövät myös erilaisia hedelmiä, mutteivät ollenkaan lihaa. Yhteisön keskuudessa ei ole erillistä johtajaa, vaan lauma toimii yhteispäätöksin.
Schê¡r:n puhuma kieli on erikoista. Se kuulostaa lähinnä haltiakielen, japanin ja siansaksan välimuodolta, ja on vieläpä vaikeaa. Sana Schê¡r tarkoittaa "yön lapsia". He ovat nimenneet itsensä "yön lapsiksi" syystä, sillä he ovat yöeläjiä, ja Schê¡r:t uskovat vakaasti Kuunjumala Lûnar:n, joka on Auringonjumala Solár:n veli. Lûnar ja Solár ovat riidoissa, josta johtuukin yö ja päivä, ja Schê¡r:en keskuudessa Auringonjumala Solár on vihattu, sillä uskonnon mukaan se hylkäsi veljensä kriittisellä hetkellä. Tämän takia ulkona liikkuminen päivällä on yksi suurimmista tabuista, kuten ovat myös Lûnarin pettäminen ja yhteisön jättäminen. Uskonto on vahvasti esillä Schê¡r:n elämässä. Siihen kuuluu erilaisia uhrauksia, aina yllä olevia koruja, ihoon tatuoituja merkkejä ja juhlia, joista suurin on Punaisen Kuun juhla, joka on vain kerran kolmessasadassa vuodessa. Uskomuksen mukaan Punaisen Kuun ilmestyessä Lûnar saapuu maan päälle tarkistamaan lastensa uskon, ja sen perusteella joko rankaisemaan tai kiittämään heitä.
Jokaiselle Schê¡r:lle tatuoidaan ihoon [useimmiten kasvoihin], nimenantorituaalissa olennon oma nimi kauniilla merkeillä. Jokaisella nimellä on nimittäin merkitys, ja itse Lûnar nimeää jokaisen lapsensa rituaalissa. Nimi on ylpeydenaihe, kunnioitettava asia. Mitä paremman nimen saa, sitä näkyvämmälle paikalle se tatuoidaan. Kaikkein kunnioitettavin paikka on vasemman silmän ympärys. Jos Schê¡r pettää yhteisönsä tai tekee suuren virheen, sen nimen päälle tatuoidaan pettäjän merkki, toisinsanoen Solárin merkki joka on neljä "väkärää" eri suuntiin, muodostaen näin auringon kuvion. Saatuaan ko. kuvion olento merkataan alhaisemmaksi kuin maassa ryömivät madot, häpeäpilkuksi siis.
Schê¡r:en yhteisö on tiivis, ja he pitävät huolta lähimmäisistään. Jälkeläisten kasvatus on kuitenkin melko karua. Poikasia nimittäin syntyy melko harvoin, useiden vuosien välein, mutta silloin niitä tulee rutkasti, yleisin summa on siinä 100 jälkeläisen ympärillä, mutta jostakin syystä lapsia on alkanut syntyä entistä vähemmän, joka tosin saattaa olla osasyy laumassa alkaneeseen sisäsiittoisuuteen. Hyvin harvoin yhteisö saa uusia jäseniä, ja silloinkin syyn pitää olla todella hyvä. Oman laumansa hylkäämiä kun ei oteta enää mihinkään laumaan. Lasten kasvatus on melko hankalaa, kun jälkeläisiä syntyy niin paljon. Huomiota ei jaeta kaikille tasavertaisesti, kaikkein heikoimmat ja pienimmät yksilöt jäävät usein huomiotta ja jopa kuolevat hoidonpuutteeseen. Onneksi näitä tapauksia on melko harvassa.




Sukupuoli: Mies

Työtausta ja ammatti: Tekee lähes mitä tahansa hommia jos hinnasta sovitaan. Toimii vakituisesti varkaana, ja on erikoistunut pimeään myyntiin.
" Mitä minä en saa hankituksi, sitä sinä et tarvitse " - kuuluu Virgilin motto pimeässä kaupassa.

Taidot: Ammattivaras, ja todella taitava valehtelija/näyttelijä. Osaa lentää siipiensä ansiosta [tosin ei kovin kauaa /kovin korkealle operoinnin takia..], on myös todella ketterä sekä nopea. "Näkee" ympäristönsä kaikuluotauksen avulla, joita lähettää suustaan. Ääniaallot ovat niin korkeita että tuskin kukaan niitä kykenee kuulemaan.

Perhe ja läheiset: Vanhemmat, sukulaiset ja n. 50 sisarusta. Ei ole itsekään aivan varma asiasta..

Hahmosi tavarat: Kantaa mukanaan todella paljon erilaisia sinisen ja punaisen sävyisiä koruja [kaulassa, korvissa, ranteissa..]. Piilottelee kaapunsa alla ties minkälaisia pienehköjä teräaseita, kasvojensa peittona on usein valkoisesta puusta tehty soikea naamio, jossa hyvin kapeat, ylöspäinsuuntautuvat silmäaukot joiden yli menevät tummanpunaiset viivat.

Lemmikit: Ei ole.

Luonne: Ahne, itserakas ja paskamainen. Nämä ovat sanat jotka taatusti tulevat heti ensimmäisenä mieleen jos pitäisi kuvailla Virgilin luonnetta.
Mies on niin täynnä itseään, hän pitää itseään jotenkin arvokkaampana ja korkea-arvoisempana kuin muut olennot. Virgil ei välitä muiden tunteista tippaakaan, hänen ajatustapansa menee "minä, minä ja minä". Hän tekee asioita, jotka ovat vain hänelle itselleen eduksi, eikä missään tapauksessa suostuisi auttamaan tai tekemään jotain hyvää muiden vuoksi. Virgil on hyvin ylpeä itsestään ja pitää itseään [lähes] täydellisenä. Kuitenkin ainoa olento, jota hän kunnioittaa ja arvostaa, jopa kadehtii ovat vampyyrit.
Ahneutensa takia Virgil tavoittelee suuruutta, kuolemattomuutta, valtaa ja kunniaa, rahaa ja palvelijoita. Jos hän vain voisi, hän taatusti hallitsisi koko maailmaa diktaattorin paikalta. Vampyyrit liittyvät vahvasti Virgilin ahneuteen - hän taatusti tekisi mitä tahansa jos vain saisi vampyyrin puremaan itseään.
Virgil heittäytyy hyvin helposti ylimieliseksi, ja hän rakastaa leikitellä muilla. Armottomasti hän käyttää muita hyväkseen jos vain saa siihen tilaisuuden. Ja tilaisuuden tullen, mikäli siis olento kiinnostaa Virgiliä, niin tämä poika ei valheita säästele. Hän esittää viatonta, mukavaa ja kaikkea mahdollista mikä saisi tyypin kiinnostumaan. " Mitä hän haluaa, sen hän myös saa". Luovuttaminen ei siis tule kysymykseenkään, varsinkaan tässä asiassa. Elämä on miehelle vähän niinkuin suuri pelilauta, jonka herrana hän itse toimii. Tai ainakin hän pyrkii siihen.
Sarkasmi on myös yksi näkyvä osa Virgilin luonteessa. Hyvin usein mies ärsyttää muita aivan tahallaan, " huvin vuoksi ". Hän niin nauttii muiden kiusaamisesta ja tunteilla leikittelystä, muttei kuitenkaan yritä haastaa riitaa, tai ainakaan sellaista mikä johtaisi tappeluun. Virgil ei nimittäin pidä tappelemisesta.
Virgilillä itsellään on todella pitkä ja järkkymätön pinna. On hyvin hankalaa saada mies suuttumaan, mutta jos jotenkin hänen pinnansa saa käräytettyä, yleensä Virgil vain uhkailee ja pihisee itsekseen kiukusta.
Virgil on myös todella sadomasokistinen, ja yleensä sen huomaa vasta liian myöhään - vasta kun on päässyt miehen käsittelyyn. Masokistisuutensa takia Virgiliä on vaikea nöyryyttää sillä hän nauttii siitä - tosin ei niin paljon kuin muiden satuttamisesta. Virgil pitää olennoista, jotka uskaltavat sanoa ja tapella vastaan, sillä Virgil ei pidä liian helpoista uhreista. Täytyyhän nyt jonkinlaista haastetta olla. Mitään ei mies vaikuta häpeävän tai murehtivan, ja Virgil näyttää pärjäävän paremmin kuin hyvin itsekseen. Ei häntä kiinnosta vihaavatko vai rakastavatko muut häntä. Ehei, niinkuin Virgil nyt sanoisi: " rakastan vain itseäni, ja taistelen vain itseni puolesta ". Tiimityöskentely ei siis tule kysymykseenkään - paitsi jos hinnasta sovitaan.

Ulkonäkö: Virgil on n. 178 cm pitkä, ja painaa vähän alle 52 kiloa kevyiden luidensa takia. Miehen keho on hyvin hoikka, mutta lihastakin löytyy juuri sopivasti.
Virgilin kasvot ovat kapeat, leuka on hieman terävä. Tämän silmät ovat myös kapeat ja aavistuksen verran ylöspäin suuntautuvat, kirkkaankeltaiset joissa on aavistuksen verran oranssia viirumaisten pupillin reunoilla. Silmiä reunustavat tuuheat, tummat ripset. Miehellä on kuitenkin todella huono näkö, vaikkei sitä pysty päällepäin näkemään. Virgil kykenee juuri ja juuri näkemään sumeita varjoja, ja vieläpä värittömiä - hän on nimittäin värisokea.
Virgilin nenä on ohut ja sirohko, ja hivenen terävä päästä. Huulet ovat todella ohuet ja värittömät, jotka meinaavat hukkua miehen vaaleisiin kasvoihin, joiden takana ovat melko suuret kulmahampaat jotka pilkistävät miehen aina pienesti raollaan olevasta suusta [suu siksi raollaan, sillä Virgil lähettää yliääniaaltoja "nähdäkseen" ympäristönsä]. Virgiliä voisi sanoa kauniiksi, mutta ainainen pieni virne kasvoilla luo hieman viekkaan ja kieron vaikutelman hänestä.
Miehen korvat ovat erikoiset, jopa huomiota herättävät. Ne ovat nimittäin melkein kaksikymmentä senttimetriä pitkät, juuresta n. seitsemän senttimetriä leveät ja ohenevat kärkeen.
Virgilin tulenpunaiset hiukset näkyvät kauas. Ne vieläpä yltävät alaselkään asti, tosin hiukset on kiedottu tummalla silkkinauhalla ponnarille. Hiukset ovat ohimoilla hieman leuan alapuolelle ylettyvät, kasvoilla leukaan asti yltävät etuhiuksista peittävät osittain oikean silmän, jonka jälkeen etuhiukset lyhenevät niin että vasen silmä on suurimmaksi osaksi näkyvissä. Etuhiukset ovat osittain kerroksittain leikatut ja ne ovatkin hyvin eripituisia, toisinaan sojottavat vähän sinne tänne luomatta kuitenkaan resuista ulkonäköä.
Virgilillä on n. kaksi senttiä pitkät, terävät kynnet. Miehen molempien käsien pikkurilli ja nimetön ovat teräksisiä proteeseja, sillä Virgil on hieman operoinut kehoaan. Normaalisti hänen suuret, mustat nahkasiipensä [siipiväli n. 6 metriä] olisivat kiinni käsissä kuten kaikilla lajin edustajilla, mutta Virgil on leikannut siipensä "vapaiksi", jonka takia tämän käsissä on koko käden pituiset, nyt jo haaleat arvet jotka alkavat lapaluiden kohdalta ja päättyvät teräksiseen pikkurilliin [Virgilin rodulla pikkurilli ja nimetön ovat todella pitkät, siivissä kiinnittyneet ja ovat siipien "tukiluita"]. Operaation myötä myös siivissä on luita jotka on korvattu teräksellä, ja koska Virgil ei ole erityisen taitava sellaisessa, siivet ovat avonaisina hieman oudossa asennossa repsottavat, jotka vieläpä taipuvat melko hassuista kohdista, joka tosin mahdollistaa sen että siivet saa piilotettua kaavun alle - sillä ilman operointia siivet olisivat korkeammat kuin Virgil itse.
Virgilin kaulassa on paljon erilaisia kaulakoruja. Osassa on sinisiä helmiä, osassa punaisia ja osassa vain nahkainen naru. Kaulakoruissa useimmassa on tähden tai kuun muotoinen, hopeinen koru. Kaulassa on vasemmalla puolella oudonnäköinen, aurinkoa muistuttava tribaalitatuointi. Miehen molemmissa korvissa on päissä kolme hopeista rengasta. Vasemmassa korvassa on myös neljä hopeista nappikorua ja renkaissa on lyhyehkön, pienillä helmillä koristetun nauhan päässä tähti, toisessa kuunsirppi ja kolmannesta on koru irronnut. Virgilin molemmissa ranteissa on samankaltaisia helmikoruja, päävärinä tumma sininen.
Miehellä on päällään musta, hupullinen kaapu jossa on aavistuksen verran pitkät hihat [vain sormenpäät näkyvät], ja jonka helma hipoo maata. Kaavun saa tarvittaessa kiinni muutamalla napilla. Virgilillä on käsissään sormettomat verkkohanskat. Tämän jalassa on kireähköt, mustat mattapintaiset nahkahousut ja teräsvahvistetut, maiharin tapaiset kengät. Paitaa hänellä ei sitten olekaan, vaan Virgil käveleksii yläosa paljaana jollei kaapua lasketa.

Menneisyys: Virgil syntyi kauas pohjoiseen vuoristoon suureen yhteiskuntaan, lähelle metsää kaukana kaikesta. Välittömästi huomattiin, että tämä lapsi oli arvokkaampi kuin muut viisikymmentä, sillä lapsella oli kirkkaanpunaiset hiukset. Nimenantoseremoniassa tämä punahiuksinen poikalapsi sai kunnian saada nimensä ensimmäisenä, ja kaikki odottivat jännittyneinä minkä nimen lapsi saisi - punainen hiustenväri oli selvä merkki.
Poikalapsen nimeksi tuli Virgil, joka tarkoitti "ahneutta". Kukaan ei oikein ymmärtänyt suurjumala Lûnarin päätöstä, mutta kaikilla oli omat päätelmänsä nimestä. Ja koska kukaan ei oikein ajatellut sitä sen arvokkaampana, nimi tatuoitiin pojan kaulaan vasemmalle puolelle. Virgilin kasvaessa alettiin todella ymmärtää mitä hänen nimensä meinasi - poika alkoi olla järjettömän ahne.
Eikä se jäänyt siihen, Virgil oli myös hyvin itserakas ja ylimielinen. Tippaakaan häntä ei kiinnostanut muiden ongelmat, ja muut eivät olleet enää varmoja oliko poika tosiaan heidän laumastaan, kun sen luonne poikkesi niin paljon muista. Yhteisö pyrki vain elämään tuon itserakkaan olennon kanssa, mutta päivä päivältä, ja vuosi vuodelta se alkoi käydä vaikeammaksi. Virgilin ollessa [fyysisesti] 16 vuotias mies sai yhteisönsä hämilleen. Virgil nimittäin pyrki tuhatpäisen laumansa diktaattoriksi, eikä se ollut yhteisön ainoa ongelma, sillä samoihin aikoihin laumalaisia oli alkanut kadota - harvoin kyllä, mutta silti. Virgil oli saada monet kannattamaan itseään, mutta loppuporukka sai Virgilin kuitenkin syrjäytettyä "vallastaan". Mies oli näreissään ja kyllästynyt näkemään samoja naamoja, ja päätti tehdä asialle jotain. Eräänä yönä, muutamaa tuntia ennen auringonnousua Virgil asteli kiero hymy huulillaan melkein koko yhteisön eteen.
" Tiedättekö, olen lopen kyllästynyt teidän sisäsiittoiseen ja eristäytyneeseen joukkoonne. Olen kyllästynyt näkemään samoja, rumia naamojanne ja kuulemaan samoja ikävystyttäviä juttujanne. Olen kyllästynyt koko paskamaiseen joukkoonne. " Virgil huokaisi ja nojasi mukanaan tuomaansa keppiin. Yleisö hänen ympärillään kuohui ärtymyksestä. Virgil ei kuitenkaan lopettanut vielä.
" Enkä suinkaan kykene ymmärtämään, MIKSI hitossa te palvotte kylmää taivaankappaletta? Phah, naurettavaa! " Virgil naurahti huvittuneena, raivostuneiden huutojen sataessa miehen niskaan, muutama jo heristi nyrkkiäänkin. Virgil kuitenkin kohotti kätensä ja loi kasvoilleen viattoman ilmeen.
" Mutta minä puhun totta. Se on silkkaa kiveä, silkka pyöreä kivi joka lilluu avaruudessa. Ja te kumarratte ja uhraatte sille kuin se olisi elävä olento.. Minäpä keksin. Entäs jos tulevaisuudessa palvoisitte.. Minua? " Virgil virnisti ja osoitti peukalolla itseään. Mies joutui lennähtämään luolan seinämässä olevalle kivelle, sillä yleisö kävi vähän turhankin raivokkaaksi.
" No mitä? Minä olen sentään todellinen. " Virgil tuhahti ja pyöräytti silmiään.
" Noh, asiasta edelliseen. Kuten sanoin, en jaksa teitä. Kyllästytätte minua. Joten minä ajattelinkin lähteä katsomaan OIKEAA maailmaa, enkä jäädä tänne homehtumaan. Joten näkemisiin. " Virgil oli hypähtämässä alas, mutta näytti muistavan jotain.
" Ainiin, tulipa mieleeni. Ratkaisin tämän "katoavien Schê¡rien mysteerin". Pakko myöntää, että minulla oli hauskaa tarkkailla toilailujanne. Ja muuten, en olisi koskaan uskonut sanovani tätä, mutta pidän teistä yhdellä tavalla. Olette niin herkullisia. " Virgilin kasvoille kohosi virne ja hän nuolaisi ylähuultaan, jonka jälkeen nappasi viittansa alta puhtaaksi kalutun pääkallon. Schê¡rin pääkallon. Se oli joukkiolle viimeinen pisara, ja joukolla ne hyökkäsivät Virgilin kimppuun ja raivokkaasti ärjyen ja sähisten raahasivat häntä pihalle luolasta. " Ah, olin unohtaa vanhan tapanne! Tatuoikaa kaikin mokomin, auringon kuvio pesee kyllä teidän harakanvarvaskirjoituksenne kuusi - nolla! Ja kaiken lisäksi minusta tulee, miten se nyt sanotaankaan, unique! " Virgil hohotti turhankin innostuneeseen sävyyn, kun hänet raahattiin ulos ja kovakouraisesti köytettiin kiinni paaluun, jonka jälkeen hänen nimensä päälle tatuoitiin "pettäjän merkki" terävällä kepillä ja kotitekoisella musteella. Ja vielä ennenkuin ne jättivät Virgilin rauhaan, taatusti jokainen läpsäisi häntä kasvoille tai iski häntä jonnekkin muualle ruumiiseen, ja sylkäisivät päälle. Mies jätettiin paaluun päiväksi, sillä välin kun muut menivät päivän ajaksi luolaan nukkumaan. Illan koitettua halveksinta ja nöyryytys jatkui koko yön, ja sama toistui joka yö melkein kuukauden ajan. Virgil oli huvittunut.
Eräänä päivänä Virgil sai itsensä irrotettua paalusta ja asteli luolaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
" Halusin vain hyvästellä teidät idiootit. En taatusti tule kaipaamaan teitä, ja seuraavan kerran kun nään jonkun teistä, niin voin luvata, että syön hänet hiiitaaasti. Eipä minulla muuta, joten ciao, suckers! " Virgil huusi sen verran kovasti että jokainen varmasti kuuli, ja sen jälkeen juoksi niin lujasti kuin jaloistaan pääsi riemuisasti nauraen karkuun sitä väkeä joka yritti hänet saada kiinni. Mutta koska oli päivä, Virgil pääsi helposti karkuun sillä muut eivät pihalle päiväsaikaan lähteneet. Siitä alkoi Virgilin elämä "tuntemattomassa maailmassa".

Muuta: Harrastelee toisinaan kannibalismia.

Huonopuoli/-puolet: Luonteessa. Virgilin keho ei ole paljoa ihmiskehoa kestävämpi, ja miehellä on surkea näkö.