Kerellä ei ole oikeastaan ikinä ollut ketään. Naisella ei ole ollut ystäviä, ei rakastettua eikä edes kunnollisia vanhempia. Nainen ei ole ikinä edes kiintynyt mihinkään paikkaan, ei esineeseen saatikka eläimeen. Koko suuressa maailmassa ei ollut ketään, kenen takia hän eli ja hengitti. Eikä ollut ketään, kuka häntä edes muistaisi tai ajattelisi.
Keren vedendäriset silmät vaelsivat ympäristössä levottomana. Nainen tahtoi paeta murheitaan, mutta se oli jo myöhistä. Räsyn sanat vain lipuivat neitokaisen ajatusten lävitse. Ei hän pahalla ollut kuuntelematta toista, mutta kaikki menetetyt asiat tukkivat ajatukset. Vasta kuullessaan toisen puhuvan sielunperhosen räpyttelevän siipi murskana, nainen havahtui.
"Ei tässä mitään.."
Kere valehteli, ei tuo pikkuinen kuitenkaan ymmärtäisi.

Räsynukke katseli pää kallellaan, pieni huolenpilke silmäkulmassaan Kereä. Pitkästä aikaa, niin pitkästä aikaa ettei poika sitä edes muistanut, tunsi tämä empatiaa toista kohtaan. Räsynukke oli selvästi alkanut jollain tavalla kiintyä Kereen, syyllä jota hän ei itsekään osannut sanoa. Mutta toisen suru alkoi raapia Räsyn sisintä, ja tuo tunne oli pojalle uusi ja outo, eikä hän oikeastaan tiennyt mitä se tarkoitti, mitä se oli ja miten sen saisi pois.
Räsynukke vilkaisi Frightiin, jonka verestä tahriintuneilla kasvoilla oli yhä leveä virne. Hetken ajan näytti kuin Räsy olisi kuumeisesti jotain miettinyt, miettinyt ratkaisua tähän "pulmaan" joka häntä selvästikin häiritsi. Samassa Räsynuken ilme näytti krikastuvan, ja leveä virne kohosi tämän kasvoille. Kääntäen tämän hullunmielisen hymynsä kereen päin, ja hihittäen hieman poika tuijotti toista silmät säkenöiden kuin olisi keksinyt jotain.
" Jos huolia on, Fright auttaa. " Räsynukke sanoi silmät innosta hehkuen.
" Minä siltä kysyi, vastasi että auttaa sitä josta Räsynukke välittää. Fright suostui auttamaan, jos haluat. " Pojan hymy leveni asteen, ja tämä nosti nukkensa Keren kasvojen eteen.
" Kerro sille, hän vastaa. Fright auttaa. " Räsynukke tyrkytti nukkeaan vielä lähemmäs Kereä.

Kere toki huomasi, että tuo nuori poika oli hänestä huolissaan, mutta ei osannut arvostaa sitä. Oikeastaan koskaan kukaan ei ollut välittänyt Kerestä, joten miksi tuo nyt yht äkkiä alkaisi välittämään? Miksi tuo olisi oikeasti huolissaan, eikä vain esittänyt jotta hyötyisi myöhemmin. Kaikkiin kysymyksiinsä nainen sai vastauksen katsoessaan poikaan, miettiessään tuon ikää ja sairautta, joka ilmeisesti oli jokin mielisairaus tai jotakin.
"Ei en minä.. kun se.. sinun?"
Kere änkytti, katsoi nukesta Räsyyn, mutta huokaisi sitten. Hän tekisi sen Räsyn mieliksi. Niimpä hän nyökkäsi, ojensi kätensä ja tarttui hellästi kiinni nukesta. Pienesti hän odotti että tapahtuisi jotakin todella yllättävää tarttuessaan nukkeen.

Kere näytti epäröivän Räsyn tajrotessa apuaan, mutta se ei loukannut tai lannistanut poikaa. Itseasiassa tämä alkoi tyrkyttää nukkeaan kahta enemmän, virneen vain leventyessä entisestään. Räsynuken eriparisilmät näyttivät alkavan säkenöidä kun Kere otti Frightin käsiinsä. Tilanne oli moneltakin tapaa harvinainen: Räsy harvoin antoi apuaan kenellekään, ja vielä vähemmän hän antoi kenenkään koskea nukkeensa, saati ottaa sitä käsiinsä ja päästää itse irti. Niin Räsy kuitenkin nyt teki, ja vetäytyi aivan aavistuksen verran kauemmaksi noista, silmät säkenöiden ja sahalaitainen hammasrivistö hohtaen.
Tämä kallisti hieman päätään, kuin joku olisi sanonut hänelle jotain.
" Älä huoli, Fright. Minä Kereen luotan, sinäkin luota. " Räsy sanoi intoa puhkuen ja nyökytteli päätään. Samassa Räsy näytti jähmettyvän niille sijoilleen, kuitenkin silmät innosta täyteläisinä ja suu virneessä. Pojan niskavillat tuntuivat nousevan pystyyn, ja koko pojan olemus oli muutenkin kankea, mutta äärimmäisen kunnioittava. Hiven alistuneisuuttakin näkyi hänestä.
Keren käsissä olevan nuken punainen nappisilmä näytti kirkastuvan hieman, jonka jälkeen näytti kuin napin sisällä olisi virrannut punaisen eri sävyjä. Frightin kasvoilla oleva, leveä hymy pieneni hieman.
"[i]Teen tämän Rakkaani puolesta, enkä voi sallia hänelle pahaa käyvän. Jos Rakkaani luottaa sinuun, minäkin luotan, jos se on Rakkaani tahto. Mutta sinua pidän silmällä, enkä anna sinun tehdä virhettä. Mutta nyt asiaan.. Kerro minulle, susityttö, mikä painaa mieltäsi? " Kyllä. Ääni joka kaikui Keren päässä, oli hänen käsissään pitelemä nukke. Fright näytti tuijottavan toista syvälle silmiin ainokaisella nappisilmällään, eikä hänessä näyttänyt olevan minkäänlaisia elonmerkkejä jollei otettu huomioon telepaattisesti kuuluvaa ääntä, ja napin punasävyjen virtausta.

Kere veti syvään henkeä, ja katsoi nukkeen. Hullun kanssa oli turha alkaa juttusille näin vakavasta asiasta, mutta jos Kere olisi ystävällinen Räsylle, niin ehkä hän saisi tuolle aikaiseksi hyvän mielen. Nainen oli juuri huokaisemassa ja ojentamassa nukkea takaisin Räsylle, kun tuo huomasi jotakin outoa. Silmä ikäänkuin kirkastui, ja siitä lähti punaisia haituvia hieman joka suuntaan. Hämmästyneenä Kere katsoi silmään silmiään räpäytellen. Eikä siinä vielä kaikki. Hetken päästä nainen oli kuulevinaan päänsä sisällä ääntä. Kere vavahti selvästi, ja oli viskaamassa nukkea niin kauas kuin ikinä pystyisi, muttei sitten jostakin syystä kyennyt moiseen. Muuttujademoni vain tuijotti nukeen sydän hakaten, uskaltamatta liikkua.
Olenko minäkin tulossa hulluksi? Vai puhuuko tuo nukke sittenkin?

Räsynuken selkä kyyristyi aavistuksen, ja niskavillat tuntuivat kangistuvan vielä enemmän pystyyn kun Fright "puhui". Virne pojan suupielillä vain leveni entisestään, ja poika peruutti vielä muutaman sentin. Räsyn kyyristynyt ja ihmeellinen asento näytti jotenkin alistuneelta, äärimmäistä kunnioitusta uhkuvalta.
" Rakkaan.. A hi hi hi.. " Räsynukke hihitti nukkensa sanoille. Kere näytti järkyttyneeltä, mutta se ei pojan intoa lannistanut. Tämä vain lähestyi hitaasti naista neljällä raajalla liikkuean, pysytellen matalana.
" Kere vastaa nyt. Nyt on aika vastata, kun Fright kysyy. Ei saa antaa Herran odottaa, odotus ei tee hyvää. Fright ei pidä odottamisesta. Fright kärsimätön. " Räsynukke selosti ja ojensi kättään nukkeaan kohti, kuitenkin muutaman millin päästä siitä säpsähti ja veti kätensä takaisin. Poika näytti kärsimättömältä.
Hyörittyään hetken ajan Keren ympärillä tämä jäi kyykkyyn naisen viereen ja nakerteli sormenkynsiään, toljottaen välillä nukkea välillä Kereä.
" Ei, Fright. Kere yllättynyt. Ei saa vielä luovuttaa. " Räsy sanoi ja nyökytteli päätään.

Kere tuijotti nukkeen siniset silmänsä selällään. Nainen tunsi ruumiinsa vapisevan pienesti pelosta, ja silmissäkin moinen näkyi. Sudenvaisto käski paeta paikalta, viskata maaginen nukke kauas pois ja häipyä itse vielä kauemmaksi.
Hämillään nainen aktsui nukesta Räsyyn ja takaisin. Hän ei tiennyt mitä tehdä, mutta sitten Räsy sanoi mitä pitäisi tehdä. Kere huokaisi, ja katsoi nukkeen. Hän ei puhuisi ääneen, jos tuo nukke ymmärätisi, saisi lukea ajatuksista.
Niimpä Kere purki tunteet yksinäisyydestä, siitä että hän murskaili misten sydämiä miten sattuun. Hän purki ikävänsä Acieriin, ikävänsä kauan sitten menetettyyn perheeseen ja ystävien puuttumiseen. Huomamattaan olivat kyyneleet alkaneet virrata naisen poskia pitkin.

Räsynukke nakerteli kynsiään, edelleen vilkuillen Frightistä Kereen ja toisinpäin. Poika oli selvästi kärsimätön, hermoili jotain. Räsy päästi hiljaisen, uikuttavan äänen ja painoi leukansa polviaan vasten, kietaisten kätensä jalkojensa ympäri. Keren ilmeestä päätellen hän selosti murheitaan Frightille, mutta vain mielessään. Se sai pojan yhä kärsimättömämmäksi.
" Räsynukkekin tietää haluaa.. " Tämä mutisi ja kohottautui, kurottaen nukkeensa mutta kun oli vain millien päästä tuosta kuului melko voimakas napsahtava ääni. Räsy hypähti taaksepäin muuttuen sudeksi ja uikuttaen, selkä kyyryssä, pää alhaalla ja häntä koipien välissä tämä painautui maaten. Kirkkaat silmät vilkuilivat kaksikkoa pitkän, mustan harjaksen takaa. Räsy luimisti korviaan, kun hänelle tuli tunne ettei Fright pitänyt hänestä enää. Miksi se käyttäytyi nyt noin ilkeästi? Äskenhän se oli kutsunut poikaa rakkaakseen.. Vaimea uikutus pääsi jälleen ilmoille suden keuhkoista.

Fright tuijotti Kereä. Se näytti yhä elottomalta esineeltä, lukuunottamatta hohkavaa nappisilmää, jonka punainen väri syveni. Kyynelten alkaessa virrata Keren poskia pitkin Räsy kohotti korvansa, mutta heti sen jälkeen painoi ne takaisin niskaansa vasten. Hän ei halunnut ärsyttää Herraansa.
"Yksinäisyyskö sinua kalvaa, mitä? Ja murskailet toisten tunteita.. Hyvin, hyvin julmaa, sanoisinko. Eikö sinulle olla opetettu tapoja? Vai silvottiinko perheesi ennen sitä?" Frightin tunteeton, kylmä ja kumea ääni kuului Keren päässä. Nappisilmän väri tummeni jälleen.
"Vai että yksinäisyys. Olet tainnut ansaita sen, mitä? Ties mitä pahaa olet tehnyt. Tappanut, ryöstänyt, sortanut, pettänyt.. Julmaa. Todella julmaa. Et ansaitse sääliäni saati kunnioitustani. Taidat olla läpeensä paha olento, siltä minusta tuntuu. Inhottavaa." Fright paljasti todellisen puolensa. Sellainen hän oli. Julma, säälimätön, kylmä.. Rakasti satuttaa muita. Ja teki tämänkin taatusti tahallaan. Hän halusi nähdä Keren reaktion..

Kere hiljeni vuodatettuaan mieltänsä painavat asiat ulos, ja katsoi Räsyyn odottaen. Nukkeen tuo ei katsonut ollenkaan. Ja kun nuken outo ääni alkoi taas kuulumaan naisen päässä, tuon kasvoilla olevien ilmeiden kirjo oli suuri. Räsyn tietämishalun ilmaisu meni täydellisesti Kereltä ohitse, kun tuo tuijotti nukkea, jonka ääni soi tuon päässä.
Aluksi Keren silmissä oli syyllisyyttä, tuo Fright oli aivan oikeassa sanoissaan. Tämä tunne oli ansaittua, koska Kere vain oli sika joka leikki miehillä ja otti mitä tahtoi varastamalla ja manipuloimalla.
Vai silvottiinko perheesi ennen sitä?
Keren silmissä välähti viha, ja tuo murisi nukelle vihaisena. Mitä helvettiä tuo luuli tietävänsä! Mitä enemmän tuo nukke puhui naiselle, sitä enemmän Kere tuli vihaisemmaksi. Nainen vapisi paikallaan, kunnes sai tarpeekseen. Nopealla liikkeellä demonitar oli viskannut nuken Räsyn jalkoihin ja pompannut seisomaan.
"SOLUM EXCIPIO EGO!"
Naisen voimallisten sanojen jälkeen maa tärähti reilusti, ja Kere muuttui sudeksi. Tuon tassujen alta kasvoi köynnöksiä, joiden päässä oli jokin joka näytti erehdyttävästi siltä, että saattaisi purra.
"Pidä nukkesi kaukana minusta, kuten itsesi myös kakara!"

Räsynukke tuhisi maata vasten, ja raaputti maanpintaa ylipitkillä kynsillään. Tämä uikutti hetken ajan itsekseen, hyvin vaimeasti. Räsy vilkaisi taas Kereen ja Frightiin, huomaten kuinka naisen kasvot näyttivät vihastuvan ja.. vapisiko Kere raivosta? Räsynukke kohotti päänsä ylös, ja samalla hetkellä kun Kere viskasi Frightin käsistään, suden silmissä leimahti. Nukke mätkähti raskaasti tämän jalkoihin, ja Räsyn selkä kyyristyi, karvat nousivat pystyyn, silmät pullistuivat ja huulet vetäytyivät hampaiden päältä jota seurasi korviariipivä kirkuminen. Susi nytkähteli hysteerisesti, jonka jälkeen muuttui takaisin ihmiseksi ja konttasi nukkensa luokse, napaten sen syliinsä edelleen korkealta ja hysteerisesti kirkuen. Poika vapisi ja syleili Frightia, nostaen katseensa Kereen. Räsynuken hengitys rahisi ja vinkui, tämä vapisi ja nytkähteli, ja silmät olivat lautasen kokoiset ja kasvot vääristyneet vihasta.
" Sinä.. satutit.. Frightia.. Minun..rakkaintani.. " Tämä kähisi, ja laski nukkensa varovasti maahan, kohottautuen hieman ja muuntuen takaisin sudeksi.
Suden pää nytkähteli ja laiha ruumis vapisi, selkä kyyristyi aavistuksen. Räsynuken suu oli vääntynyt irveeseen ja sahalaitaiset hampaat välkehtivinä tämän suusta valui paksua, valkoista kuolaa maahan kuin vesikauhuisella rakilla. Suuriksi rävähtäneet silmät tuijottivat toista pistävinä, murhanhimoisina. Tämän kynnet upposivat kovaan maahan, susi heilahti kuin olisi kaatunut mutta luiset tassut siirtyivät sen verran että tämä piti tasapainonsa. Väristys kulki tämän luisevaa ruumista pitkin.
" Minä...tapan...Minä...raastan...silvon...syön...sinut.." Susi huohotti, nyt se kaikki ystävällisyys ja lämpimät tunteet olivat kadonneet kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan olemassa. Räsynukke otti askeleen, toisen, jälleen muutaman hitan askeleen ennenkuin syöksähti juoksuun, hypähtäen ja hampaat irveessä hyökäten kohti Keren kasvoja.

Mustan suden hampaiden päältä vedetyt ikenet paljastivat altaan rivistön veitsenteräviä hampaita. Narttu laski päätään astetta alemmas, suojaamaan kurkkuaan. Tuuli humisi tuon turkissa, saaden tulenpunaisen harjaksen roihuamaan. Keren vedenväriset silmät roihusivat samaa suuttumusta ja vihaa. Murina mikä tuon kurkusta nousi, oli matalaa ja hyvin vihaista. Luimuun painetut korvat ja taisteluvalmis asento kertoivat lisää tuon mielialasta.
"Haista kuule höpsis hullu kakara."
Narttu murisi. Toisen hyökätessä kohti, Kere ei tehnyt elettäkään väistääkseen, vaan murahti käskyn. Maasta lennähti kaksi kasviköynnöstä, jotka yrittivät kietoutua Räsyn takajalkojen ympärille, ja vetäistä tuon sitten kivuliaasti kumoon. Jos Kere onnistuisi, tuo itse hyökkäisi eteenpäin painaakseen hampaansa Räsyn niskaan.

Räsynukke avasi suunsa ammolleen, valmiina iskemään hampaansa Keren kasvoihin ja raatelemaan ne sellaisiksi ettei niitä enää tunnistaisi, mutta kesken hyökkäyksensä jokin tarttui sutta takajalkoihin. Tämä ei edes tajunnut että Keren maasta kasvattamat köynnökset olivat tiukasti kietoutuneet hänen takajalkojensa ympärille, vaan poika ärähti raivokkaasti ja yritti puskeutua lähemmäs punaharjaksista sutta. Silmissä palava raivo muuttui hieman hämmentyneeksi kun susi lähtikin lentämään taaksepäin köynnöksien vetämänä. Räsynukke ei osannut varautua siihen, joten paiskautui raskaasti vatsalleen maahan, ja tämän kurkusta pääsi kimeä ulahdus. Kipu ei kuitenkaan laannuttanut tätä, vaan Räsy aloitti rähinän, välillä haukahtaen ja paksun kuolan lennellessä ympäriinsä tämä yritti potkiutua köynnöksien otteesta kuitenkaan onnistumatta siinä. Niimpä tämä raivokkaasti ärjyen yritti raahata itseään lähemmäs Kereä upottamalla kyntensä maahan, köynnökset tosin pitelivät häntä paikoillaan joten suden kynnet saivat aikaan vain syviä naarmuja maahan.

Muristen Kere huitaisi tassuaan ilmassa, saaden köynnökset kiristymääm yhä tiukemmalle Räsyn jalkoihin. Nainen hutaisi vasentakin tassuaan, ja nyt uudet köynnökset syöksyivät likaisen valkean suden etujalkoihin. Kaikki neljä köynnöstä vetivät hieman erisuuntiin, yrittäen pakottaa Räsyn olemaan paikallaan. Kereä ei kiinnostanut taistella tippaakaan reilusti, vaan tuo astahti lähemmäs murisemaan kakaran korvaan.
"Saat itse mitä ansaitsetkin, kun kannat tuollaista tyhmää kapinetta mukanasi. Lapsuuden leikit on ohitse jo, kakara. Opi elämään."
Narttu sanoi, ja käänsi sitten selkänsä Räsylle. Susimuodossaan demoni kulki eteenpäin, kunnes alkoi juosta kun ei ollut enään näköetäisyydellä. Kyyneleet valuivat suden poskilla, ja kipu raastoi rintaa. Narttu halusi kauas, kauas pois täältä.

//Kiitos todella mahtavasta ja inspiroivasta pelistä!//

Rimpuilu, ärinä tai kynsillä maahan kaapiminen eivät hyödyttäneet millään tavalla, köynnökset olivat ja pysyivat kiinni tämän takajaloissa ja pitivät sutta paikoillaan. Räsy kohotti päätään ja kääntyi kyljelleen yrittääkseen purra köynnökset poikki, mutta uudet köynnökset kiristyivät valkoturkin etutassuihin ja vetäytyivät eri suuntiin, niin että liikkuminen ja rimpuili oli jalkojen osalta mahdotonta. Räsynukke käänsi raivoisan katseens Kereen, äristen edelleen. Keren kuiskaus sai suden vain villiintymään, ja tämä louskautti leukojaan kuin olisi yrittänyt tarrata hampaillaan kiinni punaharjan kuonosta, tosin tämä oli liian hidas ja köynnökset vaikeuttivat liikkumista, niiden tiukka ote kivisti tassuja. Kere käänsi selkänsä ja lähti, kadoten pian metsään. Räsynukke päästi ilmoille kovaäänisen, raivoisan ulinan, ja alkoi hillittömästi rimpuilla päästäkseen irti köynnöksien otteesta. Hetken kuluttua kasvien ote löyseni ja lopulta ne hellittivät, ilmeisesti niiden loitsija oli jo liian kaukana. Susi upotti kyntensä maahan ja ponkaisi pystyyn, syöksähtäen juoskuun lähteäkseen Keren perään.
" Älä mene." Räsy pysähtyi kuin seinään kuullessaan äänen päässään. Poika luimisti korvansa ja käänsi katseensa taakseen, maassa makaavaan Frightiin.
" Ethän jätä minua? " Susi uikutti ja löntysti nukkensa luokse, käpertyen riukaksi keräksi sen ympärille.
" Koskaan en Frightia hylkää. " Räsynukke mutisi.

// Jep jep, kiitoksia samoin. : >>>//