Shira nyökkäsi hieman. No olipa häneltä vienyt kauan tajuta, mistä Kuroi oli saattanut puhua Ranille. Häntä hieman huvitti oma hidasälyisyytensä. Ilmeisesti hänen veressään oli vielä alkoholia jonkin verran.

Shira kuunteli Ranin sanoja ja hänen kasvoilleen syttyi hymy, jota olisi voinut kuvailla milteinpä helläksi. Hän vilkaisi Takua ennen kuin loi katseensa taas lepakkoon, joka näytti pikkuhiljaa saavan lisää rohkeutta itseensä.
"Voit", Shira sanoi yksinkertaisesti. Mitäs sitä puhetta pitkittämään? Se oli suora vastaus esitettyyn kysymykseen.
"Mutta miten löydät minut, jos tiemme eroavat? Minä olen vaeltaja. En viivy missään paikassa kovinkaan pitkään", Shira jatkoi kuitenkin puhettaan, katsellen lepakkoa pää hieman kallellaan.
"Ja liikun yleensä päivisin", hän lisäsi hiljaisemmalla äänellä. Hänellä oli mielikuva, että lepakot liikkuivat vain öisin.

Taku&Kuroi

Ran ei tuntunut osaavan vastata Shiran esittämään kysymykseen ja kääntyi Kuroin puoleen.
"Jos Taku tahtoo mut paikalle se viheltää.. Teidän yö ja päivä jutuist en tiijä, me kummakki Takun kaa tykätään yöstä.."
Kuroi sanoi olkiaan nostellen. Taku nyökkäsi hieman, miettien toisille ratkaisua asiaan.
"Lepakoillahan on hyvä kuulo, kyllä Ran kuulee sinut varmaan kilometrienkin päästä, luulisin."
Neito selitti asiaa. Kuroi ja Taku eivät kumpikaan tuntuneet keksivän asialle korjaamista, ja Ranin tilanne oli sama. Kaikki kääntyivät Shiran puoleen kysyvästi.

Shira katseli Rania mietteliäänä, vaikka kuuntelikin Kuroin sanoja. Hän nyökkäsi hieman ja pieni hymy ilmestyi hänen kasvoilleen.

"No...toivottavasti kuulet monen kilometrin päähän, sillä yleensä vaellan kauas yhden päivän aikana", hän sanoi ja ojensi kättään hieman silittääkseen Ranin päätä hellästi.
"Ehkä sinä pystyt jopa jäljittämään minut jonkin tuoksun perusteella?" hän totesi hieman kysyvään sävyyn, kohottaen hieman kulmiaan.

Taku&Kuroi

Ran nyökkäsi ja kun Shira alkoi silittää tätä päästä, tämä ojensi kaulaansa tätä kohti, ja kehräsi hieman kuin kissa, vain pienemmällä äänellä. Taku hymyili hieman katsoen Rania ja sitten nostaen päänsä Shiraa kohti. Näytti kuin tyttö olisi jotain aikonut sanoa, mutta sulki suunsa ja katsahti Kuroita joka oli tämän polvella. Kuroi aisti, kuinka Takulla teki verta mieli enemmän ja enemmän. Taku huokaisi syvään, yrittäen hillitä himonsa vereen.
"E-ehkä kai.."
Taku sanoi hymyillen hieman vaivaantuneesta kääntäen katseensa taivaalle.
"Yö on jo pitkällä.."
Tyttö sanoi tutkaillen kuuta, joka oli muutaman tumman pilven haihtuvan takana.

Shira hymyili hieman huomatessaan, että Ran todella vaikutti pitävän silittämisestä. Hän vaipui pian ajatuksiinsa ja käsi unohtui lepakon päätä silittelemään. Hän mietti, mitä siitä oikein tulisi, jos lepakko ilmestyisi yhtäkkiä hänen luokseen keskellä yötä. Hän mietti, mitä Mercure tästä kaikesta ajattelisi.

Takun huomatus sai Shiran nostamaan katseensa sylistään, jota hän oli unohtunut tuijottamaan.
"Niin. Yö on pitkällä", hän totesi ja huokaisi hieman. Nainen vilkaisi tyttöä vierellään ja hymyili tälle hieman pahoittelevaan sävyyn.
"Minun pitäisi kai lähteä jo", Shira sanoi rapsuttaen nyt Ranin kaulaa hellästi. "Mercure odottaa minua. Lupasin palata hänen luokseen pian..."
Suunnaton halu nähdä Mercure tuntui pakahduttavan hänen sydäntään. Oliko se tällaista, rakastuneena oleminen? Toisen halusi nähdä, vaikka ei ole ollut erossa montaakaan tuntia. Shira ei tiennyt. Mercure oli ensimmäinen mies, jota hän todella pystyi sanomaan rakkaakseen ja tarkoittamaan sitä. Hän kaipasi tämän ääntä, tuoksua, kosketusta... aivan kaikkea.

Shira vilkaisi Takua uudemman kerran.
"Olen iloinen, että tapasimme", hän sanoi vilpittömästi ja hymyili jälleen hieman.

Taku&Kuroi

Kun Shira sanoi että hänen pitäisi lähteä jo, Taku nyökkäsi hieman epävarmasti.
"Niimpä kai.."
Hän hymyili pienesti katsoen hetken Rania ja sitten taas Shiraa.
"Olen iloinen, että tapasimme"
Toinen sanoi ja neitonen nyökkäsi.
"Toivottavasti tavataan vielä tulevaisuudessa."
Tyttö jatkoi hymyilyä ja nyt vilkaisi Kuroita, joka istui tämän polvella. Kuroi vilkaisi Takua, ja luultavasti ymmärsi mitä tyttö viestitti koska huokaisi ja kääntyi Shiran puoleen sanoen:
"Joo, oli kiva tavata tai jotai sinne päin.."
Kuroi mumisi katsellen muualle päin, kuin olisi lähdössä johonkin.

Shira hymyili Takulle käsi yhä leväten Ranin pään päällä hellästi. Hän nyökkäsi tytön sanoille ja kuullessaan Kuroin sanat, hänen suupielensä kääntyivät pieneen huvittuneeseen hymyyn.
"Oli erittäin miellyttävä tavata sinutkin", hän sanoi Kuroille pieni ilkikurisuus silmistään paistaen. Hän kääntyi Ranin puoleen ja rapsutti sitä vielä hiukan ennen kuin lopetti ja nousi seisomaan.
"Vielä miellyttävämpää oli tavata sinut", hän sanoi Ranille hymyillen sille lempeästi.

Shiran katse etsityi Takuun ja hän nyökkäsi tälle hymyillen.
"En tiedä, milloin tulen seuraavan kerran tänne", hän sanoi. "Mutta toivon todella, että tapaamme uudelleen joskus."
Hän oli hetken hiljaa ja kohotti katseensa kuuhun.
"Ran... haluatko mukaani?" hän kysyi, mutta ei katsonut lepakkoon vaan piti katseensa edelleen kuussa. Se oli kaunis.

Taku&Kuroi

Tyttö hymyili ja vilkaisi Kuroita joka näytti hieman väsyneeltä.
"En minäkään tiedä milloin tulen tänne.. Liikun paljon paikasta toiseen."
Tyttö sanoi pienesti hymyillen.
"Tahdon."
Ran vastasi Shiralle, kuin naimisiin mentäessä, selvästi ja hieman iloisesti. Taku hymyili näille, ja toivoi mielessään onnea heille. Taku nousi ylös ja kääntyi Shiran puoleen.
"Hei hei, minä lähdenkin jo."
Tyttö sanoi hymyillen ja lähti katua pitkin kävelemään, välillä kääntyen huiskuttamaan toiselle, ja Kuroi liihotti perässäja istahti tytön olalle samalla kun hän katosi pimeyteen.

Shira mietti, mihin Taku mahtoi olla matkalla, mutta ei kuitenkaan saanut kysytyksi. Hän katseli jokseenkin ihastuneena Rania, jonka oli saanut seurakseen pitemmäksikin aikaa.
Takulle Shira nyökkäsi ja heilautti kättään tälle hyvästiksi.
"Minäkin lähden. Toiseen suuntaan vain", hän sanoi ja hymyili katsoessaan tytön ja Kuroin menoa. Hän katsoi noiden perään ja heilautti hymyillen kättään uudelleen, kun Taku kääntyi vielä vilkuttamaan.

Kun kaksikko oli kadonnut pimeyteen, Shira viittasi Ranille ja lähti astelemaan toiseen suuntaan. Ikävä Mercuren luo siivitti hänen askeliaan. Hän halusi tuntea tämän vahvat kädet ympärillään ja kertoa tälle tapaamisestaan. Alkoholi tuntui kaikonneen hänen verestään jokseenkin kokonaan.

((Tämä peli on varmaan sitten purkissa, vai mitäs luulet? Varmaan saan sit vapaasti pelata Ranilla miten tahdon, jos tuo kerran nyt kulkee Shiran mukana... ? ^^ Kiitos pelistä <3))

//Taku häipyi//

//Kiitos samoin ^^ Oli mukavaa pelata. Juu, Ranille saat tehdä mitä tahrot :P//