Mustatukkainen näki, kuinka toinen harkitsi asiaa. Eämä yönkuningattarena ei ollut yhtään sen hullumpi ajatus vaikkei mies todellisuudessa sellaista pystyisi sellaista tarjoamaan.
Oikeastaan hän ei pystynyt tarjoamaan minkäänlaista yhteistä elämää. Tämän illan jälkeen he tuskin tapaisivat toisiaan.
Angelicakin tiesi sen, mutta vastasi silti myöntyvästi miehen ehdotukseen.

Arlie oli valmiina estämään naista poistamasta naamiota kasvoiltaan, mutta naamion hipaisu jäi tosiaan pelkäksi kosketukseksi eikä nainen yrittänyt riisua naamiota miehen kasvoilta väkisin.
Sirot sormet sivelivät valkeaa naamiota. Mies kuljetti kätensä naisen vaaleisiin hiuksiin, silitti tuon niskaa.
Yleensä Arlie suosi naisia, joilla oli hieman pidemmät hiukset, mutta Angelina oli vastustamattoman näköinen lyhyilläkin hiuksilla. Ilmeisesti jotkut onnistuivat olemaan seksikkäitä poikamaisellakin tyylillä.

Nainen sipaisi miehen huulia saadakseen pienen maistiaisen noista huulista.
Maistiainen se tosiaan oli, mutta maistui niin mahtavalta, ettei mies voinut olla tarttumatta naiseen paremmin kiinni. Huulet painuivat punatuille huulille voimakkaina, dominoivina, määräävinä mutteivat suorastaan väkivaltaisina. Hetkeksi Arlien tajunta täyttyi ainoastaan naisen pehmeistä huulista ja tuon vienosta, hienostuneesta hajuveden tuoksusta.
Pitkät sormet sivelivät blondin niskaa tyytyväisinä.

Ei Shanya halunnut lopettaa huvia vielä, eikä siksi edes yrittänyt riisua pidemmän naamiota. He pysyisivät tuntemattomina toisilleen, väärien kasvojen ja väärien nimien kanssa. Kosketus niskassa tuntui lähes sähköiseltä, sai kylmät väreet kulkemaan naisen lyhyttä selkärankaa pitkin.

Hänen pieni suukonaloituksensa lähti täysin omapäisen naisen käsistä Ravenin painaessa vahvan, huumaavan suudelman hänen huulilleen. Se maistui hieman heidän hetki sitten juomaltaan drinkiltä, mutta sitä enemmän siinä maistui huuma. Miehen dominoiva tapa yllätti vaaleaverikön positiivisesti, ja hän sulki siniset silmänsä vastaten suudelmaan antaumuksella, eikä antanut toisen viedä määräämisoikeutta täysin. Shanyahan ei leikkisi enää jos leikki ei miellyttäisi, se olisi aivan varmaa.

Sillä hetkellä hän nautti leikistä erityisen paljon, ja jos hän olisi sattunut olemaan kissa nainen olisi kaiketi alkanut kehrätä tuntiessaan miellyttävän sivelyn niskassaan. Valkoista naamiota hetki sitten sivellyt käsi siirtyi miehen tummiin hiuksiin, pitkäkyntisen sormet upoten niihin ja nykäisten päätä hieman alemmas. Hän ei pitänyt siitä, että joutui olemaan varpaillaan. Ei vaikka se olisi tarkoittanut niinkin pientä varvistusta, kuin mitä hän oli äsken joutunut sietämään.

Hiljalleen nainen lopetti suudelman, vetäytyi siitä hitaasti, viipyillen. Siniset silmät vilkkuivat mustan naamion aukoista, katselivat Ravenia kuin tietäen kaikesta enemmän kuin tämä. Niin hän olettikin, luuli että tietäisi miehen haluavan vietellä hänet. Kuka ties, tuohan saattoi huvikseen särkeä nuorten neitojen sydämiä – mutta siihen lankaan Shanya ei lankeaisi, hän ei odottanut toiselta mitään.

Etusormi sipaisi miehen huulia, pyyhkäisten olemattomia jälkiä hänen huulipunastaan, väistyen sitten punattujen huulien tieltä, joiden oli pakko kokeilla vielä kerran oliko mies oikeasti niin hyvä suutelija kuin miltä vaikutti.

Angelica ei ollut niin helposti vietävissä kuin Arlien suutelukumppanit yleensä. Hän olisi voinut alistaa naisen väkisin suudelmallaan, mutta tiesi ettei nauttisi siitä yhtä paljoa, kuin tulisi nauttimaan antaisi naisen vastata hänen suudelmaan haluamallaan tavalla.
Angelican kaltaista hienoa naista piti kohdella hellästi. Muuten mies päätyisi pienen, piikkikorkoisen kengän tallomaksi ja saisi huonot muistot tästä hyvin alkaneesta illasta.
Pitkä kyntiset sormet kieroutuivat miehen hiuksiin ja repäisivät tuon pään alaspäin. Mustatukka taipui kiltisti naisen lähes pakottaessa hänet siihen.

Lopulta suudelma loppui ja Angelica vetäytyi kauemmas viipyillen vielä. Siniset silmät katselivat Arlieta kujeillen mustan naamion aukoista, sillä ärsyttävällä tavalla, mikä miehen olemuksesta oli aistittavissa.
Vihreät silmät vastasivat tietäväiseen katseeseen tutkimattomalla katseella, huulet taipuivat pieneen hymyyn. Blondi kuvitteli tietävänsä Arliesta jotain, mitä kuvitteli, ettei mies toivonut tuon tietävän.

Mitään erikoisia suunnitelmia Arliella ei ollut. Vaaleaverikkö sattui olemaan kaunis ja hyvin povekas, joten hän yksinkertaisesti nautti jo siitä, että sai katsella tuota. Nainen kuitenkaan ollut niitä, jotka lähtivät jokaisen miehen matkaan, joten minkäänlaisia lakanoiden välissä pyöriskelyä Arlien olisi luultavasti turha odottaa.
Mies oli jo lähes unohtanut sen, mitä oli tullut hakemaan. Alunperin hän oli pannut merkille naisen uhkean poven lisäksi joutsenenkaulassa olevan korun, joka lähemmän tarkastelun jälkeen ei näyttänyt enää niin arvokkaalta.

Naisen punatut huulet painuivat uudelleen miehen huulille ja Arlie kietaisi tällä kertaa kätensä naisen lantiolle. Voimakas käsivarsi piteli tuntuvasti kiinni blondin vyötäröstä miehen suudellessa tuota ahnaasti. Punaisien huulien ja suudelman maku olivat yhtä juovuttavaa - jolleivat juovuttavampaakin - kuin äsken juotu drinkki.

Shanya nautti täysin rinnoin suutelutuokiosta parvekkeella, mutta samaan aikaan sisällä joidenkin juhlat olivat menneet pahasti mönkään. Kengät kopisivat tyhjiä käytäviä pitkin, ja hirvittävää kyytiä eteenpäin säntäävä Helier rysähti suureen saliin ja puikkelehti täyttä laukkaa juhlijoiden välistä. Välillä kyynerpää kaatoi jonkun lasin tai jalka tömähti jonkun toisen varpaille, mutta raitatukka ei jäänyt pyytelemään anteeksi. Hän etsi Arlieta vaikka tavallaan pelkäsi tälle uutisten välittämistä.

Hujoppia ei näkynyt mailla halmeilla, ja mies kuuli häntä jahtaamaan lähteneiden askeleet salissa. Vihaiselta väkijoukolta pakoon juokseminen ei ollut odottamatonta, olihan loppujen lopuksi Helier mokannut jopa Arlien kehittelemiä, oikeasti toimivia huijaussuunnitelmia ja nyt oli kyseessä hänen aivojensa tuotos. Nyt hän oli mokannut nimien kanssa, ja sen jälkeen livahtanut karkuun huoneeseen jossa joku vanha pervo oli hyökännyt kimppuun. Kissanaamio oli tukevasti kasvoilla, mutta hienossa asussa olisi ollut parantamisen varaa.

Tällaisina hetkinä edes Helier ei välittänyt ulkonäöstä, vaan etsi kuumeisesti. Jäi silkan tuurin varaan, että mies löysi rikostoverinsa – jollei parvekkeen ovi olisi ollut raollaan niin, että viileä tuulahdus kiinnitti raitatukan huomion, hän olisi juossut sen ohi. Mieli raksutti vähän aikaa, ja toivoen lujasti ettei rysähtäisi keskelle liian intiimiä kanssakäymistä mies livahti parvekkeelle.

Arlie oli tiukasti kiinni hemaisevassa blondissaan kun huohottava mies selvitti kurkkuaan hieman, saaden naisen perääntymään välittömästi kauemmas.
”Nyt täytyy lähteä” lyhyempi totesi yksiselitteisesti, ja vilkaisi parvekkeen kaiteen yli. Hyvä, siitä ei ollut kovin paha pudotus ja alla oli vielä pusikko. Jalka kohosi kaiteelle, ja mies vilkaisi vielä pidempää olkansa yli ennen kuin hyppäisi.
”Anteeksi nyt vaan kun keskeytän hupisi, mutta meidät varmasti lynkataan jos jäämme kiinni.”

Suudelman aikana Arlie ei pystynyt kuulemaan, kuinka korot kopisivat toisessa huoneessa tai aistimaan, ettei kaikki ollut kunnossa. Parveke oli lähes eristetty tila, tässä paikassa ei tällä hetkellä ollut muita kuin hän ja arvon neiti Angelica.
Mies jatkoi tyytyväisenä suudelmaa, ennen kuin Helier livahti verhon lomasta sisälle parvekkeellee ja keskeytti heidät. Tosin aluksi tummatukka saattoi näyttää vain häkeltyneeltä, Arlie kun oli kerrankin saanut jotain, mitä tuo ei.

Blondi vetäytyi kauemmas ja Arlie suoristautui. Pää käännettiin Helierin suuntaan ja mies seurasi katseellaan kuinka toinen käveli parvekkeen matalalle kaiteelle. Pidempi huokaisi.
"Olisit voinut jättää minut tänne ja paeta yksinäsi, olisin selvinnyt ulos hengissä muutenkin kuin hyppäämällä parvekkeelta", mustatukka totesi ärsyyntyneenä. Hän näki jo sielunsa silmin, mikä oli mennyt pieleen.
Ja nyt Helier olisi voinut jättää hänet tänne. Vieraat tiesivät, että tuolla oli rikoskumppani, mutta Arlie näytti Angelican seuralaiselta. Kukaan ei olisi kysynyt heiltä mitään ja nainen olisi oletettavasti suostunut valehtelemaan hänen vuokseen.

Lyhyemmän suunnitelma ei ollut ollut miehen mieleen alunperinkään. Liikaa aukkoja ja se oli ollut aivan liian monimutkainen. Helier oli kuitenkin jatkuvasti hokenut, että näyttäisi kuinka hyvin se toimi ja todistaisi olevansa porukan aivot.
Siinä he sitten olivat, hyppäämässä parvekkeelta ja sen päätteeksi vielä luultavasti kiipeämässä aidan yli.
Tämä olisi viimeinen kerta, kun Arlie antaisi Helierin suunnitella. Jo tätä miettiessään mustatukka tiesi, että antaisi lopulta periksi jos toinen erikseen kinuaisi saavansa suunnitella.

"Toivottavasti olet valmis johdattamaan minut ulos", mustatukka totesi huokaisten. Hän ei nähnyt paljoakaan. Jos he lähtisivät juoksemaan pimeillä kujilla, hän saattaisi saman tien juosta seinää päin.
Kapeiden silmien katse kääntyi jälleen blondiin, jonka hän oli jättänyt täysin huomiotta. Arlie kumarsi ja Angelican käsi kohotettiin kevyesti huulilleen.
"Valitettavasti jouduin poistumaan, ystäväni on selvästi suututtanut muut vieraat." Mies tiesi, että toinen luultavasti piti tätä yksityiskohtaa vain seksikkäänä ja mystisenä. Nyt hän tosiaan vaikutti herrasmiesvarkaalta.

Helier sai kuin saikin itsensä seisomaan kaiteen päälle, joskin käsiään ympäriinsä huitoen ja silkalla raivokkaalla yrittämisellä tasapainonsa säilyttäen. Korolliset kengät eivät toimineet kovin hyvin kiipeillessä, mutta se ei estänyt raitatukkaa sukimasta hiuksensa ojennukseen ja ojentamasta asuaan hieman. Mies kissanaamion takana loi merkitsevän, kiukkuisen ja nolostuneen katseen Arlieen, ja tuhahti.
”Niinhän olisin voinut. Mutten tehnyt sitä, koska olen niin helskatin typerä ja minun olisi pitänyt antaa sinun johtaa operaatiota kuten tavallisesti” hän töksäytti, tietäen että oman typeryyden julistaminen ja Arlien älyn kehuminen sai toisen miehen aina hieman suopeammalle tuulelle.

Shanya katseli vuorotellen molempia miehiä harvinaisen hiljaisena. Hän oli erittäin hämmentynyt tunkeilijan rysähtäessä keskelle mukavasti edennyttä tilannetta, mutta kylmä katse lämpeni hieman käsisuudelman myötä. Mies oli selvästi vielä mielenkiintoisempi kuin mitä hän oli luullut.
”Harmillinen ystävä sinulla”, hän totesi ja hymyili toiselle.
”Mutta jos satut joskus Miraan... Chévere Rís on käymisen arvoinen paikka.”
Blondi tapaisi mieluusti mystisen seuralaisensa uudestaan, ja siksi mainitsi ravintolan jossa vietti suurimman osan ajastaan.

Sillä välin Helier oli saanut tarpeekseen Arlien hurmurileikkien katsomisesta. Mies pomppasi hämmentävän ketterästi alas parvelta ja tumpsahti istutuksiin satuttamatta itseään. Näissä hommissa sitä oppi laskeutumaan oikein.
”Hei! En aio taluttaa sinua turvaan ellet ala pitää kiirettä siellä!”
Raitatukka riisui kissanaamionsa ja sitoi mokoman roikkumaan mukana. Itsekseen, hiljempaa ja hieman kateellisena hän mutisi:
”Luulisi että sait jo flirttailtua tarpeeksi sen povipommin kanssa...”

Arlie ei suonut paljoakaan huomiostaan Helierille. Mies sai huitoa ja tasapainoilla kuinka paljon halusi, mutta likinäköisen miehen huomio oli tällä hetkellä hänen ihastuttavassa seuralaisessaan. Hän olisi mieluusti kaatanut Angelican yhteen tämän kartanon pehmeistä sängyistä ja käyttänyt hieman laatuaikaa tuon kanssa.
Valitettavasti blondi ei ollut niitä tyttöjä, jotka alistuisivat sellaiseen joten mies olisi jäänyt ilman, olisi hän ollut kuinka hurmaava tahansa.
"Niin. Jotkus emme voi valita seuraamme", mies totesi hymyillen hienoisesti. Nainen antoi hänlle paikan, josta voisi etsiä tuota, mikä sai mustatukan hymähtämään tyytyväisenä. Hienoa, kenties hän tulisi.
Tai sitten ei.
"Hienoa. Yritän päästä tulemaan, kun liikun Miran seuduilla."

Tällä välin Helier oli saanut tarpeekseen. Tuo ei ilmoittanut etukäteen ennen kuin hyppäsi ja katosi istutuksiin satuttamatta itseään. He olivat jo ammattilaisia pakenemisessa, joten miten raitatukka olisi voinut sattuttaa itsensä?
"Hänellä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja", Arlie totesi ja vetäytyi kauemmas. Hän astui itsekin kaiteelle, kohotti hattuaan veijarimaisesti ja astui kaiteen yli. Mies laskeutui tottuneesti istutuksiin.
"Anteeksi kuinka?" mies totesi nähdessään raitatukan huulien liikkuvan. "Johdata minut pois täältä."

Helier pihisi itsekseen harmista odotellessaan Arlien jättävän herrasmiesmäisesti jäähyväiset seuralaiselleen. Hänenhän kaksikosta pitäisi olla se hyvännäköinen ja seurallinen yksilö ja toisen syrjitty lurjus. Kotikylän ulkopuolella vanhat säännöt eivät enää pitäneet kunnolla paikkaansa, ja vuosien saatossa pidemmälle oli tullut enemmän ja enemmän vientiä. Se kismitti raitatukkaa joka ikisellä kerralla yhtä paljon – varsinkin kun hän oli saanut nähdä monen ihanteelliselta vaikuttaneen tyttösen kiinnostuvan enemmän Arliesta. Noh, ehkä muodokkaita naisia sai vain miehisemmällä ulkonäöllä ja Helierin täytyisi tyytyä johonkin muuhun. Olisihan oikeasti jonkun naisen iskemisessä ja suhteen ylläpidossa aivan liikaa vaivaa hänen mittapuullaan.

”Oh, ei mitään sinulle” hän vastasi jo kaikkoavaa ärtymystään hymyllä peitellen ja nappasi kiinni Arlien ranteesta, lähtien käskystä viilettämään suorinta reittiä silti mahdollisimman hyvin ikkunoista mahdollisesti katselevien silmiä vältellen ulos puutarhasta ja kaduille. Muutaman korttelin päässä eräällä syrjäkujalla hän sitten pysähtyi ja kääntyi toisen puoleen.
”Otetaanko riskillä ja yövytään vielä kerran samassa paikassa?”

Arlie antoi Helierin tarttua hänen ranteeseensa, vaivautumatta vilkuilemaan enää parvekkeelle. Jos se ihastuttava, povekas neiti katselisi hänen jälkeensä, hän ei missään nimessä halunnut tuon huomaavan, että hän välitti siitä.
Harmi, ettei mies ollut saanut viettää aikaa tuon ihastuttavan henkilön seurassa, tuossa naisessa oli ollut paljon hyvää. Mahtava huumorintaju, kauniit kasvot ja sanoinkuvaamattoman seksikäs kroppa. Sellaista täydellisyyden ilmentymää ei kävellyt vastaan päivittäin ja jos kyse olisi ollut vakituisesta majapaikasta heille molemmille - kotikaupungista - Arlie olisi varmasti yrittänyt saada tuon purkaamaan kihlauksensa.
Mies, joka matkusti sinne, minne jalat ja bisnekset veivät, ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen rakastaja.

Arlie, vailla silmälasien tuomaa helpotusta huonoon näköön, oli täysin Helierin vietävissä. Mies oli kuitenkin tottunut tähän ja juoksi helpon näköisesti raitatukan jäljessä.
"Jos joku tulee etsimään sinua, minä voin avata oven", mustatukka totesi. "He tuskin tietävät, että meitä on kaksi eivätkä uskalla tulla sisälle, jos tuntematon avaa oven."
Mies mietti pienen hetken. Hänen ei tarvitsisi muuta kuin näyttää uhkaavalta, jotta epävarma etsijä kääntyisi pois.
"Enkä usko, että he lähtevät etsimään meitä. Emme kuitenkaan ehtineet valitettavasti tehdä mitään."

Helier pyöräytti silmiään mielenosoituksellisesti, muttei sanonut mitään. Parempi jättää sanomatta, muuten Arlie vain alkaisi nauraa hänelle. Eihän jonkun sukukalleuksien murskaaminen ollut mitenkään rehvasteltava teko, oikeastaan raitatukkaa ärsytti se miten joutui puolustautumaan odottamattomia uhkia vastaan kuin mikäkin tyttö.
”Mmh. Mennään sitten sinne.” hän tokaisi kuin itselleen ja nappasi rikostoveriaan hihasta kiinni, lähtien sitten majataloa kohti.
Etsijöitä ei tullut, mutta Helier vaati silti sitä, että he lähtisivät kaupungista varmuuden varalta. Tarpeeksi manguttuaan hän sai Arlien suostumaan tähän, ja kaksikko jätti Aarean nopeasti taakseen.

//The end//