Kiirehtiä? Shiralla ei oikein ajatus kulkenut. Hänellä henkilökohtaisesti ei ollut kiire minnekään, mutta jos lämmin yösija menisi hänen hitautensa takia, se ei olisi hyvä juttu. Tosin omasta mielestään hän ei kävellyt kovinkaan hitaasti. Itse asiassa Shira ei oikein jaksanut miettiä asiaa kauempaa, sillä Diaksen kysymys veti hänen huomionsa.

"Ai minä olen viehättävä?" hän kysyi toljottaen miestä kuin tyhmää. Hän ei pitänyt itseään mitenkään puoleensa vetävänä tai viehättävänä, mutta hän ei nähnytkään itseään tuon miehen silmin. "Minä tulin tänne sellaisen...laivan kyydissä. Nyt haluaisin jotenkin päästä takaisin mantereelle. Tässä saaripahasessa kun ei ole oikein mitään, minkä vuoksi haluaisin täällä pysyä."

Markkinapaikka veti Shiraa puoleensa. Jossain toisessa tilassa hän olisi todennäköisesti kiertänyt paikan kauempaa. Hän ei pitänyt suurista ihmismassoista, siellä oli niin helppo joutua taskuvarkaiden kohteeksi. Tosin hän itsekin harrasti sitä joskus, jos oli todella pahasti rahan tarpeessa eikä hänellä ollut työtä. Kuten nytkään hänellä ei ollut työtä, mutta säästöjä hänellä oli sen verran, että voisi ostaa laivamatkan takaisin mantereelle.

Shira nyökkäsi hieman ja hymyili Diakselle hymyä, jonka toivoi näyttävän viehättävältä.
"Kelpaa", hän sanoi. "Ihan sama minulle, ollaanko täällä vai ei. En kuitenkaan osta mitään." Kävely oli hieman jo selvittänyt hänen päätään, mutta vain hieman. Enää hänen katseensa ei ainakaan harittanut niin pahasti kuin se oli tehnyt heti baarista ulos tulon jälkeen.

Dias hymähti hiljaa. "Hyvä on, jatketaan vain matkaa. Ei minullekkaan täällä ole mitään. Voimme lähtä kohti majapaikkaamme, se ei ole kaukana täältä." Näin sanoessaan hän lähti kävelemään pientä sivukujaa pitkin, joka oli roskien peittämä ja jokunen katukissa juoksi pakoon hänen saappaidensa alta. "Tules, täältä pääsemme nopeiten". Dias viittoi vieraalleen ja luottavaisena kääntyi taas ympäri.

Kuja oli lyhyt ja johti samankokoiselle kadulle kuin äskeinen. Tämä oli vain täysin autio muutamaa paperinpalaa, jotka lentelivät ilmassa lukuunottamatta. Ilmassa leijui kevyt savun ja metallin tuoksu ja se sai Diaksen hymyilemään. "Ainakin ystävämme on vielä hereillä". Hän lähti verkkaisesti kohti hieman kummallisen muotoista taloa, joka ulkoapäin katsottuna näytti kärsineen vähintäänkin useamman pommituksen. Talo oli omalla tavallaan sympaattinen vaikkakin likainen ja hieman halkeillut. Tästä huolimatta se näytti vankalta ja sen hieman rempsottavista ikkunoista hehkui lämmin valo.

Dias käveli suurehkolle puielle ovelle ja koputti rivakkaasti. Kun hetkeen ei kuulunut mitään hän hakkasi ovea kaikinvoimin ja huusi "Hei Vanha paskanpenkoja! Tuletkos avaaman sieltä". hetkeä myöhemmin oven takaa kuului kova rysähdys ja kiroilua. Diaksen kasvoille levisi ilkikurinen virne ja hän vinkkasi toisella silmällään Shiralle. "Jumankauta Dias! minähän olen sanonut ettei minua saa säikyttää tuollatavalla kun olen työpajalla senkin vanha..." Tässä vaiheessa suurehko ovi oli avautunut ja sen takaa heitä katseli hyvin pitkä, yli kaksimetrinen korsto, joka oli noen peittämä ja hiki valui hänen otsallaan. "Ai anteeksi, en tiennyt että sinulla oli seuraa" Hän korjasi puhettaan ja katsoi Shiraa. "tulkaa toki peremmälle, Diaksen ystävät ovat aina tervettulleita." Dias teki kädellään liikkeen 'Naiset ensin' ja Treesap teki myös tilaa, jotta Shira olisi mahtunut hänen jättimäisen ruhonsa ohitse.

Shira seurasi Diasia kujalle hiljaisin askelin. Vaikka hän olikin humalassa, hänelle oli luontaista kävellä keveästi. Häntä hieman arvelutti seurata miestä oudoille kujille ja siksi pysyikin hieman taaempana toisesta. Hän ei juurikaan puhunut, vilkuilil vain ympärilleen seuratessaan edessä kulkevaa hahmoa.

He tulivat oudon, hyvin oudon näköisen talon luokse, joka sai Shiran tuijottamaan sitä suu hieman hämmästyksessä raollaan. Ei hän ollut tiennytkään, että tässä kaupungissa oli tuollainen talo. Tosin ei hän paljoa täällä käynytkään, yleensä hän kulki mantereen puolella.

"Hassun näköinen..." hän sanoi hieman huvittuneena ja mietti, minkälainen henkilö siellä mahtoi asua. Dias kolkutti oveen ja huusi jotain. Sisältä kuului ääniä, jotka saivat Shiran hieman varuilleen. Kun ovi avattiin, Shira ei hetkeen kyennyt kuin tuijottamaan, mutta katse laskettiin nopeasti. Tuohan oli aivan valtavan kokoinen mies. Shira tunsi yhtäkkiä itsensä pieneksi hiirulaiseksi ja halusi luikkia johonkin seinän rakoon piiloon.

"H-hauska tavata", hän sai sanotuksi ja kumarsi hieman päällään. Varovaisesti hän astui sisään, vaikka miettikin, oliko se sittenkään niin viisasta.

Talo oli suuri, mutta yllättävän ahdas. Jokpuolella lojui työkaluja ja hämärä valaistus sai asunnon näyttämään enemmänkin luolalta. Isoja alasimia oli siellä sun täällä ja sulatetun rautan katku leijui ympärillä. suuret vanhannäköiset portaat veivät toiseen kerrokseen ja sen vieressä oli suuri kaappi täynä erilaisia viinejä.

Dias katseli ympärilleen ja oli kompastua suureen vasaraan, joka lojui maassa. "Sinähän olet näköjään siivonnut!" Hän naurahti ja korjasi samalla asentoaan hieman nolona. "Mistä minä olisin voinut tietää, että olet tulossa tänne?" Treesap tiuskaisi. "ja vieläpä näinkin viehättävän seuralaisen kanssa" hän lisäsi ja Miehen äänensävy oli paljon hyväksyvämpi. Dias käveli yhden alasimen viereen ja nojasi siihen. "Niinpä kai, noh, jokatapauksessa: Tässä on Sam Treesap. Olen työskennellyt ja viettänyt aikaa hänen kanssaan niinkauan kuin muistan. Lapsuuden kaveri niinsanotusti." Sam pyhkäisi hikeä otsaltaan ja pesi kätensä vesihanan alla. Sitten hän ojensi suuren kätensä Shiraa kohden "Sano vain Samiksi". Suoden kevyen hymyn toiselle hän käänty taas selin heihin. "No, mutta voisihan sitä hieman järjestellä alakeraakin. Kerran en ole enää yksin. Yläkerta on valmis niinkuin aina, mutta tehdään tästäkin huoneesta astetta viihtyisämpi.

Näin sanoessaan hän vinkkasi Diakselle silmää, joka naurahti hiljaa itsekseen mahtailia

Treesapin Olkapäistä alkoi kuulua ensin outoa rahisevaa ääntä ja hetkeä myöhemmin sähköpurkaukset sähähtelivät jo niiden ympärillä. Mies sulki silmänsä ja keskittyi. Sähkä virta alkoi valua sinisenä vanana pitkin hänen käsiään ja lopulta saavutti kämmenen. Silloin hän avasi taas silmänsä ja alkoi heiluttaa käsiään vimmatulla nopeudella ympärillään. Sähköpurkauksia sateli jokapuolelle, väistäen jokakerta Diaksen ja Shiran selkeillä kaarilla. Sähkö vanoista muodostui yhteensä 12 kädenmuotoista paksua sähkövirtaa jotka kaikki liikkuivat valtavalla nopeudella ympäri huonetta. Ne keräsivät lojuvat tacarat ja lajittelivat ne oikeisiin paikkoihin. Muutama viritti lamppuja ja yhdet levittivät mattoja huoneeseen. Osa repi seiniltä mustat suojatapetit pois ja niidne alta paljastui kauniin vaaleansininen tapetti. Tätä näytöstä jatkui muutama minuutti ja kun Sam lopulta veti sähkökädet taas pois, Oli huone kuin sadusta. Se oli putipuhdas ja siisti. Huone oli tyylitelty hyvin ja nyt siellä valitsi hyvin kotoinen tunnelma.

Dias katseli ympärilleen ja huomasi jotakin. "Hei tuo alasin on vinossa". Sam katsahti ensin alasinta ja sitten Diasta. hetkeä myöhemmin alasin oli suorassa ja Dias makasi maassa ja nauroi. Sam katsahti Shiraa, ei välttämättä osannut ottaa asiaa leikillä. "Pieni sähköpulssi vain, ei mitään vakavaa. Aiheuttaa kutiamista muutaman minuutin. oppiipahan pitäään suunsa kiinni". Näin sanoessaan hän käveli viereiseen huoneeseen, joka osoittautui keittiöksi. "Mitähän saisi olla? Kelpaisiko jokin lämmin juotava vai haluatko mennä kenties psulle yläkertaan ensin?".

Dias sain vaivoin noustua taas lattialta ja hymyili edelleen. "Minä ainakin painun suihkuun" hän sanoi ja heilautti kättään shiralle. "Ole kuin kotonasi, Sam on ehkä isokokoinen kuin karhu, mutta ei hän tekisi pahaa kärpäsellekkään." Näin sanoen hän asteli pois huoneesta.

Shira katseli ympärilleen, muttei puhunut mitään. Hän teki omia päätelmiään, joita hän ei aikonutkaan sanoa ääneen. Niitä päätelmiä hän tuskin myöhemmin muistaisi, mutta kuitenkin hän ajatteli humalaisenakin edes jotakin. Hän laski katseensa lattiaan kuullessaan jotakin viehättävästä seuralaisesta ja oli hetken kiitollinen siitä, että alkoholi ja äskeinen yöilma olivat punoittaneet hänen poskiaan sen verran, ettei hänen punastuksensa näkynyt.

Miksi ihmeessä hän ylipäätään punasteli? Joka tapauksessa hän kuitenkin tarttui tuon ison miehen ojennettuun käteen ja puristi sitä nopeasti. Nuo kaksi näyttivät hänen mielestään sellaisilta miehiltä, joille ei kannattanut paljoa soittaa suutaan.
"Shira..." hän sanoi nimensä ja hymyili hieman irrottaessaan kätensä tuosta isosta kädestä. EI toinen ainakaan ollut yrittänyt murskata hänen kättään, vaikka toisella oli selvästi voimaa.

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, sai Shiran tuijottamaan. Tosin tällä kertaa hän piti suunsa kiinni, eikä toljottanut kuin paraskin pikkulapsi ihmeellistä taikuria, joka teki jotakin käsittämättömiä taikatemppuja. Hän pysyi vain paikoillaan ja antoi katseensa seurata. Osaksi siksi, ettei hän uskaltanut oikein liikkuakaan, kun nuo oudot kädet viilettivät ympäri huonetta. Mutta puhdasta tuli, kieltämättä. Huone oli aivan erilainen kuin hetki sitten, eikä hän yrittänytkään peittää hienoista hämmästyksen ilmettä kasvoillaan.
"Tehokasta", hän kehaisi ohimennen ja astui viimein peremmälle huoneeseen, ihasteli käden jälkeä kasvot jokseenkin loistaen. Yhtäkkiä Dias nauroi maassa. Mitä, oliko tällä jotain omaa kivaa? Hän oli hieman pyörällä päästään, mutta Samiksi kutsutun selitys sai kelvata. Tosin se sai hänet nostamaan huvittuneena kulmiaan ja hymyn palaamaan kasvoille.

Shira ei ehtinyt vastaamaan Samille ennen kuin Dias oli puhunut ensin ja siten Shiran mielestä vallannut suihkun ensimmäisenä. Hän ei tiennyt, oliko talossa useampia suihkuja... tai pesuammeita tai jotakin, eikä kysynyt.
"No... jos Dias vie suihkun ensimmäisenä, kai minä voisin ottaa vaikkapa teetä hiukan, jos se sopii teille", hän sanoi seuratessaa Samia keittiöön. Sitä paitsi, jos hän täällä alkaisi riisuutumaan kahden miehen ollessa talossa, hän tekisi sen ovi visusti lukittuna. Ei hän nyt aivan kaikille veitsiä halunnut paljastaa, jotka olivat piilotettuina hänen vaatteisiinsa. Tosin hänen tikarinsa olivat näkösällä, puoliksi matkaviitan alta pilkottaen.

Sam pyörähti ympäri käsissään iso tee muki, jonka hän ojensi shiralle. "On talossa toki toinenkin suihku. Paljon isompi ja hienompi mihin Dias äsken säntäsi." Iso mies kumartui pöydän alla olevaan kaapistoon ja veti hetkeä myöhemmin sieltä muutaman erilaisen pienen kipon, joissa oli erilaisia teepuruja. "Kas näin, hän sanoi ja osoitti sormellaan lamppua joka hetkeä myöhemmin valaisi pöydän kodikkaasti. "Tuota.. Saanen udella mikä sai sinut lyöttäytymään Diaksen matkaan? Et selvästikkään tunne häntä kovin hyvin, vai oletanko väärin?". Sam yritti saada kasvonsa pakottua mahdollisimman lempeään, ehkä jopa hieman isälliseen katseeseen. Muuten niin vakavailmeiselle miehelle se oli suuri ponnistus, mutta hän ainakin oletti onnistuneensa siinä. "Meinaan vaan, että tuo Dias.. Hän on hyvin erikoinen tuttavuus. Itse tapasin hänet kun olin vielä hänen isänsä (Tekee nopean liikkeen vanhan ystävänsä muistoksi) Alaisena Ilmalaivalla. Hänen kuoltuaan Opetin Diakselle kaiken mitä hänen isänsä ei ehtinyt, ja siitä päivästä lähtien olen katsonut hänen peräänsä.". Sam hörppäsi isosta mukista teetä ja tajusi ojentaa juuri keitetyn veden lähemmäs Shiraa. Mies hymähti ja jatkoi "Suhteellisen ihana tarina kerrottavaksi, mutta kaikkea muuta kuin ihana koettavaksi. Lempeä ilme hänen kasvoiltaan, joka oli hetkeksi kadonnut miehen vaipuessa omiin mietteisiinsä oli nyt palanut ja hän työnsi kaapista löytämänsä keksilautasen kohti Shiraa.

"Mutta ei jumankauta, olen varmasti tylsistyttänyt sinut kuoliaaksi jutuillani. Mikä sinun tarinasi on? Mistä olet kotoisin ja.. kuka oikeastaan olet sinä?". Treesap katsahti vierastaan kysyvästi, joskin ilmeessä ei ilmennyt painostusta eikä utelias luonne paistanut kuumuuden kovettamilta kasvoilta, ainakaan kovin selvästi.

Shira otti ojennetun mukin vastaan päätään hieman samalla kumartaen. Hän ei oikein tuntenut oloaan kotoisaksi, vaikka toinen juttelikin leppoisasti eikä vaikuttanut lainkaan vaaralliselta. Hän kaipasi takaisin luonnon läheisyyteen, takaisin mantereelle vaeltamaan. Sen siitä aina sai, kun antoi haluilleen vallan ja astui sisään milloin mihinkin baariin. Sieltä sai aina seuraa. Tosin, ei Shira sinänsä seurasta pahastunut, mutta joskus hän vain toivoi avoimen taivaan ylleen ja pehmeän ruohon alleen. Ruohossa ei ollut mikään paha nukkua, jos se vain oli kuivaa ja jokseenkin suojaisessa paikassa.

Tänään hänen mielitekonsa tosin oli ollut lämmin talo, jossa oli oikea sänky. Hän niin harvoin sellaisessa nukkui ja oleskeli. Tämä talo vaikutti mielenkiintoiselta, mutta kahden tuntemattoman miehen seurassa oleskelu oli hieman... niin. Jopa pelottavaa. Nämä tuntuivat kyllä ystävällisiltä, joten ei kai siinä mitään peruuttamatonta pahaa tapahtuisi, jos hän antaisi itsensä nauttia tästä hetkestä. Hänen humalatilansa alkoi olla laskuvaiheessa, mutta ei häntä aivan selväksi voinut vielä sanoa. Sen Shira kuitenkin epäili tietävänsä, että aamulla hän heräisi ja jatkaisi matkaa, etsisi keinon päästä meren yli takaisin mantereelle. Tässä kaupungissa nainen ei aikonut viipyä kauempaa.

Shiran kulmat kohosivat Samin kysymykselle. Hän istui alas keittiön pöydän äärellä olevalle tuolille.
"No siis..." hän sanoi hieman venyttäen sanoja, miettien toisen kuvausta siitä, miten tämä itse oli mieheen tutustunut. Sam tosin jatkoi vielä juttuaan ja huvittunut hymy sai Shiran kasvot hieman pehmeimmiksi. Katse, jonka hän toiseen loi, oli myös ystävällinen.
"Et sinä ole minua kyllästyttänyt kuoliaaksi. Tässähän minä vielä hengitän", nainen sanoi ja hörppäsi teetään, jonka oli tehnyt mukiinsa. Samalla hän mietti, mitä itsestään sanoisi. Itsessä kun ei hänen tietääkseen ollut mitään ihmeellistä kerrottavaa - ainakaan mitään sellaista, mistä hän mielellään puhui. Muki puristui hieman tiukemmin käsien väliin ja hän huomasi, miten mukavasti se lämmitti. Lämpö oikein tuntui leviävän kaikkialle kehoon.

"No..." Shira aloitti ja mietti hetken. "Olen Shira Fushichou. Kiertelen ympäri maata mihin mieleni huvittaa ja nyt hartain toiveeni on päästä takaisin mantereelle. Ehkä käydä Mirassa taas vaihteeksi. Diaksen tapasin tuolla ulkona..." Hän viittoi kädellään ympäripyöreästi ulko-oven suuntaan. "Tuolla jonkun kapakan lähellä. Tuota... hän taisi pelastaa minut jonkun ahdistelijan kynsistä."
Shira jätti kertomatta, että hän oli itse tavallaan laittanut toisen siihen tilanteeseen ja hän tuijotti ennemmin mukiaan kuin Samia.
"Oli se mies aika huonossa kunnossa, kun häneen törmäsin. Halusin auttaa muistaakseni, mutta sitten hän joi jotain ja oho, olikin aivan selvänä." Hän mietti, oliko se tapahtunut juuri niin. Ilmeisesti Shira oli juonut sen verran paljon, että hänen muistiinsa oli tullut muutama aukko. Sen hän kyllä muisti, että Dias oli antanut hänelle kultaa, mutta sen hän päätti pitää omana tietonaan ainakin nyt.

Samin kasvoille levisi ymmärtäväinen hymy kun puhe tuli baareihin. Nuorena hänkin.. Hänen ajatuksensa katkesi kun Dias ryntäsi viereisestä huoneesta kiskoen takkiaan päälleen. "Jumalauta nyt häivytään täältä!". Sam pomppasi tuolistaan ylös ja pitkä mies löi päänsä korkealla olevaan kaapin reunaan, josta lähti ikävä rusahdus. Hän ei ehtinyt sitä kauaa manailla vaan päästi suustaan kysymyksen "R.V.E.I.R?". Tuo lyhenne ei kertonut luultavasti Shiralle mitään, mutta ei ollut aikaa selittelyihin. Diaksen ilme paljasti miehen arvauksen oikeaksi ja samassa ulkoovea hakattiinkin jo raivoisasti. "Tiedämme, että olet siellä Dias! Olemme tulleet hakemaan omamme takaisin, emme halua vahingoittaa sinua. Jos palautat sen mikä meille kuuluu säästyt suuremmilta ongelmilta!" Dias vilkaisi Shiraan "Matkasuunnitelmiin tuli pieni muutos, sinähän halusit pois täältä eikö niin? Jos haluat voin kyyditä sinua ilmalaivallani minneppäin Aryliaa tahansa. Jokatapauksessa meillä on nyt kiiire.
*RYSKIS* Ovea vasten paiskautui jotakin kovaa ja se milten antoi periksi.

"tulkaa," Dias nykäisi Shiraa kädestä ja toivoi tämän tulevan mukaansa kyselemättä. Selittää ehtisi myöhemminkin. Sam lähti epäröimättä pesuhuoneeseen mistä Dias oli hetkeä aijemmin rynnännyt. Siellä oli avonainen ikkuna, josta näki suoraan kadulle. Dias kiipesi Samin avustuksella kepeästi ikkunalle ja katosi siitä kadulle. Sam viittoi Shiralle tekemään samoin. "Me emme tule heidän kanssaan kovin hyvin toimeen Sam sanoi hieman anteeksipyytäväsi ja asetti kätensä astinlaudakse, josta olisi helppo nousta ikkunalle.

Shira säikähti Diaksen yllättävää sisääntuloa ja huutoa niin, että pomppasi seisomaan ja hapuilemaan tikarinsa kahvaa. Kun tulija sitten olikin todella vain Dias, naisen hermostuneisuus ei laantunut, mutta tikarin kahvalta irroitettiin siihen takertunut käsi. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Ja mitä Sam oli juuri sanonut? Shiralle se ei soittanut lainkaan kelloja. Eipä hänellä kyllä ollut aikaa oikein kyselläkään mitään. Hyvin kimeältä kuulostava "mitä?" oli ainut sana, jonka hän osasi päästää suustaan.

Shira ehti juuri laskemaan teekupin takaisin pöydälle, jota oli puristanut kouristuksenomaisesti, kun ovelta alkoi kuulumaan jotakin ryskettä ja pauketta ja huutoa. Dias sai häneen liikettä ja hän nyökkäili toisen sanoille seuratessaan nopeasti toisten perässä. He tulivat jollekin ikkunalle, josta Dias Samin avustuksella karkasi ulos. Sitten oli Shiran vuoro ja hän tuijotti hetken Samia epäluuloisesti ennen kuin astui toisen käsille ja kiipesi siitä ketterästi ikkunalle. Hetkessä hänkin oli kadulla, täysin pyörällä päästään ja hieman hoiperellen. Päässä heitti hieman. Shira oli kuitenkin vielä kaikkea muuta kuin selvinnyt illan juomisistaan.
"Mitä hemmettiä oikein tapahtuu?" hän sopersi ääneen.

Dias auttoi Shiran ikkunasta ja viimeinesa aukosta itsensä änkesi Sam eikä hetkeäkään liian myöhään. Samin paksu tamminen ulko-ovi antoi lopulta periksi ja kovan rysäyksen saattelemana alkoi talon sisältä kuulua huutoja kun kymmenisen huppupäistä ja mustiin kaapuihin pukeutunutta miesta ryntäsi sisää. Dias otti uudemman kerran hiraa kädestä ja nykäisi tämän mukaansa. "R.V:n porukoita." hän puuskutti juostessaan. "älä kysy mistä lyhenne tulee, ei aavistustakaan, mutta sanotaan että olemme samalla alalla heidän kanssaan, eivätkä he oikein pitäneet viime vierailustamme." Sam naurahti "Eivät ptäneet vai? Saimmehan me oikein juhlavan lähdön ainakin. Tykkien paukkeessa." Dias hymähti, mutta ei kyennyt kätkemään huoltaan Shirasta. Hänellä ei ollut aavistustakaan kykenisikö puolihumalainen puolustamaan itseään jos olisi tarvis. Taas hän oli vetänyt sivuullisen mukaansa ja asettanut tämän hengenvaaraan.

"Osaatko käsitellä jotakin asetta jos on tarvis?" Diaksen ääni oli tasainen juoksemisesta huolimatta. Hän nosti jousensa selästään ja kääntyi ympäri. Kiepautti punasulkaisen nuolen kotelosta ja tähtäsi. Tämä kaikki tapahtui hänen vielä liukuessaan menosuuntaan jarrutuksen voimasta ja kun ammus lähti hänen vauhtinsa hiipui myös. Nuoli sinkoutui hyvin kauas pitkää tietä ja osui lopulta Samin talonreunalla oleviin roskiksiin ja aiheutti yleistä hämminkiä. Todellinen hälinä alkoi kuitenkin vasta muutama sekunti myöhemmin. Dias painoi Shiran päätä alaspäin ja Sam käveli heidän eteensä myöskin kumartuneena. Suuri räjähdys tärisytty maata ja vaikka he olivat reilun matkan päässä soraa ja pikkukiviä lenteli heidän päälleen.

"Tuon pitäisi pidätellä niitä hetken. Nyt Charolinelle." Tilanne oliShirasta luultavasti joko koominen tai kauhistuttava. Dias ei osannut päätellä naisen ilmeistä muutakuin sen, että tämä oli aivan ymmällään. Ymmärsihän sen, rauhallinen teeilta oli kääntynyt äkisti kilpajuoksuksi henkensä pitimiksi. Dias juoksi edellä ja Sam auttoi Shiraa parhaansa mukaan taaempana. Kunnes he lopulta saapuivat suuren aukion kulmaan. He näkivät samaisen suihkulähteen keskellä toria, mutta tällä kertaa he olivat sen itäpuolella. Dias vilkaisi noin sadan metrin säteellä siaitsevaa Charolinea ja hänen hieman huojentunut ilmeensä muuttui väristyneeksi irvistykseksi. Laivan edustalla parveili ainakin 20-30 mustapukuista miestä, mutta ainakaan ne eivät olleen päässeet laivansiälle, sillä laskusilta oli kiinni. "Tästä voi tulla vielä rumaa jälkeä" Sam totesi rypistäen otsaansa. "Sinun ei tarvitse seurata meitä jos et halua, jos haluat lähteä omille teillesi nyt olisi oiva tilaisuus siihen!" Dias sano ja katsahti Shiraa.

Shira ei tajunnut ollenkaan, mistä Dias puhui. Sen hän kuitenkin tajusi, että olisi vaarallista jäädä toisen kyydistä jälkeen. Niinpä hän juoksi minkä jaloistaan - ja humalatilaltaan - pääsi. Asekysykseen Shira kuitenkin vastasi ja hulmautti viittansa sivuun tikareidensa tieltä.

"En minä turhaan näitä kanniskele", hän sanoi eikä voinut olla virnistämättä hieman, vaikka tilanne vaikuttikin melko vaaralliselta. Oli hänellä muitakin aseita käytössään, mutta ei kaikkea kannattanut paljastaa heti kättelyssä.

Tilanne oli Shirasta erittäin sekava ja hän henkäisi terävästi, kun Dias painoi hänen päätään alas. Hän ei vieläkään käsittänyt oikein, keitä nuo takaa-ajajat olivat. Kun räjähdys tuli, Shira vei kädet korvilleen. Pää meni hetkeksi pyörälle ja ajatukset eivät kulkeneet, mutta kun Dias jälleen oli liikkeellä, Shirakin sai jalat alleet. Hän oli törmätä Diakseen, kun tämä pysähtyi jälleen. He olivat sen saman suihkulähteen lähellä, jonka Shira oli aiemminkin huomannut. Vesi veti häntä puoleensa, mutta se ei ollut mikään yllätys. Hän hoksasi, että yllättäen hänellä oli enemmänkin aseita käytössä.

"Mitä?" Shira tuijotti Diaksen kasvoja hieman ymmällään. "Entä minun kyytini takaisin mantereelle? Täältä ei ole vähään aikaan lähdössä sinne edes laivoja." Hän ei ollut lähdössä mihinkään, vaikka se ehkä olisi ollut viisasta. Hän yleensä vältteli kaikenlaisia tappeluita, mutta nyt... Hän ei aikonut päästää tilaisuutta käsistään. Hän tarvitsi kyytiä kipeästi ja Dias oli tällä hetkellä ainut, joka oli sellaista tarjonnut.

Dias nyökkäsi nopeasti. Eihän ollut olettanutkaan toisen vetäytyvän nyt, mutta oli ollut viisainta kysyä. "Kunhan tiedät, että tästä on leikki kaukana ja että nuo miehet tuolla.." Hän piti pienen tauon vilkaistessaan huppupäisiä hahmoja joita vilisi laivan ympärillä kuin hyönteisiä. "Nuo miehet tuolla ovat kaikkea muuta kuin viattomia uhreja". Dias sanoi tämän siksi, ettei Shiralle tulisi hetkeäkään epäilystä puolustaa itseään vaikka tilanne vaatisi tappamaan. Sam vetäisi heidät syrjemmälle kun joukko mustapukuisia miehiä juoksi aivan heidän piilonsa ohitse ja suuntasivat kulkunsa myös laivalle. kevyt palaneen käry jäi heidän jälkeensä ja heidän perässään kulki muutama auttaen loukkaantuneita tovereitaan niluttamaan. Kun isompi joukko oli kulkenut ohitse Dias veti hihoistaan suurehkot pelikortit joiden metallisyrjät kimmelsivät varjoon heijastuneesta valosta. Juuri kun muutamaa miestä kantava huppupäinen mies hitaanpuoleisesti nilkutti kujan ohitse jolla he kyyyköttivät Sam nykäisi kaksi miestä kevyin otten ja tainnutti molemmat iskemällä heidän päänsä tiiliseinään. Kohtaus herätti kahden muun miehen huomion, jotak vetivät aseitaan jo esille. Toisen suu ehti aueta avunhuutoon, mutta Dias oli ehtinyt hänen eteensä ja lyönyt rajun iskun niskaan, jolloin mies kaatui maahan hieman vain örähtäen. Valmiiksi loukkaantunut mies oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla ehtinyt väistää Samin valtavan kouran ja veti keuhkonsa täyteen ilmaa päästääkseen mahdollisimman äänekkään huudon. Dias joka kompuroi yhteen maassa makaavaan tajuttomaan miehee ei voinut kuin katsoa silmät suurina ja kirota huonoa tuuriaan. Sam kurkotti miehen kaapua kohden, mutta tiesi ettei ehtisi pysäyttää häntä ajoissa.
Diaksen suusta pääsi vain kaksi sanaa, eikä hän oikeastaan edes tiennyt miksi hän sen huusi ennenkuin vasta minuuttteja myöhemmin: "Shira, Hiljennä!".

Shira katsahti Diaksen kasvoihin, kun tämä puhui, mutta tuo epäilyttävä mustakaapuisten miesten joukko oli vienyt hänen suurimman huomionsa. Kaapuveikot vaikuttivat vaarallisilta, pelottaviltakin. Ainakin sellaisilta, mitä kannatti pitää silmällä ellei halunnut päästä hengestään. Hän ei ollut ajatellutkaan, että nuo olisivat ystävällismielisiä. Tuskin he olisivat muuten vain juosseet karkuun pitkin katuja.

Mutta Shira ei pitänyt tappamisesta. Hän käytti sitä yleensä vain viimeisenä keinona, jos todellakaan muuta vaihtoehtoa ei ollut. Samin vetäessä heidät paremmin piiloon, Shira oli siitä sanattomasti kiitollinen. Hän olisi saattanut joutua tappamaan, jos heidät huomattaisiin.
Mutta ei kestänyt pitkäänkään, kun heidät viimein huomattiin. Miehet hoitelivat osan tehokkaasti, mutta Shira oli kuitenkin tilanteen tasalla. Hänen humalatilansa oli laskemassa ja hänen ajatuksensa kulkivat hieman paremmin. Jo ennen kuin Dias huusi hänelle mitään, hän oli jo vetäissyt yhden piilotetuista veitsistään ja heittänyt sen kohti tuota hänen mielestään uhkaavaa miestä. Jokin tuon miehen ilmeessä oli saanut Shiran inhoamaan tätä suunnattomasti, muistamaan pätkiä menneisyydestään, jota hän ei halunnut ajatella nyt. Veitsi, jonka hän oli heittänyt, osui suoraan miehen kurkkuun ja jäi siihen törröttämään. Edes sitä tajuamatta, Shira sormeili jo toista veistä kädessään. Hän ei puhunut mitään, mutta hänen ilmeestään näki, että tämä tilanne ei ollut hänelle lainkaan mieluisa. Nopeasti Shira vetäisi veitsen takaisin itselleen tuon huono-onnisen miehen kurkusta, sillä hän ei halunnut jättää sitä jälkeen. Hän ei halunnut menettää ainuttakaan veistä, minkä omisti. Uudet veitset olisivat maksaneet.

Dias katsoi hieman huvittuneena ja hyvin yllättyneenä toisen nopeaa toimintaa. Dias huomasi ettei ollut ainoa, joka oli hieman hämmentynyt. Sam katsoi Shiraa arvostavasti, toinen osasi todella pitää puolensa ja toimia nopeasti kun tilanne niin vaati. Kahden kujalla seisovan miehen lisäksi oli mustapukuisen miehen ilme hyvin hämmästynyt ja ottaen huomioon sen, että hänen kurkkkunsa oli viilletty auki ja suusta pääsi vain korinaa kun hän yritti selvästi kirota Shiraa oli hänen ilmeensä harvinaisen tyyni. Mies putosi ensin polvilleen ja sylki verta katukivetykselle. Ennenkuin vielä kituva mies ehti iskeä naamansa kovaan maahan oli sam kopanut hänet kujan pimentoon ja hetkeä myöhemmin kuului kova rushdus. Ääni kuului miehen niskasta jonka ympärillä Samin kädet olivat hetki sitten olleet. Sam päästi miehen putoamaan maahan ja kujan tomuinen maa pöllähti hieman.
"Olisit antanut kitua kuoliaaksi vain, mokoma ruoja ei ansaitse yhtään enempää" Diaksen suusta pääsi, mutta hänen katseensa ei ollut lainkaan syyttävä vaain päinvastoin hyväksyvä. "Ei ole meidän tapaistamme ja sinä tiedät sen, ja tiedän että olisit tehnyt hetkeä myöhemin samoin." Sam sanoi ja käänsi katseensa Shiraan. "Te nuori neiti, olette toisaalta osoittaneet kykynne paljon yli odotusteni. Kyytinne on tosiaan taattu, minne sitten ikinä haluattekin mennä, ja olkaan niin hyvä ja kertokaa jos voimme mitenkään auttaa teitä päästyänne perille. Sam nyökkäsi Shiralle ja Dias teki samoin joskin samaanaikaan kurkistellen laivaa kohden.
"Tarvitsemme harhautuksen, olisiko kellään ideoita?" Hän mutisi.

//sorry kun kesti vastata :C\\

Sam kurtisti kulmiaan ja mietti kuumeisesti. "Sinä voisit toki räjäyttää koko konkkaronkan taivaantuuliin muutamalla nuolella, mutta laiva saattaisi vahingoittua siinä rytäkässä eikä tappaminen ole muutenkaan kovin hyvä vaihtoehto." Hän sano ja nyökkäsi Diakseen päin.
Dias katseli Shiraa mietteliäänä. "Kuinka paljon haluat pois täältä?" Hänen kasvoillaan oli kevyt virne josta Sam ei ainakaan pitäny lainkaan.
"He eivät nimittäin tunne sinua ja voisit helposti eliminoida muutaman noista hiljaisesti, mutta se on tietysti sinun päätöksesi. Keksimme luultavasti vähemmän vaarallisen tavan selvitä tästä, mutta minä ja Sam kyllä takaisimme turvallisuutesi tavalla tai toisella.."

Shira katseli toisia mietteliäänä, piilottaen veitsensä takaisin vaatteisiinsa. Häntä kalvoi syyllisyyden tunto, koska oli tappanut sen miehen. Eihän tämä oikeastaan ollut tehnyt hänelle mitään. Mutta todennäköisesti tämä olisi tehnyt jotakin, jos hän ei olisi tehnyt sitä. Hän värähti hieman kuullessaan ilkeän rusahduksen ja vältteli katsomasta kujalle.

Shira ei oikein osannut ehdottaa mitään harhautusta. Hän antoi katseensa vaeltaa hieman ympäristössä ja kuitenkin mietti asiaa. Diaksen ehdotus hiljaisesta eliminoinnista sai Shiran kuitenkin pudistamaan päätään kiivaasti. Hän ei nauttinut tappamisesta lainkaan. Silloin naisen katse osui suihkulähteeseen ja hän hieroi leukaansa hetken mietteliäänä.
"Jos tuo suihkulähteen vesi alkaisi käyttäytyä hieman omituisesti, kiinnittäisikö se noiden huomion ja vetäsi pois aluksesta? Silloin voisimme hiipiä sinne jotenkin huomaamatta. Tosin, parhaan tuloksen saisin, jos pysyisin itse aloillani tekemättä mitään muuta kuin keskittyisin veteen. Silloin ainakin te pääsisitte pois... Ellei jompi kumpi sitten tahdo kantaa minua", hän heitti ehdotuksen ilmaan ja epäili hieman itsekin ideaansa heti, kun sanoi sen ääneen.
"Ja jos tiukka paikka tulee, vettä voi aina käyttää aseena", hän lisäsi hetken päästä.