Reminan ilkikurinen katse seuraili Keren liikkeitä. Hänen katseessaan ei ollut nyt sitä jäisyyttä, mitä siinä niin usein oli. Miksi hän olisikaan mulkannut tuota naista pahasti? Hänhän oikeastaan piti tästä ja tämän seurasta. Ei ollut ollenkaan vaikeaa olla tämän kanssa istumassa ja juomassa olutta. Remina oli rennompi kuin pitkään aikaan.

Keren lausumat sanat saivat jonkin asteisen lämpimän hymyn vilahtamaan Reminan huulilla. Oli yllättävän mukavaa kuulla toisen jopa pitävän hänen seurastaan. Heissä vaikutti olevan paljon samaa, mutta he olivat myös erilaisia. Keren suhtautuminen miehiin oli niin erilainen kuin Reminan. Siinä missä Remina etsi miehistä tappelukaveria, Kere etsi leikittelykaveria. Siltä se ainakin vaikutti naisen mielestä. Vaikutti kuitenkin siltä, ettei kumpikaan etsinyt miehistä seurustelukumppania.
"Ajattelin tosiaan juoda sinut pöydän alle ja sitten raahata sänkyyni", Remina iski silmää virnistäen ja nauroi ottaen uuden kulauksen oluestaan. "No ei... en minä sellaista sinulle tekisi."

Remina tosin jäi miettimään omia sanojaan. Voisiko hän sittenkin tehdä niin Kerelle? Hänen katseensa liukui pitkin naisen vartaloa vaivihkaa, mutta hän ei tullut ajatuksissaan mihinkään päätökseen asiasta.

[ meidän lepakkotytöt xD ]

Kere pisti merkille, että Remina ei mulkoillut häntä enää hyisesti, vaan miltei ystävällisesti. Nainen ei ilkeillyt, eikä puhunut epäystävällisesti, vaan toverillisesti ja rennosti. Huolimatta kaksikon suurista eroista, ja liiallisista yhtäläisyyksitä, he tulivat hyvin toimeen.

Reminan sanat saivat leveän ja vitsikkään virneen nousemaan demonin huulille, ja tuo iski silmäänsä naiselle.
"Mistä tiedät, vaikka vain nauttisin moisesta?"
Vitsikäs virne kuitenkin kertoi, että ainakin osa naisesta heitti vitsiä, ja osa oli tosissaan. Oikeastaan, Kere ei osannut vastata, jos häneltä siis suoraan kysyttäisiin, onko hän hetero. Ehkä molemamt kelpaisivat, miehet tyydyttivät tarpeet, joita naiset eivät voi tyydyttää. Kun taas baiset olisivat sopivampia kumppaniksi, koska Kere luotti heihin enemmän. Vaikeaa.. Miettiessään omiaan, ei Kere huomannut Reminan tarkkailevan hänen vartaloaan, ja vaikka olisi huomannut, ei se olisi naista haitannut.

((*virn* niinpä ))

Remina kohotti kulmiaan ilkikurinen hymy huulillaan ja nojautui hieman eteenpäin Kereä kohti.

"Niin. Mistäs minä tietäisin?" hän sanoi lähtien leikkiin mukaan. "Pitäisikö minun kokeilla kenties?" hän sanoi virnistäen ilkikurisesti ja otti sitten kulauksen oluestaan. Jostakin syystä tuo juoma vaikutti joka kulauksen jälkeen maistuvan vain entistä paremmalta. Vaikka hän ei ollut ehtinyt vielä juoda koko tuoppia läheskään tyhjäksi, hänen teki mieli jo ostaa toinen. Miten petollinen juoma se olikaan. Jos liikaa joi, sen sai seuraavana päivänä tuntea nahoissaan. Reminalla tosin oli harvoin krapulaa. Joskus hän mietti, mistä se mahtoi johtua, mutta yleensä hän ohitti ajatuksen olan kohautuksella. Mitäpä sitä turhia miettimään. Nyt hän keskittyi lähinnä Kereen eikä miettimään oluen vaikutuksia.

Keren silmiin oli syttynyt outo kiille, ehkä jopa flirttaileva pilke. Nasen hymy lähenteli samanlaista, kuin aikaisemmin tarjoilialle heitetty hymy. Hymyssä ja silmissä oli kuitenkin enemmän tunnetta, enemmän luottamusta, ja vähemmän petollista flirttiä. Kere oikeastaan luotti Reminaan, piti naisesta, ja tahtoi vähintään pitää naisen itsensä veroisena tientallaajana. Eli tavalliselle kansalaiselle, ystävänä.
"No, ehkä minun pitäisi näyttää, tai kertoa. Että kyllä, minä voisin hyvinkin pitää siitä."
Kere sanoi virnuillen, nojautuen hieman itsekkin eteenpäin kohti Reminaa. Tilanne oli hyvin sähköinen, erikoinen, ja samaan aikaan niin petollisen ihana.
"Ehkä sinun kannattaisi kokeilla."
Kere sanoi, ja väläytti valkoisen hymynsa tuolle. Sitten nainen kulautti oluestaan kerta heitolla melkein puolet.

Remina nuolaisi hieman huuliaan, katsoen suoraan Kereen. Hänkin tunsi tilanteen sähköisyyden ja hän huomasi pitävänsä tuosta tunteesta. Hetken ajan heidän kasvonsa olivat melkoisen lähellä toisiaan. Hän seurasi katseellaan, miten Kere kulautti alas suuren osan oluestaan ja Remina virnisti.
"Voisin hyvinkin haluta kokeilla vaikka mitä", hän sanoi iskien silmää.

"Otetaanko toiset vielä?" hän kysyi pyöritelle lasiaan kädessään hiukan. "Tekisi kyllä mieli jotakin vahvempaakin."

((kesti hiukan vastata x) ja tuli vähän lyhyt ehkäpä...))

Kere virnisti Reminan silmäniskulle ja nojautui takaisin omalle paikalleen, rennosti selkänojaan selkäänsä tukien. Tiskillä tarjoilija katsoi pettyneenä kaksikkoon, sillä heidän läheisyys tosiaan pisti ehkä hieman silmään.
"Kuten esimerkiksi mitä? Minusta olisi kahleet ja alistaminen ihan.. hauskaa."
Kere sanoi silmät ilkikurisesti tuikkien ja naurahti sanojensa päätteeksi. Taas käsi hakeutui oluttuopille, ja suu janosi juomaa niin paljon, että tuoppi tyhjeni taas. Pikkuhiljaa alkoi Kereä huippaamaan moinen toihu, tuo ei ollut hetkeen vetänyt lärvejä.
"Voisi tosiaan tilata jotakin hieman vahvempaa, mutta mitä?"

Remina virnisti. Juuri nyt hän oli hyvillään, että oli törmännyt Kereen. Ilta oli menossa erittäinkin mielenkiintoiseen suuntaan.
"Minulla ei valitettavasti ole kahleita matkassa, mutta voin köyttää sinut sänkyyn kiinni", hän sanoi ja painoi hetkeksi etusormensa huuliaan vasten mietteliäänä. Nainen kallisti hieman päätään ja silmät kapenivat viiruiksi hetken ajaksi. Sitten sormi nousi uuden "ahaa!" - elämyksen myötä. Reminan suu kääntyi ilkikuriseen virneeseen ja hän myhäili itsekseen, Kereä katsellen. Oli sanomattakin selvää, että hän oli saanut jonkin idean. Ääneen hän ei kuitenkaan sitä sanonut.

"Otetaan vaikkapa viskipaukut. Vai tilataanko koko pullo pöytään?" Remina kysyi hymyillen, pilke edelleen silmäkulmassaan. Hän viittoili jo tarjoilijaa heidän luokseen.

Kiinnostuneena Kere katsoi Reminaa tuntien alkoholin vaikutuksen jokaisessa ruumiinosassaan. Naista ei oksettannut, ei huipannut eikä muutenkaan hän voinut pahoin, mutta estot ja ujous olivat kaikki poissa. Siksi Reminan kanssa oli nyt niin helppoa olla.
"No harmi, mutta köydet ja improvisointi on oikein mukavaa."
Kere puhui kokemuksen syvällä rintaäänellä. Reminan ilme kertoi tuon keksineen jotakin, ja Kere katsoi tuohon ihmeissään.
"Mitä sinä ajattelet pääni menoksi?"
Epäileväinen hymy nousi huulille, mutta silti se oli yhtä vitsikäs kuin aikaisemminkin.
"Otetaan puokkiin koko pullo, niin voidaan viedä se sitten huoneeseemmekin."
Kere iski lopuksi silmää hyvin teatraalisesti.

Remina nyökkäili innoissaan Keren sanoille ja virnisti leveästi. Hän pystyi jo kuvittelemaan sielunsa silmin edessään istuvan naisen köytettynä sänkyyn kiinni, voihkivan hänen kosketuksestaan, vaatien lisää... Remina kiihottui jo pelkästä ajatuksesta.
Reminan kasvoille kohosi kujeilevan viaton ilme.
"Ai mitä? Enhän minä tietenkään mitään ajattele", hän sanoi, mutta katse, jonka hän loi Keren vartalon muotoihin puhui aivan jotakin muuta.

Tarjoilija tuli heidän luokseen ja Remina hymyili tälle leveästi.
"Yksi viskipullo", hän sanoi ja tarjoilija lähti täyttämään hänen toivettaan joutuin. Remina kaivoi kukkaronsa esille ja alkoi penkomaan sieltä kolikoita.
"Puolet ja puolet siis", hän sanoi luoden Kereen lämpimän hymyn.

Kerenkin ajatukset alkoivat karkailla hieman rivommille seuduille. Nainen tosiaankin mietti miltä toinen näyttäisi alasti hänen edessään, ja hän saisi tehdä mitä vaan. Kere saisi koskea mistä tahansa, pistää toinen voihkimaan mielihyvästä ja vaikka mitä. Vino hymy nousi tuon huulille, kun hän huomasi Reminan katseen vastauksen kera.
"Niinpä niin, ei mene läpi."
Ja kun tilaus oli tehty Kerekin kaiveli kukkaroaan ja huomasi sen uhkaavan tyhjäksi. Huomenissa olisi ryöstöreissu edessä, mutta onneksi Kere tiesi mistä saisi ja paljon tavaraa, jota myydä seuraavassa kaupungissa.
"Kyllä kyllä, puolet ja puolet."

Remina virnisti ja kohautti olkiaan.
"Ei vai?" hän sanoi ja nauroi ääneen. No. Olihan se sanomattakin selvää. Hän nojautui hieman taaksepäin tuolissaan, kääntäen katseensa tarjoilijaan, joka tuli heidän luokseen mukavan iso viskipullo kädessään. Reminan silmät kirkastuivat entisestään, mitä lähemmäs pullo tuli.

Remina kokosi heidän rahoistaan puolet ja puolet tarjoilijan sanoessa hinnan ja ojentaessa kättään rahat saadakseen. Hän maksoi ja pullo oli heidän. Tarjoilija oli tuonut myös kaksi lasia, joihin Remina nyt kaatoi kullankeltaista juomaa parisen senttiä. Toisen lasin hän ojensi Kerelle hymyillen ja otti toisen omaan käteensä.
"Tälle yölle", hän sanoi kohottaen lasiaan, virnisti ja kulautti lasinsa kerralla tyhjäksi, huokaisten sen jälkeen syvään ja nautinnollisesti.
"Onpa hyvää", Remina totesi ja kaatoi itselleen vielä toisenkin paukun, jättäen pullon sitten pöydälle jos Kere halusi kaataa itselleenkin toisen. Hän silmäili toista naista kulmainsa alta vino hymy huulillaan.

"No ei mene, et näe omaa ilkikurista virnistystäsi."
Kere sanoi ja matki Reminan ilkikurista virnistystä, tai ainakin sellaiseksi nainen hymyn tulkitsi. Kaksikko tuijotti ääneti lähsetyvää pulloa, tarjoilija sai rahansa ja he juomansa. Remina kaatoi itselleen kuin myös Kere. Varovasti nainen maistoi juomaa, joka oli yllättävän hyvää. No humalassa kaikki menisi alas.
"Tälle yölle."
Kere sanoi, virnisti ja kohotti lasiaan ja kulautti sen kerralla tyhjäksi.
".. mutta nyt minun on käytävä naistenhuoneessa."
Hän sanoi, nousi ja meinasi kompastua pöydän kiertäessään. Nauran Kere sai itsensä tasapainoon ja virnisti Reminalle.

Remina virnisti jälleen paljonpuhuvasti. Hän katsoi Kereä hetken ja nosti sitten lasin huulilleen uudemman kerran. Nainen alkoi olla jo erittäinkin humalassa ja kerrankin hänellä oli hauskaa. Kere oli oikea löytö.

"Minä odotan tässä", Remina sanoi, purskahtaen nauruun Keren kompuroidessa.
"Pääsetkö sinä sinne edes yksinäsi vai pitääkö tulla saattamaan?" hän virnuili, ottaen taas kulauksen lasistaan. Jos tästä johonkin naisten huoneeseen lähtisi, pullo oli kyllä otettava mukaan. Remina ei luottanut siihen, että se pysyisi pöydässä, jos molemmat olisivat muualla. Mutta ehkäpä Kere selviäisi itsekseenkin.