Remina huomasi muutoksen Keressä miesten tultua heidän pöytäänsä. Hän itse katsahti miehiä miltei yhtä välinpitämättömästi kuin ketä muuta tahansa. Hieman hänen käytökseensä tuli kuitenkin jäykkyyttä, sillä hän ei tuntenut kumpaakaan noista miehistä. Eivätkä he edes olleet niin kovin mielenkiintoiselta vaikuttavia.

Remina otti pitkän kulauksen oluestaan ja tarkkaili miehiä näennäisen välinpitämättömästi. Kuitenkin hän tarkkaili heitä herkeämättä ja pisti merkille heidän käytöksensä ja jokaisen liikeen, minkä he tekivät. Hymy syttyi kuitenkin äkisti, kun Darekiksi esittäytynyt puhui hänelle.
"Mukavaa tavata teidän kaltaisia herrasmiehiä. Niitä kun meinaa olla aika harvassa nykyään", Remina sanoi, nyökäten milteinpä hyväksyvästi vino hymy kasvoillaan. Kyllähän niitä "herrasmiehiä" aina löytyi, sopivin tai sopimattomin aikein.
"Olen Remina", hän esitteli itsensä ja hymyili Kasvikselle hieman. Tämä saisi esitellä itse itsensä, jos halusi nimensä kertoa.

Darekin lopetettua puheensa, katsoi hän pitkään Reminaan, pieni hymy välähti miehen silmissä mutta sitten mielenkiinto häipyi tuon ystävään. Tico vain murjotti tuoppinsa takana.
"Oon Kere."
Vastasi susidemoni melko normaalisti, mutta naisne mielessä tapahtui paljon erinäisiä asioita. Menneisyyden tapahtumien takia menivät miesten kohteliaisuudet kokonaan sivu suun naiselta, ei hän niitä osannut arvostaa. Kerelle ladeltiin kohteliaisuuksia silloin, kun häneltä jotakin haluttiin. Yleisimmiin nuo haluamiset olivat vain seksuaalista tyydyttämistä, ja sitten hylättiin. Niin teki kyllä Kerekin miehille, mutta lähiaikoina oli häntä toisinaan suuresti ahdistanut oma käytöksensä. Toisaalta taas välillä Kereä kiinnosti naiset enemmän kuin miehet. Nyt hän tahtoi vain olla kerrankin oma itsensä.
"Tico hei, älä ny murjota ku sulla on kaunis nainen vieressä ja tälläki puolella."
Tico vain mulkaisi ystäväänsä ja vastasi miehekkäällä matalalla äänellään:
"Ehkä murjotan ku sä oot tääl."

Remina otti pitkän siemauksen oluestaan. Hän katseli Kereä hetken, hymyillen tälle hieman ja pyöräytti silmään hieman miesten suuntaan, siten etteivät nuo kuitenkaan huomanneet. Hänen mielestään miehet olivat jokseenkin typeriä, eikä Reminalla ollut muuta kiinnostusta heitä kohtaan kuin luvattu oluttuoppi. Miesten puhuessa hänen toinen kätensä pöydän alla puristui hetkeksi nyrkkiin ja hänen silmäkulmansa nyki hieman. Remina ei ollut omasta mielestään mitenkään kovin kaunis. Ainakaan yleensä hänen ilmeensä eivät olleet kovin kauniita, pikemminkin tympeitä ja varoittivat selkeästi lähestymästä. Nyt, oluen tähden, hän oli kuitenkin valmis hieman peittämään jälleen alkanutta ärsyyntymistään.
Toinen miehistä ei edes vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta tässä istumisesta. Noiden kahden keskustelukin sai Reminan kulman hieman kohoamaan ja hän tukahdutti nenäkkään kommenttinsa olueensa. Kohta hän kuitenkin nosti päänsä ja hymyili - tosin aavistuksen verran väkinäisesti.
"No...mitäs teillä on suunnitelmissa tänään?" hän osoitti kysymyksen molemmille miehille.

Darek loihti kasvoilleen mukamas loukkaantuneen ilmeen, ja mulkaisi ystäväänsä sitten jäätävästi.
"Älähän nyt Tico, ei hameväen seurassa tapella."
Kereä ei jaksanut kiinnostaa tuo kaksikko, kuhan nyt ilmaisen oluen saisi, voisi hän keksiä tekosyyn jonka varjolla ajaa nuo pois. Siksipä Kere vastasi samalla ilmeellä Reminan silmienpyöräytykseen ja tukahdutti naurahduksen tuoppiinsa. Että jotkut osasivatkin olla rasittavia, toisinaan.
"Eei oikeestaan mitään. Pitäisi saada kaveri pitistymään, mutta ei ota onnistuakseen."
Darek vastasi, kun kokoajan äänessä olikin. Kere taas murahti jotakin juomaansa ja alkoi hitaasti saada tarpeekseen kaksikosta. Taas neito otti suurehkon kulauksen tuopistaan, yksi neljäsosa juotu. Kolme lestettävänä vielä noiden seuraa. Huokaus.

Remina huomasi Keren olevan samoilla linjoilla hänen kanssaan. Tai ainakin hän kuvitteli niin ja uskoi kuvitelmaansa. Hän teki mielessään päätöksen olla miesten seurassa niin kauan, kunnes saisi sen kaivatun tuoppinsa. Niinpä hän otti taas suuren kulauksen oluestaan.

"Piristymään? No, ihan hyvällä asialla liikenteessä, nähtävästi", Remina sanoi onnistuen tukahduttamaan miltei alkaneen naurunsa ennen kuin se ehti hänen huulilleen. Hän otti taas uuden siemauksen oluestaan, peittäen nykivät suupielensä miesten näkyvistä. Oli parempi olla kohtelias ja olla nauramatta ivallisesti kaksilahkeisille. Remina mietti, mitä olisi oikein sanonut. Hänen mielestään oiva keino piristymiseen, olisi baaritappelu, mutta hän ei halunnut olla moiseen yllyttäjänä. Ei ainakaan ennen kuin olisi saanut tuoppinsa turvallisesti ja varmasti. Niinpä hän taisteli itsensä kanssa pysyäkseen nahoissaan ja aloillaan. Tässä vaiheessa oli riskialtista ehdottaa mitään piristyskeinoja, mitä Reminan mielessä oli. Koska ne kaikki olivat sellaisia, mitkä saisivat nuo miehet poistumaan heidän seurastaan. Tanssimista hän ei edes ajatellut, koska ei todellakaan halunnut tanssia kummankaan miehen kanssa. Hänen mielestään tanssiminen oli aivan turhaa ja energiaa vievää. Jos halusi kuluttaa energiaa, olisi ennemmin vaikka tapellut.

Kerekin joutui tukahduttelemaan naurunsa tuoppiinsa. Kuohahtava juoma kyllä menasi mennä väärään kurkkuun, mutta se sai neidon vain naurahtamaan lisää. Niimpä Kere naurahti, yskäisi ja nielaisi samaan aikaan saaden hullunkurisen korauksen aikaiseksi. Silmät lautasina neito piteli kurkkuaan, eikä voinut enää pidätellä nauruaan, vaan hihitti ensin pienesti, ja sitten nauroi jo melko kovaan äänen. Ensiksi Kere nauroi hassulle äänelleen, sitten miesten ilmeille, ja lopulta miehille. Hetki meni, ennenkuin Kasvis sai itsensä kuriin, ja laski katseensa tuijottamaan tuoppiaan. Silti susidemonin suupielet nykivät hieman.
"Piristymään joo. Valitettavasti emme oikein siinä osaa auttaa, ehkä sinun pitäisi juotta ystäväsi humalaan."
Kere sanoi katsomatta miehiin ja tuijotellen suupielet nykien juomaansa.

Reminalla oli hyvin vaikeaa pitää naurunsa sisällään, varsinkin kun Kere ei omassa yrityksessään onnistunut siinä lainkaan. Kuin ihmeen kaupalla nainen kuitenkin sai pidettyä itseään niskasta kiinni.
"Humalaan juottaminen on hyvä idea", hän sanoi ja kohotti hieman tuoppiaan, josta oli jo juonut yli puolet. Hän vei sen jälleen kerran huulilleen ja otti kulauksen.
"Olut saa ihmeitä aikaan", Remina jatkoi ja virnisti hieman, erityisesti Keren suuntaan. Kasviksen huulet näyttivät vielä nykivän äskeisestä naurusta, eikä Remina voinut mitään sille, että hänen omatkin suupielensä alkoivat jälleen nykiä hieman. Nopeasti hän käänsi katseensa pois Kerestä miehiin, mutta häntä alkoi naurattaa vain enemmän. Katse oli käännettävä taas muualle. Remina käski itseänsä ajattelemaan omia hautajaisiaan, mutta ajatus sai hänet nyt nauramaan ääneen. Hän vei käden hetkeksi suunsa eteen ja ikään kuin hengitti väärään kurkkuun. Reminan oli aivan pakko nauraa.

Kerestä olut näytti niin mielenkiintoiselta. Nainen tuktaili sen kuohkeita vaahtoja tarkkaan, laskien ilmakuplia. Korvat kuuntelivat sen rauhallista sihinää musituttavaa ääntä, kun kuoha lakseutui. Muhkeat ja punaiset huulet väpättivät, yrittäen olla nauramatta. Silmissäkin näkyi susidemonilla pilke, naurava katse.
"Olut saa ihmeitä aikaan."
Toisti Kerekin Reminan sanat, ja kohotti tuoppia ilmaan, sen jälkeen laskien sen huulilleen. Suuren kulauksen nainen otti juomastaan, ja ehti juuri nielaista ne, kun Reminakin nauroi. Hymy vain leveni naisen huulilla, ja lopulta Kere nauroi taas.
"Pitäisiköhän meidän molempien lopettaa? Tarjoatteks te ne oluet vai ette?"
Nainen kysäisi pyyhittyään naurun kyyneleet silmistään. Tico ja Darek vilkaisivat toisiinsa, ja huokaisivat.
"No kyllähän me ne tarjotaan, sitten taidan raahata tämän kaverin jonnekkin... krhöm. Viihdyttävänpään kulmakuppilaan."
Mies sanoi vihjaillen bordellia. Kere nyökkäsi ja tilasi tarjoilijan paikalle, kulauttaen samalla oluensa loput alas.

Remina ei voinut naurulleen mitään. Se oli varmaankin jonkinmoinen pakkoreaktio, kun kerran se ei ottanut edes loppuakseen. Viimein hän kuitenkin pakotti itsensä lopettamaan, jotta ei olisi ollut liian törkeä miehiä kohtaan. Siinä voisivat pian mennä tuopitkin sivu suun, jos vain olisi jatkanut naurua.
"Pitäisi", Remina nyökkäili Kerelle. Heidän todellakin oli parempi lopettaa nauraminen. Miesten aikomus lähteä sopi hänelle oikein hyvin. Vaikka he olivatkin huvittavia, Reminan puolesta molemmat saivat painua minne lystäsivät. "Viihdyttävämmät kulmakuppilat" saivat Reminan tyrskähtämään uudelleen hieman, mutta hän kuitenkin sai naurunsa jotakuinkin nieltyä.

Tarjoilijan tullessa Remina päätti antaa miesten hoitaa tilaamisen. Remina vältteli hieman Keren katsetta, koska pelkäsi alkavansa uudelleen nauramaan, jos vähänkin vilkaisisi toista. Hän keskittyi juomaan tuoppiaan tyhjäksi. Kun hän sen sai tehtyä, oli tarjoilija jo tuonut heidän oluensa pöytään.

Keren sisällä velloi helpotuksen tunne. Yleensä neito oli elementissään miesten seurassa, tarjosi itseään, flirttaili, yritti iskeä jokaista vastaantulevaa. Mutta nyt oli toisin, Kereä ei vain jaksanut nyt kiinnostaa sänkyhommat. Jakari nainen kyllä tiesi, että joka nurkan takansa oli ainakin joku, joka tiesi hänen ei niin mukavan maineen. Se taas ei jaksanut neiti rämäpäätä pahemmin kiinnostaa.
"Voi kiitos, ei teidän olisi tarvinnut."
Kere sanoi silmät säkenoiden, ja vilpittömästi. Nainen oli pitkän elämänsä aikana jo niin tottunut valehtelija, että valhetta ei kyennyt yhtään lukemaan kasvoilta. Siksi ehkä se aikaisempi demonikaveri, ei ollut tajunnut että Kerellä todellisuudessa yhä oli se varastettu esine.
"No, olemme herrasmiehiä. Olkaapa hyvä neidit, nädään joskus."
Darek sanoi ja iski silmäänsä. Kere vilkutti hyvästiksi heille, ja heti kun ovi heilahti kiinni miesten seläntakana, hän pyöräytti silmiään.
"Miten jotkut osaavatkin olla noin tyhmiä..Huoh."

Remina yritti vaikuttaa kohteliaalta niin kauan, kuin miehet vielä viipyivät heidän lähettyvillään. Kuitenkin hänen teki jo mieli potkaista noita persauksille ja käskeä pitämään kiirettä. Hän vilkaisi Kereä ja hymähti hieman tämän sanoille huvittuneena. Toinen vaikutti olevan hyvä tässä.

Kun miehet menivät, Remina huokaisi helpotuksesta ja otti ison kulauksen uudesta oluestaan.
"Todellakin", hän sanoi ja oli hetken hiljaa, katsellen hetken paikkaa, jossa Ticoksi kutsuttu oli istunut. Sitten hän naurahti hieman ja nojasi rennosti taaksepäin hieman.
"Joka tapauksessa hyvä, että menivät. Tämä olut ei ainakaan mene hukkaan", hän virnisti ja otti uuden kulauksen.
"Taidat tehdä tehdä usein tuota... siis saat miehet tarjoamaan itsellesi juomia?" Remina kysäisi miltei kuin ohimennen. Hän itse ei ollut mikään miestennielijä ja useimmin hän veti kaksilahkeisia turpaan kuin sai heidät tarjoamaan juomia. Joskus hänen pinnansa paloi niin helposti, että hän alkoi riitelemään sen mahdollisen tarjoajan kanssa eikä siitä useinkaan seurannut mitään kovin hyvää. Joskus taas hän alkoi nauramaan miehille päin naamaa, eikä siitäkään usein seurannut mitään kovin hyvää.

Huokaisten, jostakin kummasta syystä, lysähti Kere nyt takaisin Reminan tuntemaksi itsekseen. Rennosti nainen nojasi leukansa kättään vasten, ja hymyili samalla. Toisella kädellä susiyttö leikitteli hiuksulliin. Rento ilme naisen kasvoilla, ja muutenkin rento olemus, ei olisi tullut mioeleenkään jos miehet olisivat vielä paikalla. Helpottuneena oluestaan otti nainen siitä kunnon kulauksen. Oi että viisasten juoma tekikin hyvää.
"Totta, en olisi jaksanut esittää kauempaa että haluan muka muutakin kuin juotavaa."
Kere sanoi virnistäen sitten ilkikurisesti. Reminan kanssa totta tosiaan osasi olla hauskaa, vaikkei kaksikko oikein mitään yhdessä edes tehnyt. Naisen virne sai Keren hymyn korviin, ja pienen punan poskille. Nolostumaan ei kuitenkaan Kasvis alkanut.
"Nooo.. Miten sen nyt ottaa. Tykkää vain siitä että minusta pidetään, mutta lähiaikoinan nuo kaksilahkeiset ovat alkaneet ollla.. kuivia."
Välissä joutui demonineito hieman miettimään sanojaan, sillä ahrvemmin hän ääneen tuota asiaa myönsi.
"Minkäs minä sille voin, että tissit ja hyvä perse saa antamaan juomat ja lähes kaiken mitä haluaa. Käytän vain itse itseäni hyväksi, ei siinä muuta."
Kere sanoi hieman puolustuskannalla.

Remina kuunteli hiljaa, samalla oluttaan maistellen. Hän katseli edessään istuvan naisen kasvoja kulmiaan hieman kohottaen ja pieni hymynhäive huulillaan.
"No. Sinulla onkin kieltämättä ulkonäköä siihen", hän sanoi sitten virnistäen ja otti uuden kulauksen juomastaan.
"Minun pinnani taas palaa niin herkästi miesten kanssa ja oikeastaan joidenkin naistenkin kanssa, että karkotan suurimman osan luotani, kun alan tappelemaan niiden kanssa", Remina kertoi, katsellen tuoppiaan hetken. Kohta hän virnisti taas ja kohotti katseensa Kasvikseen.
"Varmaan huomasitkin jo aiemmin, että pidän tappelemisesta", hän naurahti hieman. "Joskus mietin, olenko liian miehekäs."

Remina katsoi hieman ympärilleen ja hänen huomionsa kiinnittyi mieheen, joka tuijotti heitä koko ajan jokseenkin herkeämättä. Hänen ilmeensä tuimeni hetkessä, ja jos katse olisi voinut tappaa, mies olisi varmaan kuollut siihen paikkaan. Tuo kuitenkin kehtasi vielä kohottaa hieman omaa tuoppiaan ja nyökätä. Virnuilikin jopa. Reminan käsi puristui hieman nyrkkiin.
"Kasvis... meitä tuijotetaan. Satutko tuntemaan tuota tyyppiä tuolla nurkassa?" hän kysyi, Kereen vilkaisten ja päätään nykäisten hieman miehen suuntaan.

Reminan kehumiseen Kere vain tuhahti. Toisaalta hän oli myös iloinen kehuista. Kere ei kyllä myöskään kuulunut siihen kastiin, joka väitti jokaista raajaansa rumaksi. Nainen oli sitä mieltä, että oli kaunis, muttei kaunotar.
"Kyllä minunkin pinaani helposti palaa, mutta jos tahdon pysyä rauhallisena on minulla siihen... kröhm omat keinoni."
Kere sanoi painottaen epätavallisesti kahta viimeistä sanaa.
"Huomasin kyllä, siksi kiinnostuinkin sinuun tutustumiseen, kun vaikutat ja vaikutit niin samanlaiselta kuin minä."
Katseensa neito nosti Reminaan, ja vaativana tuijotti häntä syvälle silmiin.
"Et ole liian miehekäs, sopivasti vain."

Reminan puhe, ja elehdintä, sai Keren katsomaan kyseiseen suuntaan. Miehen kapeita kasvoja, ja suippoja korvia, kehystivät lyhyeksi kynityt pörröiset vaaleat hiukset.
"En ole varma, en luota haltioihin. He ovat liian metsäistä väkeä. Paikallinen hän on, sen verran tiedän."
Kere vastasi.

Keren sanat saivat Reminan hymyilemään hieman. Oli ainakin siis joku, joka ei pitänyt hänen tapojaan liian miehekkäinä.
"Sopivasti?" hän kohotti hieman kulmiaan ja naurahti. "No sehän on hyvä. Olisi kamalaa olla mies."
Reminan mielipide miehistä oli jokseenkin selkeä. Hän mielestään kaksilahkeiset olivat jollakin tavalla alemmalla tasolla kuin naiset. Hänen mielestään miehet ajattelivat vain alapäällään.

Haltiamies toisessa pöydässä vaikutti juuri sellaiselta mieheltä, joka ei ajattelut aivoillaan juurikaan. Reminan teki mieli mennä ja motata mokomaa turpaan, mutta uusi baaritappelu ja ulos lentäminen ei kuulostanut houkuttelevalta varsinkaan jälkimmäisen osalta. Kun Remina katsoi miestä, hänen silmäkulmansa alkoivat nykimään vihaisen oloisina, kun tämä jälleen virnisti hänelle.
"Paikallinen... Häiritsevä sellainen. Minun pinnani palaa ihan kohta", hän murahti yrittäen hillitä itseään ja olla katsomatta tuohon mieheen. Nainen hörppäsi oluestaan miltei puolet yhdellä kerralla.

Kere ei voinut muuta kuin remahtaa taas nauramaan. Niin hassu mielikuva hänelle tuli siitä, että jompikumpi heistä olisi mies.
"Joo, olet oikeassa, olisi kamapaa olla mies."
Kereä taas ei ärsyttänyt tuo haltiamies yhtään, jollei se raahaisi siroa vartaloaan heidän pöytäänsä. Siinä vaiheessa eivät ilmaiset juomatkaan pelastaisi, vaan Kere aijaisi sen kaksilahkeisen itserakkaan egoisti paskiaisen pois. Tietysti Remina saisi osansa.
"Älä ny hikeenny. Ollaan maksettu huonekkin jo. Kulauta kalja alas, niin voidaan paeta meitin huoneeseen. Silloin sun ei tarvitse yrittää keksiä näkymätöntä murhaa."
Kere papatti ihmeen paljon yhteen syssyyn, ja joi sitten kaljastaan suurin kulauksi puolet. Oikeastaan ei Kerellä itsellään mitään tuota Haltiaa vastaan ollut, mutta ei hän tällä kertaa viittinyt olla sika, ja lähteä jonkun toisen matkaan. Kuka tahansa muu jos olisi istunut neitoa vastapäätä, siis kuka tahansa muu kuin Remina, olisi nainen sanonut hyvästit, iskenyt miehen ja leikkinyt sillä jonkin aikaa.

Remina virnisti hieman. Ajatus jomman kumman miehenä olemisesta oli jokseenkin hullunkurinen. Varsinkin, kun ajatusta vei vielä pidemmälle: jos jompikumpi olisikin samaan aikaan mies että nainen. Ajatus sai hänet miltei nielaisemaan olutta väärään kurkkuun.

Virnuilevaa haltiamiestä Remina ei halunnut ajatella, vaikka katse välillä viistikin tuota kaksilahkeista. Vahingossa. Tämä kun sattui istumaan juuri hänen näkökentässään. Kasviksen ehdotus huoneeseen lähtemisestä sai naisen hieman kurtistamaan kulmiaan ja hymähtämään ääneen.
"Äh, ei ehkä kannata tuollaisen haltian takia lähteä vielä minnekään. Parempi vaan yrittää olla miettimättä sitä", hän sanoi hieman vähettelevään sävyyn. "Enkä halua pilata sinunkaan iltaasi minun kuvitelmieni takia."
Remina hymyili hieman ja kerrankin hymy oli jokseenkin viehättävä, koska se ulottui silmiinkin saakka. Pian ilme kuitenkin muuttui ilkikurisemmaksi - ehkä hieman kieroutuneemmaksikin.
"Mutta murhasuunnitelmia on hauska laatia, vaikkei niitä toteuttaisikaan", hän totesi nyökäten hieman ja ottaen tuopistaan uuden siemauksen olutta.

Keren mielessä kävi monta asiaa samaan aikaan. Vaikka nainen ei ollut toteuttamassa suunnitelmiaan, hän mietiskeli niitä silti. Kere suunnitteli kuinka viettelisi haltian itselleen, veisi sen jonnekkin syrjään ja ryöstäisi. Mahdollisesti ensin tietysti pyytäisi ruumiillista nautintoa, henkistä nautintoa ei kukaan koskaan onnistunut Kerelle antamaan. Reminan takia kaikki jäivät vain suunnitelmaksi.
"Jos totta puhutaan, niin vaikka olisit halunnut lähteä, tuskin olisin jaksanut seurata. Olisin nukuttanut sinut ja sitten tullut 'leikkimään' suloisella haltiapojallamme."
Kere sanoi leikitellen sanoilla. Reminan hymyyn Kere vastasi iloisesti, silmät tuikkien. Omalla tavallaan Kasviksenkin hymy oli viehettävä, mutta enmmän nainen pisti toisen naisen hymyn viehättävyyden merkille kuin omansa.
"Niin.. Onhan niitä."
Kere sanoi naurahtaen.
"Ensin minä tästä kipitän tuon haltian luo, ja viettelen sen itselleni. Jos hän ei ole kiinnostunut, kasvit saavat auttaa ihanilla huumaavilla tuoksuillaan. Ja sitten..?"
Kere sanoi yhtyen leikkiin ja katsoen kysyvästi Reminaan.

Remina otti suuren kulauksen oluestaan, joka lähenteli uhkaavasti loppuaan. Keren sanoille haltiamiehellä leikkimisestä nainen tuhahti ja katsoi ystäväänsä kuin tämä olisi juuri sanonut jotakin erittäin epämiellyttävää. Katse kesti kuitenkin vain ohikiitävän hetken. Hän ei oikeastaan halunnut suututtaa Kasvista laukomalla omia mielipiteitään tuosta miekkosesta liikaa. Hän otti uuden pienemmän kulauksen oluestaan ja piti mölyt mahassaan. Kerrankin.

Keren murhasuunnitelman aloitus tosin sai Reminan hilpeämmäksi – ja kieroutuneemmalle tuulelle ja se kuvastui myös hänen kasvoistaan hyvinkin häiritsevänä virneenä, jonka hän loi haltiamiehen suuntaan. Tuo katsoi takaisin tutkivasti ja Reminan suureksi mielihyväksi haltian virneen takaa kuulsi pienoinen epämukavuus. Ehkä siksi, että nainen etsi juuri sitä ilmettä miehen kasvoilta. Katse kääntyi takaisin Kereen ja hän nojautui hieman lähemmäs tätä kuin tämä olisi ollut salaliittolainen.
”Ja sitten…” Remina mietti hetken ja virne hänen kasvoillaan leveni hieman. ”Sitten raahat hänet pois jonnekin kulman taakse ja riisut hänet. Minä voin polttaa hänen vaatteensa ja sinä saat… sinä saat muumioida hänet joidenkin kasvien sisään. Sitten tuikkaamme koko luomuksen tuleen ja sen jälkeen heitämme johonkin järveen.”
Remina nyökkäili omille sanoille puhuessaan ja nauroi hieman. Ehkä suunnitelma ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ei sen tarvinnut ollakaan. He tuskin toteuttaisivat sitä käytännössä. Reminalle muiden tappaminen huvikseen ei ollut niinkään houkuttelevaa. Hän halusi hyötyä siitä taloudellisesti, jos niin pitäisi tehdä.

Hymynkare Keren huulilla sen kuin syveni, hänen kuunnellessa millaiseen soppaan he tunkisivat leikisti tuon viattoman haltiapojan.
" Hmm.. No onneksi meillä ei ole vielä mitään syytä tappa häntä, sillä suunnitelmassa on pari suurehkoa porsaanreikää. Yksi, mitä jos en saakkaan raahattua häntä ulos? Se olisi kyllä kovin epätoden näköistä mutta.. Ja toiseksi, se että muumioisin hänet kasveihin, kestää. Ja minun luomukseni pelkäävät toisinaan tulta. En tiedä miksi."
Kere kertoi, ja tajusi lispauttaneensa sen yhden suurehkon heikkoutensa, ja Reminahan hallitsi tulta.
Melko varmasti nainen aisti Keressa varautuneisuuden. Jos Kere 'pettäisi' Reminan, olisi naisen helppo kostaa. Tai jos Remina tekisi jotakin, mistä Kere ei pidä, olisi naisen vaikeampi kostaa.

Remina kuunteli Keren sanoja kulmiaan hieman kohottaen ja hänen huuliltaan karkasi huvittunut naurahdus.
"No siinä tapauksessa... ehkä on parempi luopua tuosta suunnitelmasta", hän sanoi ottaen uuden kulauksen oluestaan. Se tuntui maistuvan koko ajan paremmalle ja paremmalle.
Reminan kulmat kohosivat enemmän, kun hän huomasi Kasviksen juuri paljastaneen heikkoutensa. Hän otti uuden kulauksen juomastaan jälleen ja teeskenteli, ettei ollut huomannut koko asiaa. Hän vain toivoi, että muistaisi sen myöhemminkin.

"Jos se muumiointi kestää kauan, en kyllä todellakaan jaksa odottaa, että pääsisin kärventämään ketään sen sisään", Remina sanoi naurahtaen. "Olen joskus hieman kärsimätön, ellet ole jo huomannut sitä."
Remina ei ollut huomaavinaan varautuneisuutta, jonka pystyi aistimaan Keren käytöksestä. Hän ei halunnut juurikaan ajatella mitään sellaista nyt. Häntä kiinnosti nyt vain juominen ja hyvä seura. Keren seura. Mieluiten ilman varautuneisuutta.

Väkisin nainen veti syvään henkeä, rauhallisesti ettei Remina sitä kuulisi. Hieman pitempään kun tavallisesti Kere piti silmiään kiinni, ja avasi ne sitten. Kupliva raivo itseään kohtaan meinasi tulla purona ulos suusta. Raivon hän kuitenkin sulki kiinni painettuihin nyrkkeihinsä, ja sai kohta itsensä kuriin.
Sitä se alkoholi teetti, sai olennot paljastelemana itseään, ja itsestään.
"Ai että olenko huomannut ettet ole kärsivällinen?"
Kere kysyi silmät suurina ja painottaen sanojaan saaden sen kuulostamaan niin sarkastiselta, että oli melkein ivallista.
"Mutta niin olen minäkin äkkipikainen."
Kere sanoi normaaliäänellä melkein heti perään, ettei onnistuisi suututtamaan Reminaa. Mutta toisaalta, kyllä hän ainakin karkuun pääsisi susimuodossaan. Ja sutena hän ei pelkäisi edes tulta. Silti naisen huulilla kareili kujeileva hymy, kun varautuneisuus karisi pois.
"Ai että olut maistuu hyvältä."

Remina hymyili Kerelle hieman syyllisen oloisena toisen sarkastisen kommentin jälkeen. Hän naurahti hieman ja nyökkäsi.
"Sitähän on todella vaikea huomata", Remina sanoi huvittuneena ja naputti tuoppinsa reunaa sormillaan. Hetken hän katseli huvennutta juomaansa, kunnes kuuli Keren äänen jälleen. Hän kohotti katseensa ja samalla kohosivat myös hänen kulmansa. Suu vääntyi huvittuneeseen hymyyn.

"Enpä olekaan huomannut", Remina sanoi äänessään samanlainen sarkastinen sävy, millä Kere oli hetki sitten puhunut. Hymyssä, jonka naiseen loi, oli kuitenkin jotakin lämmintä. Olihan hän toki huomannut, ettei Kasvis mikään tasainen viilipytty ollut.
"Mutta ei siinä mitään. Pidän siitä", hän sanoi kohottaessaan tuoppinsa huulilleen. Remina joi sen loppuun ja mietti vain hetken ennen kuin kutsui tarjoilijan heidän luokseen tilatakseen uuden oluen.
"Todellakin, olut on hyvää", Remina sanoi. "Pakko tilata lisää."

Kere piti tuosta naisesta valtavasti, ystäväksi hän tuskin tulisi ketään koskaan laskemaan, mutta tavalliselle tientallaajalle saattaisi Remina olla ystäväksi luettu. Yleensä se oli niin, että varkaan ystävät joko tapettiin, tai Kere joutui itse eliminoimaan heidät vaarallisuuden tähden. Siksi hän ei laskenut mielellään ketään ystäviinsä. Silloin hänen ei tarvinnut kärsiä valheesta joutuessaan kuulusteluihin, tai kidutetuksi. Sillä tavalla Kere suojeli lähimmäsiään.
"No, ollaan aika samanlaisia. Tuli ja Maa, temperamenttinen kaksikko."
Kere mutisi hörpäten sitten suuren kulauksen Jumalten Juomastaan. Reminan hieman lämpimään hymyyn Kasvis vastasi itsekkin hymyillen melko samalla tavalla.

"Hyvä tietää, jotkut katsos eivät pidä suorasukaisuudestani."
nainen mutisi melko itsestäänselvyyksiä. Samalla kun Remina kulautti oluensa loppuun, teki kasvimaagi saman.
"Taidetaan tilata lisää juotavaa? Ja kohta ollaan pelti kii tanssimassa pöydillä."
Naisen ääni kertoi, että edellä mainittu oli mukamas aivan tavallista ja jokapäiväistä. Sarkasmi taitaa olla naiselle toinen koti.

Remina hymähti huvittuneesti ja ojensi tuoppinsa paikalle tulleelle tarjoilijalle.
"Otan toisen samanlaisen", hän sanoi tarjoilijalle viileän kohteliaasti ja kääntyi Keren puoleen. Saman teki myös tarjoilija, joka kysyi Kasvikselta ottaisiko tämä lisää.

Remina hymyili Kerelle leveästi, kun tarjoilija oli lähtenyt täyttämään heidän toiveitaan.
"Sinä voit tanssia pöydällä niin minä juon itseni tainnoksiin", hän sanoi, vaikka epäili, että liikaa juotuaan hän saattaisi hyvinkin sortua itsekin samaan. Todennäköisimmin nainen kuitenkin löytäisi itsensä nyrkkitappelusta jonkin henkilön kanssa, joka vain sattui ärsyttämään häntä liikaa. Hän toivoi, että säästyisi tänä iltana kuitenkin pahemmilta mustelmilta.

Kere ojensi myöskin tuoppinsa paikalle saapuneelle, melko hyvännäköiselle tarjoilijalle. Vahvoilla päivettyneillä käsivarsillaan tuo mies kannatteli pyöreää, tummanruskeasta puusta tehtyä tarjotinta.
"Toinen minullekkin."
Kere vastasi miehen puheen päälle, ja väläytti hurmaavan hymyn. Koleasti tuo mies vain nyökkäsi, ja kääntyi sitten kannoillaan toteuttamaan kaksikon toiveita.

"Miksi minä yksin tanssisin pöydällä, ei siinä mitään hauskaa yksin olisi. Repisin sinut vaikka väkisin mukaan, kunnes yrität käräyttää minut savuna ilmaan."
Kere puheli pyöritellen hiuskiekuraa sormeensa.
"Kunhan me ei lennetä täältä pihalle. Vaikka eihän se edellinen tappelu edes ollut meidän vika."
Kere sanoi pikkutyttömäisellä viattomalla äänellä.

[karkaan leirille, tulen takaisin 9-10pv yöllä.]

Remina nauroi Keren sanoille ja heristi sormeaan hieman.
"Pian käräytänkin sinut savuna ilmaan", hän sanoi leikillään, iskien silmää. Tuskinpa hän kuitenkaan todella tulisi koskaan käräyttämään Kereä savuna ilmaan. Se oli hyvinkin epätodennäköistä, sillä Remina huomasi oikeastaan pitävänsä Keren seurasta. Heissä oli hyvin paljon samankaltaisuuksia, mutta myös erilaisuuksia.

"Se ei todellakaan ollut meidän vikamme", Remina sanoi. "Ja jos täällä alkaa joku tappelu..." Remina vilkaisi hieman ympärilleen ja kohautti olkiaan.
"No jaa... sinun täytyy pitää minut kurissa, etten 'vahingossa' sytytä tuleen koko paikkaa", nainen sanoi virnistäen hieman. Hänen teki mielensä uutta juomaa ja hän alkoi tähyillä tarjoilijaa. Sieltä mies tulikin kahden täyden oluttuopin kanssa. Mies jätti oluet heidän pöytäänsä ja Remina kohotti oman tuoppinsa huulilleen.

Keren huulilal akreili miltei lakkaamatta vino, Keremäinen hymy. Remina tosissaan oli varkaasta hyvää seuraa. Kerrankin nainen oli sitä mieltä, että ei olisi sika. Yleensä Kere ystävystyi jonkun rikkaan kassa, sitten putsasi tuon talon kun naiseen luotettiin liikaa, ja häipyi sitten paikalta.
"Niinhän sä luulet. Napsautan sormiani, ja olet sidottu kasveista, jotka ei laske irti vaikka kuolisin."
Kere sanoi, vaikkei tiennyt tottelisivatko kasvit edes häntä sitten kun hän olisi kuollut.
"Ei kyllä, mutta liityimme tappeluun silti. Mutta tämä paikka onkin hieman muakvempi."
Kere totesi virnuillen.
"Vahingossa, tarkoittanette tahallanne käräytä paikkaa."
Saadessaan oluensa eteensä, Kere väläytti ystävällisen ja flirttailevan hymyn tarjoilijalle kiitokseksi. Vino hymy häivähti miehenkin kasvoilla tuon palatessa töihin.
"No kohta me ollaan kyllä pelti kii, kun tätä tahtii vedeää olutta."
Susidemoni mutisi, ja veti ison kulauksen juomastaan.

Reminan mielestä Kere oli mukavan näköinen nainen. Tämä ei ollut mitenkään pikkumainen vaan tämän seura oli mielenkiintoista. Hän katseli oikeastaan mieluummin Kereä kuin niitä kaksilahkeisia, joita majatalossa haahuili siellä täällä.
Kasviksen kommenttiin kasveilla sitomisesta Remina naurahti aidosti huvittuneena ja pudisteli hieman päätään.
"Ehkä on parempi, ettemme kokeile kumpaakaan. Käräyttämistä tai sitomista kuoliaaksi", hän hekotti. "En minä vielä halua erota seurastasi, anteeksi vaan", Remina virnisti.

Tämä paikka oli todella mukavampi kuin edellinen majatalo. Reminalla ei ollut mitään hinkua menettää yösijaansa täällä. Hän oli jotakuinkin mukavuuden haluinen aina joskus - melko usein - ja sänky pehmeine patjoineen oli erittäinkin houkutteleva pitkän kävelymatkan jälkeen.
"En minä mukavia paikkoja tahallani käräytä", Remina sanoi virnistäen uudelleen ilkikurinen pilke silmissään. "Jos jossain sattuu vähän kärtsähtämään, se oli sitten oikeasti vahinko." Nainen katsoi Kereä muka vakuuttavasti, mutta nauroi sitten ääneen.
"Kyllä se pää vielä muutaman oluen kestää", Remina sanoi ja otti vakuudeksi ison kulauksen tuopistaan, jonka tarjoilija oli tuonut. Häneltä ei toki ollut jäänyt näkemättä flirttaileva hymy, jonka Kere oli luonut tarjoilijaan. Ehkä se oli Keren tapa kiittää jotakin hyvännäköistä miestä jostakin. Remina ei tiennyt eikä asia oikeastaan hänelle edes kuulunut.