Nimi:
Rox Acelet

Ikä:
674 ihmisissä, näyttää siinä 24-vuotiaalta.

Laji/Rotu:
No, jos otetaan tuo kirjaimellisesti niin käärmemies.
Demoniksikin voi haukkua.

Sukupuoli:
Mies

Työtausta ja ammatti:
Kouluttautui tappajaksi, kokeili henkivartijan hommia, kyllästyi ja päätyi varkaaksi, sitten joutui työttömäksi kulkuriksi pikkuveljen etsinnän kanssa… Ja nykyään pyörittää yhden miehen yritystä, pyörillä kulkevaa ravintolaa.
Ruokien lisäksi hän myy myrkkyjä ja huumeita, sekä aina joskus ottaa murhahommiakin vastaan. Jos sattuu sille päälle.

Taidot:
Roxilla on käärmepuolensa takia muutamia erikoisuuksia. Hän haistaa – ja maistaa – paremmin kuin suurin osa väestöstä. Miekkonen on myrkyllinen, ja tappavan tarkka sylkemään myrkkyään toisten silmille. Silmille räkäisty voi sokaista, ja puremalla verenkiertoon joutunut halvaannuttaa uhrin tilapäisesti. Jos hän tyhjentää täyden satsin jonkun sisään, viikatemies saapuu puolen tunnin kuluttua.
Herran refleksit ovat tavallista nopeammat, kuten lyhyet liikkeetkin, mutta juokseminen sujuu normaalivauhtia. Miekkonen pystyy halutessaan muuntautumaan käärmeeksi - muttei yleensä halua.
Luontonsa takia hän on kiinnostunut myrkyistä ja on näppärä kaikenlaisten mömmöjen kanssa.
Hän on myös erinomainen kokki ja taitava tappelemaan – aseenaan syömäpuikot. Ihan tosissaan.

Perhe ja läheiset:
Isä Cleo ja äiti Melinda ovat kumpikin demoneita ja kuolleet aikaa sitten, pikku- ja kaksoisveli Reol on hengissä vaikka muulta vaikuttaisi. Reol ja Rox ovat täysin identtiset, käärmemuodossa heitä on mahdoton erottaa toisistaan – mutta ihmisenä Reolilla ei ole yhtään lävistyksiä, hän ei meikkaa ja hänen punamustat hiuksensa ovat suorat ja hartiapituiset. Usein kasvoilla.
~ Reol on tähän mennessä ainoa johon Roxilla on inhimillisen huolehtiva suhtautumistapa.

Hahmosi tavarat:
Roxin koko omaisuus kulkee kärryissä, jotka toimivat myös ruokakojuna. Niissä on siis keittiö, ja säilytystilaa vaihtovaatteille ja muulle elintärkeälle. Ne ovat pitkälti puiset, tummanpunaisella kangaskatoksella. Pysäköitynä hökötys näyttää pikkuiselta kioskilta. Jos tiedätte miltä ramen-kojut tai vastaavat näyttävät, tiedätte miltä tämäkin näyttää, noin suunnilleen. Tilaa on neljälle maahan tiskin eteen laskettavalle penkille, ja sisäpuolella lattialle voi hikiseen käydä nukkumaan.
Jokaisessa kulmassa on paperilyhty, ja vaakapuussa roikkuu kaikenlaisen mauste- ja keittiötilpehöörin lisäksi kulkusia, joten hökötys kilisee liikkuessaan. Tämä liikkuva ravintola on tummasävyinen ja yleensä vähän sotkuinen, ja jossain kaapeissa on piilossa Roxin rahalipas ja myrkkykokoelma.

"Lemmikit":
Roxin yrityksen yhdessä vaakapuussa, tiskin yläpuolella, on sen ympäri kiertyneenä kolme–neljä metriä pitkä kokomusta, solakka käärme. Se ei ole mitään tunnistettavaa lajia, ja viettää suurimman osan ajastaan hievahtamattomana. Rox juttelee sille siitä huolimatta aktiivisesti, ja huolehtii otuksesta hyvin. Se on hänen pikkuveljensä, joten ei ihmekään. Valaisen asettelun taustoja lisää menneisyydessä.

Luonne:
Roxin elämänfilosofia on erittäin selkeä; pidä niin paljon hauskaa kuin pystyt. Se olisi erittäin hyväkin, ellei hänen käsityksensä hauskanpidosta olisi enemmän tai vähemmän epäsovelias. Epäsovelias merkityksessä irstas. Kaikkien edes jossain kategoriassa hyvännäköisten tulee varoa kun tämä mies rantautuu kaupunkiin, demonilla on ollut kuutisensataa vuotta aikaa hioa viettelijäntaitojaan. Ja jos viimeinenkin suunnitelma kaatuu, aina on mahdollisuus yrittää väkipakolla ja paeta jos paikalle ilmaantuu vihainen poika- tai tyttöystävä. Niin, hän yleensä välttelee tuollaisia tappeluja (kohdehan saisi tietää millainen hän on tapellessaan ja karkaisi ennen kuin hän pääsee asiaan) ja hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan yleensä vain väistelee ärsyttävästi – kunnes joku saa osuman perille. Rox on siinä määrin turhamainen, ettei siedä muiden aiheuttamia mustelmia tai muita rumennoksia, ja herralla napsahtaa melko nopeasti jos häntä satutetaan.

Yleensä Roxin saa helposti vihaiseksi, kuten hänet saa helposti riehakkaaksi tai himokkaaksikin. Tummatukka on oikeastaan erittäin pelottava vihaisena – hän ei raivostu, vaan säilyy itsevarmana ja tietyssä määrin hallittuna itsenään. Hänestä tulee itse asiassa erittäin siedettävä, kohtelias ja sulava. Mitä nyt vihat niskoilleen saanut voi olla melko varma kivuliaasta kokemuksesta joka häämöttää tulevaisuudessa.
Onneksi Rox leppyy heti saatuaan pahoinpideltyä jotakuta. Pieni hetki muutaman epämääräisen pullon, keittiöveitsien ja sopivan uhrin kanssa piristävät hänen päiväänsä vaikka mikä olisi. Demonin intohimoisuus sadistisuuttaan kohtaan on itsessään pelottavaa, mutta se miten epähienostunut hän lopulta on sen suhteen saisi ainakin kirjoittajan loikkimaan vähän kauemmas. Erikoista kyllä vihamiehet ja kaikkein rakkaimmat saavat lähestulkoon samanlaista kohtelua.

Tummatukka ei kuitenkaan ole yleensä kovin ilkeä, se puoli rajoittuu harvoihin valittuihin hetkiin. Hän hallitsee asiakaspalvelun, kevyen vitsailun – vaikka vitsit ovat yleensä enemmän tai vähemmän rivoja – ja mukavat kaverisuhteet. Jos jaksaa taukoamatonta flirttailua, varoo mitä laittaa suuhunsa tai mahdollisesti hengittää sisäänsä eikä luota käärmemieheen liikaa tästä saa melko hyvän ystävän, joka kuuntelee ja kostaa toisten puolesta. Vaikka hän hakeekin yleensä hyötyä itselleen, joskus herra heittäytyy impulsiiviseksi ja saattaa käyttäytyä lähes kunnon kansalaisen tavoin.
Ainoa vain että tuo kokeiluhaluinen ja estoton mies ei ikinä luovu omista pimeämmistä taipumuksistaan.

Näin lopuksi ettei jäisi kovin paha maku suuhun, hän on läheisikseen luokiteltuja kohtaan suojeleva. Ja omistushaluinen. Sekä pakkomielteinen, kahlitseva ja mustasukkainen.
… joten kai se paha maku jäi sittenkin.

Ulkonäkö:
Roxilla on pituutta 183 senttiä, ja hänen ruumiinsa on erittäin kapea. Hoikkakin, mutta rintakehä, hartiat ja lantio ovat luonnostaan kapeampaa tekoa kuin keskivertotallaajalla. Hänellä on melko pienet kädet, kuten myös jalkaterät, ja pitkä, hoikka kaula. Lihaksia on vähäisen, läskiä ei ollenkaan - ja vatsaa koristaa napakoru.

Hänen kasvonsa ovat pienet ja kapean sydämenmalliset. Leuan pää ei ole terävä, mutta muuten alue on melko kapea – ja menee herkästi sijoiltaan, hän syödessään ei ikinä pureskele vaan syö isoja paloja kuin kunnon käärme. Nenä on pieni ja huomaamaton, hieman lytty; sieraimet näkee (jos näkee) vähän käärmemäisinä viiltoina loivan v:n muotoisena. Silmät ovat karkeasti ottaen kuin klassinen suorakulmainen kolmio eli neliö silpaistuna puoliksi, ja terävä kärki siis nenänvartta kohti. Hän rajaa ne runsaalla mustalla, ja meripihkanvärisissä iiriksissä on viirupupillit. Vasemman silmän alla on kaksi mustaa, pientä suomua ja hieman alempana poskella kolmas. Kulmakarvat ovat terävässä kulmassa silmiin nähden. Herran huulia kuvaa parhaiten sanalla ”muhkeat” (ja Kai toivoo että muutkin ymmärtävät ottaa sen melko positiivisesti) ja yleensä punamustiksi maalattuja koristaa pari hopeansävyistä rengasta – tyylin tunnen nimellä snake bites, toivottavasti tekin. Vasen korvakin on täynnä renkaita, seitsemän yhteensä.

Laittamattomina mustat, hieman punaista hohtavat hiukset yltäisivät karkeasti ottaen olkapäille, mutta hän laittaa ne aina sojottamaan pystyyn, niin että vasemmalta tukka on vedetty suht koht tiukasti päätä vasten, sojottamaan yhtenä pehkoa oikealle puolelle. Oikea silmä peittyy pitkien otsahiusten alle, ja kummankin korvan takaa luikertaa esiin rintakehälle ulottuva hiustupsu.

Roxin tapaa useimmiten mustassa, hihansuissa punaisella kirjaillussa ja kahdella napilla lantionseudulla suljettavassa takissa. Se jättää v:n muotoisen alueen rintakehää ja vatsaa esille, ja kauluksena toimii punainen höyhenpuuhka. Jalassa kulkee pari linjojanuolevia, rypytettyjä nahkahousuja, ja herra on melko vaikuttava näky kulkiessaan pitkän takin liepeet heiluen. Työvuorossa ollessaan hänellä on yllään hihaton napapaita, jossa on kiinalaistyyppinen pystykaulus, ja jalassaan jotkin rennommat housut. Nämäkin vaattet ovat mustaa. Hänen vaatevarastonsa värit rajoittuvat mustaan ja satunnaiseen punaiseen.

Ja nyt kun ulkonäöstä puhutaan, suussa majailee pari taaksekääntyneitä, pitkiä ja neulamaisia myrkkyhampaita, ja tavanomaista pidempi, kaksihaarainen kieli. Ja kasvon suomuja lukuun ottamatta kalvakas iho on puhdas suomuista – noin ihmishahmossa.

Käärmehahmo näyttää samalta kuin lemmikkikuvauksessa esitetty.

Menneisyys:
Rox syntyi vain muutamia hetkiä ennen Reolia kahden salamurhaajan jaloa ammattia harjoittavan demonin lapseksi. Hänen lapsuutensa oli rauhaton, koska vanhemmat ottivat poikakaksikon hyvin nuorina mukaansa helpoille toimeksiannoille, ja heille opetettiin tappamista jo ennen kävelemistä. Rox tietysti piti hommasta, ja päätyi useamman kerran kokeilemaan taitojaan viattomiin eläimiin. Pikkuveljeensä hän ei ikinä koskenut, tuo puhuvasta kieltäytyvä peilikuva sai sen sijaan olla isoveikan suojeluksen kohteena. Reol ei ikinä ollut yhtä tilanteisiin heittäytyvä kuin isoveljensä, mutta sen sijaan tämä ilmeni taipuvaiseksi magiaan. Toinen kaksosista siis lähetettiin pois opiskelemaan kun taas Rox jäi yksin. Ja hän ei pitänyt siitä.
Heidän kahden välillä ei ikinä ollut, eikä tule olemaan täydellistä kaksos-ajatusyhteyttä, mutta Reol oli tietynlainen uskottu ja se ainoa ymmärtäjä, joka avitti toista tummatukkaa uppoutumaan muiden kärsimyksestä nauttivaan puoleensa ilman tunnontuskia.

Valitettavasti herra joutui pysymään kotona, harjoitellen tappamista. Kun se ei maistunut, vanhemmat sallivat hyvää kyytiä aikuistuvan miehen kokeilla henkivartijana oloa – mutta se sai hänet vain uskomaan suurimman osan väestöstä olevan heikkoja surkimuksia, joista ei edes kannattanut välittää. Itsekeskeinen ja verenhimoinen Rox päätyi viimein tappamaan omat vanhempansa, jotka olivat kai huomanneet lapsensa kytevän pahuudenkaltaisen ja estivät tätä etsimästä kaksosveljeään. Kaipa nuo halusivat pitää edes toisen puhtaana, eivät Cleo ja Melinda mitään murhanhimoisia hulluja olleet ammatistaan huolimatta, he suhtautuivat siihen suvun perinteenä. Huonosti kuitenkin kävi, kun kaksikko riiteli Roxin kanssa ja pojalta paloi pinna. Yllätyksen ja järkytyksen turvin tuo sai sokaistua isänsä, ja upotettua hampaansa äitiinsä, finitoiden avuttomaksi muuttuneen isäpapan tämän omalla miekalla.

Rox oli tuossa vaiheessa parisatasvuotias, ja joutui kiertämään maita ja mantuja – ravintolantapaisen avulla rahaa tienaten, hän kun piti ruuanlaitosta noin muutenkin – reilun toisen mokoman ennen kuin viimein törmäsi veljeensä.
Ja kas kummaa, Reol oli päätynyt elämään käärmehahmossaan, yhä mestarinsa luona. Haltia kun ei kuollut sitten millään vanhuuteen. Paha tälle, että myrkky tappoi kenet tahansa – varsinkin jos Rox tajusi jotain hyvin hämärää tapahtuneen hänen veljelleen, joka sulkeutui tavallista enemmän. Edes muutamien huutojen kirvoittaminen haltian huulilta ei saanut tuota nauramaan – vaikka mies palasikin ihmismuotoonsa veljen pyynnöstä.

No, koska ei parempaa keksinyt, Rox otti veljensä mukaansa ja jatkoi kiertelemistään. Näennäisesti hänen elämänsä ei muuttunut – muutoin kuin että nyt hänen ei tarvinnut vetää kärrejään, kun veikka ystävällisesti pyöritti sen natisevia pyöriä taikuudellaan – mutta mustatukka on ottanut lähestulkoon tehtäväkseen kiusata haltioita, ja yrittää käsittää miten saada Reol puhumaan, tai ainakin heräämään lähes tauottomasta horrostamisestaan muulloin kuin käskystä tai ruualle.

Muuta:
Rox syö tukevan aterian vain kolme kertaa vuodessa, mutta juo joka päivä hieman vettä ravinteikkaampia liemiä ja saattaa näykkiä pikku välipaloja.
Hän pitää kaikenlaisista matelijoista mutta inhoaa karvaturreja.
Rox ei ole kokonaan vaihtolämpöinen, mutta kylmyys saa hänet jähmeäksi.
Hän luo nahkansa kolmen vuoden välein, ja on tapahtuman jälkeen yleensä rauhallisempi kuin normaalisti - ja muulloin hänen käytöksensä koulimiseen on olemassa keinoja, vaikkei sitä uskoisi.
Rox puhuu silloin tällöin vanhemmiltaan oppimaansa kieltä, jota nämä käyttivät silloin kun piti puhua niin, etteivät muut saa selville mitä he suunnittelevat. Rox käyttää tätä enemmän huudahduksiin ja lempinimiin (Kai käyttää tässä sekalaisesti eri kieliä, tähän mennessä on ainakin japanialaa ilmennyt...)

Huonopuoli/puolet:
Taisteluissa huonoja puolia ovat liika luottaminen myrkkyyn ja nopeuteen – hän ei loppujen lopuksi ole kovin vahva. Toistuva aliarvioiminen ja helppo häirittävyys esimerkiksi voimakkailla hajuilla kuuluvat myös haittoihin.
Noin yleensä… Mitä muuta hänen luonteestaan löytyykään kuin huonoja puolia? (Ihastuttavia sellaisia, mutta silti.)

Pelit:

Sopivilla mausteilla
- Rox yrittää iskeä Vîtin (Lumikki) Selesiassa

What a day in Mira
- Rox yrittää iskeä Valerien (lotengo) mutta Chacha estää suunnitelmat Mirassa

*MÄTKS*
- Rox yrittää iskeä Guntramin (Delta) Mirassa

Kulttuurikaranteeni
- Rox yrittää iskeä Marraskuun (Revy.) Mirassa

Tunnemmeko?
- Rox luulee Arlieta (Delta) tämän isäksi, ja kerrankin joutuu alakynteen iskiessään jotakuta Oreumissa