Nagiri huitaisi ruoskalla lohikäärmesuden kyljen lähelle ja sanoi päättäväisesti "jonain päivänä vielä haluat minua palavasti" Ja lipoi huuliaan ja vilautti hiukan toppinsa sisältöä kuin maistiaisena.

Tämän jälkeen Demoni muuttui suden hahmoon, mustat karvat peittivät tämän kehon ja kiinteät sääret, pyöreät muodot olivat vain muisto. Nagiri meni Kyoterun selälle ja sanoi osaksi kiusoittellen ja osaksi leikittään "Lähdetään uljas orjani"

Kyoteru väläytti hiukan ivallisen ilmeen ja samassa heitti naaraan selästään kallion kielekkeen reunan yli.
Muttei kumminkaan antanut tämän tippua aivan maahan asti, vaan nappasi tämän niskasta kiinni hiljentääkseen pudotusta ja lopuksi laski itseensä verrattuna pienen karvapallon maahan.

"Olet aika painava, raskas taakka." Virnisti ivallisesti ja lähti laiskasti tassuttelemaan purolle.

Nagiri sai tarpeekseen ja yritti näykkäistä toista siivestä ja sanoi äreästi "Älä enään ikinä tiputa minua noin ja tiedän etten ole lihava" Naaras katsoi kuono ylhäällä ja käveli läheiselle purolle ja juomaan vettä.

Kahisutti hiukan siipiään toisen näykkäsemisen jälkeen ja asteli vain perässä kesäisen ruohon mukavasti kutitellessa tassun alusia.

Loikkasi suoraan puroon niin että vettä loiskahti Nagirinkin päälle.
Alkoi kylmän viileesti vuoroin uittaan ja vuoroin ravistamaan turkkiaan.

Susi ei välittänyt yhtään vaan ravisteli hetken turkkiaan ja jatkoi juomista, katsoi sitten toisen uiskentelua ja polskintaa ja mietti 'Ihan kuin pieni lapsi, tykkää uida ja heitellä vettä toisten päälle. Miehet, aina samanlaisia'

Nagiri hyppäsi yhtäkkiä toisen seuraksi ja puri tätä leikkisästi korvasta ja yritti painaa toisen veden alle, retuuttaen hiukan toisen turkkia.

Kyoterussa alkoi ensimmäistä kertaa näkyä innostusta toista kohtaan. Ja roiskautti pitkällä hänällään vettä tämän päälle.
Pyörähti ympäri niin että vesi roiskui kunnolla ja painoi hiukan tasuillaan naaraan kuonoa veden alle uudestaan ja uudestaan. Leikkisästi urahdellen.

Siivet löivät vettä innostuneena ja näykki leikkisästi Nagirin kaulaa.

Nagiri nauroi ja kikatti minkä ehti, ennen kuin hän oli jälleen veden alla. Yhtäkiä tämä taas pääsi niskapäälle ja sai Kyoterun veden alle, niin että korvat vain näkyivät. Nagiri näykkäisi pari kertaa hellästi toisen korvanpäistä ja nuoli sitten niitä ja sanoi aika leikillisesti "Taisinpa voittaa"

Pikkuisen hiljaisuuden jälkeen häntä kietoutui naaraan hännän ympärille ja lennätti tämän jonkin matkan päähän purosta.
Pienen ravistelun jälkeen katsoi jotenkin todella tyytyväisellä ilmeellä seuralaistaan ja hymyili.
"SINÄ.. et ole kaksi jalkainen." Kyoterun kasvoilla paistoi puhdas tyytyväisyys.

Tämä asteli naaraan luokse ja nuolaisi hellästi Nagirin poskea ja "silitti" tassulla päänlakea.

Nagiri pudisti turkkiansa, nuolaisi kuonoansa ja sanoi "Olen demoni...suden muodossa, älä unohda sitä" Tämän jälkeen Naaras nuolaisi uroksen suuta ja kuonoa hymyillen, sanoi sitten "Haluatko lisää vesileikkejä" virnisti hiukan. Meni sen jälkeen makuulleen katsoen toista hiukan kutsuvasti.

Kyoteru vain hymähti ja kapusi rantaan. "Eiköhän tämä riitä."
Vesipisarat lensi kimmeltävinä uroksen ravistellessa tuuheata turkkiaan. Hiukan liian tuuheata.
Lohikäärme susi meni makaamaan isolle kivelle kuivatellakseen turkkiansa.
Pitäen kumminkin sivu silmällä Nagirista huolta.
Tämä oli nimittäin kieltämättä hiukan mieltynyt naaras demonin seuraan, kun oli jo jonkin aikaa lennelly ja vaellellut yksin.

Nagiri makoili vihreällä ruoholla, nauttien auringon paisteesta ja veden kimalteltua joka johtui auringonsäteistä. Yhtä'kkiä hän sai päähänsä hiipiä hiljaa kiven taakse jossa lohikäärmesusi makoili ja yritti hypätä toisen niskaa huomaamatta. Samalla hän huomasi jotai liikahtavan pusikossa, mutta se tuskin oli jänistä kummempi eläin.

Kun Nagirin huomio oli hetkeksi kiinnittynyt pusikkoon tämän vaanimis kohde nosti päätään ja katsoi väsyneen laiskasti hiipijää.
"Etkö pysty olemaan paikoillasi hetkeäkään." Tokaisi vain ja haukotteli.
Hyppäsi kiveltään alas ja vilkaisi naaraan hampaita arvioiden.
"Onko sinulla veistä tai vastaavaa mukanasi.?"
Veti vielä viimeiset venytyksensä ja pyörähti selälleen nurmelle.

Nagiri taisi tajuta mitä toinen ajoitakaa ja sanoi "On minulla hampaani ja kynteni, niillä pystyn tappamaan vaikka minkä eläimen" Hän meni saman tien vaanimaan ja piti tarkasti silmällä urosta, sillä ei halunnut tämän käyvän mitenkään, vaikka osaisihän omia puolia yksinkin pitää, niinkuin on monta vuotta tehnytkin. Hänen mieleensä tuli ajatus 'mitä jos päästänkin eläimen hyökkäys etäisyydelle ennenkuin menen auttamaan'

Kyoteru vain retkotti rentona tuoreessa ruohossa.
"En sitä varten vaan kun turkki pitäisi lyhentää. Sinun hampaillasi ei purra tätä karvaa lyhemmäs niin kuin minun laumassa tehtiin." Hiukan haikaileva katse palasi uroksen silmille ja tuijotti hetken pilviä.
"En muuten ole kysynyt nimeäsi." Vilkaisi naarasta. "Enkä aijokkaan ainakaan vähään aikaan."

Kaunis ja kirkas ilma sai yleensa jopa Kyoterun hiukan puheliaamalle päälle. Muttei tarpeeksi että olisi aidosti kiinnostunut nartusta muuten kuin seura kumppanina.

Naaras susi tuli piilostaan hiukan pettyneenä ettei saanut ruokaa, sillä karhuakaan ei ollut puoliksikaan syöty. Naaras painoi käpälänsä toisen vatsalle, näyttäen teräviä kynsiään. Raapaisi pienen uran toisen vatsalle ja sanoi "Kyllä näillä lyhennetään vaikka mitä" Vei samaisen kynnen toisen intiimialueen lähelle, raapien hellästi sen lähellä olevaa karvaa. Kunnes tuli 'istumaan' toisen päälle ja tökkäsi kynnen Kyoterun leuan alle sanoen varmasti ja hiukan ärhäkkäästi "Vai mitä?"

Kyoteru ei jälleenkään ollut huomaavimaan toisen omastamielestään epätoivoisia vokottelu yrityksiä vaan nousi ylös.
"Luovuta jo." Ja pudisti turkkiaan ruohon korsista.
Lähti tassuttelemaan takaisin paikkaan jonka lähistöllä oli heidän yöpymis paikka.
Vetäen taas päätään hiukan ala viistossa.
Jälleen vajoten omaan hiljaisuuteensa.

Nagiri jäi hetken paikalleen ja mietti mitä pitäisi luovuttaa kun ei ole mitään erikoista menossakaan. Hän otti kuitenkin Kyoterun kiinni nopeasti ja kysyi "Onko kaikki hyvin? Vaikutat olevan allapäin" Ja mietti miksi toinen oli sanonut ettei kysy hänen nimeään, mutta ei sillä ollut juurikaan merkitystä, hyvä vain pysyä salassa ja nimettömänä. Nagiri katsahti taivaalle ja huomasi valkoisia pilviä taivaalla.

Vilkaisi vain Nagiria ja jatkoi jolkotellen matkaansa.

Puut huojuivat pienessä kesä tuulessa ja pikku eläimet pakenivat aika nopeasti huomatessaan peto parin. Ruoho tuntui mukavalta ainakin Kyoterun anturoiden alla eikä viime syksyiset tippuneet kävyt paljoo haitannut varmaa astelemista.

"Meidän täytyy mennä kaksijalkaisten ilmoille. Ja tarvitsen muutos kykyäsi." Vaikka Kyoteru puhui seuralaiselleen hän ei silti kääntänyt katsettaan tähän.
"Minun pitää saada turkki lyhemmäksi ja siihen tarvitaan oikeat välineet. Esiinnyt omistajani." Tämä ei tuntunut yhtään tyytyväiseltä kaksi jalkaiseten maille menosta mutta ei hänellä tainnut olla vaihtoehtojakaan.

Nagiri sanoi "Käy minulle, voin olla sinun omistajasi vaikka aina, voin laittaa sinulle talutushihnankin" Hän iski silmää ja jatkoi sen jälkeen "Kylä taitaa olla ihan lähellä, mutta minkälaiset välineet tarvitaan?"

Nagiri tunsi kuinka tuuli tarttui hänen turkkiinsa joka viilensi hänen oloaan. Turkki oli kuivunut jo vedestä joka oli ollut todella virkistävää ja vilvoittavaa. Yhtäkkiä häntä alkoi kutittaa selästä ja pyysi toista rapsuttamaan häntä koska itse ei ylettänyt kovin hyvin. Kuului lintujen laulua ja heinäsirkkojen sirkutusta. Naaras tunsi olonsa erityisen rauhalliseksi ja hyväksi.

Uros paljasti hiukan kulma hampaitaan, ei niinkään vihaisesti, mutta merkiksi ettei todellakaan pitänyt ideasta tai ajatuksesta että joutuisi jolkottelemaan hihnassa.
Avasi Nagirin puoleisen siiven ja mukavasti rapsutti seuralaisensa pyynnöstä tämän selkää.

"Tarvitsemme vain sinut kaksijalkasen muodossa. Ja varmaan sitä mitä te kutsutte... rahaksiko?" vilkaisi naarasta tarkistaakseen että oliko muistanut sanan oikein sillä ei ollut pahemmin tutustunut kaksi jalkaisten elämään.

Metsä alkoi pikku hiljaa harventumaan joka oli merkki että olivat lähellä yöpymis paikkaa. Ja kieltämättä Kyoterulla oli jotenkin todella luonteva olo kun hänellä oli joku jota suojella ja vahdata.

Nagiri kiitti ja muuttui takaisin Demoniksi, korkokenkineen, toppeineen ja revittyine hameineen. Hän sanoi sitten "Ei me mitään rahaa tarvita, flirttailen kaupan omistajan kanssa niin varmasti saan ilmaiseksi kaiken mitä tarvitaan"

Demoni rapsutti hiukan Kyoterun turkkia ja katsoi sitä hymyillen. Korkokengillä oli hiukan vaikea kävellä maastossa sillä välillä ne tarttuivat puun juuriin ja kuoppiin. Onneksi pian metsä harveni ja ruoho muuttui soraksi ja edessä avautui pieni maakylä, jossa oli muutama kauppa, peltoja ja asutuksia.

Kyoteru ei yhtään peittellyt että nautti kun toinen jaksoi rapsuttaa tätä.
Mutta jatkoi matkaansa normaalisti naisen rinnalla.

Uroksen karvat nousivat hiukan pystyyn näiden lähestyessä pientä kylää.
Kylä oli kohtuullisen likainen. Ei mikään niin kutsuttuja valtion ylpeyden aiheita.
Piikoja paimensi lampaita sun muita elukoita ja pari oletettavimmin ohikulku matkalla olevaa koreilijaakin osui tielle.

"Kuten varmaan tiedät, et saa puhua minulle. Pystyn puhumaan sinulle, niin ettei muut kuulle." Peto kulki koko ajan tiiviimmin seuralaisensa kintereillä koska ei viihtynyt tungoksessa ja sitä huonommin viihtyi ihmisten tuijotellessa tämän sarvia, häntää, siipiä ja monia muita omituisuuksia jotka eivät oikein aidolle koiralle kuulunut.
"Muista että meidän pitää mennä kunnon liikkeeseen. Turkkini on ohutta, mutta vastaa lohikäärmeen panssari suomuja."