Ryu teki sormillaan itsevarmaa työtä, sai Acierin vavahtelemaan nautinnosta ja huokailemaan hyvästä tunteesta. Ja samalla tuon huulet liikkuivat punatukan elimen ympärillä. Se oli enemmän nautintoa, mitä Acier pystyi kestämään, liian hyvää ollakseen totta. Vaikka Acier pitikin Ryn sormista, hän melkein paloi halusta tuntea miehen elin sisällään.
Ryun lopulta työntyessä Acierin sisälle, tämän huulilta karkasi lievä parahdus, ei kuitenkaan kivun, vaan hullaantumisen ja onnen. Ryun elin tuntui hyvältä sisällä, niin voimalliselta. Acier olisi puristanut lakanoita, mutta puristi mieluummin lähellä olevan Bijoun reittä, Ryun liikkuessa hitaasti, liian hitaasti. Yksisilmä olisi halunnut käskeä tuon tulla nopeammin, mutta Bijoun melkeinpä hallitseva käytös muistutti Acieria, että hänellä oli tekemistä. Hieman punatukan käsi tärisi, tämän liikuttaessa sitä hetken Bijoun elimellä, ennenkuin painoi muutaman suukon sen kärjelle. Oli lähes mahdoton tehdä hommaa kunnolla, Ryun työntyessä sisään niin voimakkaasti, niin ahnaasti. Se sai punatukan haluamaan vain enemmän.
Samalla yksisilmä jatkoi Bijoun elimen hyväilyä suullaan. Tuo nuoleskeli ja suukotteli sitä hetken, välillä voihkaisten hiljaa Ryun toimesta, ja lopulta otti sen suuhunsa, huokaillen nautinnosta samalla. Acier halusi myös Bijoun nauttivat todella paljon ja otti tuon elintä enemmän suuhunsa, pyöritellen samalla kieltään sen pinnalla, kun imeskeli. Se tuntui hyvältä ainakin yksisilmän mielestä. Vapaana oleva käsi siveli Bijoun reittä ja alaselälle, painaen Bijouta lähemmäs. Alaselältä käsi valui mekkomiehen takapuolelle, hyväillen vähän myös sitä ja yksi punatukan sormista luikahti sisään.

He kolme olivat kietoutuneet toisiinsa, yhdeksi kasaksi nautintoa. Bijoulla oli vaikeuksia pysyä nahoissaan hänen joutuessa katselemaan Ryun voimallisia työntöjä ja kuunnella Acierin voihkaisuja kuin sivusta – mutta kun punatukka sai itsensä sen verran koottua, että aloitti tummatukan elimen hyväilyn, aluksi kädellään mutta siirtyen nopeasti suukottelemaan huokauksiensa välissä, lopulta varren suuhunsa ottaen, hän tunsi odotuksen olleen kannattavaa. Hän pystyi tuntemaan yksisilmäisen himon kulkeutuvan itseensä sietämättömän ihanan imeskelyn myötä, ja vetäisi terävästi henkeä takapuolta hyväilleen käden sormen luikahtaessa hänen sisäänsä.

Joskus kauan aikaa sitten hän oli päättänyt, ettei hankkisi enää yhtään miestä hipelöimään sievää takamustaan, mutta alkoholin ja hetken huuman vaikutuksesta hän unohti päätöksensä, eikä valittanut, vaan piti aivan toisenlaista ääntä suun ja käden yhteistyön takia. Huokaisten syvään Bijou kurottautui Ryuta kohti, napaten tämän huulet suudelmaan omillaan.

Ryun työntyi Acierin sisään yhä enemmän voihkien ja huohottaen, yhä voimallisemmin. Mutta ei hänen omasta mielestään tarvinnut pitää sen suurempaa hoppua. Hän halusi tämän nautinnon kestävän niin pitkään, kuin se oli mahdollista.

Bijou kumartui häntä kohti ja Ryu tiesi tasan, mitä toinen halusi. Hän nojautui eteenpäin vastaanottamaan tuon suudelman kiihkeästi ja toisen huulia vasten huokaillen. Hänen lantionsa liike ei paljoa muuttunut, mutta sormet puristivat Acierin reisiä hetkellisesti tiukemmin. Ryu näykki Bijoun huulia, liu'utti kielensä lipomaan niitä ja tutkailemaan sitten toisen suun sisempää puolta. Hän tunsi kuumia väristyksiä selkäpiissään, jotka nyt saivat hänen lantioonsa taas uutta kiihkeyttä.

Ryu ei voinut sille mitään, että hän alkoi olla hyvin, hyvin lähellä sietokykynsä rajaa. Hän ei ollut vähään aikaan tuntenut mitään sellaista. Sayashi ei ollut viikkoihin koskenutkaan häneen. Ei hän kuitenkaan sitä nyt ajatellut. Oli vain nuo kaksi kuumana käyvää seksikästä miestä.

Acier olisi luultavasti voihkinut kuuluvammin, ellei hänen suunsa olisi ollut antamassa nautintoa Bijoulle. Miten mukavaa olikaan tuottaa mielihyvää kummallekkin ja saada itse siitä osansa. Ryun itsevarmat, mutta tarpeaksi rauhalliset työntelyt olivat vastustamattomia, niin voimakkaita ja haluavia. Yksisilmä ei voinut olla hieman inahtamatta, Ryun tehdessä jotain äärimmäisen ihanalta tuntuvaa. Punatukan oli yhä tukalampi olla ja vaikeampaa pidätellä itseään, nautinto värisytti tuon lihaksia, koko kehoakin, ja sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä.
Hieman sivusilmällä Acier pystyi näkemään, kuinka molemmat miehet vaihtoivat suudelmia keskenään, kieliään pyöritellen. Sen enempää ei yksisilmä asiaa huomioinut, imeskeli vain voimakkaammin, hieman jopa terävillä kulmahampaillaan näykkien Bijoun elintä. Takapuolen kohdalla olevat sormet hieroivat vähän tutkiskelevasti syvemmältä ja toisella kädellä Acier hyväili vähän suun ulkopuolelle jäänyttä osaa Bijoun elimestä.
Hetkeksi punatukan oli pakko lopettaa imeskely, nautinnon käydessä lähes sietämättömäksi ja Ryun voimakkaiden työntöjen aiheuttaman äänekkään voihkaisun takia. Acier olisi halunnut tulla, muttei viitsinyt ennen kahta muuta, joten tuo jatkoi työtään suullaan, ottaen irti kaiken minkä osasi. Oli lähes vaikeaa hengittää tuossa tilassa, mutta ei punatukka antanut sellaisen pikkuasian itseään haitata.

Suudelma Ryun kanssa oli raju, himokas, ja Bijou tunsi olonsa paljon juopuneemmaksi kuin aikaisemmin. Acierin suu tuntui uskomattoman hyvältä, pienet nautinnolliset äännähdykset rikkoivat imeskelyn rytmin juuri sopivalla tavalla, pitäen mustatukan epätietoisena siitä mitä seuraavaksi tuli, ja toinen hänen käsistään upposi syvälle punaisiin hiuksiin. Kaikki ne voihkaisut tukehtuivat suudelmaan, kielten kiivaaseen tanssiin. Bijou puraisi Ryun kieltä kevyesti sen sattuessa sopivalle kohdalle, ja heti tämän perään peräytyi hieman, voidakseen parahtaa nautinnosta Acierin sormien hieroessa syvemmältä, saaden hoikan kehon jännittymään hetkeksi. Tämän pelkässä suussa, pienesti näykkivissä hampaissa oli jo enemmän kuin tarpeeksi, eikä tummatukka hevillä muistanut milloin olisi tuntenut olonsa noin kuumaksi – saattoihan tuo johtua siitäkin, että viime kerrasta oli jo pidemmän aikaa.
Jaksamatta odottaa, että oli painanut huulensa Ryun omille, hän lipaisi niitä kielellään, suudellen tätä sitten ahnaasti. Jalkojen välistä leviävä nautittava polte, suudelman kiihko… se vain kasautui, kunnes naisellisin ei enää kestänyt vaan nytkähti irti suudelmasta ja laukesi katkonaisesti huudahtaen. Tähdet kieppuivat silmissä, pieneksi hetkeksi todellisuus suli ihanalla tavalla, ja kevyesti punastunut henkäisi syvään laskien sitten käden huomaamattaan huulilleen.

Ryun tahti kiihtyi Bijoun rajun ja tulisen suudelman ja näykkimisen innoittamana. Tämä koko tilanne vei häntä koko ajan yhä lähemmäs ja lähemmäs tuota autuuden tunnetta, kun saisi viimein laueta. Hän otti kaiken tästä tilanteesta irti, ei yrittänytkään pidätellä itseään ja omaa äänen käyttöään. Acier hänen allaan tuntui niin hyvältä, nyt niin liukkaalta ja taivaalliselta. Bijou hänen huulillaan tuntui kuumalta, tuliselta ja taivaallisen seksikkäältä. Nuo molemmat miehet olivat Ryun mielestä taivaallisen seksikkäitä.

Ryun suusta kuului nyt vuorostaan jokin parahduksen kaltainen, kun hän viimein laukesi Acierin sisälle. Vaaleat hiukset heilautettiin taakse ja kasvot katsoivat autuaina kattoon. Hän huohotti, mutta nopeasti, voimatta juurikaan estääkään itseään hän kumartui hyvinkin notkeaan kaareen, elin yhä punatukan sisällä ja otti Acierin elimen vielä suuhunsa. Hän halusi antaa kaiken mahdollisen nautinnon, mitä vain pystyi ja osasi.

Ryun työntäessä yhä kiihtyvämmällä tahdilla syvälle Acierin kehoon, punatukka yritti olla hirveästi huohottamatta, jotta voisi keskittyä antamaan Bijoulle nautintoa. Hän tiesi, ettei tuo neitimäinen mies kestäisi kovin kauan, tuskin kukaan heistä kestäisi. Polte tuntui sietämättömältä jo punatukan omassa kehossa ja vaikka hän osasikin odottaa Bijoun laukeavan pian, se tuli silti melkoisena yllätyksenä, kun mekkomies laukesi hänen suuhunsa.
Acier vetäisi hieman päätään taaksepäin ja peitti kädellään suunsa, ettei olisi vain sylkäissyt kaikkea pois. Acier ei pystynyt kuitenkaan keskittymään suuhunsa kovin pitkään, vaan joutui nielemään valkean nesteen, Ryun yhtä jatkaessa nautinnollista työntelyään. Acier puristi lakanoita nyrkkiinsä ja huohotti kiivaasti, Ryun tullessa voimakkaaseen tahtiinsa ja pian myös toinen yksisilmän panopartnereista laukesi, suoraan punatukan sisälle.
Acier oli pikkuisen jo uupunut kaikesta työntelystä sekä suun ja käden työskentelystä, että olisi halunnut vain vajota lakanoihin, mutta Ryu jatkoi ottamalla punatuka elimen suuhunsa, antaen sille tottuneen käsittelyn. Acier voihkaisi muutaman kerran hiljaa ja vapiseva, hien peittämä keho kertoi jo ettei punatukka kestäisi enää kauan. Yksisilmästä lähti kiitettävä parahdus, tämän lauetessa myös Ryun imeskelyn myötä.

Bijou hivuttautui hieman kauemmas Acierista, lysähtäen sitten sängylleen makaamaan. Olo oli hieman hassu, ja hän sulki silmänsä, tajuten kuulemansakin perusteella että kaksi muuta tulivat pian hänen jälkeensä. Mustat silmät avautuivat pian uudestaan, ja toinen siisti kulmakarva kohosi hienoisesti tummatukan nähdessä Ryun taipuneena erityisesti notkeutta vaativaan kulmaan. Seuraavaksi katse lipui Acieriin, äsken niin kovasti nautinnosta vapisseeseen ja hikiseen punatukkaan, joka oli päätynyt mukavaan välikäteen. Bijou hivuttautui käpertymään tämän viereen, ja lipaisi suupielessä olleen valkoisen pisaran pois, suukottaen kohtaa sitten kevyesti.
”Sepä oli hauskaa…”

Acierin tullessa Ryu ei aivan lopettanut liikettään heti, sen sijaan hän nieli nesteen sitä mukaa, kun se tuli ulos ja antoi toisen elimen levätä vielä hetken hänen suussaan ennen kuin nuoli sen puhtaaksi. Hän antoi oman elimensä liukua ulos ja lysähti hetkeksi Acierin päälle hengästyneenä, mutta kuitenkin jopa onnellisen oloisena tämä hetken johdosta.

Ryu kierähti pois punatukan päältä tämän toiselle puolelle ja pyyhki hieman suupieliään sormellaan, mutta ei niissä tuntunut paljon mitään jälkiä olevan. Hän oli oppinut siistiksi. Tosin se riippui paljon myös seuralaisesta. Hymyilevä, raukea katse viivähti molemmissa miehissä ja hänkin käpertyi Acierin kainaloon ottaen Bijousta esimerkkiä.
"Se oli taivaallista", hän mumisi hiljaisella äänellä.

Acier huohotti hiljaa ja piteli silmiään suljettuina, odottaen hengityksen tasaantumista, Ryun vielä nuoleskellessa hänen elintään. Se oli ollut upeaa, niin upeaa. Acier ei ollut pitkään aikaan saanut kokea mitään vastaavaa, yhtä nautinnollista. Punatukasta pääsi pitkä, onnellinen huokaisu Ryun liukuessa ulos hänen sisältään. Samantien yksisilmä lysähti täysin raukeana ja tyydytettynä lakanoita vasten. Acier ei jaksanut kunnolla edes vastata Bijoun antamaan suukkoon.
"Se vasta oli jotain todella upeaa."
Acier virnuili. Yksisilmän koheileva rintakehä ja huohotus alkoivat pikkuhiljaa rauhoittua ja tuo sulki silmänsä, tuntiessaan molempien käpertyvän vierelleen. Miten ihanaa pitää niin hauskaa kahden noin komean miehen kanssa. Ja kyllä punatukka jaksaisi vastaanottaa hieman lisääkin vähän ajan kuluttua.
"Sääli vain lakanoitasi, Bijou. Joudut pesemään nämä hyvin."
Acier nauroi hiljaa, vähän heikosti, mutta nauroipahan silti. Tosiaan, peti heidän allaan oli aika mielenkiintoisessa kunnossa kolmikon muhinoitua siinä.

Olipas heillä siinä suloinen tilanne, kaikki kolme vain makoilivat kovia kokeneella pedillä, kehot raukeina. Bijou olisi voinut sanoa tuntevansa olonsa vielä paremmaksi kuin äsken – vaikka ei nyt tärissytkään nautinnosta, tuo rento ja tyytyväinen olo oli ihana. Ryu ja Acier olivat ihania. Sillä hetkellä kerroksellisin verhoin peitellyistä ikkunoista suurimman osan valostaan saava, tummasävyinen huone ei tuntunut hänen nukkumapaikaltaan, vaan joltain unenriekaleelta, jonka sisällä oli mukava käpertyä paremmin toisen kehon lämpöä vasten ja hymyillä hiljaa. Tummatukka ojensi toisen kätensä, ja silitteli sillä pehmeästi Ryun vaaleita hiuksia, ja tirskahti hiljaa Acierin huomiolle.
”Kyllä se siitä, ei pyykkääminen ole minulle mahdotonta.”

Hän oli jo täysin unohtanut, että toinen punatukan käsistä oli vielä kiinni kahleessa, kun kyseinen metallinpalanen sai itseensä eloa. Aluksi se vain kalahti hiljaa, hieman äkeästi, ja sitten suli yhä kylmänä pysyen pois muodostaan, loikaten ilmaan pieninä pisaroina, selvästi taikuuden ohjaamana. Naisellisimman suu avautui muutamaan kertaan hölmistyneenä, kun metalli kiemurteli muutamaan erittäin värikkääseen harminilmaisuun kolmikon pitämää meteliä kohtaan, ja toivotukseen viettää mukava ilta vähemmän mukavassa paikassa. Seuraavaksi käsiraudat palasivat omaan hahmoonsa ja sinkoutuivat mielenosoituksellisesti seinää vasten, saaden ainakin mustat silmät seuraamaan lentoaan, ennen kuin Bijou purskahti hiprakkaiselta kuulostavaan nauruun.
”Oh, alakertaan on näköjään muuttanut joku herkkäuninen? En muistanutkaan, että tässä talossa olisi tuollaista maagia.”

Ryu hymyili hieman noille kahdelle miehelle, joista toinen silitteli hänen hiuksiaan. Ele tuntui jotenkin niin hellältä ja rauhoittavalta, että Ryun suusta pääsi jokseenkin onnellisen kuuloinen huokaus. Ehkä tällä hetkellä hän olikin onnellinen.

Sitten Ryun huomio kiinnittyi Acierin toista kättä pitelevään käsirautaan. Se käyttäytyi hyvinkin merkillisesti ja sai siten valkohiuksisen herkeämättömän huomion. Ei kai käsiraudat nyt tuollaisia olleet? Vai oliko hän vielä niin humalassa, että kuvitteli omiaan? Ja nuo käsiraudat puhuivatkin... sanoja, joita Ryu ei oikeastaan olisi halunnut kuulla lainkaan. Hän käpertyi tiukemmin Acieria vasten ja puistatus kulki hänen lävitseen. Hän ei pitänyt lainkaan siitä, että oli aiheuttanut häiriötä jollekin sivulliselle.

Bijou tosin nauroi asialle, joten Ryukin hymyili hieman, mutta ei häntä kuitenkaan naurattanut. Ei häntä kuitenkaan kaduttanutkaan se, mitä hetki sitten oli tapahtunut. Jos hän olisi saanut päättää, talossa ei olisi ollut naapureita lainkaan.
"No... se maagi taitaa olla vähän liian hyväkuuloinen.." hän kommentoi.

Acier lepäsi rauhallisena, hengitys oli tasaantunut eikä missään ollut merkkejä enää uupumuksesta. Puolituisella oli, lähinnä haltiaveren takia, äärimmäisen hyvä kestävyys joten tuo ei helposti väsähtänyt. Hieman punatukka venytteli käsiään autuaasti, mutta toinen käsi ei oikein liikkunut paikaltaan. Aluksi Acier vähän ihmetteli, kunnes aivoratakset alkoivat hiljaa naksahdella ja tämä muisti käsiraudan toisessa kädessään. Sen tietysti voisi irroittaa, punatukan käsi alkoi vähän väsyä olla samassa asennossa.
Acier meinasi jo pyytää Bijouta avaamaan lukon, kun käsirauta alkoi vähän muuttua. Ensin yksisilmä luuli näkevänsä harhoja, olevansa jossain sienihöyryissä tai vastaavaa, mutta tuohan ei tullut humalaan eikä sieniä ollut lähelläkään, joten tuskin hän aineissa oli. Sitäpaitsi, Bijou ja Ryu tuntuivat myös näkevän saman. Käsirauta vääntelehti ja kiemurteli epäluonnollisesti, muodostaen sanoja. Hetken kiemurtelun jälkeen, käsiraudat paiskautuivat seinään. Acier räpytteli hieman silmäänsä.
"Todella hämärää. Ääh, en pidä maageista. Huonoja kokemuksia."
Punatukka mutisi, samalla kun hieroi vähän rannettaan ja pääsi vihdoinkin venyttelemään käsiään ja muuta kehoaan oikein kunnolla, nousten istumaan samalla. No se oli ollut hauskaa, mutta yksisilmä harkitsi jonkinlaista, hyvin alhaista ja ilkeää pakoa, saatuaan haluamansa nautinnon. Yksisilmä ei ehkä päässyt töntelemään toisen heistä sisään, mutta eihän kaikkea voinutkaan saada. Ilta oli vielä nuori, ehkäpä punatukka löytäisi jostain jonkun halvan huoran. Se voisi tuoda mukavaa vaihtelua.

Bijou yritti miettiä, kuka hänen naapureistaan oli maagi. Vanha haltiarouva ainakin, mutta tuo nukkui sikeämmin kuin tukki niin halutessaan, eikä ollut ikinä koko sinä aikana, kun mies oli asunut siinä talossa, tullut valittamaan kenellekään öisestä metelöinnistä. Ehkä joku oli tullut yöpymään tilapäisesti alakertaan? Vuokraemäntähän tarjosi aina välillä matkalaisille nukkumapaikan sieltä…

Joka tapauksessa harminilmaisu oli tullut inhottavaan väliin. Ryu näytti hetken suorastaan kauhistuneelta, ja Acier huomautti siitä miten ei pitänyt maageista.
”Ilonpilaaja... olisi voinut revitellä kyvyillään joskus muulloin…”, mustatukka mutisi hiljaa, katsellen kuinka Acier nousi venytellen. Kahleissa oleminen liian pitkään ei tainnut olla kovin suurta herkkua.
Mustat silmät risteilivät toisen selällä hetkisen ajan, ja mies hymähti hiljaa.
”Kylpyhuoneen ovi on eteisen vieressä”, hän lausahti, miettien josko jotakuta kiinnostaisi sekin tieto.

Sitten Bijoun mieleen palautui eräs hauska pieni yksityiskohta, ja noustuaan puoli-istuvaan asentoon hän vilkaisi Ryuta ihmettelevä katse silmissään.
”Hei, etkö sinä tehnytkin jotain aikaisemmin? Kun tanssimme siellä baarissa, käytit jotain magiaa?”

Ryun silmät painuivat hieman kiinni ja hän tunsi itsensä raukeaksi ja hieman väsyneeksi. Olihan yö jo hyvinkin pitkällä. Bijoun sanat kuitenkin saivat hänet heräämään ja katsahtamaan toiseen nopeasti.

"En muista", hän sanoi hieman vältellen. Hän muisti hämärästi, että oli käyttänyt voimiaan pariinkin otteeseen illan aikana, mutta hän ei halunnut selitellä sitä. Sayashi oli sanonut, ettei noita voimia kannattanut näytellä ympäriinsä. Oli Sayashi jotakin hänelle todella opettanutkin ilman käytöstä, eikä vain... Ryu ravisti nuo ajatukset nopeasti päästään. Hän ei halunnut muistella entistä opettajaansa nyt.

((lyhyt kökkö...))

Acier tuhahti hiljaa. Maageista ja muista oudoista friikeistä oli ollut hänelle vain harmia. Yksi niistä oli vienyt hänen silmän! Jos Acier vielä joskus tapaisi sen olennon, hän tappaisi sen ihan varmasti. Mutta toisaiseksi tulimaagi ei ollut tullut hänen tielleen. Luultavasti tuo oli kuollut. Surullista, sillä Acier olisi halunnut olla se, joka hänet tappaa. Mutta eihän kaikkea voinut saada.
Toisaalta, ainakin nyt Acier oli saanut haluamansa, nautinnollista seksiä kahden miehen kanssa. Hauskaa. Ja enempää ei punatukka tarvinnut. Bijoun puhuessa jotain omiaan kylppäristä, yksisilmä vain virnuili.
"Kiitos tiedosta, mekkomies, mutta taidan vilvoitella itseäni ikkunan äärellä."
Acier kierähti ketterästi sängystä ja keräili hieman vaatteitaan yhteen kaasaan, pukien housunsa jalkaansa, samalla kun käveli ikkunalle. Housut oli hieman pakko pitää, ei ollut soveliasta nakuilla ikkunan ääressä, missä joku voisi jopa huomata jotain. Punatukka avasi vähän ikkunaa, tuntien heti ihollaan viileän yöilman. Ei siinä mitään, harvemmin tuo kylmää tunti, vampyyrit olivat aika tunteettomia myös tuollaisissa asioissa.
Yksisilmä loikkasi ketterästi istumaan ikkunalaudalle ja katseli kadulle, vähän ajatuksissaan, kunnes katsahti taas sänkyyn. Noh... Mikäs tässä ollessa, mutta ehkäpä olisi aika vaihtaa maisemaa jälleen.
"Jep, se oli hauskaa, mutta minua ei ole luotu olemaan yhdessä paikassa pitkään."
Acier naurahti ja vihelsi kimeästi. Vastaukseksi tuo sai hirnahduksen ja rytmikästä kavioiden kuminaa, Rimfaxen laukatessa ikkunan alle tottelevaisesti.
"Näkyy jälleen."
Acier heitti molemmille dramaattisen lentosuukon ja hyppäsi ikkunasta ulos. Miksi ikkunasta? Se oli paljon tyylikkäämpää, kuin käyttää ovea.

Bijou katsoi Ryuta pitkään, hiljaisuuden vallitessa. Hän oli tainnut osua huomattavasti arempaan paikkaan kuin mitä oli kuvitellut. Vaaleatukka oli näyttänyt niin rentoutuneelta, hieman ehkä onnelliseltakin siinä sängyllä maatessaan, ja nyt tuo vältteli vastaamista. Aina oli kysymyksiä, joihin ei haluttu vastata… Mustatukka huoahti hiljaa, miettien mitä vielä oikein möläyttäisi pilatakseen muiden hyvää mieltä lisää.

”Miten haluat…”
Hän värähti hieman ikkunan avaamisesta tulleen tuulahduksen koskettaessa viileästi hänen paljasta ihoaan, muttei välittänyt siitä suuremmin. Se viipale, joka Miran yöstä näkyi hänen ikkunansa kautta, näytti lohdullisen etäiseltä – mutta harhaileva katse muuttui yllättyneeksi, kun Acier heitti lennokkaat hyvästit ja loikkasi ikkunasta, ilmeisesti hevosen selkään hirnunnasta päätellen. Bijou aukoi suutaan pari kertaa hämmennyksen vallassa, ja sitten napsautti sen kiinni, painaen kätensä kasvoilleen. Uskomatonta! Punatukka tosissaan hyppäsi ikkunasta karkuun? Ja nyt kun hän asiaa tarkemmin ajatteli, tämä ei ollut vaikuttanut kovin humaltuneelta missään vaiheessa.

Tummatukka tärisi hieman, ja veti sitten värisevästi henkeä, liu’uttaen kätensä pois silmiensä päältä mutta yhä alaosan kasvoista peittäen.
”Ei voi olla totta…”
Se kuulosti siltä, kuin Bijou olisi saamassa sydänkohtauksen järkytyksestä, mutta pieni epäuskoinen hihitys kertoi jostain aivan muusta. Hän ei tiennyt, pitäisikö jäädä vain sänkyyn ja käydä nukkumaan, vai nousta ylös ja etsiä hieman vaatetta ja mennä viskomaan joitakin esineitä Acierin perään.
”Siinäpä vasta… tyylikäs poistuminen.”

Ryun vilkaisi Bijouta hieman ja mietti, alkaisiko toinen tivaamaan selitystä. Sanat, jotka toinen kuitenkin sanoi, rauhoittivat vaalean mieltä ja hän jopa hymyili hieman. Katse seurasi Acieria, mutta ei hän oikeastaan pannut merkille, mitä tämä teki.

Kuitenkin Acier sai pian hänen lähtemättömän huomionsa. Hän ponnahti istumaan ja tuijotti suu auki. Toinen oli juuri hypännyt ikkunasta ja jättänyt todellakin hyvästit. Miten tahdikasta käytöstä taas... Hän vilkaisi Bijouta.
"Uskomatonta..." hän henkäisi, tuijotti tyhjää kohtaa, jossa punatukka oli hetki sitten seissyt. Tämä oli jotakin, mitä hänelle ei ennen ollut sattunut. Ryu oli nyt täysin hereillä ja kuullessaan pienen hihityksen viereltään, hän huomasi, että oli itsekin alkanut hihittää.

"Todellakin", mies sanoi ja vilkaisi Bijouta nauru silmissään. "Miten hän nyt noin... Seurassa ei ainakaan voinut olla mitään valittamista."

// Minun osaltani peli on kai ohi, kun Acier otti ja karkasi... ^^ //

//*vilkuti vilkuti* bai bai förri ja Aci~ ^^ Kai tästä muutenkin pikkuhiljaa lopetellaan tätä peliä... //

Bijoun hihitys yltyi tyrskähtelyksi Ryun kommentoidessa seuran laatua, ja hän ei voinut muuta kuin olla samaa mieltä. Mitä ihmettä, ei varmasti olisi voinut olla Acierilla mitään valittamista näin hehkeiden miesten seurasta.
”Ehkä hän koki itsensä riittämättömäksi…” tummatukka aprikoi, nousten samalla seisomaan. Nyt kun tarkemmin katsoi, sänky oli tosiaan hieman kärsinyt, ja hassua kyllä Ryu sopi noiden lakanoiden päälle paremmin kuin hyvin. Naisellisempi asteli vaatekaapilleen, ja avasi toisen koristeellisen oven, napaten sieltä valkoisen aamutakin itselleen. Sitä päälleen sitoen hän asteli ikkunalle, ja vilkaisi ulos. Acier kääntyi juuri näkymättömiin, joten mahdollisuus viskoa hedelmiä tai kananmunia meni täysin ohi. Huokaisten hiljaa hän sulki ikkunan, ja asetteli nätit verhot pois rypyiltä. Kylmä ei haitannut häntä kovin paljon, mutta ei se nyt niin kovin mukavaakaan ollut.

Mustien silmien katse kiersi asunnossa, lattialle viskotuissa vaatteissa ja sohvapöydän juomissa. Aamulla pitäisi siivota… Mutta nyt häntä väsytti, voisi ihan oikeasti käydä piakkoin nukkumaan. Mies lorautti itselleen hieman minttulikööriä melko varmasti hänen omaan lasiinsa, ja siemaisi sitä, kävellen sitten Ryun luo.
”Ikkunasta et ole varmaan poistumassa… mutta jollet halua lähteä ovenkaan kautta näin myöhään kotiasi päin, voit jäädä yöksi”, Bijou hymyili lempeästi, taputti vaalean päätäkin. Siitä käsi liukui kuin vahingossa tämän niskaan, silitteli hiuksia kun miehen ajatukset harhautuivat. Yhtäkkiä hän pysähtyi, ja tirskahti hiljaa. Miksi juuri tällaisena hetkenä hänen piti muistaa oikea ikänsä? Oh, sitä tunsi olonsa pedofiiliksi – Ryu oli varmasti sen vähän päälle kaksikymmentä vuotta, miltä näyttikin, toisin kuin hän.
”No mutta tee miten parhaaksi näet.”

((Kiitos pelistä Forte kultainen :3 ehkä tätä voisi tosiaan pikkuhiljaa lopetella))

Ryu naurahti hieman Bijoun sanoille ja katse seurasi miehen liikkeitä verkkaisesti.
"Niinpä", hän sanoi ja hihitteli itsekseen hetken ajatuksille, joita tuli hänen mieleensä. Outoja ajatuksia, joita hän tuskin myöhemmin muistaisi.

Bijou tuli hänen luokseen ja Ryu katseli tätä pieni hymyn poikanen huulillaan.
"Kiitos... jos saisin jäädä yöksi, olisin kiitollinen", hän sanoi. Ajatus kylmään yöilmaan lähtemisestä sai hänet värähtämään. Hänellä kun ei ollut edes paitaakaan, jonka olisi pukenut päälleen. Sinne se oli jäänyt baariin ja varmaankin joku oli poiminut sen parempaan talteen. Ryu oli kiitollinen, että toinen oli sulkenut ikkunan, sillä hän oli alkanut jo hieman väristä kylmästä. Peittoa vedettiin hieman tiukemmin päälle.

Bijoun kosketus sai Ryun hymyilemään hieman ja nojautumaan sitä vasten kevyesti. Toisen käsi tuntui hyvältä hänen hiuksiaan vasten. Mitään sanomatta hän kurottautui hieman eteenpäin ja otti kevyesti kiinni toisen leuasta. Hän painoi hellän, kiireettömän suudelman toisen huulille ennen kuin puhui.
"...tuo oli, jotta muistaisit tämän vielä huomennakin", hän hymyili hiukan.

”Tietysti saat. Ei minulla ole sydäntä häätää sinua pois”, Bijou vastasi hymähtäen, katsoen kuinka Ryu oli murmeloitunut tiukasti peiton sisälle. Hyvä että hän oli laittanut ikkunan kiinni, ei olisi ollut mukavaa löytää sinertävää ruumista omasta sängystään.

Vaalea näytti pitävän kosketuksesta – miksei, oli hänen kosketuksensa aikaisemminkin kelvannut – mutta hellää, rauhallista suudelmaa hän ei ollut osannut odottaa. Yllätyksestä toivuttuaan hän vastasi siihen, hieman ihmettelevästi. Sanat suukon jälkeen kyllä selittivät aivan tarpeeksi, ja tummatukka naurahti.
”Mitä, luuletko että unohtaisin? Saatan olla humalassa, mutten niin kovassa”, hän ilmoitti, istahtaen sängylle, ja pörrötti toisen hiuksia siinä ohimennen. Sitä voisi oikeasti käydä nukkumaankin, että joskus edes heräisi huomenna – ja siksi Bijou nykäisi peittoaan takaisin Ryulta, käyden makuulleen.
”Mutta hyvää yötä, tämä neiti sammuu tähän.”

Aamulla mekkomies kärsi kuvotuksesta, mutta onneksi ei nyt ollut aivan kamalassa krapulassa – kiitoksia vampyyrinverelle. Hän ei häätänyt Ryuta aivan heti pois, vaan antoi tämän olla niin pitkään kuin halusi, ja antoi miehelle uuden paidan – mustan kauluspaidan, kaikista epäröyhelöisimmän yksilön jonka löysi – mukaan, kun tämä lähti.

//Noin, siinä se nyt loppui ^^ Oli kivaa~~//