((Kai ja Forte, tänne kiitos :3))

Asame Ryu ei ollut minkään baarin kanta-asiakas. Hänet tunnettiin vain eräässä yökerhossa, jossa hän oli töissä baarimikkona. Tänä iltana tosin hän oli tuntenut halua päästä johonkin ihmisten ilmoille parille...johonkin baariin. Hän käveli pitkin katua kädet tungettuina syvälle tumman, pitkähkön takin taskuihin ja antoi kylmän katseensa kiertää ympäristössä. Silmät etsivät jotakin paikkaa, missä ei ehkä olisi niin paljon asiakkaita sisällä. Niin, hän oli halunnut ihmisten ilmoille, mutta mikään paikka, joka oli tupaten täynnä, ei häntä juurikaan houkuttanut.

Kerrankin Ryulla oli vapaa viikonloppu. Olisi luullut, että hän olisi mieluummin viettänyt sen rauhassa yksin kotonaan, mutta ei... Isä oli tullut kotiin yllättäen. Sen miehen seuraa hän ei juuri nyt kaivannut, joten oli ollut parempi lähteä muualle. Hän ei olisi halunnut edes nähdä koko miestä. Tunne oli molemmin puolinen. Isä ei ollut edes tervehtinyt häntä tullessaan. Mikä ei Ryuta oikeastaan haitannut. He asuivat vain samassa talossa, mutta olivat kuin muukalaiset toisilleen.

Ryu astui sisään erääseen baariin, jonka valaistus oli himmeä ja jossa oli vain muutama asiakas. Hän katsoi hetken ympärilleen jokseenkin ilmeettömästi. Nyt hänen ei tarvinnut näytellä iloista, hän ei ollut nyt baaritiskin takana. Ryu käveli tiskille ja tilasi itselleen jokseenkin vahvan drinkin, jota hän istui siemailemaan nurkkapöydän ääreen. Hän sulki silmänsä hetkeksi ja huokaisi. Mitä hän oli täältäkin todella hakemassa?

// Tullaan //

Acier oli ollut koko päivän töissä pienessä kirjakaupassa. Koko viikon tuo oli vain järjestänyt hyllyihin kirjoja ja pyyhkinyt pölyjä, mikä sinäänsä ei ollut nuoren palkkamurhaajan paras työ, mutta siitä sai rahaa. Punatukka oli niin pahasti rahapulassa, että mikä tahansa työ kelpaisi, kunhan edes muutaman kolikon siitä saisi kukkaron pohjalle. Ja nyt, puolituinen piti taukoa ja nautti yksinäisyydestä ja baarin hämärästä tunnelmasta. Acier piti kyllä seurasta, muttei mielellään ollut se, joka meni ja aloitti keskustelun. Mieluummin niin päin, että joku tulisi hänen luokseen. Mutta aika harvoin niin kävi, sillä yksisilmä näytti aika karulta tummissa vaatteissaan ja luotaantyötävällä käytöksellään. Sitäpaitsi vampyyriveri puolituisen kehossa toi esiin ikäviä piirteitä, kuten kulmahampaat ja pedon silmät. No sellaista Acierin elämä oli, joten eipä voinut hirveästi valittaa.
Puolituinen oli istunut jo sellaisen puolisen tunia baaritiskillä, seuraillut vähän elämää ja olentoja, joita tuli ja meni sitä mukaan, mitä baarissa olo kiinnosti. Acierilla ei nyt ollut muuta elämää, kuin baarissa oleminen, joten ei miekkonen viitsinyt paikalta minnekkään lähetäkkään. Mikäs tuossa istuskellessa ja elämää seuraillessa... Acier tilasi itselleen kolmatta olutta. Onneksi mies ei tullut humalaan, sillä haltioihin tai vampyyreihin ei aina alkoholi vaikuttanut ja Acier oli sellainen tapaus. Punatukka siis latki olutta yhtä helposti kuin maitoa. Jonkin ajan kuluttua yksisilmä huomasi näkevällä puolellaan istahtavan jonkun tyypin. Eipä Acier ennen ollut huomannut tuota, mutta eihän hän muutenkaan aina huomannut. Tuntematon mies tilasi drinkin ja paineli nurkkapöytään, joka ei ollut kovin kaukana Acierin istumapaikasta. Puolituinen kääntyi tuolillaan kohti muukalaista.
"Aika vahva juomaa tilasit"
Acier yritti avata keskustelua nurkkapöytäilijän kanssa tuon drinkkilasista, vaikkei vaivautunut istumaan tuon seuraan.

Bijou oli kerrankin ottanut itseään niskastaan kiinni, ja raahannut sievän perseensä ulos asunnostaan, pois tutuilta ja turvallisilta kulmilta. Kohtaaminen erään uuden ystävän kanssa oli saanut hänet tajuamaan, kuinka typerää olisi vain kyhjöttää yksinään. Mitä siitä että hän oli ollut niin pitkään vailla seuraa, omillaan? Joskushan kaikkien kausien piti loppua.

Nyt mies oli päätynyt melko siistiin, rauhalliseen ja puolityhjään baariin. Se ei ollut niitä paikkoja, joissa väki oli niin änkyrässä että mistään ei tullut mitään, vaan vaikutti huomattavasti mukavammalta. Hän siemailikin kirsikan makuista, hauskassa jalallisessa lasissa olevaa juomaansa hymynhäivä syvän punaisiksi maalatuilla huulillaan, ja utuisesti rajatut silmät tarkkailivat muita asiakkaita. Erityisesti tiskin lähellä olevaa miesporukkaa, joka oli vilkuillut hänen suuntaansa jonkin aikaa. Lopulta pienessä sievässä oleva brunetti tuli iskemään häntä, selvästikin hämääntyen valkoiseen, kevyen röyhelöiseen paitaan ja korkeavyötäröiseen mustaan hameeseen pukeutuneen sukupuolen suhteen. Niin, ne pienet naiselliset muodot rintakehän alueella olivat korsettiin kiinnitettyä pehmikettä ja puuteroidut kasvot sievyydestään huolimatta miehen.
Ei sillä että Bijou pilaisi huviaan paljastamalla itsensä.

Kun tuo toinen ei ottanut hiljaisuutta luotaantyöntävänä, tummatukka itse nousi pystyyn ja askelsi pois, jättäen ihailijansa yksin aukomaan suutaan. Pieni, huvittunut virne leikki hänen kasvoillaan, mutta vaihtui hyvin hämmästyneeksi ilmeeksi kun herra meni ja kompastui johonkin, mitä ei ollut hämärässä valaistuksessa nähnyt – ja kaatoi vahingossa juomansa nurkassa istuneen blondin päälle. Jotta asiat eivät jäisi liian tylsiksi, hänen oli tietysti pakko vielä ottaa tukea lähellä istuneen punatukan pöydästä, saaden tärähdyksellä tämän juomasta loiskahtamaan lätäköllisen pöydälle.

Bijou tuijotti vuoron perään kumpaakin miestä, laski lasinsa pöydänkulmalle ja peitti kasvonsa hetkeksi käsiinsä kuin ylitsevuotavan häpeän kourissa, kaivoi nopeasti käsilaukustaan nenäliinan ja alkoi kuivailla blondin takkia, jolle hänen juomanloppunsa olivat lentäneet. Hän hymyili niin anteeksipyytävästi kuin osasi, ja viittoi niin, että kumpikin onnettomuuden uhreista näki vuolaan anteeksipyynnön. Sai nähdä osaisivatko nuo kaksi viittomakieltä.

//Saavuimme paikalle!! … ja näköjään aloitan hittailemalla juomia ja muuta mukavaa ^^ Toivottavasti ei haittaa…//

Ryu oli juuri istunut alas, kun kuuli äänen puhuvan. Hän ei heti tajunnut, että se oli hän, jolle puhuttiin, ja kun Ryu katsahti äänen suuntaan, hän huomasi, että eräs punatukkainen mies katsoi juuri häneen.
"Ai, no juu", hän sanoi sitten juurikaan hymyilemättä. Olihan tämä vahvaa. Ryu ei mitä tahansa juomia baarissa litkinyt. Hänhän tunsi ne kaikki oikeastaan melkoisen hyvin työnsä ansiosta.

"Jos näitä juo liikaa, saattaa hyvinkin mennä muisti", hän kommentoi hieman mietteliään oloisena. Ryu katsahti mieheen uudemman kerran ja oli sanomaisillaan jotakin, mutta jokin muu veti hänen huomionsa. Ja se muu koostui tummista hiuksista ja naisten vaatteista. Ei, hän ei halunnut naisia seuraansa... mutta toinen oli jo kompastunut johonkin ja läikyttänyt juomat hänen päälleen. Ryu hätkähti ja hivuttautui kauemmas naisesta. Toinen viittoi jotakin, mikä oli ilmeisesti anteeksipyyntö, mutta Ryu vain tuijotti vastaan kylmästi.
"Hei...saan tämän kyllä itse..." hän sanoi tälle, kun tummahiuksinen alkoi kuivaamaan hänen takkiaan. Mutta nyt, kun tämä oli niin lähellä ja Ryu saattoi katsoa tätä tarkemmin, hänen kulmansa kohosivat. Oliko tuo...? Hän nielaisi ja vilkaisi punatukkaista miestä ymmällään ennen kuin kuiskasi tummahiuksisen korvaan jotakin.

"O-Oletko sinä kenties....mies...?" hän kysyi. Jos toinen olisi nainen, hän tuskin olisi tuntenut mitään erikoisempia tunteita tässä tilanteessa. Mutta toisen kosketus sai väristyksiä menemään hänen ihollaan ja Ryulla oli käsitys, ettei kukaan nainen voisi saada sitä aikaan hänessä. Mies ei voinut muuta kuin tuijottaa. Oikeastaan hän oli kuin nauliutunut paikoilleen. Viimein hän kuitenkin sai itsensä kuriin ja hivuttautui entistä kauemmas sohvan toiselle laidalle ja alkoi itse kuivaamaan takkiaan. Drinkistä otettiin erittäinkin pitkä siemaus.

Acier hymähti vähän rennon poikamaisesti toisen miekkosen sanoille, joka ei turhia näyttänyt höpisevän. Nähtävästi herra oli myös todella kärttyinen tai sitten Acierin naamataulu ei vain miellyttänyt. Yhtä kaikki. Acier hymähti ja nojasi vähän baaritiskiin.
"Yritätkö unohtaa vai jotain?"
Acier virnuili hieman, kysellen yksityisasioita tuntemattomalta tyypiltä. Minkäs sille voi, että Acier oli aika leppoisa ja puhelias mies. Sentään Acier ei alkanut vittuilemaan tuntemattomalle ihan syyttä, muuten hän olisi saanut, jälleen kerran, turpaansa luultavasti. Mutta voisihan tuon tyypin kanssa keskustelua avata, joten Acier oli aikeissa aukoa päätään lisää, mutta se suunnitelma tyrehtyi samantien, kun joku kömpelönpuoleinen neito sattui kävelemään pöydän ohi ja kolauttamaan juoman tuon hopeatukan syliin ja Acierin juoman melkein kumoon. Oliko tuo nainen vain kännissä vai muuten vain kömpelö?
"Wou, ota rauhallisesti. Älä hajoita paikkoja"
Acier totesi naiselle ja katsoi turvalliseksi ottaa oluttuoppi käsiinsä, ettei kukaan runtelisi sitä yhtään enempää. Hän oli liian hilpeä suuttuakseen naisen kohelluksesta. Jopas oli muuten hyvän näköinen nainen kaiken lisäksi. Sitäpaitsi, paikka oli hämärä kuin luola, ei ihme siis, jos joku vähän kompasteli. Pitkin iltaa ties kuinka moni tyyppi oli kaatunut ja lyönyt päänsä tai muun osan ruumiistaan pöytään tai toiseen asiakkaaseen.
Acier pikkuisen hämmästeli, naisen alkaessa huitoa kuin heinämies, luultavasti jonkinlaista anteeksipyyntöä selittäen. Eikö tuo osannut muka puhua? Acier seuraili kerrankin täysin hiljaa tilannetta. Hän katseli ainoalla silmällään välillä naista, joka oli alkanut putsata tuon miehen takkia ja välillä itse vaaleatukkaa. Johan oli erikoinen kaksikko... Todella huvittava, ei siinä mitään. Tätä esitystä voisi katsella pidempäänkin, ellei se olisi loppunut siinä vaiheessa, kun tuo mies alkoi tuijottaa naista pitkään ja hartaasti. Acier pyöritteli silmäänsä ja kääntyi takaisin selin kaksikkoon, keskittyen juomaansa. Pöh, tyypillinen romanttinen komedia; Mies ja nainen tapaavat vahingossa ja sitten molemmilla on kivaa. Acier ei viitsinyt sekaantua noiden kahden lemmenleikkiin.

Bijou tunsi olonsa hyvin noloksi – poskia kuumotti siihen malliin ettei punastuminen ollut kaukana. Punatukkainen, hurjalta näyttävä veikko otti vain kaltoin kohdellun tuoppinsa käteensä ja totesi paikkojen hajottamisesta, kun taas blondi oli vaivautunut, punasteli myös. Tummatukka oli keskittynyt hymyilemään pahoittelevasti punatukkaiselle, kun kerta ei ollut heti käynyt siivoilemaan tämän pöydälle läikkynyttä olutta – mutta käänsi katseensa siinä silmänräpäyksessä vaaleaan kun tämä kuiskasi erittäin mielenkiintoisen kysymyksen.
Oh-hoh, taitaa olla uusi ennätys. Enkä edes ole puhunut vielä mitään…
Elämänsä törkeimmän muttei ensimmäisen laatuaan olevan valeen suoltaen naisellinen pudisti päätään, katsoen blondia sopivan kummastuneesti, ja päästi tämän peruuttamaan aivan nurkkaan sohvallaan. Sen sijaan hän kääntyi punatukan puoleen, pyyhkäisten nopsaan aiheuttamansa tuhot tämän pöydältä. Hän myös huomasi kuinka tuo katsoi häntä. Hoo, ainakin toinen oli mennyt täysin lankaan.
Vaikka Bijou oli aivan kotonaan omassa ruumiissaan, eikä haluaisi olla kokopäiväisesti nainen, muiden hämääminen oli yllättävän hauskaa. Niinpä hän istahti vastapäätä silmälappupäistä, ja siemaisi juomastaan säteilevästi hymyillen. Ei siinä sanoja tarvittu, hän kai pärjäisi vaikka nuo kaksi eivät näköjään viittomia tunteneet.

Punahiuksisen kysymykseen Ryu ei ehtinyt vastaamaan, mutta hän alkoi ajattelemaan sitä piankin sen jälkeen, kun tummahiuksisen aiheuttama kohtaus oli ohi. Todellakin... Hän halusi unohtaa montakin asiaa, mutta ei tuo juoma vienyt muistia kuin muutaman pätkän ja ne pätkät kuuluisivat tähän iltaan - mikäli hän joisi niin paljon, että juoma todella vaikuttaisi. Tällä hetkellä se ei vaikuttanut ollenkaan huonolta idealta. Ehkä hän unohtaisi edes hetkeksi kaiken elämästään, kun hän joisi lisää.

Ryun katse kiersi ympäri baaria. Ei siellä paljoakaan nähnyt hämärän valaistuksen vuoksi, mutta tarpeeksi kuitenkin. Hän ei voinut mitään sille, että katse pysähtyi baaritiskille, kahteen henkilöön, jotka hän risti päässään "punatukaksi" ja "tummahiuksiseksi". Nimitykset eivät olleet mitenkään omaperäisiä, mutta ei Ryun mielikuvitus ollutkaan niin kovin omaperäinen. Hän olisi voinut miltei lyödä vetoa, että tuo nainen olisi ollut mies. Miltei. Ryu ei tosin ollut juurikaan uhkapeluri. Jos tuo olikin nainen, miksi hän oli tuntenut edes jotakin tämän kosketuksesta? Hän ei ollut ikinä tuntenut mitään, jos joku nainen oli koskettanut häntä. Ryu ei käsittänyt. Silmissään jokseenkin kylmä katse hän seurasi noita kahta hetken, siemaillen juomansa loppuun.

Lisää. Ryu halusi lisää. Hän nousi ja asteli baaritiskille punatukan vierelle - miltei tietoisesti vältellen tummahiuksisen läheisyyttä - ja tilasi uuden juoman. Hän vilkaisi punatukkaa ja mietti - toivoi - että tämä oli jo unohtanut, että oli kysynyt Ryulta jotakin. Ehkä tämä yrittäisi iskeä tuon naisen. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tuo päätyisi. Tosin eihän asia Ryulle kuulunut oikeastaan lainkaan. Mistä lähtien hän ikinä oli edes halunnut tietää toisten ihmisten asioista? Hän sai kuulla niistä aivan tarpeeksi miltei joka ilta, vaikka ei edes halunnut.

Asiat muuttuivat aina vain mielenkiintoisimmiksi, mitä kauemmin Acier tuossa baarissa vietti aikaansa. Yleensä hän antoi olentojen olla omissa oloissaan, ei välittänyt muiden menemisistä eikä tulemisista, mutta jostain syystä tuota neitoa ja hopeatukkaa oli mukava seurailla. Niin järjettömiä, niin...rentoja. Metkaa. Itseasiassa Acier ei ollut vähään aikaan ollut kuin naisseurassa, mikä sinäänsä alkoi tympiä, sillä punatukka kaipasi myös jokseenkin saman sukupuolen kanssa juttelua ja miesten logiikkaa. Se oli vähän kuin orihevonen tarvitsi toisen orin, kenen kanssa tapella. Acier kulautti viimeiset pisarat suuhunsa neljännestä tuopista ja oli jo aikeissa siirtyä muualle tuosta paikasta, muttei päässyt lähtemään, kun tuo erikoinen neiti sipsutteli punatukan luokse ja pyyhki aiheuttamansa vahingot pöydältä
"Hei, iisisti vaa, neiti. Tässä paikassa on ihan siivoojatkin".
Acier katseli toinen kulma koholla neitoa ja ihmetteli vähän. Eikö tuo juuri äsken ollut iskemässä hieman paremman näköistä sohvallakykkijää, joka oli keskittynyt drinkkiin. Acier piti naisseurasta, todellakin, paljonkin, mutta hän ei pitänyt siitä, kun joku nainen, joka ei saanut haluamaansa miestä, siirtyi Acierin luokse, kuin tuo olisi korvike. Sitäpaitsi, jos tuo oli vielä kaiken lisäksi maksullinen nainen, ei punatukalla ollut rahaa enempää.
Ja nyt tuo neiti istui sitten Acieria vastapäätä. Okei... Tilanne kävi vähän oudoksi. Acier meinasi sanoa jotain, mutta muisti, ettei neiti ollut puhunut aikaisemminkaan, miksi muka nyt? Ehkä tuo oli mykkä. Oli miten oli. Acier käänsi katseensa neidistä ja tuijotti silmässään tyhjä katse suoraan eteenpäin. Ja nyt myön tuo mies tuli Acierin viereen, toiselle puolelle.
"No kiesus sentään, kun tämä paikka on suosittu. Tai sitten minä olen suosittu."
Acier naurahti vähän ja pyöritteli tyhjää oluttuoppia pitkin baaritiskiä. Hän halusi lisää olutta, muttei oikein ollut enää rahaa...Puolivampyyri ei tuntunut olevan erityisen kiinnostunut kummastakaan sukupuolesta juuri nyt, mutta kyllä näiden seura hänelle kelpasi, todellakin. Sitäpaitsi tuon miekkosen kanssa voisi saada jotain jutteluakin harrastettua.
"Hei ei kummallakaan sattuisi olemaan mitään töitä minulle? Tarvisisin olutrahaa"
Acier katsahti molempiin, eri puolilla istuviin tyyppeihin.

Bijou vain hymähti silmälappuisen kommentille. Mutta se oli hänen vikansa, ja hän tahtoi aina tehdä edes vähän jotain anteeksipyyntönsä taakse. Vaaleatukkainen jäi omaan pöytäänsä, mutta tummatukkaa ärsytti hieman kun hänen uusi kohteensa ei puhunut mitään. Noh, hän vain hymyili nätisti ja siemaili oikein siististi lasistaan.

Sitten tuo nurkkapöydässä istuskellut lyöttäytyi heidän seuraansa, saaden punatukan puhumaan. Vai että suosittu? Ehkäpä. Bijou hymyili oikein miellyttävästi, siihen malliin kuin hän oli ennen aina joutunut hymyilemään kaikille. Hän kuulostelisi noiden kahden juttelua, ja ehkä joskus avaisi suunsa. Ilmeitä oli aina mainiota katsella, vaikka ei hän mitään pahaa tahtonut lähellä olevilleen.

Yllättäen hän napsautti käsilaukkunsa auki, ja kaivoi lehtiön sekä kynän esille. Hetken siihen kirjoiteltuaan hän lasketti sen punapään käden viereen, ja väläytti hieman huvittuneen hymyn.
”Ravintolassa, jossa olen töissä, saatettaisiin tarvita uutta ovimiestä.”
Noin, keskustelu oli käynnissä. Nyt hän jäi tarkkailemaan kahden muun siirtoja.

Punatukan kommentti sai Ryun katsahtamaan tähän nopeasti. Hän avasi jo suunsa sanoakseen jotakin, että oli vain tässä tilaamassa juomaa, mutta laittoi sitten suunsa kiinni. Ehkä se vain hyvästä joskus kohentaa hieman jonkun itsetuntoa, vaikka ei töissä ollutkaan.

"Täällä ei näytä olevan kovin asiakkaita, joten ei tämä paikka ainakaan kovin suosittu näytä olevan", hän vielä sanoi. Hänen ilmeensä ei kertonut juurikaan mitään siitä, oliko juuri punatukka suosittu hänen mielestään vai ei. Hänen ilmeensä ei itse asiassa kertonut paljoakaan. Toisen kysymys tosin sai hänen kulmansa kohoamaan. Ryu sai juomansa ja otti siitä heti pitkän siemauksen. Hän näki sivusilmällä, kuinka tummahiuksinen kirjoitti jotakin lapulle ja antoi sen punatukalle. Ryu ei tiennyt, mitä siinä luki, eikä myöskään kysellyt.

"Jaa-a..." hän sanoi mietteliäänä. Ryun oma työpaikka ei hänen tietäkseen hakenut juuri ketään uutta. Mutta ehkä hän voisi kysellä ympäriinsä, jos sattuisi niin kiltille päälle. Hän katsoi punatukkaa hetken ja hymähti sitten. Kysymättä mitään juurikaan, hän tilasi yhden oluen ja antoi sen miehelle.
"Siinä on", hän sanoi ja viimein sai jonkinasteisen hymyn kasvoilleen. "Ei baarissa pidä olla kuivin suin."

Ehkä Ryu todellakin oli nyt kiltillä päällä. Jostakin syystä hän ei kuitenkaan halunnut, että kukaan olisi baarissa kuivin suin. Ehkä se johtui hänen työpaikastaan. Hän ei tiennyt. Ei hän myöskään tiennyt, miksi todella halusi auttaa toista. Tuntui vain siltä, että illasta saattaisi tulla jopa jokseenkin mielenkiintoinen, jos tuo mies jäisi tänne ja...ja no, joisi lisää.

Acierilla oli aika pitkät piuhat ja kesti hetken, ennenkuin hän ymmärsi jotain asiaa selvästi. Mutta jos hän nyt jollain tasolla ymmärsi tuon vaaleatukkaisen sanoja, taisi olla enemmän vetovoimaa Acierissa kuin tässä paikassa, jos kerta paikka ei tuon miehen mielestä ollut suosittu. Oi kun kiva, puolituinen oli paras. Yksisilmä lopetti tuopin pyörittelyn pitkin baaritiskiä ja laittoi sen kolmen muun tuopin joukkoon. Kylläpä sitä oli tullut taas juotua, rahaa kului tuhottomasti alkoholiin, eikä se edes vaikuttanut. Mitä huijarijuomaa.
Acier kuuli, kuinka jokin napsahti ihan hänen lähellään, mutta sen enempää ei punatukka jaksanut kiinnittää asiaan huomiota. Vasta, kun tummahiuksinen neito ojensi jotain paperia Acierille, puolituinen havahtui ja luki nopeasti paperin tekstin, hymyillen vähän.
"Kiitos, voisitko vielä kirjoittaa paikan nimen, etten joudu etsimään tästä hehtaarikaupungista sitä?"
Acier pyysi ja ojensi paperilapun takaisin tummatukalle. No vihdoinkin, jokin kunnon työ, jossa saisi heitellä juoppoja pellolle, antaa turpaan ja kaikkea sellaista hilpeää, mistä Acier tykkäsi kovasti. Joopa joo... Mutta kyllä tuollainen työ kelpasi, siitä kai maksettiin myös hyvin. Työpaikka siis tiedossa, enää puuttui olut.
Acier hämmästyi vähän, kun hänen silmänsä eteen tuli uusi tuopillinen olutta. Yksisilmä katsahti vieressään istuvaan mieheen ja hymyili koko naamallaan. Acier tarttui tuoppiin ja otti kulauksen herkullista juomaa, lipoen vielä huuliltaan vähän olutvaahtoa. Punatukan katse kiinnittyi uudelleen tuohon mieheen.
"Hei, kiitos. Kylläpä sitä ollaan reilulla päällä, herra..?"
Acier katseli vähän merkitsevästi vaaleatukkaista miestä, yrittäen saada selville tämän nimen jollain tavalla. Ja olisihan se ihan kiva tietää myös viehättävän neidon nimi. Ehkäpä tuo kirjoittaisi sen ylös paperille, kerta ei puhunut.

Bijou joutui huomaamaan, että oli jo juonut oman drinkkinsä loppuun, ja että joukon vaaleahiuksinen jäsen tarjosi punatukalle oluen. Hän hymähti ääneti, arvuutellen josko itsekin saisi anteliaalta vaalealta juoman. Tämä ei kuitenkaan varmaan välittäisi tarjota hänelle – herran suhtautuminen naisiin oli tullut jotenkuten mekkomiehelle selväksi. No, hän kun ei käynyt missään juuri koskaan hänellä oli varaa omiin juomiinsa, mutta jotenkin hän tunsi olonsa hävinneeksi. Kun otti huomioon miten vaalea oli vihjannut epäsuorasti silmälappuisen suosituksi… Ei sillä että hän välittäisi. Ehkä.

Hetkisen päästä hän antoi paperin, jossa luki ravintolan nimi ja osoite punapäälle. Lisäksi siinä oli pieni huomautus ”Yrittääköhän tuo söpö iskeä sinua?” Puolivampyyri hymyili kiusoittelevasti punapäälle, katsahtaen sitten vaaleaan. Häntä kiinnosti juttelukumppaniensa nimet, ja lisäksi naisellinen mietti mitä saattaisi päästä näkemään. Jos kerta vaalea oli heti epäillyt häntä mieheksi, tämän täytyi olla miehiin päin – tai vain tarkkasilmäinen, mutta sitä hän ei uskonut. Niin pitkään kun Bijou ei puhunut, hänestä oli lähes mahdoton arvata mitään.

Ryu hymyili hieman itsekseen. Ilmeisesti tummahiuksinen oli tarjonnut jonkin sortin työpaikkaa punatukalle, mikä oli oikeastaan hyvin tehty. Hän siemaisi juomastaan ja katsahti mieheen vierellään tämän kiittäessä. Ilmeisesti toinen halusi myös tietää hänen nimensä. Ryu sai pienen hymyn kasvoilleen ja nyökkäsi vähäeleisesti.

"Ryu...Asame Ryu", hän sanoi. "Ei tuo mitään. Pitäähän nyt lähimmäistä auttaa hädässä..." Hänen äänensä oli jokseenkin hiljainen tuon viimeisen lauseen kohdalla eikä hän oikeastaan välittänytkään, kuuliko toinen sitä. Ryu otti juomastaan taas pitkän siemauksen ja vilkaisi tummahiuksista sivusilmällä. Tämänkin juomalasi oli tyhjä, mutta Ryu ei ollut huomaavinaan. Hän ei tiennyt tuon toisen rahatilanteesta mitään juurikaan, mutta ei tämä aivan köyhältäkään vaikuttanut. Tummahiuksinen hymyili juuri punatukalle sellaiseen sävyyn, mikä sai Ryun kurtistamaan kulmiaan. Varsinkin, kun tämä sen jälkeen katsoi häneen päin. Ryu huokaisi ja vilkaisi tummahiuksista ja päätti sittenkin tarjota tällekin uuden juoman, vaikka toinen olikin kastellut hänen takkinsa. Hän tilasi jotakin halpaa, mutta aivan hyvän makuista sekoitusta ja nainen - niin, ehkä tuo oli nainen, kun kerran väitti niin - sai sen eteensä kiitettävän ripeästi. Hän ei puhunut mitään katsahtaessaan tummahiuksisen suuntaan ja siemaistessaan omasta juomastaan taas. Ryu tiesi, että tilaisi kohta uuden juoman itselleen taas. Kenties hänen tahtinsa oli hieman liian nopeaa tänään... Jokin surumielinen tunne alkoi hivuttautua hänen sisälleen, kun hän ajatteli, missä kunnossa saattaisi herätä aamulla. Siltikin...hän halusi unohtaa elämänsä edes hetkeksi. Halusi unohtaa Sayashin edes hetkeksi.

Acier joi tyytyväisenä saamaansa olutta, mutta sekin nautinto keskeytyi, neidin antaessa hänelle lapun takaisin. Kiva, osoite ja paikan nimi. Tästä se lähtisi, rahan saanti. Eipä tarvinnut vähään aikaan varastaa keltään. Huomatessaan kuitenkin tummatukan lisäkommentin paperissa, Acier räkätti hetken aikaa asialle ja tunki sitten osoitelapun perstaskuunsa.
"Tuskin, neitiseni. Se vasta olisi jotain uutta"
Acier naureskeli vielä hetken aikaa tummatukan ajatukselle iskemisestä, ennenkuin joi lisää. Ainakin nainen oli hauska, vaikkei mitään puhunutkaan. Tosin, Acier oli luullut, että tuo nainen oli kiinnostunut vaaleatukkaisesta. Johan oli erikoinen tapaus, tuntui olevan vähän molempien perään. Tämä oli taas sellainen draama, mihin Acier ei osallistuisi lainkaan. Yksisilmä jatkoi siis juomista. Lähimmäistä? Okei, vähän outoa, mutta tässä suhteellisen hilpeässä mielentilassa Acier ei jaksanut keskittyä oikein lukemaan rivien välistä yhtään mitään. Miekkonen esitteli itsensä Ryuksi. Ei pitäisi olla mitenkään äärimmäisen vaikea muistaa noin lyhyt ja ytimekäs nimi.
"Kiva tutustua, Ryu. Olen Acier, mutta minua nyt voi kutsua miksikä vaan. Kyklooppi, yksisilmä, friikki, hinttari, äpärä..Valitse ihan vapaasti"
Acier virnuili poikamaisen rentona ja leppoisana. Hän ei koskaan ajatellut muuta maailmaa turhan paljon, joten hän ei läjästä erilaisia haukkumanimiä välittänyt. Käänsi mieluummin asian vitsiksi vain. Acier rapsutti hieman terävillä kynsillään puisen pöydän pintaa, jättäen siihen syviä uria, Ryun tilatessa juomaa tuolle neidolle. Jassooja, oliko tuo jokin vanha flirttailukeino? Acier katseli vuoronperään molempia. No olipas vaikeaa, piti kääntää koko päätä, jotta voisi kuunnella ja katsella toista. Acier huokaisi ja hyppäsi istumaan baaritiskille, nähdäkseen nyt molemmat.
"Ja entäs arvon neiti, saako sinun nimeäsi udella?"
Acier hymyili sitä charmikasta hymyään, joka yleensä käännytti naiset muualle punatukan luota.

Bijoun kasvoilla oleva hymy leveni huomattavasti kun Acierkin huomasi hänen toteamuksessaan jotain hauskaa. Vaalea oli harmillisen mutta tarpeellisen pihalla kaksikon hilpeydestä, mutta samapa tuo. Hieman häntä ihmetytti miekkosen alakulous, tietty epävarmuus. Mutta antoi olla, tämä tilasikin hänelle drinkin. Hurraa. Tummatukka ei vain juonut kovinkaan paljoa yleensä. Siksi punatukan riehakas tahti ja vaalean hörppiminen huolettivat vähän.

Saatuaan tietää kahden muu nimet hymyili kummallekin, onnistuen näyttämään hyvin mystiseltä ja viittoi etunimensä ilmaan – käyttäen lyhennettä, joka tarkoitti korukiveä. Acierin hymy ei häntä hätkäyttänyt – vampyyrin hampaan kaltaiset löytyivät hänenkin suustaan. Olikohan tuokin puoliverinen? Vai kokonainen vampyyri?

Päästäen kaksikon arvailemasta hän kuitenkin kirjoitti nimensä lehtiöönsä, ja näytti vuorollaan kummallekin.
Sitten hän kohotti juomaansa kuin tervehtien – katsoen baaritiskillä istuvaa hieman turhan syvälle silmiin, ja ujutti vaivihkaa toisen jalkansa hipaisemaan Ryun omaa, ennen kuin siemaisi siitä sievästi. Hän oli lievässä humalassa, lasi ei ollut suinkaan hänen toisensa, mikä tarkoitti että hän oli leikkisällä, kiusoittelevalla päällä. Piti katsoa onnistuiko hän peittämään Ryun lähentelemisen Acierilta, ja miten tuo reagoisi ”naisen” kosketukseen.

Ryu nyökkäsi hieman Acierille tämän kertoessa nimensä.
"Hauska tutustua, Acier", hän vastasi vaimeasti, hieman kurtistaen kulmiaan noiden kahden hilpeydelle. Hänellä oli ikävä tunne, että tuo hilpeys oli jotenkin yhteydessä häneen. Oliko tuo tummahiuksinen kirjoittanut jotakin tuohon lapulle? Jotakin hänestä? Ryuta kylmäsi ajatus hiukan ja hän siemaisi uudelleen juomastaan.

Nainen yritti taas viittoa jotakin, mutta eihän Ryu tajunnut siitä mitään. Tuo varmaankin tajusi sen, sillä kirjoitti jotakin lapulle. Ryu luki lappuun kirjoitetun nimen ja nyökkäsi tummahiuksiselle hieman tervehdykseksi.
"Hauska tutustua sinuunkin, Bijou..." hän sanoi, hymyilikin jopa pienesti. Drinkki juotiin loppuun ja uusi tilattiin. Silloin hän tunsi jonkin hipaisevan jalkaansa. Hän ei heti tajunnut, mikä se oli ja hän hätkähti huomattavasti ja katsoi jalkoihinsa. Siellä oli jokin ylimääräinen jalka hänen omansa vierellä ja katse kohosi ylos Bijouhun. Uusi drinkki oli oikein mukava kumppani sillä hetkellä ja hän siemaisi siitä pitkään ja hartaasti. Oliko tuo todellakin nainen? Asia häiritsi häntä, mutta mies pysyi hiljaa. Ryu käänsi kasvonsa pois päin noista kahdesta hetkeksi ja puri huultaan. Mitä tuo nainen häntä kosketteli? Olisiko pitänyt sanoa suoraan, ettei hän ollut kiinnostunut koko sukupuolesta? Hän nieleskeli rajusti ja lopulta sai yskänkohtauksen, kun hän joi drinkkiään väärään kurkkuun. Hän takoi rintaansa ja puna kohosi hänen kasvoilleen.

"T-taisin juoda...hieman nopeasti", hän sanoi, kun taas pystyi puhumaan. Hän vilkuili toisia hieman nolona ja otti taas pienen siemauksen juomastaan.

Acier katseli baaritiskiltä vähän neitoa, joka huitoi taas, yrittäen eleillä puhua heille jotain. Mitä ihmettä tuo oikein tarkoitti? Olikohan neiti vain liian humalassa... Acier voisi tietysti auttaa humalaisen seuralaisensa lepäämään, mutta hänellä oli periaatteellinen syy, miksei tehnyt niin. Acier oli toistaiseksi päättänyt pysyä todella kaukana naisista, hänellä oli kurjia juttuja lähinnä tapahtunut, ainakin viime baarireissulla... Acier huokaisi syvään ja keskittyi uudelleen neitoon, joka kirjoitti jotain lapulle. Taisi olla neitosen nimi. Bijou. Nätti nimi, todella nätti.
"Hauska tutustua Bijou"
Acier nosti hieman oluttuoppia tervehdykseksi ja kulautti juomaa uudelleen kurkkuunsa. Eli Ryu ja Bijou. Ei pitäisi olla äärettömän vaikea muistaa kummankaan nimeä. Tosin, puolituinen unohtaisi varmaan, kun lähtisi taas pois ja jatkaisi matkaa yksin Rimfaxen kanssa. Eipä ollut ennenkään nimiä muistettu, koska Acier tapasi harvoin samoja tyyppejä kahdesti.
Punatukka katsahti uudelleen Ryua ja pohti, oliko Bijoun lappuvihjailussa jotain perää? Tuskin, Ryu ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta, ja vaikka vaikuttaisi, Acier ei suuremmin asiasta skitsoillut. Hänelle oikeastaan oli aika yhden tekevää, mitä ympärillä tapahtui. Acier oli niellä juomansa väärään kurkkuun huomatessaan Bijoun hieman flirttailevasti silittävän Ryun jalkaa. Oi kuinka söpöä. Noista kahdesta tulisi hellyyttävä pari. Ryu ei tainnut vain olla asiasta suuremmin innostunut, päinvastoin, mies tuntui saavan aikamoisen sätkyn asiasta. Acier virnuili kuin kesäaurinko kaksikolle ja räjähti nauramaan, Ryun alkaessa yskiä ja puhua jotain nopeasta juomisesta.
"Joopa joo, lover boy."
Acier nauroi, ehkä vähän liiankin innokkaana, sillä punatukka nojasi samalla taaksepäin, muistamatta, että istui pöydällä. Nauru katkesi kuin veitsellä leikaten Acierin horjahtaessa taaksepäin, baaristikin toiselle puolelle. Kuului kolahdus ja muutama pullo hyllyltä tipahti maahan, Acierin rämähtäessä pöydältä lattialle.

Bijou ei olisi ikinä uskonut kuinka suloiselta Ryu voisi näyttää punastellessaan. Hän heilautti vähättelevästi kättään tämän anteeksipyynnölle – nuo kaksi eivät tosiaankaan ymmärtäneet viittomakieltä, hänen täytyi käyttää muita keinoja tullakseen ymmärrettäväksi.

Naisen esityksensä takana tummatukka tunsi olonsa aina paljon varmemmaksi kuin muulloin. Sievän korkokengän peittämä jalka hiveli toisen säärtä hieman, kiusoittelevasti. Entisessä työssään hän oli oppinut vaikka millaisia pikkujuttuja, kuten jalkapelin jalon taidon. Nyt hän käytti sitä omaksi huvikseen, ihan vain nähdäkseen miten vaalea reagoisi. Mahtoi olla tukala tilanne, kun otti huomioon mekkomiehen diagnoosin herran suuntautumisesta.
Tietysti hän voisi kertoa olevansa meikin ja vaatteiden alla mies, mutta sittenhän hupi loppuisi.

Bijou hymyili riehakkaasti, kuin itsekin nauraen, ja katseli nyt Acieria kohti. Hauska veikko tuo, mitä nyt hieman varomaton – ainakin mitä tiskiltä tippumisesta pystyi päättelemään. Säikähtänyt ilme kasvoillaan Bijou nousi seisomaan, ja kumartui katsomaan tiskin toiselle puolelle rysähtänyttä. Punaisiksi lakattuihin kynsiin päättyvä käsi peitti suun hetkeksi, kun herra kihersi ääneti, ja ojensi sitten kätensä avuksi punatukalle.

Lover boy?

Ryu punastui. Taas. Mikä häntä oikein vaivasi tänään? Ryu ei tiennyt, mitä oikein olisi pitänyt ajatella Bijoun lähentely-yrityksistä. Se sai hänet vaivautuneeksi, sai hänet jäykistymään tuolillaan. Acierin tippuminen baaritiskin toiselle puolelle ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Ryu sai hyvän tekosyyn nousta tuolilta ja hivuttautua hieman kauemmaksi naisesta.

"Hei, oletko kunnossa?" hän kysyi Acierilta, jonka käytös oli viimein vetänyt baarimikonkin huomion. Tuo huitoi jo portsaria tänne päin, mikä ei ollut välttämättä aivan hyvä juttu. Baarimikko kumartui auttamaan Acieria ylös ja takaisin oikealle puolelle. Ryu ei ollut ikinä kuullut kenenkään baarimikon kiroavan niin paljon asiakkaan kuullen, mutta tähän oli kyllä hyvä syykin. Jos noin olisi tapahtunut hänen vuorollaan, kaatuja olisi saanut lähteä ulos siltä seisomalta. Olisi ehkä saanut myös porttikiellon vähäksi aikaa. Varsinkin, jos pullot tai lasit olisivat menneet rikki siinä samalla.

Ryu pysyi vaiti asiasta, yritti pitää itsensä rauhallisena. Ei se tosin vaikeuksia tuottanut. Hän vilkaisi Bijouta hymyillen hieman huvittuneesti ja kurkki baaritiskin toiselle puolelle, mitä Acierille oikein tapahtui.

Acier sadatteli itsekseen pitkän listan kirosanoja ja hieroi kipeää päätään, joka oli osunut kaappiin hänen takanaan. Asiaa ei helpottanut, että jotkut pullot ja lasit olivat menneet rikki ja aiheuttaneet Acierille haavoja käsiin. Ne eivät onneksi olleet kovin ihmeellisiä, pieniä ja kivuliaita vain. Punatukka sai tosin uutta ajateltavaa yrittäessään kömytä jaloilleen. Nimittäin baarinpitäjä käveli hyvin vihaisen näköisenä puolituisen luokse ja kutsui jopa portsaria paikalle. Acier ei halunnut, taas, lentää ulos baarista, joten puolituinen tarttui Bijoun ojennettuun käteen ja vetäisi itsensä äkkiä jaloilleen, kivusta vähän irvistäen. Kylläpä tuo kaatuminen oli sattunut.
"Ihan rauhassa vaan, olen menossa"
Acier sanoi nopeasti baarinpitäjälle ja hyppäsi ketterästi yli baaritiskin, takaisin istumaan omalle paikalleen, molempien väliin. No taas oltiin lähtökuopassa, nimittäin punatukka joutui kääntelemään päätään nähdäkseen aina toisen. Aina kun Acier liikautti päätään, tämän niskasta ja hartioista kuului ikävänlaista rusahtelua.
"Ääh, olen jumissa, todellakin."
Acier voivotteli itsekseen ja otti lisää olutta lievittämään kipuja ja kolotuksia. Acier hymyili rentona ja katseli vähän molempia.
"Tämmöstä se elämä on. Seurassani tapahtuu aina jotain, mutta olen onnekas, etten lentänyt pihalle, vaikka lähden varmaan muutenkin tämän tuopin jälkeen."
Acier kohotti jälleen oluttuopin huulilleen ja joi siitä pitkän kulauksen, iskien lopulta tyhjän kolpakon vasten puista tiskiä.