//Opallynia tänne vain ^^\\

Jian haukotteli leveästi ja hörppäsi oluttuopistaan. Häntä ei olisi oikeastaan huvittanut juoda, mutta jonnekinhan ne ajatukset oli vietävä. Lisäksi hänellä oli ollut viimeaikoina niin tavattoman tylsää, että jokin pienimuotoinen jännitysmomentti olisi pian paikallaan. Mies nosti jalkansa pöydälle ja hymähti, tällä hetkellä hän tunsi elämänsä melko surkeaksi. Hänellä ei ollut oikeastaan ketään ja jos hän jonkun saisi hän ei osaisi olla tämän kanssa. Sitä se yksinäisyys teettää.

Mies vinkkasi sormellaan baarimikkoa tuomaan hänelle lisää juotavaa. Ei aikaakaan, kun hänen eteensä lennätettiin illan neljäs tuoppi olutta. Tumma neste katosi nopeasti punahiuksisen kurkusta alas ja hän nousi ylös jättäen jonkinlaista tippiä pöydälle. Täytyihän sitä edes jotenkin olla kohtelias.

Punapää asteli ulos tasaisin askelin ja hänen veressään kiertävä alkoholimäärä ei näkynyt ulospäin lähes ollenkaan. Raikas, talvea enteilevä ulkoilma iski hänen kasvoilleen oven avautuessa ja hän jäi nojaamaan erään Ikkusoton kapakan seinään. Mies kaivoi taskustaan askin tupakkaa, otti yhden suuhunsa ja sytytti sen vetäen syvät henkoset paksua savua.

Laryta McGray haisteli ilmaa. Kaikessa oli lupaus kylmyydestä. Oliko hän tosiaan ollut täällä jo melkein vuoden? Nainen huomasi seuralaisensa värähtävän hieman kylmässä tuulessa. Hän loi tummien silmiensä katseen punatukkaiseen Saneen joka nyki kaulahuivia paremmin kaulalleen. Hän ei ollut huolissaan tästä, ei tietenkään. Hän ei ollut huolissaan yhtään mistään muusta kuin siitä, saavuttaisiko veljensä ennen sitä kirottua blondia. Kiitos häntäkin kirotumman Nienor Mianon mieskaksikkoa yhdisti jostain oudosta magiasta korvakoruihin punottu yhteys, joka salli heidän vaistota toisensa ja toisen voimakkaammat tunteet matkojen päähän. Laryta aikoi tappaa Aradanin, aivan varmasti, ja ottaa korun häneltä itselleen. Mutta sitä ennen hänen täytyi saada pieni leluveljensä takaisin.

Nyökkäyksensä nähtyään Sane poistui sivukadulta peittäen puolet kasvoistaan huiviin mutta antaen häikäisevän punaisten hiustensa näkyä hatun alta. Hänen tarkoituksensa oli herättää huomiota herättämättä huomiota, eli kerätä katseita mutta tulla todetuksi naiseksi joka ei halunnut huomiota. Ja houkutella joku sivukujalle kunhan aika olisi kypsä. Laryta tarvitsi ihmissielun kuollessaan vapauttaman voiman valjastettavakseen.

Sane hämmästyi hiljaa omissa ajatuksissaan nähdessään toisen punapään tulossa vastaan kadulla. Kun hän tarkensi hiljaa katsettaan lasien huurustuneen alalaidan yli hän tunnisti muutenkin monta piirrettä, jotka oli tottunut pitämään ominaan. Hieman vinot pähkinänruskeat silmät ja keskipituisuus. Häiritsevää. Nainen ei tiennyt tunsiko ilhadusta vai vastenmielisyyttä. Miten hän pääsisi juttusille tuon miehen kanssa?

"Päivää, voisitteko auttaa minua?" hän lausui venytellen pitkiä ä- ja a-äänteitä sanoissaan kuullostaakseen tosisssan vierasmaalaiselta.

Jian hätkähti jonkun ilmestyessä hänen vierelleen.
"Päivää, voisitteko auttaa minua?"
Mies käänsi katseensa ja näki lähelleen tulleen punahiuksisen naisen. Hän kohotti kulmiaan mielessään ettei tuttavuudesta tuonkaan kanssa tulisi kuitenkaan mitään.
”Riippuu aiheesta”, hän tokaisi ja puhalsi tupakansavua tuuleen.
”Rahaa minulla ei ole, kaupunkia en tunne ja elämä on pilalla, joten kerro vain tarpeesi”, mies tokaisi heittäen tupakan maahan ja tallaten sitten sen päälle.

Nainen tuhahti ja mutristi huuliaan paljonpuhuvasti. No johan oli asenne tuolla miehellä.
"Minä vain hävitin perintöriipukseni tuonne kujalle juostessani tänne valoon. Se on perintöriipus, lentävän hevosen muotoinen. Ei kauhean arvokas mutta...olen kiintynyt siihen..." hän niiskautti nenäänsä ja peitti sen palelevaan värähdykseen.
"Olkaa kiltti...se kuja on ihan tässä lähellä..."

Laryta kuunteli tarkkaan naisen sanoja, jotka kaikuivat hänen mielessään loitsun avuin. Hän ei tiennyt mitä mies oli sanonut saadakseen Sanen turhautumaan tämänkään vertaa, mutta ilmeisesti hän oli sattunut osumaan johonkuhun jonka elämän muut olivat jo valmiiksi pilanneet. Viihdyttävää. Pitäisi hänet ehkä nostaa siitä suosta ensin?

"Minä vain hävitin perintöriipukseni tuonne kujalle juostessani tänne valoon. Se on perintöriipus, lentävän hevosen muotoinen. Ei kauhean arvokas mutta...olen kiintynyt siihen… Olkaa kiltti...se kuja on ihan tässä lähellä..."
Jian huokaisi ja katsoi naisen silmiin.
”Ymmärrän sinua hyvin. Joskus asioihin kiintyy hieman liikaakin. Kyllä minä autan sinua”, mies taputti toista olalle ja kaivoi uuden tupakan taskustaan sytyttäen sen. Hän oli sortunut polttamaan vasta vähän aikaa sitten, mutta jäänyt koukkuun sitäkin pahemmin ja oli nyt elämäänsä kyllästynyt ketjupolttaja.
”Missä se kuja on?” hän kysyi huokaisten.

Hän väisti hieman ujon oloisesti toisen katsetta, mutta olipa hetken aikaa silti pitänyt katsekontaktin. Se oli hämmentävää, mutta minkäs teet. Hän hymyili takaisin miehen sanoille. Ei toinen siis aivan tyhjä ollut.

Hän katsoi vähän kulmiensa alta kun mies otti tupakan huulilleen. Se oli varmasti yksi syy sille mitä hän vaistosi, sille...periksi anatavalle, kuivalle asenteelle maailmaa kohtaan. Vaikka hänen vaistonsa eivät kyllä olleet kovin tarkat. Kaipa tämäkin tuli vain yhteydestä Larytaan, joka sentään oli siinä parempi.
"Ihan tässä lähellä..." hän vastasi kysymykseen ja lähti johdattamaan toista takaisin omia jälkiään.

Laryta näki kahden varjon ilmestyvän kujan päähän ja kääntyvään sinne. Tummahiuksinen nainen painautui rennosti pienen nurkan taakse niin, ettei häntä nähnyt jollei seissyt aivan toisen seinän luona. Sane piti huolen että punapää oli se, joka seisoi sillä puolella. Laraa hymyillytti. Pelastaako mies pimeydestä ennen kuin hukuttaisi tämän siihen, entistäkin syvemmälle?

Jian seurasi tuota naista apaattisen oloisena tupakkaansa sauhutellen. Katse oli kohdistunut varpaisiin ja hän potkiskeli kiveä edellään.
”Minne tänne sinä sen helyn pudotit?” punapää kysyi apealla äänellään ja heitti poltetun tupakan maahan kaivaen saman tien uuden esille. Liekki leimahti ja tupakka syttyi miehen vetäessä myrkyllistä savua keuhkoihinsa.

"Aivan tässä lähellä jossain..." nainen mutisi siristellen silmiään pimeässä. Oikeastaan hänen olisi tehnyt mieli vastata että paha hänen oli sanoa tarkalleen kun ei ollut löytänyt sitä...hän tunsi Larytan kiinteän katseen niskassaan ja brunette hymyili pimeydessä.

Laryta McGray päätti olla natamatta armoa tänäänkään.

Hän astui esiin varjosta johon sulautunut niin taitavasti, antoi askeleensa kuulua miehen korviin. Sanen naama venähti, hän otti roolinsa täydellisesti.
"Kuka sinä olet? Mitä haluat?" hän vinkaisi kuin olisi tosiaan pahasti säikähtänyt. Todellisuudessahan Sane Ryu pelkäsi hädin tuskin mitään.

"Minä haluan henkenne. Antaisitteko ne kiltisti vadilla?" nainen vastasi hymyillen suloisen pehmeästi.

"Kuka sinä olet? Mitä haluat?"
Vasta tuo hätääntynyt kysymys sai Jianin kohottamaan katseensa tulijaan. Hän kohotti kulmiaan hieman, mutta kieltäytyi uskomasta, että tuo tyyppi voisi olla vaarallinen. Punahiuksinen nainen oli varmasti vain ylisäikky ja toivoi hänen leikkivän prinssiä, joka pelastaa prinsessan hädästä.
"Minä haluan henkenne. Antaisitteko ne kiltisti vadilla?"
Tylsistynyt katse säilyi miehen silmissä. Ei häntä kiinnostanut kuoliko hän vai eikö. Häntä ei kiinnostanut yhtään mikään.
”Siitä vain. Tapa minut”, hän murahti ja katsoi tuota uhkaajaa tylsänä silmiin.

//Sori kun kesti\\

Sanen hengitys oli epätasaista ja hätäistä. Häntä hämmästytti että oli onnistunut osumaan juuri siihen vihonviimeiseen elämäänsä kyllästyneeseen.

"Oletpas sinä tyyyy~yyylsä~" Laryta lausui huuliaan nuolaisten.

"Ei ole reilua... tapa minut mieluummin!" Sane älähti, tumma kääntyi tuijottamaan naista suuret silmät terävinä viiruina.

"Nainen, hiljaa", ja Laryta heitti punapään hartiaan puukon jonka oli vetänyt hihastaan silmä nopeammin. Korkokenkäinen nuori nainen horjahti käsi kiertyen aseen tupen ympärille. Pähkinäsilmät olivat laajenneet järkytyksestä.

"Mikä sinun nimesi on, poju? Tule lähemmäs. Taidat olla elämääsi kyllästynyt..."

//Minulla ei ainakaan ole enää jaksamista tähän peliin, joten oletan tämän olevan kuollut ja kuopattu peloi. Jiankin on kuollut ja kuopattu\\

// joo kyllä... mie vielä kuoppaan larytankin jossain vaiheessa. xD //