Hetkisen ajan Skye räpytteli silmiään, ihmetellen Cuivren toteamusta, mutta muisti sitten tämän ruokavalion. Hän oli puhunut makkaranpaistosta vain koska sen jotenkin yhdisti retkeilyyn, eikä ajatellut yhtään sen sisältävän lihaa.
”No… ehkä sitten pitää keksiä retkelle muuta ohjelmaa” hän totesi rauhallisesti, ja epähuomiossa päätyi katsomaan omaa käsivarttaan. Yllätti joka kerta huomata, että tikkulaiha uloke oli hieman… terveemmän näköinen. Sitä se syöminen teetti.
”Parempi niin etten liho” hän naurahti hieman. Oikeastaan asia vaivasi häntä hieman. Hän tiesi, että liian vähäinen paino oli kuolemaksi, mutta nyt kun hän oli tottunut syömään säännöllisemmin, häntä myös nälätti enemmän, ja olo tuntui siltä kuin minä hetkenä hyvänsä hän voisi luiskahtaa lihavan puolelle.

Mutta taas ylimääräiset huolet pyyhkiytyivät pois mielestä suudelmien myötä.
”Niinkö? Sinunhan piti olla kasvissyöjä” hän naurahti ja nuolaisi huuliaan pilke silmäkulmassaan. Hetken ajan hän oli vain kumartuneena Cuivren ylle, katsellen tätä, kunnes painoi vielä yhden, pitkän suudelman tämän huulille. Hän voisi aivan hyvin viettää koko päivän vain suudellen toista, siitä ei saanut ikinä tarpeekseen. Blondin toinen käsi liukui hyväilemään toisen kylkeä, hetken päästä kohotti hieman paitaa ja siveli haltian ihoa.

Skyellä oli välillä niin kummalliset ajatukset ja hauskat. Blondin huumorintaju oli aivan omaa luokkaansa. Silti Cuivre ei ollut aivan varma, puhuiko Skye lihomisesta vitsillä vai ihan tosissaan, sillä olisi ollut kummallista, jos blondi ei olisi halunnut lihoa tuon enempää. Eihän Skye ollut missään määrin edes pyöreä, edelleen normaalia ihmistä alipainoisempi, vaikka olikin viimeiset kaksi viikkoa syönyt hyvin.
"Turhaa sinä sitä lihomista pelkäät. Et syö läheskään niin paljon, että voisit pulskistua muodottomaksi."
Luultavasti Skye ei, tällaisella ruokatottimuksella, pystyisi lihomaan omana elinaikanaan kovinkaan paljon. Hyvä jos yltäisi edes pikkuisen normaalipainon yläpuolelle.
Ehkäpä Cuivre vain kuvitteli, mutta hänestä tuntui, että Skye rentoutui ja unohti kaikki kurjat ajatukset suudelman myötä. Näinkin helposti sai blondin näkemään maailman ruusunpunaisten lasien läpi; suudelmalla. Haltia virnuili itsekseen hieman ja silitteli Skyen kasvoja lempeästi.
"No ihmiset nyt ovat melko kasviksia muutenkin..."
Mustatukka hymähti vähän. Kovinkaan monen ihmisen älykkyys, ainakin haltian näkökulmasta, ei yleensäkkään ylittänyt kukkakaalia, joten voisihan ihmisiäkin popsia paremman puutteessa. Tosin Skye ei ollut kasvis, mutta muuten vain syötävän suloinen olento, jota ei vain voinut vastustaa. Tuntiessaan huulillaan jälleen rakastavan ja huumaavan suudelman, Cuivre vastasi siihen kiirehtimättä, pitäen Skyen mahdollisimman pitkään siinä. Samalla mustatukka painoi lempeästi Skyeä itseään vasten ja silitteli toisella kädellä tuon niskaa ja selkää. Elleivät Cuivren huulet olisi vangittuina suudelmaan, tuo olisi huokaissut vähän, Skyen käden hiipiessä hänen paitansa alle. Se tuntui hyvältä ja sai ihon kihelmöimään hieman.

Skye naurahti hieman kasvistoteamukselle, mutta joutui myöntämään että se oli aika totta. Yksiä kukkakaaleja kaikki tyynni. Hassu tyrskähdys ei yltynyt kunnon naurunpurskahdukseksi, mies hymyili vain vähän suudelmaa vasten. Lempeät hyväilyt kelpasivat hänelle paremmin kuin hyvin, mutta sekin suudelma loppui ajallaan, ja vaalea silitteli Cuivren kasvoja hymyillen. Haltia teki hänet järjettömän onnelliseksi, vaikka he kuinka puhuisivat välillä kipeistä asioista. Tuntui kuin hänen elämänsä olisi lähdössä entiseltä uomaltaan, kulkemassa paljon parempaan suuntaan päin. Kaikki vain yhden henkilön ansiota…

Mies naurahti hiljaa ja painoi pienen pusun haltian otsalle.
”Rakastan sinua niin paljon, että melkein pelottaa” hän sanoi vaimealla äänellä, taas hieman tavallista ujommin. Minkä hän sille mahtoi, ettei ollut tottunut sanomaan tuollaista, mutta se silti vaati tulla sanotuksi.

// nonni 1
Tässä kesti, inspakato, taitaa olla yhä päällä...//

Cuivre katseli pikkuisen harmistuneena Skyeä, kun tuo vetäytyi kauemmas suudelmasta. Hän olisi voinut hyvin olla siinä koko päivän ja vain maistella rakkaansa huulia ikuisuuden. Haltia katseli Skyen kauniita silmiä ja nautti hyväilyistä kasvoilla. Cuivre silitteli lempeästi edelleen Skyen niskaa ja hieman selkää, laskien sitten kätensä sivuilleen ja vain katseli rauhallisena.
"Miksi sinua pelottaa?"
Haltia kysyi pieni huvittuneisuus äänessään, Skyen suukottaessa häntä otsalle. Samalla Cuivre nousi varovasti ylös, vetäen kuitenkin suloista blondia enemmän syliinsä ja kietoi kätensä tuon ympärille, painaen pikkuisen, hieman kiusoittelevan suukon Skyen huulille.
"Rakastan sinua kyllä, mutten pelkää."
Mustatukka painoi kasvojaan vasten Skyen rintakehää ja huokaisi syvään. Oli maailma kuinka julma ja epäreilu tahansa, tähän huoneeseen ja sohvalle se ei ylettyisi, siinä olisi vain he ja heidän maailmansa. Ainakin tähän päättyisi Cuivren maailma toistaiseksi. Haltia ei haluaisi mitään muuta, mutta ongelma olisi, ettei tämä kuitenkaan pysyisi kovin pitkään sisätiloissa alkamatta käyttäytyä, kuin kissapeto häkissä. Tuon oli pakko päästä vaeltamaan, eikä talvella vaeltaminen ollut niin huono idea oikeastaan.
"Skye... Pahastuisiko, jos tekisin pienen vaelluksen talvellakin? Minun pitäisi päästä luontoon välillä, muuten tulen mökkihöperöksi."
Cuivre kysyi asiansa hieman varovasti, sillä ei ollut täysin varma, miten Skye reagoisi tuon ajatukseen yksin olemisesta.

Skye punastui hieman, ja vilkuili sivuilleen. Cuivre ei kai sitä ymmärtänyt, tuo oli niin rauhallinen ja tavallaan viisaampi koska oli haltia, mutta blondi… Hänestä rakkaus oli pelottavaa. Järjettömän ihanaa, mutta myös hieman pelottavaa. Haltian sanoessa jälleen kerran rakastavansa häntä blondi hymähti hieman, ja painoi päänsä tummatukan hartiaa vasten. Ei ollut hänen tapaistaan käpertyä sillä tavalla turvaan jonkun kainaloon, mutta se tuntui hyvältä…

”Se vain on pelottavaa… En ole aiemmin välittänyt jostakusta näin paljoa, ja jos rehellisiä ollaan, en tiedä miten hitossa minun pitäisi käyttäytyä. Olet niin ihana, ja tulee rauhallinen olo vierelläsi, kun vain hyväksyt minut siihen… mutta samalla en tiedä miten olla. Etten vain kahlitsisi sinua, tai pilaisi tätä jotenkin...”
Skyen yhtäkkinen puhetulva vaipui hiljaisuudeksi, jonka aikana hän punastui hieman, ja sitä peitelläkseen kurottui suutelemaan Cuivren kaulaa hellästi. Tuntui omituiselta puhua asioita ääneen, mutta ehkä se oli vain hyvästä? Ei hänen tarvitsisi sitten enää pimahtaa lyhyen pinnansa takia kun haltia vahingossa tekisi jotain ”väärin”. Ja kyllä, sen pahan pojan sisältä löytyi sellainen pehmoinen, hellyyttä janoava persoona, ettei blondi olisi sitä itse ikinä uskonut. Ehkä sen esille saamiseen oltiin tarvittu sopiva henkilö, eikä se siksi aiemmin ole ollut paikalla.

Hetken ajaksi Skye jännittyi Cuivren alkaessa puhua varovaisella, tunnustelevalla äänellä, mutta onneksi sieltä ei tullut mitään sen pahempaa kuin pyyntö saada lähteä vaellukselle. Yksin oleminen, sekin tuntui nyt pelottavalta, mutta mies hymähti hiljaa ja sipaisi haltian nenää sormellaan.
”En pahastu. Sehän tekee hyvää sinulle…”

Skyen kertoessa niinkin avoimesti pikkuisesta pelostaan, haltia tunsi olonsa liikuttuneeksi. Skye oli niin suloinen, niin... ihmismäinen. Ja juuri sellaisena Cuivre rakkaansa halusi, omana itsenään. Mustatukka hymähti vähän ja silitteli Skyen vartaloa lempeästi, kuin tämä olisi ollut jokin kissanpentu hänen sylissään.
"Käyttäydy vain ihan normaalisti, ole oma itsesi. Ei ole mitään, miten voisit pilata tätä. Rehellisesti, et pystyisi edes kahlitsemaan minua."
Cuivre naurahti hiljaa. Oli suloista, miten paljon Skye välitti, halusi tämän suhteen toimivan. Juuri siihen "paha poika ja naapuruston kärtty"- mieheen haltia oli rakastunut, joten blondi saisi vapaasti olla sellainen, mutta myös tuo pehmeämpi puoli kelpasi Cuivrelle yhtä lailla. Kunhan Skye vain olisi oma itsensä. Mustatukka hymyili vähän, Skyen suukottaessa hänen kaulaansa ja haltia vastasi siihen lipaisemalla hieman tuon korvanlehteä kielellään. Samalla Cuivre kuiskasi tutun sanan "rakas" haltiakielellä blondin korvaan.
Vaeltamiselle päästäminen oli yksi asia, miksei Skye onnistunut kahlitsemaan haltiaa. Niin kauan, kun he saivat tulla ja mennä ja molemmat luottivat toisiinsa, ei ollut minkäänlaisia kahleita.
"Kiitos, Skye... Äläkä huoli, olen poissa vain pari päivää. Etköhän kestä ilman henkilökohtaista kuumavesipulloa sen aikaa?"
Cuivre virnuili hieman omalla, erikoisella tavallaan ja painoi suudelman blondin huulille, painaen tätä samalla itseään vasten vielä tiukemmin. Ehkäpä Skye hankkisi jotain lisähuopia sillä aikaa, kun mustatukka olisi poissa. Ainakin olisi lämpimämpää.

Niin, kaikki olisi ihan hyvin jos hän vain olisi ihan rauhassa eikä menisi järjettömäksi. Sillä ei Skyellä ollut mitään syytä kahlita Cuivrea itseensä, tuohan oli hänen luonaan vapaasta tahdostaankin. Ja oikeastaan nyt kun hän sitä ajatteli, hänellekin tekisi hyvää jos haltia lähtisi aina silloin tällöin pois. Hän tarvitsi aina silloin tällöin omaa rauhaa, vaikka yksinäisyys tuntui hänestäkin inhottavalta. Erityisesti nyt, kun hän sai olla jonkun sylissä paijattavana.

Miehen hymy leveni hieman hänen tunnistaessa haltiakielen sanan, ja tuo painautui mukavasti haltiansa syliin. Kai hän kohta järkevöityisi tuosta hempeyden puuskastaan, mutta se tapahtuisi sitten, ja nyt hän nautti tästä tavallisesta poikkeavasta mielentilastaan.
”Eikun jäädyn hengiltä” hän naurahti tummatukan lohkaisulle, ja halata rutisti tuota suukottaen virnisteleviä suupieliä, rauhoittuen kohta tuijottamaan unelmoivasti sinisiin silmiin.
”Olitko ajatellut mitään kehittävää tekemistä ennen syömistä…?”

//kökköänn >.