Sye tuijotti saappaidensa kärkiä hyvin tiiviisti. Hän näytti yksinkertaisesti yhtä pahantuuliselta kuin aina, mutta sisällään riiteli itsensä kanssa kovaäänisesti. Sellaisista mukavista asioista kuten hänen ei pitäisi katsoa toisia miehiä sillä tavalla, eikä Cuivren hänen luokseen asumaan ottaminen ollut kovin järkevää – mutta toisaalta se osa, joka sanoi että ei nyt huolehtisi ja vain ottaisi rennosti, haltia oli kiva kaveri oli huomattavasti voitolla.

Hän oli oikea vilukissa, vaikkei sitä myöntänytkään ja kulki liian vähissä vaatteissa ympäriinsä. Kylmä alkoi purra nopeasti blondiin, ja tämä hätkähti tuntiessaan yhtäkkiä toisen yllä lämmenneen viitan hartioillaan. Katse nousi pakosta maasta ylemmäs, Cuivren silmiin. Yllättävää, tämä näköjään antoi sittenkin jonkun koskea omaisuuteensa.
”Kiitosta vain. Kunhan olet saanut tuon piipullisesi poltettua, näytän kämppäni..” Skye kohensi viitan asentoa, vilkaisten Cuivren jäljellä olevaa vaatetusta – miksi tällä piti olla noin siveetön paita?! – ja kurtisti kulmiaan, jyrsien samalla huulirengastaan.
”Eikö sinulle tule kylmä?”

Cuivre puhalsi savukiekuroita nenästään. Kiekurat kohosivat yölliselle taivaalle ja katosivat lähes samantien. Onneksi ei tuullut, sillä tuuli olisi tehnyt tästäkin olosta sietämättömän. Cuivrella oli yllättävän mukavaa olla, vaikka oli kylmä. Lunta satoi edelleen hiljalleen taivaalta, joka oli lähes musta. Cuivre vähän katsahti Skyea. Miekkosella taisi olla paljon mukavampaa valmiiksi lämmitetyn viitan sisällä. Ainakaan ei ihmisparalle tullut kylmä. Cuivre putsasi vähän lunta takanaan olevan tynnyrin päältä ja istahti siihen, nostaen jalkansa toiselle tynnyrille.
"Itseasiassa, voisimme lähteä samantien..Poltan tämän matkalla.."
Cuivre mutisi ja mutusteli piippua hampaittensa välissä ajatuksissaan. Skye vaikutti kyllä ihan fiksulta kämppäkaverilta ja varmaan tuo kunnioittaisi myös Cuivrea, kerran mustakaapu maksoi puolet vuokrasta.
"Kylmä? Ei sentään.."
Cuivre mutisi ja loi käsiensä väliin pienen tulipallon, jonka tuo sammutti lähes samantien. Cuivre puhalsi vielä pari savukiekuraa ulos ja nousi sitten seisomaan, putsaten lunta vaatteistaan. Hän olisi kyllä jo valmis menemään, turhaan he tuolla enää kykkisivät.
"Lähdetään vain.."
Cuivre totesi rauhallisena. Hänellä oli jotenkin mukavan rento ja turvallinen olo, huoleton ja lauhkea. Sellainen..iloinen..Johtuneeko piipusta?

Skye hymähti hiljaa hassuille savukiehkuroille, joita Cuivre puhalteli. Hän mietti siinä samalla, miltä tuttavaltaan oli saanut sen piippuruohopaketin. Ei ehkä kaikista selväjärkisimmältä, mutta kyllä tuon pitäisi olla suhteellisen turvallista…

Tulipallokin sai oman pikku naurahduksensa, ja blondi lopetti toisen kylmettymisestä huolehtimisen.
”Mennään sitten, sikolätti odottaa!”

Ei Skyen asunto oikeasti sikolätti ollut, ja sen Cuivre sai pitkähkön, hiljaisen lumisateen täyttämän matkan jälkeen todeta. Ahdas rappukäytävä nousi jotenkin huteran näköisen talon toiseen kerrokseen, ja Skye vilkuili vähän väliä alakertaan, vahtien selustaansa ärhäkältä terrieriltä joka oli yllättänyt hänet aivan liian usein.

Avaimet kääntyivät lukossa, ja mies marssi sisään pieneen asunnontapaiseensa. Siellä oli hyvin askeettisella tavalla siistiä, vain välttämättömin tavara – kuten sohva, nurkan takaa pilkottava sänky ja pieni työpöytä. Maalaustelineestä voitiin olla montaa mieltä, samoin sen alla lojuvasta laatikosta täynnä loppuunpuristettuja öljyväriputkiloita. Skye oli maalannut mukavaa, impressionistista maisemaa yksinkertaisesta, kuvitellusta kylästä mutta homma oli jäänyt kesken värien ja rahojen loppuessa. Telineen takana seinää vasten nojasi pienoinen pinkka maalauspohjia, keskeneräisiä tai valmiita töitä kantaen.

Blondi ei suonut harrastusnurkalleen mitään huomiota vaan potki saappaat jalastaan, heivasi viitan ja nahkatakkinsa naulaan roikkumaan ja kävi vääntämässä lämpöpatteria kovemmalle. Jotain hyvää sentäs, siellä oli toimiva lämmitys.
”Joten. Tuossa on sohva. Kyllä sinä siihen mahdut.” Hän osoitti ruskeaa istuinta, mutta käytään hakemassa ikkunan ulkopuolella kylmässä roikkuneet pari olutpulloa sisälle hän vajosi siihen itse istumaan. Siitä näkyi suurin osa L-kirjaimen mallisesta huoneesta, ja laiheliini virnisti Cuivrelle.
”Saat sitten parhaan näköalapaikan.”

Pian tuo erikoinen kaksikko olikin jatkamassa matkaansa lumisateessa. Cuivresta oli mukavaa vain kävellä rauhallista tahtia illan hiljentämillä kaduilla. Ei ollut sen suurempaa kiirettä minnekkään, sillä ilta oli vasta nuori eikä Cuivre kuitenkaan vähään aikaan nukkuisi. Eikä oikein baarista ollut kovinkaan pitkä matka Skyen asunnolle. Tosin, asunto ei ulkoapäin ollut mikään luksuskämppä. Se näytti melko ränsistyneeltä vuokra-asunnolta, joka oli nähnyt parhaat päivänsä. Mutta Cuivre tyytyi vähään, sillä hän ei suuremmin välittänyt, missä nukkui. Kunhan olisi lämmintä.
Cuivre seurasi Skyeä toiseen kerrokseen ja katseli vähän ympärilleen uteliaana, Skyen avatessa oven ja päästäessä haltiamiehen sisälle. Tosiaan, Cuivren näkökulmasta asunto oli melkoisen suuri, sellainen peruskämppä, jossa voisi hyvinkin asustella vähän aikaa. Eniten Cuivren silmiin kiinnittyi maalausvälineet ja riisuttuaan kenkänsä, Skyen huolehtiessa viitasta, Cuivre asteli maalaustarvikkeiden luokse. Paljon oli erilaisia valmiita ja keskeneräisiä töitä, ne olivat kauniita.
"Sinä maalaat"
Cuivre sanoi itsestäänselvän asian, vähän kysyvällä äänellä. Haltia piti itsekkin taiteellisuudesta, lähinnä soitti huilua ja luki paljon. Skye osasi kyllä hommansa ja maalaukset oli huolella tehty. Outoa, etteivät ne myyneet hyvin.
Varovasti Cuivre käveli pikkuisen kämpässä, tutkien ympäristöä jollain tavalla ja tuli lopulta lähtöpisteeseen, sohvan luokse, johon Cuivre istuutui.
"Kiitos että saan olla täällä. Kovin ystävällistä"
Cuivre puhui rauhallisella, myrskyä muistuttavalla äänellään ja katsahti vähän Skyeä. Tuntui mukavalta olla jonkun lähellä, tietää, ettei ollut ihan yksin tässä maailmassa. Oli joku, joka välitti.

Skye tuhahti äänekkäästi huomiolle hänen maalauksistaan. Hän katsoi niitä, erityisesti viimeisintä pitkän tovin. Sen pitäisi olla paljon levollisempi, täynnä hiljaista elämää… Ei vastannut yhtään mielikuvaa hänen päässään – vaikka hän vaatikin itseltään aivan liikaa.
”Niin. Saan vielä jonkin taudin noitten mömmöjen myrkyistä. Mutta paljon väliä.”

Sillä aikaa kun Cuivre asteli ympäri laihemman huonetta Skye hörppi rauhassa yhden kylmistä pulloista, laskien sen tyhjänä lattialle kun haltia istahti hänen viereensä.
”Minulla ei ole mitään varapeittoa ja on helvetin kylmä öisin, mutta koeta pärjäillä. Itsepä halusit tänne… ” Skye alkoi olla siinä humalan vaiheessa, että enemmän ottaminen johtaisi vain ongelmiin ja inhottavaan oloon, joten hän hylkäsi ajatuksensa juoda lisää. Hän päätyi tuijottamaan hetken tyhjyyteen, leikkien suunsa sisällä kielikorullaan, ja kääntyi sitten katsomaan Cuivreen.
”Ethän sinä jäädy tai mitään?” Jäätynyt ruumis omalla sohvalla tuntui inhottavalta ajatuksena, jäätynyt Cuivre ehkä vielä inhottavammalta. Olihan tuo silloin auttanut häntä siinä tappelussa ja vammojen paikkailussa. Nyt haltia vain käyttäytyi vähän eri lailla, ei ehkä yhtä tunteettomasti.
Tai sitten hän vain kuvitteli.

”Heh, kipuat kuitenkin viereeni tai jotain yhtä kummaa.” Skye ei ollut varma mistä tuo tuli, ja naurahti epätietoisena. Hän nousi ylös, aikeenaan tönäistä kaksi jäljelle jäänyttä pulloa takaisin ulos, vastapäisen rakennuksen katolle joka tunki aivan kiinni hänen ikkunaansa, mutta horjahtikin ja kaatui vähemmän pehmeästi takaisin istumaan – osittain Cuivren päälle.
”Hemmetti.”

Skye ei vaikuttanut olevan kovin huolissaan terveydestään melko vaarallisten aineiden parissa. Olikohan blondi jossain määrin itsetuhoinen tai masentunut? Sehän oli vain Cuivren luultavasti väärää arviointia, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Ja parempi kuin Cuivre ei alkaisi pohtimaan asiaa, ei ollut hänen asiansa, miten kämppis vietti aikaansa ja ajatteli elästään. Cuivre vain sattui elämään täällä talven.
"Pärjään kyllä.."
Ulkoilmaan ja vaikeisiin oloihin tottunut haltia mutisi. Oli tämä ainakin paljon parempi, kuin nukkua metsässä talvet. Silloin vasta kylmä olikin. Cuivre katseli huonetta ympärillään ja aisti hyvin Skyen tuijotuksen itsessään.
"En.."
Cuivre vastasi yhdellä ainoalla sanalla. Kylläpä Skye nyt huolehti paljon. Mustakaapu oli vähän yllättynyt, että Cuivre edes huolehti mistään muusta, kuin itsestään. Yhtä kaikki, mukavaa sen vain oli, joten Cuivre ei sanonut asiaan mitään. Kukkapekistä oli paljastunut uusia puolia ja tuo vaikutti melko huolehtivalta. Tai sitten hän vain kuvitteli. Cuivre hymähti hillitysti Skyen sanoille viereen kipuamisestia.
"Tuskin."
Cuivre vastasi jälleen yhden sanan tavallaan ja käänsi katsettaan Skyeen. Taisi olla mies hieman humalassa, ainakin siltä näytti ja kuullosti. Skyella oli nähtävästi jotain suunnitelmia kaljapullojen varalle, onneksi ei niiden juomista, mutta suunnitelmat saivat uuden käänteen, kun tikkublondi äkkiä horjahti. Cuivrella oli äärettömän tarkat refleksit ja yleensä tällaisissa tilanteissa hän vain kierähtäisi pois alta. Olikin outoa, että nuo samaiset pakorefleksit kääntyivätkin päälaelleen ja pakenemisen sijaan, Cuivre otti hieman Skyeä vastaan, ettei tätä sattuisi kaatuessaan. Blondi oli aivan uskomattoman kevyt suhteellisen voimakkaan Cuivren näkökulmasta. Ja uskomattoman lähellä. Luultavasti Cuivre olisi lyönyt toista, mutta tällä kertaa, hän pysyi hiljaa, niin kehon kuin sanojenkin kanssa. Mustakaapu ei ollut aikoihin ollut näin lähellä ketään, sitäpaitsi piipputupakka oli tehnyt hänen olonsa muutenkin aika hilpeäksi ja rennoksi.
"Olet humalassa..Autanko sinut nukkumaan?"
Cuivre puhui rauhallisen hiljaisella äänellä, lähes kuiskaten.

Skye tuhahti äänekkäästi, ja korjasi luunsa haltian päältä, jääden sittenkin istumaan sohvalle tämän viereen. Hänen tasapainossaan oli siis jo pientä häikkää, olisi pitänyt varautua, niin tuotakaan kompurointia ei olisi tapahtunut. Onneksi Cuivre ei vaikuttanut häiriintyvän hänen toilailustaan – oli ottanut vielä vähän vastaan. Kerrankin onni oli hymyillyt blondille, ja hänellä oli se löysä jonkin sortin puolipitkähihainen paita päällään, eikä heilunut paidattomana kuten yleensä. Siinäpä vasta olisi ollut tilanne…

Hän katsahti Cuivrea tietyllä, hieman vittuuntuneennäköisellä tavallaan, vaikka ei ollut edes kovin pahantuulinen enää.
”Onnellisesti humalassa. Tämä on se ainoa tapa saada maailmasta vähän siedettävämmän oloinen. Ja vaikka kuinka auttaisit minut nukkumaan, en minä nuku. Hyvä jos pari tuntia saa pidettyä silmiä kiinni yössä…” Mies huomasi itsekin, että juominen alkoi toimia – ei hän muuten puhuisi niin paljon. Vähän vähemmässä humalassa hän vain haastaisi riitaa, kovemmassa synkistelisi nurkassa… Kerrankin annostelu toimi.

Luiseva käsi kaivoi mustien housujen taskuja, kunnes löysi tupakka-askin ja pääsi pyörittelemään valkoista nikotiinirullaa laihoissa sormissa. Jaksamatta etsiä tikkuja Skye ojensi sitä vähän Cuivrea kohti, pyytäen eleellä tulta.
Melko mukava tilanne sinänsä. Cuivren vähäpuheisuus ei haitannut Skyeä yhtään, ja tämän asuminen alivuokralaisena ei varmaankaan toisi mitään ongelmia. Vaikka haltia vaikutti jähmeältä ja jopa ylimieliseltä, tuossa oli sen verran hyvää kaveria että oli jo auttamassa häntä nukkumaan. Iltahan oli vielä melko nuori, ei laihempi nukkuisi kuin vasta aamuyön jo valaistuvina tunteina. Siinäkin ongelma, nukahtamisvaikeudet. Suurin osa hänen maalauksistaan syntyikin unettomina tunteina.
Siniharmaasilmäinen katsahti taas tuohon nurkkaan jossa maalausteline seisoi. Häntä oikeastaan harmitti, että värit olivat loppuneet jokin aika sitten, tuota oli ollut mukava väkästää. Kuin olisi itse karannut maalauksen sisälle. Tietysti hän oli aina liian huolimaton värien kanssa, etenkin keltaisessa oli paljon jotain myrkyllistä ainetta jonka nimeä hän ei muistanut, mutta oli siinäkin jotain puuhaa…
”Pitää etsiä huomenna uusia töitä. Ja sitten pitää lopettaa syöminen viikoksi että saisi säästettyä uusiin väreihin… On se törkeää kuinka hiton paljon jostain värikkäästä mössöstä pyydetään.”

Cuivre olisi olettanut, että Skye olisi kavahtanut kauemmas, vihaisena kuin ampiainen, kun mustakaapu uskalsikin lääppiä häntä ja ottaa kaatumisen vastaan. Skye kuitenkin suhtautui auttamiseen varsin rennosti ja suopeasti, suoristautuen vain istumaan Cuivren viereen sohvalle. Cuivre rentoutui hieman ja istui taas mukavasti, nojaten sohvan selkänojaan. Ehkäpä pienessä läheisyydessä ei ollutkaan mitään pahaa, hyvin mustakaapu asian oli nähtävästi kestänyt. Samoin Skye, joka keskittyi, humalassa tosin, taas omaan elämäänsä. Cuivre hymähti vähän. Jotenkin surkuhupaista tapaus tuo Skye.
"Voiko humalassa nyt olla onnellinen.."
Cuivre mutisi. Hän ei tiennyt, koska ei ollut koskaan ollut humalassa elämässään. Hän vain ei tullut humalaan sitten millään, vaikka joisi kuinka paljon. Ja vaikka hän tulisi humalaan, Cuivre ei ollut humalahakuinen tapaus.
Mustakaapu vähän katsahti Skyen housuihin, blondin etsiessä niiden taskusta tupakka-askia. Jaaha, he molemmat siis polttivat. Cuivre ei sentään ollut ketjupolttaja, kunhan silloin tällöin vetäisi piipullisen. Mustakaapu ymmäsi lähes heti mitä Skye halusi, tuon tuodessa tupakkaa lähemmäs. Cuivren sormien väliin ilmestyi pieni liekki, jolla tuo sytytti valkean rullan. Oli mukavaa olla jotenkin hyödyksi ystävälleen, se tuntui mukavalta. Pystyi tekämään jotain toisen avuksi ja hyödyksi, vaikka se olisikin pelkkä tupakan sytytys. Cuivren huomio kiinnittyi taas maalauksiin ja mustakaapu nousi sohvalta, kävellen katsomaan taideteoksia. Ne olivat jotenkin erikoisia, syvällisiä, eivät pelkkiä maisemakuvia tai kuvia joistain olennoista.
"Maalaat hyvin."
Cuivre totesi ja katseli eri kuvia, välillä jääden katselemaan jotain niistä todella pitkään.

Skye hymähti vähäisen Cuivren sytyttäessä ystävällisesti hänen syöpäkääryleensä. Hieman ilkeää käyttää tätä sytkärinä, mutta mikäs siinä kun toistakaan ei näköjään haitannut.
”Ei onnellinen, vaan onnellisesti…”
Myöhään tulleessa vastauksessa ei ollut kauheasti järkeä, mutta blondi muisteli joskus ajatelleensa tuonkin asian halki. Hän puhalsi savua kohti kattoa, uppoutuen omiin ajatuksiinsa pariksi hetkeksi. Silloin Cuivre nousi seisomaan, asteli katselemaan hänen maalauksiaan. Kaikkia niitä aurinkoisia, rauhallisia töherryksiä… Skye maalasi eniten maisemia, mutta oli väkästänyt pari juttua joistain kissoista.

Kommentin kuullessaan langanlaiha blondi repesi nauruun, ja nousi ylös, kävellen haltian viereen.
”Hyvin? Eikö hyvin maalatakseen ole pitänyt harjoitella vitukseen jonkin kalliin mestarin opissa ja tehdä jotain sanomallisia sotkuja? Tuo on vain rahankulutusta. Hitto, jotenkin vain aina päädyn ostamaan lisää värejä ja pohjia…” Skye jätti tupakkansa toiseen suupieleensä, ja katsahti Cuivrea, kuin haastaen tämän sanomaan jotain vastaan. Jollain tasolla hän halusi pitää maalaamisistaan, mutta ei vain pystynyt. Sellaista typeryyttä kuluttaa rahojaan tuohon, kun ei saanut ikinä edes syödäkseen kunnolla. Totuushan oli, että hänkin tunsi nälkää, ja pystyi syömään suuriakin määriä kerralla, mutta ei vain syönyt. Joskus sitä unohti, joskus ei ollut rahaa…

Nyt kun hän oli päässyt alkuun Cuivren katselemisessa, pistävä katse seuloi lyhyemmän kasvojen piirteitä pidemmän aikaa. Komeankaunis oli se oikea sana niille, jylhän vakaville ja hieman ilmeettömille kasvoille. Cuivren jäänsiniset silmät näyttivät mukavilta, Skye pystyi kuvittelemaan mitä värejä hänen pitäisi sekoittaa niitä varten, miten laittaa ne hohtamaan hienoisesti maalauksessa… Hän ei yleensä pitänyt muotokuvista, mutta haltiasta voisi olla melko mukava tehdä sellainen. Harmi vain ettei ollut tarpeita, tai rahaa niihin.
Blondi vain tajusi, että kuvitteli koko ajan toisen hiukset auki kuvaa varten. Ajatuksiinsa vaipuneena hän ojensi kätensä, ja kosketti toisen pitkää lettiä.
”Miltä hiuksesi näyttävät auki?”

Cuivre kuuli Skyen astelevan vierelleen sanomaan jotain maalauksista. Skye osasi kyllä liikkua lähes äänettömästi, eihän tuollainen hoikkapoika mitään ääntä pitänyt, sipsutteli vain eteenpäin.
"Ei..Aika opettaa paremmin, kuin mestari.."
Cuivre mutisi hiljaa ja katseli maalauksia. Hän kiinnitti huomionsa johonkin maisematauluun, joka vain tuntui erottuvan muista todella hyvin. Oli outoa, ettei Skye ollut maalannut itseään mihinkään tauluun. Yleensä taiteilijat maalasivat ainakin yhden kuvan itsestään, mutta ei Skye. No samapa tuo Cuivrelle.
"Sinulla on hieno, omaperäinen tyyli..Jos olisi ollut mestarin opissa, kopioisit häntä..Nyt maalaat omalla tavallasi.."
Cuivre puhui rauhallisen lempeällä äänellä yllättävän pitkän lauseen. Epätavallisen hänen tavalleen puhua. Cuivre aisti pian tuijotuksen taas itsessään ja vaistomaisesti kääntyi katsomaan Skyä ja tämän kasvonpiirteitä. Laiha blondi oli laiha myös kasvoiltaan. Mustakaavun kävi niin sääliksi tuota miestä ja hän halusi jotenin auttaa tai tehdä tuon oloa paremmaksi. Vaatteiden alta ei juurikaan näkynyt Skyen laihuus, mutta mustakaapu tiesi hyvin miesparan lähes anorektiseksi. Ei tainnut olla tämän elämä helppoa, kun ei ruokaakaan aina tullut. Olikohan Skyellä vielä palojälki, jonka Cuivre aiheutti parantaessaan haavaa? Toivottavasti se ei ollut kipeä..Cuivre havahtui tuntiessaan kosketuksen letillään ja samalla selällään. Vaistomaisesti Cuivre laski kätensä paksulle letilleen ja samalla hieman sipaisi Skyen kättä.
"Haluatko nähdä vai?"
Cuivre kysyi hämmentyneenä, mutta avasi pitkät hiuksensa. Aluksi ne olivat letityksen jäljiltä kiharat, mutta oikenivat pian ja laskeutuivat Cuivren selälle, kuin pitkä, tumma viitta.

Skye hymyili vinosti kuunnellessaan Cuivren harvinaisen pitkää puheenvuoroa. Vai että hieno tyyli? Se oli vähän rosoinen, viimeistelemätön, eikä hän oikeastaan tehnyt muuta kuin leikki väreillä, valolla ja varjolla. Olihan se tavallaan melko mielenkiintoisen näköinen, mutta… ei hän osannut sanoa, kun ei ikinä ollut nähnyt kenenkään muun maalauksia.
”Ehkä se välttää.”

Blondi ei tajunnut, kuinka pitkään he kaksi seisoivat siinä hiljaisina, toisiaan katsellen, mutta säpsähti kun Cuivre sipaisi hänen kättään.
”Mitä? Eh, minä vain mietin, ei sillä että...” Skye ei ikinä lopettanut lausettaan, vaan jäi katselemaan toista tämän availlessa lettiään. Hänelläkin oli pitkät hiukset, mutta Cuivren mustat suortuvat näyttivät olevan paljon paremmassa kunnossa, ja reilusti pidemmät. Unohtaen kysyä lupaa hän liu’utti sormensa yhden suortuvan läpi, ja vihelsi hiljaa.
”Kauniit...”
Tajuten muutamaa sekuntia myöhässä mitä oli mennyt sanomaan ääneen, ja miltä se sai hänet kuulostamaan, Skye joutui taistelemaan kevyttä punastusta vastaan. Hitto, ei olisi pitänyt juoda tuonkaan vertaa. Nyt hän alkoi höpistä sellaista, minkä olisi parempi pysyä vain pään sisällä.
”Leikitäänpä että minä en sanonut tuota äskeistä.” Skye yritti katsoa toista silmiin, mutta huomasi häiritsevän mielikuvan siitä, miltä nuo hiukset näyttäisivät toisen kehoa vasten, nousevan väen väkisin mieleensä. Se, että Cuivren paita oli omalla tavallaan hyvin epäsiveä ei auttanut asiaa yhtään – vaikka tuskin blondi saisi oikeasti valittaa, hänhän heilui useimmiten ilman mitään ylävartalonsa peittona ja senhetkinen paitakin oli niin leveä kaula-aukkoinen että tippui toiselta laihalta hartialta vähän väliä.

Jokatapauksessa hän tunsi olonsa vaivautuneeksi, ja meni takaisin istumaan sohvalle, harkiten josko sittenkin joisi vielä vähän lisää.

Cuivresta tuntui vapauttavalta olla pitkästä aikaa hiukset auki. Yleensä paksu letti tuntui melkein kiristävän päätä, mutta nyt hänen korpin mustat, pitkät ja tuuheat hiukset saivat lainehtia vapaita. Jos talossa olisi mennyt läpiveto, hento tuuli olisi varmasti heiluttanut miehen hiuksia. Se kuulemma näytti kauniilta, kun mustat hiukset ryöppysivät valloillaan tuulessa, kuin villihevoset. Myös Skye taisi olla samaa mieltä mustakaavun hiuksista, kun suuri osa olentoja. Cuivren niskavillat nousivat hieman pystyyn pienestä värähdyksestä, joka syntyi Skyen liu'uttaessa sormeaan läpi hiusten.
"Kiitän.."
Cuivre vastasi rauhallisena Skyen kommenttiin. Mukavaa vain, jos kämppäkaveri piti Cuivren hiuksista. Skyen punastus näytti suloiselta. Se ei tuntunut sopivan oikein ollenkaan tuolle karskihkolle miehelle, joten oli mukavaa nähdä vähän ujompaa puolta. Mutta voi olla, että Skye oli vain humalassa, eikä tajunnut tekojaan tai sanojaan. Cuivre hymähti hiljaisena Skyen punastumiselle ja seuraili katseellaan tuota laihaa blondia.
"Toki, jos haluat."
Cuivre myöntyi hyvin toisen sanoihin, sillä joskus oli ihan parempi, ettei alkaisi olla hankala ja väittää vastaan. Punastuksen lisäksi yli-iso paita sai Skyen näyttämään lähes syötävän suloiselta. Jotenkin vain niin huolenpitoa kaipaavalta. Cuivre jäi seisoskelemaan keskelle huonetta, Skyen vielä isahtaessa takaisin sohvalle. Hetken aikaa Cuivre vain patsasteli, kunnes käveli myös sohvalle istumaan.
"Mukavaa, että on seuraa..Etten ole aina ihan yksin.."
Cuivre puhui taas melkein kuiskaten, vaikkei ollut ihan varma, miksi edes koko jutun sanoi.

Skye kuuli paremmin kuin hyvin Cuivren askeleet, ja tunsi sohvan painautuvan tämän istuessa hänen viereensä. Hän pystyi punastumisensa pahenevan, ja peitti suunsa toisella kädellään nojaillessaan siinä kyynärpäillä polviinsa. Hän ei tiennyt sitten yhtään, miten haltian melkein kuiskatut, varovaiset sanat pitäisi tulkita. Oliko tuo vaitonainen mies vain yleisesti ottaen yksinäinen, vailla seuraa – mikä ei olisi kovin suuri ihme, kun tämä ei näköjään saanut puhuttua kenellekään – vai pitäisikö hänen ottaa tuo jotenkin… henkilökohtaisemmin?
”Helvetti…”
Blondi kirosi itsekseen. Tämä oli jopa pahempaa kuin selvänä, jolloin hän sentään sai tungettua epätoivotut ajatuksensa sisäisen äänen piikkiin. Jotenkin hän päätyi nostamaan katseensa ylös lattiasta, Cuivren kasvoihin. Ehkä se johtui vain siitä, että tämä oli haltia, tai siitä että hän tosiaan oli humalassa, mutta mustatukan kasvot olivat siniharmaasilmäisestä puoleensavetävät. Ja kun tuo vielä istui siinä vieressä, niin hyväksyvän oloisena… Eihän tuo ollut katsonut häntä mitenkään vinosti, kun hän oli todennut pitävänsä pehmeästi laskeutuvista, kauniista hiuksista.

Siinä vaiheessa ajatuksiaan Skye oli jotenkin päätynyt nojautumaan hieman lähemmäs toista, kasvoillaan tulkitsematon, etäisesti kaipaava ilme. Aivan kuin hän oikeasti voisi sillä hetkellä unohtaa sitkeän itsensä kieltämisen, unohtaa miten ei halunnut kuulla koskaan, ikinä kenenkään kommentoivan mitään siitä miten hän olisi poikkeava…
Hän heräsi ajatuksistaan tasan tarkkaan siinä vaiheessa, kun huomasi tuntevansa kätensä taas Cuivren hiuksissa, ja huulensa tämän omilla, niin hennossa ja pehmeässä kosketuksessa ettei sitä voisi kutsua edes suukoksi. Parin sekunnin ajan hän tunsi olonsa epämääräisen rauhalliseksi, mutta sitten todellisuus iski takaisin humalankin läpi ja blondi nykäisi itsensä kauemmas, irti tummatukasta, ja jäi tuijottamaan tätä helakasti punastuneena ja kasvoillaan ilme, joka oli jossain hämmästyneen ja säikähtäneen väliltä.
”Olen sittenkin liian humalassa…”

Cuivre vähän mietti itsekkin sanojaan. Mitä hän oikeastaan tarkoitti koko asialla? Yksinäisyys oli osa Cuivrea, hän oli niin kauan elänyt ilman ketään. Ja sitten hän huomasikin tarvitsevansa jonkun läheisyyttä ja lämpöä, kun pääsi sen kerran kokemaan. Joku, joka vain pitää lähellä ja Cuivre tietäisi, ettei hän ollut maailmassa yksin. Cuivre hymähti uudemman kerran, Skyen punastuessa entistä pahemmin. Niin suloinen... Ja hento, ainakin ruumiiltaan. Cuivren teki mieli huolehtia blondista, pitää paha maailma poissa henkisesti ja fyysisesti. Eihän mustakaapu mitään Skyen menneestä ja elämästä muutenkaan tiennyt, mutta epäili, ettei se ollut ihan happily ever after- tarina.
Cuivre alkoi vaipua jonkinlaiseen hyvän olon ja todellisuuden välitilaan, kuin transsiin. Haltiamiehellä oli mukava olla tässä, jonkun vierellä. Kaikki ulkopuolinen tuntui sekoittuvan kasaksi erilaisia ääniä ja värejä, joilla ei ollut mitään merkitystä oikeastaan. Kaikki tuntui yhtä samalta, mutta sentään blondin olemassa olon Cuivre vielä muisti. Hän huomasi Skyen nojautuvan lähemmäs, muttei reagoinut asiaan. Vaikka hän näki tapahtuman, hän ei tuntunut ymmärtävän sitä. Cuivren kasvot olivat edelleen jylhät, kuin marmoria, mutta jonkinlaista lämpöä oli sinisilmissä. Ymmärtäväisyyttä ja lempeyttä. Cuivre vain halusi olla jotakuta lähellä, tuntea olevansa turvassa ja kaivattu. Mustakaapu tunsi Skyen laihat ja luisevat sormet silkkisten hiustensa seassa ja pehmeän kosketuksen huulillaan. Pikkuisen Cuivre sulki silmiään, aistien tilannetta muilla tavoin, kuin näöllä. Myös Skye tuntui rauhalliselta ja rennolta, jopa onnelliseltä. Cuivre vähän nosti kättään laskeakseen sen Skyen poskelle, mutta Skye tuntui äkkiä heräävän tuosta kauniista horroksesta takaisin todellisuuteen. Illuusio särkyi kuin peili molempien ympärillä ja Cuivren jäänsiniset silmät rävähtivät taas auki. Cuivre katseli edelleen rauhallisena tuota pelästyneen tuntuisa blondia, jolle liika läheisyys tuntui olevan vaivanloista.
"Ehkä hieman.."
Cuivre sanoi matalalla äänellä ja kumartui samalla eteenpäin. Mustakaapu kaipasi lisää läheisyyttä, enemmän. Varovasti Cuivre laski toisen kätensä Skyen kapeille kasvoille ja painoi uuden suukon tämän huulille, hyvin tunnustelevasti ja lempeästi.

Skye ei tiennyt miten päin olla. Kuinka hän oli voinut mennä suutelemaan Cuivrea? Jokin tuossa haltiassa veti häntä puoleensa, tuon hiljainen ja rauhallinen olemus, ehkä sekin miten tuo ei ainakaan näyttänyt paheksuvansa häntä mitenkään. Hän pystyi melkein nimeämään jäänsinisten silmien katseen, niissä näkyvän lempeyden, ymmärtäväisyyden, suojelevuuden summan.

Se sai hänet myös haluamaan pois siitä pienestä ja ankeasta huoneestaan, jonka ainoa väriläiskä oli maalausnurkan monet pakenemisyritykset jonnekin aurinkoisempaan todellisuuteen. Katse tippui haltian silmistä, vaikka hän tunsikin haluavansa katsoa niitä, saada tuntea se hyväksyntä joka Cuivresta huokui.
Matala ääni ja kosketus poskella saivat miehen pään nousemaan, ja tuntiessaan suudelman huulillaan Skye jännittyi hetkeksi. Oliko tämä jotain pilaa? Miksi Cuivre… Pitikö hän…

Blondi ei saanut ajatuksiaan kasaan. Hetken ajan hän oli jähmettyneenä paikoilleen, haluten tilanteen jatkuvan mutta epätietoisena siitä, miten hänen oikeasti pitäisi siihen suhtautua. Cuivre ei olisi satuttamassa häntä, huijaamassa jotenkin, eihän?
Äärimmäisen varovaisesti hän vastasi suudelmaan, koskettaen kasvoilleen painettua kättä. Mutta hän ei voinut olla siinä kovin pitkää, silmät suljettuina ja nauttien tuosta läheisyydestä. Laihempi perääntyi, rikkoen suudelman ja katsoi Cuivrea silmiin. Humalaisessa mielessäkin oli vielä aimo annos järkeä tallella, mitä nyt mieliala poikkesi tavallisesta.
”Sinä… mitä me oikein…” Mitään kokonaisempaa ei tullut blondin suusta, ja hän päätyi välttelemään toisen silmiä uudestaan.

Tuo sama illuusion peili alkoi kasaantua yhteen sirpaleista, jotka äskeinen suudelmasta irtaantuminen oli aiheuttanut, Cuivren suudellessa uudelleen Skyeä. Mustakaapu tunsi Skyen käden oman kätensä päällä ja vastauksen suudelmaan. Halusiko Skye yhtä paljon läheisyyttä, mitä Cuivrekin? Skyen huulet tunuivat Cuivren omia vasten niin lämpimiltä ja pehmeiltä. Johtuen varmaan myös tosiasiasta, että tämä oli Cuivren ensimmäinen suudelma, ainakin mitä hän muisti. Skyen kosketus oli melko viileä, miehen iho oli viileä, mutta se ei haitannut mustakaapua ollenkaan. Uusi suudelma kuitenkin rikkoutui jälleen, Skyen vetäytyessä hieman taaemmas, kauemmas suudelman lumosta ja läheisyydestä. Molemmat tuijottivat hievahtamatta toisiaan silmiin, kuin pelästyneet eläimet, tietämättä mitä pitäisi tehdä. Miten he olivat edes päätyneet tähän tilanteeseen? Cuivre laski kätensä Skyen poskelta ja vain katseli miestä syvälle silmiin.
Cuivre olisi halunnut vastata Skyen sanoihin edes jotain, tietää mitä oli tekeillä, mutta totuus oli, ettei haltia itsekkään tiennyt, mistä oli kyse.
"En... en tiedä... Haluan vain pitää sinua lähellä..."
Cuivre laski katsettaan Skyen silmistä maahan. Jotenkin Cuivresta ei tuntunut mitenkään erikoiselta, että Cuivren hellyyden kohde oli mies. Oliko sukupuolella mitään väliä, jos oli jotain tunnetta? Cuivre ei sen kummemmin tehnyt eroa homo- ja heteroseksuaalisuudelle. Kaikki oli puhdasta välittämistä. Tai... Oli yleensä.

Skye hengähti syvään Cuivren sanat kuullessaan. Halusi pitää häntä lähellä? Hän joutui tarkistamaan aistihavaintojaan. Kyllä, haltia ei vieläkään ollut joku huora, tai epätoivoinen nainen. Eikä hän myöskään tuntenut turhaan vetoa heteromieheen. Se oli melkein kamalaa… Nyt hänellä oli oikeasti mahdollisuus johonkin, eikä mies tiennyt mitä ajatella.
Ei minun tarvitse päättää mitään, voin vain antaa mennä tämän kerran…

Vieläkin hyvin epävarmana hän painautui lähemmäs solakkaa haltiaa, painoi leukansa tämän olkapäälle ja kosketti toisella kädellään tämän kylkeä. Hän pystyi näkemään ikkunansa, jonka patterin kuumuudesta höyrystyneen lasin takana satoi lunta.
”Lähellä vai… Kelpaako tämä?” Hän naurahti hiljaa, yrittäen saada itsensä rauhoittumaan, saavuttamaan sen ihanan todellisuudesta irrallisen tunteen kuin ensimmäisen suukon aikana. Se oli kuitenkin vaikeaa, kun ei tiennyt yhtään mitä tulisi tapahtumaan, miten tummatukka vastaisi tähän.
Sillä olihan myös Skye kokenut oman osansa yksinäisyydestä.

Hetken aikaa tunnelma oli jokseenkin painostava. Molemmat katselivat lähinnä muualle, kuin koko suudelmahomma olisi ollut ohimenevä ja kielletty asia. Se oli kuitenkin tuntunut äärettömän hyvältä, tarkoitukselliselta. Ihan kuin lämmin viitta olisi molempien ympärillä. Cuivre havahtui vähän, tuntiessaan Skyen leuan olkapäällään ja käden kyljellään. Kosketus sai väreet kulkemaan pitkin haltian selkää.
"Kelpaa.."
Cuivre käänsi katseensa Skyeen ja katseli blondia ruipeloa. Maailman hylkäämä laiheliini, jolla ei tuntunut olevan muuta maailmaa, kuin maalaamansa taulut... Cuivre silitteli lempeästi toisella kädellään Skyen kasvoja. Hän halusi blondin olevan onnellinen, tuntevan enemmän ja paremmin läheisyyttä. Kertoa, ettei ollut yksin maalaustensa kanssa tässä maailmassa. Cuivren huulet olivat pian painautuneet vasten Skyen huulia ja haltiamiehen kädet laskettu blondin kyljille. Cuivre tunsi ohuen paidan läpi Skyen laihuuden ja ihon läpi luut käsiään vasten. Hän halusi käsitellä Skyeä lempeästi, kuin perhosta, joka saattoi mennä rikki. Cuivre alkoi valua selälleen sohvalle, samalla vetäen hyvin lempeästi ja varovasti Skye enemmän päälleen. Mustakaavun sydän tuntui hakkaavan kiivaammin uudesta, jännittävästä tilanteesta, joka tuntui niin oikealta ja tarkoitukselliseslta. Cuivre päästi hetkeksi Skyen huulet suudelmasta ja suukotti blondin kaulaa hieman. Haltia tunsi huultensa alla Skyen ihon ja hetkeksi Cuivre lopetti suudelmat, katsellen vain Skyen silmiä. Hän ei todellakaan halunnut satuttaa blondia millään tavalla.

Lempeä silitys kasvoilla oli juuri sitä, mitä Skye siinä tilanteessa kaipasi. Hän tunsi rauhoittuvansa, sopeutuvansa ajatukseen, että tällainen läheisyys ei ollut kiellettyä, hän voisi antaa Cuivren suudella itseään, vastata suloiseen kosketukseen. Kosketus kyljillä sai laihemman värähtämään – sen lisäksi, että se tuntui hyvältä hän oli hieman hermostunut. Jollain tasolla hän tiedosti, että oli melkein liian laiha, että se ei ollut enää hyvä asia, mutta toisaalta riutunut ulkomuoto kuvasi häntä liiankin hyvin. Joka tapauksessa hän ei yleensä antanut kenenkään koskea itseensä, mutta tummatukan kädet hän pystyi hyväksymään, tämän lempeä kosketus oli tervetullut.

Suudelma ei rikkoutunut, vaikka Cuivre valui hiljalleen selälleen, vetäen lähes huomaamatta Skyen ylleen. Hän tunsi toisen lämmön allaan, ja avasi silmänsä ehkä hieman pettyneenä kun suudelma katkesikin. Se taisi kuitenkin olla turhaa, haltian huulet painuivat hänen kaulalleen ja saivat hänet ynähtämään hiljaa. Se oli hyvin varovainen kosketus, mutta sai juuri sen takia väreet kulkemaan blondin selkärankaa pitkin.

Hetken ajan hän vain katseli Cuivrea, hiljaista mutta häkellyttävän myötätuntoista haltiaa. Hänen silmiinsä tämä oli aina näyttänyt voimakkaalta, saavuttamattomalta, mutta nyt tummatukka oli hänen allaan, antautuen tunteelle; kaipaukselle jonka he molemmat varmaankin tunsivat. Skye hymyili heikosti, kumartuen sitten laskettamaan huulensa toisen omille, laskien kätensä tämän poskelle, upottaen toisen sormet tämän ihaniin hiuksiin. Nyt suudelmaan livahti muutakin kuin herkkyyttä, siinä pyydettiin lisää. Lisää läheisyyttä, että Cuivre sallisi hänen olla siinä pidempään. Nyt kun hän oli päässyt tuntemaan tämän lämmön, yksinäiset hetket tuntuivat kammottavan kylmiltä, surkeilta verrattuna siihen kuinka hyväksi hän olonsa tunsi nyt.
Hän veti huulensa pois toisen omilta, suudellen leukaa, liu’uttaen niitä toisen kaulaa pitkin, ja suukottaen solisluiden välistä kuoppaa hennosti.

Molemmat vain katsoivat toisiaan hetken, ilman sen kummempaa ajatusta tai sanoja. Cuivre mietti, miten paljon olikaan ollut yksin, tajumatta, miten paljon jotain näin ihanaa voi tuntea ja jakaa sen tunteen jonkun kanssa. Miten Cuivre oli jaksanutkin olla näin pitkään aivan yksin, vailla ketään elämässään? Jokaiselle kai pitäisi olla joku lähellä, mutta jotkut olivat liian sokeita sitä huomaamaan. Skye näytti nauttivat yhtä paljon, kuin Cuivre. Haltiasta tuntui mukavaa pidellä toista kehonsa päällä, kaukana pahasta ja turvassa maailmalta. Mustakaapu ei pahastunut sen kummemmin Skyen laihuudesta ja luiden tuntumisesta sormien alla, itseasiassa hän mielellään olisi tuntenut miehen kehoa paljon enemmän... Cuivre halusi suudella pois Skyen henkiset haavat ja antaa tälle uutta toivoa elämästään.
Tunnelma oli vielä suhteellisen varovainen, tämä taisi olla molemmille todella uutta. Cuivre sulki siniset silmänsä, Skyen painaessa suudelman miehen huulille. Skyen huulikoru tuntui pikkuisen kylmältä, mutta lämpeni pian huulten kosketuksesta. Samalla Skyen hoikat sormet tuntuivat Cuivren tuuheiden hiusten seassa. Cuivre oli pikkuisen jännittynyt tilanteesta, mutta rentoutui sitä mukaan, mitä itsevarmemmaksi tunsi molempien käyvän. Kumpikaan ei pitänyt tilannetta vääränä. Haltia olisi mielellään vielä maistellut Skyen huulia, mutta blondi päätti siirtää huulet Cuivren leualle ja kaulalle, suudellen aina solisluille asti. Cuivre huokaisi syvään nautinnosta tuntiessaan suudelmat ja taivutti päätään taaksepäin hiukan, koukistaen samalla toista jalkaansa saadakseen paremman asennon.
Mustatukkainen haltiamies nosti hieman katsettaan Skyeen ja tämän kehoon, liikuttaen molempia käsiään Skyen ylisuuren paidan alle, hyväillen lempeästi viileähköä, hoikkaa kehoa.

Oli aivan liian helppoa hukuttautua tuohon tunnelmaan, jäädä vain tuntemaan olonsa riippumattoman onnelliseksi, keskittyä aistimaan toisen mielialaa. Skye antoi sormiensa leikkiä tummissa hiuksissa, mutta veti toisen kätensä pois Cuivren poskelta, sivelemään tämän rintakehää samalla kun suuteli haltian kaulaa. Tuntiessaan toisen muuttavan asentoaan blondi sulki silmänsä, antaen itsensä painautua aivan tätä vasten. Hän värähti lämpimien sormien hiipiessä paidan alle, hänen luiseville kyljilleen, selälleen. Nyt kaikkien niiden pehmeiden tunteiden seassa heräsi uusi tulokas, paljon terävämpi ja päämäärätietoisempi; halu. Hän halusi Cuivrea, halusi tuntea tämän kehon allaan esteettä, janosi tämän tarjoamaa turvallisen tuntuista nautintoa.

Hän painoi huulensa jälleen tummatukan omille, suudellen niitä nyt rohkeammin, kaapaten tämän alahuulen omiensa väliin ja imien sitä hellän kokeilevasti. Rintakehällä ollut käsi hyväili lihaksikasta kehoa kiireettömästi, samalla kun toinen valui kylkeä pitkin toisen miehen lantionseudulle.

Cuivre hymyili rauhallisena ja tunnusteli Skyen hoikkaa vartaloa, joka tuntui hieman lämpenevän hyväilyistä ja koskettelusta. Ehkä Skye tuntui muutenkin lämpenevän ajatukselle, ettei tämä jäisi pelkäksi hellimiseksi... Cuivre halusi pitää mahdollisimman hyvää huolta blondista, toteuttaa kaikki toiveet mitä vain pystyi ja tarjota mahdollisuuksia, joihin ehkä Skye ei muuten pääsisi käsiksi.
Cuivre hengitti rauhallisena, mutta jotenkin myös vähän kiihtyneenä. Uusi tilanne sai aina mustakaavun hieman pois raiteiltaan ja adrenaliinin virtaamaan kehossa, vaikkei olisi oikeastaan mitään pelättävää. Ja miksi Cuivre oikeastaan blondia pelkäisi? Skye ei ollut vaarallinen, Cuivre tiesi, ettei tuo satuttaisi koskaan, ainakaan mustakaapua. Cuivre halusi tuntea Skyen kehon paljon paremmin, halusi tuon vasten itseään, kokonaan itselleen, sulkea syleilyyn ja nautinnon huumaan. Blondin kosketukset itseään rotevamman miehen rintakehällä saivat pienet onnenväristykset kulkemaan pitkin mustakaavun kehoa. Tilanne oli niin herkkä, niin kaunis... Cuivre huomasi pienen muutoksen Skyessä, tämän muuttaessa suudelmiaan pikkuisen rohkeammiksi ja imiessä mustakaavun alahuulta. Cuivre vastasi suudelmaan itsekkin rohkaistuneena ja lipoi vähän kielellään Skyen huulia, samalla alkaen riisumaan blondin paitaa, Skyen käsien siirtyessä aina vain alemmas. Cuivre värähti hieman, Skyen toisen käden valuessa aivan lantion tuntumaan. Cuivre vetäytyi hetkeksi suudelmasta ja vain katseli Skyeä jonkinlainen intohimo silmissään. Mitä enemmän Cuivre näki paljasta ihoa ja sai koskettaa sitä, yhä enemmän himo tuota hoikkaa blondia kohtaan vain kasvoi.
"Haluatko..?"
Cuivre ei sanonut tuon enempää, sillä hän uskoi Skyen ymmärtävän ilman sen kummepia selittelyjäkin.

Se, kuinka hyvältä tuntui huomata Cuivren nauttivan tilanteesta vähintään yhtä paljon kuin Skye nautti, oli melko yllättävää. Tuntui, että hän sai kokea yllätyksen toisensa perään, nyt kun kaikki oli aivan uutta hänelle. Cuivresta hän ei tietänyt, ehkä tämäkin oli niin varovainen, koska ei ollut aiemmin ollut kenenkään kanssa näin, niin että halusi sitä…

Kaikki se hellyys lähes sattui, sai vain janoamaan lisää. Skye halusi tarjota haltialle kaiken minkä pystyi, päästää tämän edes hetkeksi pois yksinäisyydestä. Kun tämän kädet alkoivat sietämättömän ihanan hyväilyn lisäksi riisua laihemman paitaa, hän avitti hommassa vähän vaikka löysä vaatekappale lähtikin yltä helpolla. Heidän suudelmansa sekoitti blondin päätä pahemmin kuin mikään päihde, ja hän äännähti pettyneesti Cuivren rikkoessa sen pelkkiä turhia sanoja varten.
”Vaikka kuinka paljon…”
Skye hengitti jo hieman raskaammin, tuntiessaan suloisen kihelmöinnin kehossaan, ja suuteli Cuivrea avoimen nälkäisesti, nuolaisten tämän huulia ja ujuttaen kieltään hipaisemaan tämän etuhampaitakin. Hänen kätensä alkoivat riisua haltian paitaa, hän ei halunnut tuntea kangasta vaan toisen ihon omaansa vasten.

Skye tosiaan toivoi, ettei tehnyt mitään väärin, ettei Cuivre vain lähtisi. Toisaalta hän tunsi olonsa varmaksi, pystyen helposti hyväksymään niin yksinkertaisen moniulotteisen tunteen kuin himon. Se vain poltti, pakotti sivelemään toisen vatsaa aivan housunrajan yläpuolelta. Cuivre oli vain niin kaunis ja kiltti, että hänkin pystyi tuntemaan itsensä hyväksi, tämän seurassa.

Cuivren vartalo lähes värisi innostuksesta ja kiihkosta, blondin ollessa yhtä halukas, kuin hiljaisen metsähaltiankin. Cuivre helli käsillään Skyen hoikkaa vartaloa, innostuneena ajatuksesta, että pystyi katselemaan ja koskttelemaan miehen kehoa ilman minkäänlaisia esteitä. Erikoinen, Cuivrelle täysin uusi jännitys pisteli haltiamiehen kehoa. Se oli sekä häiritsevää että ihanaa, sai haluamaan lisää Skyea.
Mustatukka ei pystynyt enää vastaamaan blondin sanoihin, mutta tieto siitä, että Skye halusi myös, sai melkeinpä Cuivren kehon jännittymään pienestä pelosta. Hän oli tässä asiassa täysi kokematon. Se taisi olla melko paha juttu. No, asialle ei mitään voinut, joten Cuivren piti vain sietää asia ja antaa tunteiden ohjailla tekojaan. Cuivre lopetti toisella kädellä Skyen kehon hyväilyn ja alkoi silitellä tämän pitkiä, kultaisia hiuksia, jotka laskeutuivat Skyen paljaalle yläruumiille, kuin auringon värjäämä joki. Cuivren hengitys kiihtyi vähän blondin suudellessa lähemmäs intohimoisesti Cuivren huulia ja lipoen kielellään Cuivren etuhampaita. Cuivre työnsi omaa kieltään Skyen suuhun suudelman aikana.
Pikkuisen mustakaapi ynähti, Skyen alkaessa riisumaan Cuivren paitaa pois. Riisuminen jännitti, sillä Cuivre ei ollut koskaan ottanut yhtään vaatekappaletta pois kenenkään edessä, mutta tällä kertaa mustatukka päätti vain työntää ajatukset syrjään ja antaa halujen viedä itseään. Pian Cuivre tunsi melko lihaksikasta rintakehäänsä vasten Skyen hoikemman kehon. Kosketus sai miehen värähtämään. Cuivre liikutteli käsiään Skyen selällä, aina vain alemmas, kunnes tuli alaselän kohdalle. Mustakaapu laski kätensä Skyen housujen vyölle, vielä kuitenkaan riisumatta. Hän halusi ensin varmistaa Skyeltä, oliko tuo varma, sillä miehellä oli vielä aikaa perääntyäkkin. Jos mitääan reaktiota ei tulisi, Cuivre avaisi vyön.

Se, miltä Cuivren kieli tuntui työntyessään Skyen suuhun, tuntui tavallaan erikoiselta. Oli hän joitain naisia joskus suudellut, mutta se ei ollut tuntunut miltään. Nyt se tuntui, varpaissa asti. Jokainen hiljaisen haltian tekemä asia, tämän kasvava innokkuus saivat blondinkin rohkaistumaan enemmän ja enemmän, luottamaan kehoon ja jättämään ajatukset omaan arvoonsa. Mitään tällaista ei pääsisi tapahtumaan, jos hän ajattelisi sitä. Hän pystyi itsekin tuntemaan sen, aavistamaan miten huomaisi paenneensa kauemmas heti jos pysähtyisi miettimään. Eikä hän halunnut sitä, hän halusi tuntea Cuivren sormet hiuksissaan ja käden hellimässä ihoaan.

Heti kun toisen paita oli tehnyt seuraa hänen omalleen lattialla Skye painoi huulensa takaisin Cuivren omille. Jos tuo jännitti, hän aikoi hävittää sen tunteen, hukuttaa kaiken muun alle. Ihojen kosketus oli omiaan sitä varten, lämpö ja kevyt hankaus heidän liikkuessaan suudelman mukana vetivät ajatuksia aina vain lisää tuntemuksien havaitsemiseen.

Blondi antoi suudelman lipsahtaa Ciuvren poskelle, hipoen nyt herkästi, lähes kosketuksen rikkoen tämän leukalinjaa pitkin pienin suukoin, kunnes pääsi useampaa rengasta kantavalle korvalle ja näykkäisi korvalehteä ennen kuin kävi toisen kaulan kimppuun. Huulet hamusivat kaulansivua, välillä yhteen kohtaa pidemmäksi aikaa keskittyen, ja Skye hengitti tummien hiuksien tuoksua. Hän kuitenkin keskeytti puuhansa tuntiessaan toisen kädet vyöllään. Hetkisen hengiteltyään jännittyneesti vasten Cuivren kaulan ihoa mies hymähti, ja ujutti muutenkin vyötärön seuduilla majailleen kätensä toisen housujen sisään, hieraisten niin pitkältä kuin ylettyi ennen kuin itse avasi vyönsä soljen.
Olisi ehkä pitänyt sanoa jotain, mutta laihempi ei keksinyt sopivia sanoja, joten hymyili hetken ajan Cuivrelle ja suuteli kehotuksensa tehdä minkä parhaaksi koki.

Cuivre ei ollut tilanteesta täysin varma, oliko se rakkautta vai pelkkää hauskanpitoa, mutta oikeastaan sillä ei tuntunut olevan haltian elämän kannalta mitään merkitystä. Tärkeintä oli vain tämä taijaomainen hetki, josta molemmat tuntuivat nauttivan. Cuivre ei ajatellut huomista, ei halunnut sen koskaan tulevan. Hänen oli vain niin hyvä olla tässä, Skyen alla, poissa kaikesta. Ei ollut maailmaa, vain he kaksi ja tämä sohva. Huumaava tunne velloi haltiamiehen sisällä joka kerta, kun Skye kosketti käsillään tai huulillaan Cuivren paljasta kehoa. Skyen hoikat sormet saivat Cuivren kehon värähtelemään. Samanlaista tunnetta ei ollut haltia koskaan ennen tuntenut.
Cuivren rintakehä kohoili nopeasti kiihtyneestä, vähän jännityneestä hengityksestä. Jos Cuivre alkaisi miettimään asiaa, hän jännittyisi ja tiesi, että kyllä silloin häntä tulisi sattumaan, joten haltia rentoutui parhaansa mukaan, painaen kehoaan vasten allaan olevaa sohvaa. Cuivre vastasi lämpimään suudelmaan, joka sai kaiken hermostuneisuuden ja epäilykset karkaamaan miehen ajatuksista. Hän tunsi olonsa rennoksi pikkuhiljaa.
Hiukan Cuivre käänsi päätään, Skyen painaessa pikkuisia suukkoja mustatukan poskelle ja myöhemmin korvalle. Haltiamies naurahti hyvin hiljaa tuntiessaan leikkisän suukon korvallaan, ennenkuin huulet jatkoivat matkaansa kaulalle. Cuivre huokaisi syvään tuosta kiihkeästä onnesta, mutta huokaisi muuttui pieneksi ynähdykseksi ja Cuivren keho jännittyi hieman Skyen käden liikkuessa hänen housujensa sisäpuolelle, hieraisten lämmintä ihoa. Cuivre oli jo pitkään tiennyt mihin tämä tilanne johtaisi, mutta asian myöntäminen itselleen jännitti silti, ensikertalainen kun oli. Cuivre käänsi päätään, saadakseen Skyen huulet takaisin omiaan vasten, tuntiakseen tämän kielen taas suussaan. Skyen vyönsoljen avauduttua, Cuivre alkoi liu'uttaa housuja pois miehen jalasta, samalla sivellen käsillään tämän reisiä.

Cuivren ääni tämän huokaistessa sai Skyen tuntemaan olonsa entistä kiihottuneemmaksi. Olihan tämä enemmän kuin vähän hullua, kaksi hädin tuskin toisensa tuntevaa noin läheisessä kanssakäynnissä. Hän ehti jo luulla säikäyttäneensä haltian, kun tunsi tämän lihaksien jännittyvän allaan – mutta uusi suudelma, tämän halukkuus saivat itsekin hieman epäröivän miehen rauhoittumaan taas. Ei hän täysin kokematon ollut, mutta ne harvat kerrat olivat olleet ...naisten kanssa, eikä hän ollut tuntenut samanlaista poltetta sisällään kuin nyt.

Ujuttaessaan kielensä taas hivelemään kiireettä Cuivren suuta, hyväilemään ja tunnustelemaan varovaisesti, tuo liu’utti hänen housujaan pois, sivellen muun kehon tapaan liian laihoja reisiä. Nyt oli blondin vuoro äännähtää hiljaa, mielihyvän yllättäessä hänet. Mies katkaisi suudelman jotta pystyi vetämään housunsa jalastaan, potkimaan ne pois tieltä. Jäljellä oli enää hänen valkoiset alushousunsa – hassua kuinka värimaailma päättikin vaihtua kun mentiin syvemmälle vaatekerrosten sisään.

Vaivautumatta nousemaan takaisin Cuivren kasvojen tasalle Skye suuteli tämän paljasta rintakehää, hyväillen toisen kylkiä. Haltian keho tuntui paljon pehmeämmältä kuin hänen omansa, paljon sulavammalta. Kädet valuivat alemmas, samalla kun blondin suudelmat liikkuivat ympäriinsä, kulkeutuen vatsalle. Hän hyväili toisen reisiä samalla kun nuolaisi tämän alavatsaa aivan housujen vyön soljen yläpuolelta.
Hetkeksi hoikempi pysähtyi, miettien mitä oli aikeissa tehdä. Kerta se ensimmäinenkin, ja hän halusi antaa Cuivrelle niin paljon nautintoa kuin pystyi…
Laihat sormet avasivat ensin vyön, sitten housut. Hän suukotti kevyesti paljastuvien alushousujen yläreunaa, ja katsahti tummatukkaan.
”Sano jos haluat minun lopettavan...”

Cuivre hymyili vähän Skyen äännähtäessä mielihyvästä, kun haltiamies siveli blondin reisiä. Ainakin hänen lemmenkumppani tuntui nauttivan kosketuksesta ja sivelystä. Skyen reidet olivat hoikat, tuskin lainkaan lihaa luiden päällä, mutta ei se ollut Cuivrelle mikään ongelma. Skye oli ensimmäinen olento, kenen kanssa Cuivre oli ollut näin lähellä ja lähes alastomana, joten eipä hän muiden kehoista mitään tiennyt. Eikä häntä oikeastaan kiinnostanut. Skyen keho tuntui hyvältä, se oli niin kevyt ja sulavalinjainen. Cuivre olisi halunnut lisää suudelmia blondin katkaistessa yhteyden, saadakseen housut pois jalastaan. Cuivre vähän laski katsettaan Skyen kehoa pitkin aina tämän valkeille alushousuille... Ja niiden sisältöön.
Haltiamies odotti jo uutta suudelmaa ja saikin, muttei luulemansa mukaan huulille, vaan paljaalle rintakehälle. Cuivren hengitys oli saanut rintakehän kohoilemaan nopeaan tahtiin ja ihon värähtelemään, Skyen suudelmien myötä. Ei Haltia ollut koskaan ennen mitään noin ihanaa kokenut. Suudelmat hieman kutittivat ihoa ja saivat Cuivren jälleen huokaisemaan nautinnosta, suudelmien liikkuessa aina vain alemmas. Ensin vatsalle, sitten alavatsalle, aina vyön soljen kohdalle. Cuivre melkeinpä toivoi suudelmien menevän pidemmällekkin. Varovasti haltiamies kohottautui ihan pikkuisen sohvalta, jotta voisi katsella Skyea ja tämän toimia. Housujen avauduttua, Cuivren kehossa liikkui jälleen pieni kylmänväristys uudesta tilanteesta ja jonkinlaisesta pelosta ajatusta kohtaan, mitä Skye aikoisi. Hetkeksi Cuivre sulki silmänsä, jotta voisi rauhoittua ja vain nauttia Skyen koskettelusta. Mustatukka ynähti hiljaa ja jopa punastui kasvoiltaan, Skyen suukottaessa alushousujen reunaa.
"Jatka.."
Cuivre sai kuiskattua katkonaisen hengityksen välistä. Samalla Cuivre ojensi kättään ja silitteli Skyen kauniita, pitkiä hiuksia.

Skye ei voinut olla hymyilemättä Cuivren ihoa vasten kuullessaan tämän huokaisut ja kiihtyneen hengityksen. Ja suloinen punastus niin ilmeettömältä vaikuttaneen kasvoilla… Hän voisi kuolla onnellisena, saatuaan houkuteltua tummatukasta esiin jotain mitä muut eivät olleet nähneet. Hänestäkin oli siis johonkin, eh?

Hän tunsi olonsa vieläkin hieman epävarmaksi, vaikka humala veikin tunteelta pahimman terän, mutta sai itsensä lopullisesti koottua kuullessaan suloisimman äänen pyynnön. Blondi sulki silmänsä hetkeksi, nauttien silityksestä hiuksissaan, ja painoi päänsä vasten haltian paljasta vatsaa. Laihat kädet ujuttivat ensin tummanvihreät housut pois toisen yltä, ja kipusivat sitten jalkoja hyväillen ylöspäin. Oikea käsi silitteli sisäreittä, hiljalleen noussen samalla kun lävistetyt huulet painoivat vielä yhden suudelman alavatsalle. Ennen kuin hän edes lähti riisumaan tuota viimeistä vaatekappaletta, Skye hyväili Cuivren jalkoväliä kankaan läpi. Ei liian nopeasti, ei liian harkitsematta – haltian pitäisi tuntea olonsa hyväksi, vaikka hän ei tiennyt paljoa paskaakaan miten sen saisi aikaan. Piti vain kuvitella, mikä voisi tuntua hyvältä, mitä hän haluaisi tuntea, mitä hän halusi tälle tehdä…

Nyt lähtivät ne alushousut, ja Skye tuijotti ehkä siinäkin tilanteessa epäsovinnaisen pitkään niiden alta paljastuvaa aarretta. Päästyään yli pakollisesta hämillisyydestä hän katsahti Cuivrea. Tuo oli niin kaunis, niin kiihottava… että hän halusi nähdä tämän nauttivan vielä enemmän, kuulla tämän äänen voihkimassa.
Blondi suukotti toisen kärkeä, nuolaisi tämän vartta. Kädet asettuivat lantiolle ja reidelle, silittelemään ihoa hellästi samalla kun hänen suunsa kokeili, millä tavalla saisi Cuivren nauttimaan parhaiten. Huulet sulkeutuivat puolikuun ympärille, ja mies imeskeli sitä sulkien samalla silmänsä.