Nimimerkki: Revy.

visual

Nimi: Mayfeather
Ikä: 109 (~19 ihmisissä.)
Laji/rotu: Haukkademoni.
Sukupuoli: Mies.

Työtausta ja ammatti: Aarteenmetsästäjä. Sopiva ammatti kelle tahansa nuorelle pummille, jolta puuttuu rahaa, koulutusta ja yleismaailmallista kiinnostusta yhtään mihinkään.
Taidot: Erinomainen kaukonäkö, joka mahdollistaa pienenkin präntin lukemisen monen korttelin päästä. [vastavuoroisesti lähinäkö on kehnonpuoleinen, esimerkiksi lukiessaan poikanen tarvitsee lasit.] Myös kuulo on erinomainen [korvan vieressä huutamista rankasti ei suositella.] Useimpien demonien tapaan Mayfeatherkin voi vaihtaa hahmoa ihmisen ja haukan välillä, ja haukkana ollessaan luonnollisesti kykenee lentämään. [ihmishahmo sen sijaan ei ole vielä aivan täydellinen.] Keihäs kädessään poikanen on hyvin vaarallinen, yllättävänkin pätevä jopa.

Perhe ja läheiset: Isä, Stormtalon, on laajaltikin tunnettu ja arvostettu palkkasoturi, ikänsä vuoksi jo virallisesti eläkkeellä, mutta edelleen voimissaan. Äiti, Fairweather, paheksuu sekä miehensä, että nyt poikansa vaeltelevaa ja vapaata elämäntapaa, sortuu herkästi ylihuolehtimaan ja hemmottelemaan jälkikasvuaan, johon kuuluu Mayfeatherin lisäksi tämän neljä sisarta, Mappletail, Sandywing, Cloudberry ja Ambereye.

Hahmosi tavarat: Tärkein lienee varrestaan kokoontaittuva keihäs - Silverwillow nimeltään - nuorukaisen henkivakuutus. Olkavyön taskuissa kulkee kätevästi mukana muunmuassa pieni summa rahaa, sekä omenan kuorimiseen että lähitaisteluun soveltuva pieni puukko, välttämättömät lukulasit, hieman ensiapurohtoja ja nöyhtää.

Lemmikit: Ei.

Luonne: Huolimatta sievistä, pisamaisista kasvoistaan, lämpimän sävyisistä hiuksistaan ja ystävällisen sinisistä silmistään - tai ehkä juurikin niiden vuoksi - Mayfeather on useimmiten nyreä ja suoraan sanoen juro, varustettuna lisäksi turhankin ärhäkällä temperamentilla ja pahalla suulla. Hänen suosikkiajanvietettään tuntuu olevan ihmisten ilkeä mulkoilu ja hiljainen kyräily. Kuitenkaan varsinaisen hiljainen tai vetäytyvä ei nuori haukka ole, hänen ihmissuhteensa vain tuntuvat enemmän tai vähemmän kaatuvan huumorintajun ilmeiseen puuttumiseen ja taipumukseen kääntää jokainen itseensä kohdistuva kritiikin poikanenkin valtavaksi, henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Ja kokiessaan itsensä loukatuksi haukanpoika yleensä ajaa näkemyksensä perille Oikean Koukun suosiollisella avustuksella, alkaen piitata sivuseikoista, kuten vastustajan koosta tai aseistuksesta vasta sitten jälkikäteen. Muutenkin hän kommunikoi muiden kamarantallaajien kanssa useimmiten joko mutisten tai tiuskimalla, aina valmiina kunnon käsirysyyn - naisia tai lapsia hän ei kuitenkaan periaatteesta lyö. Yleensä. On vain ymmärrettävä, että kenties satakunta vuotta jatkuvaa aliarviointia ja uskottavuuden puutetta tekee tepposensa henkilölle. Ensimmäisenä nimittäin, kun Mayfeatheria katselee kauempaa, tulee mieleen ajatuksia kuten 'kuinka leppoisan ja herttaisen näköinen nuorukainen' tai 'voi toista, onkohan se eksynyt äidistään?' muttei koskaan 'kuinka älykkään ja voimakkaan näköinen nuorukainen'. Epäonnekseen Mayfeather on paitsi kovin epä-soturimainen - ja kovin epämiehekkäästi nimetty - myös kömpelö - pudottelee tavaroita kädestään ja kaataa asioita siivillään - ja helposti punastuvaa ja änkyttävää sorttia, syy siihen että hän ilmaisee itseään mieluummin runtelemalla vastalauseensa selvinä sanoina vastustavan osapuolen kehoon. Tätä asennevammaa ja ilmeisiä itsetunto-ongelmia lukuunottamatta Mayfeather voisi olla ihan mukava kaveri, muttei vain ole.

Ulkonäkö: Haukkana, hahmossa jossa syntyikin, Mayfeather on suurikokoinen, vaikuttavan näköinen ja kauttaaltaan miltei pronssinhohtoisten, punaisenruskeiden sulkien peittämä. Hänen siipiensä kärkiväli on kuitenkin verraten lyhyt, joten pysyäkseen ilmassa, on pojan taottava niitä armottoman nopeasti. Ihmishahmossaan hän ei tämän vuoksi pysty lentämään lähes ollenkaan. Muitakin ongelmia nuoren haukanpoikasen toiseen hahmoon liittyy, siltä nimittäin täysin tyystin puuttuu vasen käsi. Tämä, vastoin yleistä olettamusta ja Mayfeatherin kiihkeitä vakuutteluja, ei ole sotavamma, vaan merkki siitä, että pojan ihmishahmo on vielä keskeneräinen. Näinollen hän ei myöskään saa piiloon siipiään, vaan ne ovat aina näkyvillä - ja tiellä.
Näitä kohtalaisen huomiotaherättäviä piirteitä lukuunottamatta Mayfeather on melko silmäänpistämättömän keskipitkä ja -paksu, hauskannäköinen ja herttainen kasvoiltaan, joissa merkittävin piirre lienevät ystävällisen sinivioletit silmät ja poskipäitä korostavat pisamat. Hiukset ovat pitkänpuoleiset, samaa punertavanruskeaa kuin siipien sulatkin.

Menneisyys: Satakunta vuotta sitten onnelliselle ja toisiinsa silmittömästi rakastuneelle haukkapariskunnalle siunaantui pesäänsä viisi viehättävää munaa, joista kuoriuitui viisi viehättävää tyttölasta. Muutaman tunnin kuluttua tuore äiti totesi hieman erehtyneensä, yksi niistä olikin poika.
Lapsukaiset kasvatettiin äidin rakkaudella ja villeillä tarinoilla isän nuoruudesta, mutta koskaan he eivät saaneet poistua kotivuoreltaan Ikkusialta, maailma kun oli ylen vaarallinen paikka ja äidin pikku hellantuuteli kullannupuille voisi tapahtua vaikka mitä veristä ja kamalaa. Ja luonnollisesti lapsi tällaisessa tilanteessa ei muuta kaipaakkaan, kuin lähteä kokemaan näitä vaaroja. Niinpä siis, saatuaan vihdoin lasiin täydet 100, koko poikasviisikko lensi pesästä, etsimään onneaan ja kehittymätöntä identiteettiään. Nuori Mayfeather erkani siskoistaan, eikä ole sen jälkeen heistä paljoakaan kuullut.
Muutaman vuoden kuluttua, kokeiltuaan useita ammatteja, nuori haukka totesi, ettei arkinen raadanta kertakaikkiaan sopinut hänelle, ja päätti, eräänä aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä, että tästä alkaen ryhtyisi aarteenmetsästäjäksi. Joten pidemmittä puheitta hän ryhtyi ja sillä tiellä on edelleen, vaikkei olekaan vielä löytänyt juuri mitään.

Huonopuoli/-puolet: Toisen käden puuttuminen, kömpelyys, kykenemättömyys kunnolliseen kanssakäymiseen, likinäköisyys, uskottavuuden puute. Nyt muutamia mainitakseni.