Loppuiko tappelu, vaiko ei, sillä ei Marraskuulle enää ollut juurikaan merkitystä. Se, että se oli alkanut, oli ilahduttanut häntä rajattomasti, ja jonkin aikaa yleisen kaaoksen katseleminenkin oli ollut elähdyttävän viihdyttävää, mutta yllättävän nopeasti koko touhu menetti viehätyksensä, näiltä ihmisraunioilta puuttui mielikuvitus kokonaan, he vain rusikoivat mitä tahansa eteen sattui millä tahansa eteen sattuvalla.
Veikeästi hymyillen ruskeatukka katseli Kereä, napauttaen sitten varoittamatta jalkansa yhteen, niin että naisen oma väistämättä jäi niiden väliin jumiin, joskaan ei niin lujasti, että elettä olisi voinut erehtyä pitämään vihamielisenä, oikeastaan päinvastoin.
"Aijai, sinähän saat minut kuulostamaan kauhealta pahikselta."
Marraskuu nauroi, kuin olisi juuri murjaissut hyvänkin vitsin ja päästi sitten tytön jalan vapaaksi, nojautuen edelleen hiljaa hykerrellen eteenpäin, kurottaen silittämään keveästi toisen virheetöntä poskea.
"Jos hyökkäisit kimppuuni, vapisisin pelosta."
Hän vastasi, eikä hävinnyt äänensävyssä Sudensilmälle piiruakaan. Jokin pitkänhuiskea ja vaaleahiuksinen ilmestyi häälymään jonnekkin näkökentän rajamaille miehen kumartuessa vielä hieman lähemmäs, niin, että saattoi suudella Keren otsaa, ellei tuo liikahtanut minnekään.
"Kateellinen?"
Marraskuu räpäytti teennäisen herttaisesti silmiään Skyelle suoristautuessaan ja liukuessaan alas pöydältä omille jaloilleen. Hetken mielenjohteesta hän asteli Keren tuolin taakse ja ojensi kätensä kietaistakseen ne tytön olkapäiden ympäri.
"Mitä sinä minua kiität? Sinähän se ensimmäisen löit."
Mies virnuili matkien Skyen ilmettä taitavasti, kaivellen toisella kädellään taskustaan valkoisen, pitsireunaisen silkkinenäliinan, jonka turhamaisen yliteatraalisesti keikistellen ojensi kohti Blondieta, tehden häpeilemättömästi pilkkaa kaikkien suurten näytelmien pelastetuista prinsessoista.
"Sallinet vastaanottaa tämän kiitollisuuteni osoituksena, oi pelastajani."
Järkyttävän sokerikuorrutteinen ääni särähti viimeisen tavun äännyttyä, ja Marraskuu rähäti nauramaan ensimmäistä kertaa rehellisen pilkallisesti. Edelleen naureskellen hän vetäytyi Keren luota ja melkein tanssahteli pöytien ja ruumiiden välistä tiskille, jonka päälle akrobaattisen nokkelasti kipusi seisomaan ja esitti hieman ylidramatisoidun, mutta yhtäkaikki riipaisevan monologin eräästä kuuluisasta tragediasta, ennenkuin joku vihdoin tönäisi hänet alas.
"Ah, kopatkaa minut, ennenkuin pyörryn."
Mies räkätti itsekseen samalla, kun korjasi luunsa lattialta jo toistamiseen saman päivän aikana. Jotenkin hän ei osannut olla edes pahoillaan epäsuorasti aiheuttamistaan haavoittumisista. Mutta eivätpä näyttäneet haavoittuneetkaan olevan, joten miksi Marraskuun olisi pitänyt?

Tappelusta sivussa pysynyt parivaljakko vaikutti enemmän tai vähemmän kiimaiselta, ja Skyen ehdotus taisi olla turhaan ääneen lausuttu. Hän pudisti päätään, naurahtaen hieman iloisempaan sävyyn kuin jos ei olisi juuri päässyt riehumaan.
”Sitten tippaakaan. Vaadin enemmän laatua.” Sanomatta jäi, kumpi – Kere vai Felicia – oli epälaadukas. Ehkä parempi niin, ehkä ei. Hän ei kuitenkaan miettinyt sitä pahemmin.
”Hankit tekosyyn.” Toteamus oli todenmukainen, vaikka kysyä saattoi miksi laiheliini nyt edes tarvitsisi tekosyytä. No, oli hänelläkin periaatteensa – kuten että tappelua ei aloitettu täysin tyhjästä.

Felician onneksi hän ei jaksanut räjähtää pilkallisesta eleestä, vaan nappasi silkkinenäliinan itselleen. Seuraten ruskeatukan esiintymistä vain puolella korvalla blondi veti pariin kertaan syvään henkeä, tarttuen lasinsälöön aikeinaan nyhtää se irti ja käyttää nenäliina hätäsiteenä. Mutta kuin tyhjästä kuuluva käskevä ääni sai hänet hätkähtämään ja katsomaan Cuivreen.

Äskenhän tuo oli taas vaikuttanut ärtyneen häneen jostain kumman syystä. No, auttamisenhalu ei ollut mitenkään tuomittava asia, vaikkei Skye yleensä pitänyt siitä että joku sorkki hänen vammojaan. Nyt mies kuitenkin teki poikkeuksen, ja kohotti oikeaa kättään sen verran että tummatukalle oli esteetön näköala kyynärpään yläpuolella sojottavaan lasinsiruun. Olihan hänessä pari muutakin ruhjetta, yksi kyljessä ja toinen silmäkulmassa, mutta kaipa Aamutähti oli tarkoittanut tätä yksilöä.

”… usko että se osui mihinkään tärkeään. Pitää vain paketoida.” Hymähdys kohotti suupieliä hetken ajan, mutta katosi kohta. Vaikka Skye antoikin olettaa olevansa kunnossa, hänestä oli kohta vuotanut epämiellyttävä määrä verta. Ei hän pyörtymässä vielä ollut, mutta olo oli tavallista voimattomampi.

Vain hippusen nainen värähti jalan joutuessa puristuksiin. Kuitenkaan se hymy mikä Keren kasvoilla väijyi ei häipynyt mihinkään, kuitenkin taka alalla kutkutti sanat 'aamulla kaduttaa' jos mitään edes käy. No yleensähän nainen kiersi meihet kaukaa, kun ei jaksanut niiden kakslahkeisten alapäällä ajattelua, mutta minkäs sille voi jos puutteessa on? Ja Kerehän oli, puutteessa nimittäin.
"No hyvä, lupaan tehdä sen joskus toisten.."
Kere sanoi mukamas pettyneenä, muttas ajatteli miehen lausetta ennemminkinpervosti, kuin kirjaimellisesti. Hyökkäämis tapoja on niin monta, seksuaalisesti, fyysisesti jne. Suudelma otsalle sai naisen vain hymyilemään aika epäkeremäisesti. No jaa, mistä kukaan täällä tiesi millainen hän oikeasti oli. Tilanne kuitenkin oli ohitse, eikä tuo naisolento jaksanut keskittyä oikein mihinkään muuhun kuin Marraskuuhun. Niimpä miehen kadotessa, jäi nainen vai nojailemaan käsiinsä, mutta vilkaisi ylöspäin tuntiessaan kädet olkapäillään. Muuten tuo keskittyi vain vastpäiseen seinään mietteliäs ilme kasvoillaan. Siispä Kereltä jäi loukkaantuminen Skyen sanoista väliin.

Tilanne vaikutti järjettömältä ja koomiselta, sellaiselta ettei tiennyt, pitikö nauraa vai olla vakava. Vähän niinkuin söisi banaania pohjoisnavalla. Marraskuulla ja Kerellä oli jotain hieman epäsiveellisempää menoa. Mikseivät ne vain voineet hankkia itselleen huonetta, kaikki pääsisivät helpommalla ja vähemmillä silmävaurioilla. Marraskuun kaksimieliset vihjailut Kerelle eivät, ikävä kyllä, menneet ohi Aamutähdeltäkään. Joskus hän olisi ollut vain niin iloinen, jos ei kuulisi kaikkea häiritsevää ympärillään. Haltianaistit kun olivat mitä terävimmät. Pahus soikoon. Yhä enemmän Cuivre alkoi epäillä Marraskuun seksuaalista suuntautumista nenäliinatempun ja muutenkin hieman neitimäisen käytöksen jälkeen. Eihän se oikeastaan Mustakaavulle kuulunut, hänelle oli ihan yhden tekevää, millaisia suuntauksia muu väki harrasti. Se oli kyllä nätti nenäliina, ei siinä mitään. Siksi mustakaapu vähän ihmetteli, miksi Skye oli valmis tuhrimaan hienon silkkiliinan vereensä? No jaa..Ainakin Skye kuunteli Cuivrea, se oli positiivinen asia. Tikkublondin näyttäessä haavaansa kiltisti, Cuivre hiukkasen kumartui eteenpäin nähdäkseen haavan paremmin. Lasi törrötti haavasta, kuin kristallinpalanen purossa. Haava ei ollut vakava, mutta se vuoti verta aika lailla, joten helpostihan Skyelle tulisi verenpuutos. Mustakaapu näytti melkein nukahtaneet pystyyn, sen verran pitkään tuo katseli haavaa aivan hiljaisena paikallaan. Eihän Cuivre mikään kirurgi ollut, mutta sentään 300 vuoden elämänkokemus oli tuonut jotain fiksuakin. Varovasti Cuivre tarttui terävillä kynsillään lasinpalaan ja vetäisi sen pois haavasta. Samalla mustakaavun sormet polttivat kuin tuli. Se mitä luultavimmin sattui, mutta ainakin poltti bakteerit pois haavasta ja tyrehdytti verenvuotoa. Joskus oli ihan jännää olla tulen hallitsija.
"Se pitää vielä sitoa.."
Cuivre käveli takaisin baaritiskin luokse, johon hän oli jättänyt reppunsa. Outoa kyllä kukaan ei ollut varastanut hänen epäarvokkaita tavaroitaan, ei edes piippua, hurraa. Joten, Cuivre nappasi vielä kytevän piipun hampaittensa väliin ja repun käsiinsä, tullen takaisin Skyen luokse. Cuivrella oli kyllä sidetarpeita mukana, aika paljonkin, sillä hän ei itse niitä käyttänyt.

Sillä määrällä kulmankohotuksia kuin Marraskuu harrasti, oli ihme, ettei hänen toinen kulmakarvansa ollut pysyvästi sijoittanut itseään jonnekkin hiusrajan tuntumaan. Samoin voisi kuvitella toisesta suupielestä, siitä, jota hän käytti vinon virneen aikaansaamiseen.
Tällä hetkellä tuota jopa tavaramerkiksi kutsuttua ilmettä sävytti ripaus huvittunutta epäuskoa, kun mies lähinpään vaakasuoraan pintaan nojaten silmäili Blondieta tuon puhuessa laatuvaatimuksistaan.
Toiseen käteensä ruskeatukka oli jälleen pyydystänyt juoman, joka ei tosiaankaan ollut hänen omansa, ja toisella hän elegantisti kaivoi korvaansa.
"Jommankumman meistä pitäisi nyt varmaan loukkaantua. Kummankohan, mitä luulet, Sudensilmäseni?"
Liioitellun kepeästi puhuessaan Marraskuu oli palauttanut sormensa korvastaan ja tarkasteli nyt muka kovinkin kiinnostuneena mitä sen mukana oli tullut - eli ei mitään, jotkut kun tykkäävät huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, kiitoksia vain.
Yllättävän kauan mies kuitenkin sai aikaa kulutetuksi jokaisen kyntensä huolelliseen tarkasteluun, ennenkuin kertakaikkiaan kyllästyi ja pamautti miltei tyhjäksi juomansa lasin pöytään niin voimakkaasti, että se sälähti kappaleiksi.
Siinä sitten, juomatta jääneen nesteen levitessä pieneksi lammikoksi tiskille, Marraskuu katseli antaumuksellisen pitkästyneenä pientä seuruettaan, joka mitä ilmeisimmin oli jo onnellisesti unohtanut hänen läsnäolonsa.
Tympääntyneesti huokaisten mies sitten palasi peukalot vyön alle tungettuna muiden luo ja istui luonteelleen uskollisena pöydälle, hyräillen itseään viihdyttääkseen rytmikkäitä ralleja ja lastenlauluja, pitäen tarkasti huolen, että oli mahdollisimman lähellä Kereä ilman että istui tuon sylissä.
Oli yllättävää huomata, että kerrankin Marraskuulla ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa.

Skye oli jotenkin osannut odottaa Felician kommenttia hänen laatuvaatimuksistaan. Ehkä pitäisi vain cuivreilla ja leikkiä kuuromykkää.
Mutta eihän hänen luonteensa siihen taipunut.
”Kyllä, sinun pitäisi loukkaantua ja pahasti. Ehdotan katolta hyppäämistä”, hän murahti, yrittäen lopettaa laatuvaatimuksiensa harkinnan. Haluamatta jäädä vahingossa tuijottamaan Cuivrea tai Feliciaa arvioivasti, hän tipautti katseensa lattiaan ja tarkkaili lattialautojen naarmuja, kolhuja ja pinttyneitä tahroja sekä kaikkea sitä roskaa mitä siellä vaelsi. Todellakin, tuollaisella lattialla ei halunnut kulkea paljain jaloin.

Cuivre kumartui katsomaan hänen haavaansa, ja nyt blondilla oli mukava näköala tämän hienostuneisiin kasvoihin. Tietysti hän yritti katsella kaikkialle muualle, mutta se osoittautui hyvin vaikeaksi kun haltia vain tuijotti ja tuijotti ja tuijotti ikuisuuden ajan, niin keskittynyt ilme kasvoillaan että hän alkoi tuntea olonsa hämilliseksi.
Vihdoinkin tämä alkoi toimia, ja muitta mutkitta upotti kyntensä haavaan, nyppäisten lasinsirun pois – ja samalla Skye tunsi polttavan terävän kipupiikin kädessään. Vähemmästäkin herahti inhimilliselle olennolle kyyneleet silmiin ja suusta pakeni terävä huudahdus samalla kun hän nytkähti kauemmas Aamutähdestä.
”Mitä hitto sinä oikein teit?”

Skye rauhoitteli itsensä, ja hieraisi silmiään ennen kuin ryhtyi tuijottelemaan haavaansa. Niin, nyt siinä oli parin sentin pituinen palojälki, joka tuoksahti juuri kärventyneelle lihalle.
Hemmetin hienoa. Miksi kaikkien pitää nykyään olla jotain hiton maageja?

Cuivre oli hiipparoinut repulleen, ja Felicia oli palannut kiehnäämään Keren luo. Lasin rikki pamauttaminen oli jäänyt laiheliinilta näkemättä, eikä hän nytkään pahemmin välittänyt noiden kahden seurailusta.
Hän häväisi hienon silkkiliinan verellään, hieroen sillä kättään puhtaaksi. Niin, sen ison haavan vierellä oli pari pikkuista nirhaumaa, jotka eivät erikseen hoitoa tarvinneet.
Liina sai osakseen pari häijyä mulkaisua, kun se ei toiminut tarpeen vaatimalla tavalla kovin hyvin. Kaipa sellainen nätti kapistus oli viehkoa heiluttelua varten.

Cuivre oli taas päässyt puremaan piippuaan, kun Skye kääntyi kuhertelijoihin päin ja vilautti nyt auttamattomasti pilalle mennyttä liinaa.
”Pääset halvalla tällä kertaa. Vain liina nahkasi pelastamisesta.”

Hän ei itsekään tiennyt, miksi yhä haastoi riitaa. Paha tapa kai.

"taidanpa tästä varata huoneen ja häippäistä." Kere sanoi ja nousi seisomaan. Sitten tuo katosi pois.

//vedän Keren pois, jotta voitte jatkaa pelausta, jos inspi palaa, olenkso tervetullut takaisin?//

Jokseenkin Cuivre oli tottunut epäystävälliseen kohteluun. Niinpä niin. Haltian kirous, aina kun hän yritti vain olla fiksu ja filmaattinen ja auttaa muita, hänelle vai huudettiin ja häntä haukuttiin. Voi kun kiva. Eikä Skye ollut poikkeus. Blondi ei tuntunut tajuavan Cuivren apua, mutta se ei ollut yllättävää. Tuntui varmaan omituiselta, jos joku ihan yllättäen polttaisi käteen palovamman, ainakin melkein. Skyesta lähti aika hemmetinmoinen huudahdus ja tuo nytkähti samantien kauemmas. Eikä mitään kiitosta. Cuivre pohti vähän, pitäisikö alkaa tekemänä lähtöä, samalla kun kaivoi sideharsoa repustaan parantamisen jälkeen, mutta niitä ei taidettu enää kaivata. Skye oli keksinyt ihan kuningasidean pyyhkiä veret Marraskuun arvokkaaseen silkkiliinaan, jos nyt se oli Marraskuun. Tilanne oli mukavasti rauhoittunut; Marraskuu oli hiljaa, Kere oli luikkinut jonnekkin ja Skye oli lopettanut kiroilun ja mahtailun. Cuivre saattoi siis rauhassa polttaa piippuaan ja ajatella tulevia, ilman, että piti vahtia kolmea pässinpäätä koko ajan. Mustakaapu puhalsi pitkän savukiekuran ja katseli jäljelle jääneitä Marraskuuta ja Skyeä. Skyen iho haisi vähän palaneelle lihalle, mutta kyllä se kipu ja haju tuosta helpottuisi.
Mustakaapu päätti hieman lykätä lähtöään ja istua puiselle baarituolille, saman pöydän ääreen kuin Marraskuu. Eipä ollut soveliasta jättää herraa yksin. Cuivren kylmä, hiljainen katse seuraili molempia miehiä. Aikoisivatko nuo lähteä vai juoda vielä lisää? No Cuivrella ei ollut kiire, joten hän kohotti vähän kättään ja tilasi toisen tuopillisen olutta samalla. Paikan rauhallisuustaso nousi, kun ihmisiä ja muita olentoja alkoi olla liian krapuloissa tai muuten vain sekaisin, että voisivat enää juoda. Ehkäpä ilta-aurinko sai suurimman osan väestä hieman väsyneen oloiseksi, eikä suurelle juominkijuhlalle ollut enää käyttöä. Tosin osa saapui vasta nyt juomaan. Mustakaapu kohotti uudelleen oluttuopin huulilleen ja joi kulauksen.
"Mukavan rauhallista.."
Cuivre totesi kahdelle muulle oliolle.

// Kyllä se minulle käy //

[Tottakai, tottakai. Ihan vapaasti voi tässä pelissä tulla ja mennä, tämähän on avoin.]

Tosiasiana oli pakko myöntää, että Keren äkillinen poistuminen herätti Marraskuussa enemmän syvää pettymystä, kuin hämmästystä. Päätään lievästi kallistaen mies tuijotti viehkon naisen loittonevaa selkää ja pureskeli alahuultaan pohtiessaan itsekseen oliko tuon lähtö kenties jotenkin hänen syytään. Useimmiten vastaus olisi ollut kyllä, mutta tällä kertaa sirkustirehtööri ei katsonut tehneensä mitään liioitellun julkeaa. Kerelle ainakaan.
Mietteliäästi olkiaan kohauttaen hän kääntyi takaisin kovin miehiseksi käyneen seurueensa puoleen ja kalasti taskustaan kiiltävän, tummaluisen piipun, jonka huumaavasti tuoksuvan sisällön hän sytytti koreasti kaiverretusta tulitikkuaskista nappaamallaan tikulla.

Oikeastaan Marraskuu oli tarkoittanut kysymyksensä Skyen laatuvaatimuksista lähinnä retoriseksi, muttei voinut olla riemastumatta, kun Blondie itse varasti kunnian vastaamisesta.
"Tsk, opettelisit hieman nöyrää mieltä, poika."
Hän vastasi nauraen ja viskasi kuin kontrastina sanoilleen hyvinkin turhamaisella kädenliikkeellä muutamia iloisenruskeita hiussuortuvia silmiltään.
"Helmiä ei pidä uhrata sioille, miksi minun siis tulisi loukkaantua siitä, että sinä et halua minua?"
Julkean itseriittoisesti hymyillen Marraskuu nosti toisen jalan ristiin toisen päälle, tuki käsivartensa kohotettuun polveen ja asetti leukansa rennosti ristimiensä sormien päälle, kuin olisi istunut pelaamassa shakkia ja erinomaisen taktisen siirron jälkeen jäänyt odottamaan josko vastapelurilla oli tarjota mitään hänen arvolleen sopivaa vastausta.
Tavallaan uteliaana hän silmäili Cuivrea ja tuon hieman vähemmän hienovaraisia hoitomenetelmiä. Olipa hyvä, ettei noita siruja tarvinut nyppiä hänen lihastaan, verenvuodolle ei tulisi loppua!
Juuri kun ruskeatukka oli menettämässä kiinnostuksensa kokonaan, sai Skyen huudahdus hänet hätkähtämään siinä määrin, että oli likellä suistua jälleen alas pöydältä ja turvalleen lattialle. Ei kuitenkaan tällä kertaa.
Ennenkuin mies ehti kysyä, leijaili vieno palaneen lihan haju hänen nenäänsä ja sai kohottamaan kulmiaan hivenen.
"Mm. Nälkähän tässä ihan tulee."
Hän kommentoi lähinnä itsekseen, ottaessaan piipun suustaan sormien väliin lepäämään. Jokseenkin harmistuneena Marraskuu tyytyi katselemaan, kun Blondie pahoinpiteli kauniin [ja arvokkaan] silkkiliinan värähtämättä, mutta menetys oli vain esteettinen, samanlaisia liinoja oli sirkuksen kätköissä lukuisia.
"Kiitoksia vain, hurmuri, mutta en minä sinua tarvitse nahastani huolehtimaan. Olen iso poika, osaan sitoa omat kengännauhani."
Hunajaisesti hymyillen Marraskuu veti syvät henkoset piipustaan, mutta puhallettaessa ulos ei savua tullut juuri nimeksikään. Olisiko uuden juoman tilaaminen hyvä ajatus? Aamutähden mielestä ilmeisesti ainakin.
Tuo jopa puhui jotain. Jos se ruskeatukkaa hämmästyttikin, ei hän sen antanut kasvoillaan asti näkyä. Sen sijaan hän nyökytteli liioitellun sympaattisena.
"Ah, olen samaa mieltä. Minustakin täällä on sangen pitkäveteistä."
Muka mietteliäänä hän jauhoi hetken piippuaan ja katseli ympärilleen, josko olisi vielä kerran saanut taklattua ilmaisen juoman jostain.
"Haluatko, että laulan jotain?"
Sillä 'rauhallinen' oli sana, jota ei yleensä Marraskuun läsnäollessa liiemmin käytetty.

Skyen oikeasti teki mieli käydä vetämässä Feliciaa uudestaan turpaan, muttei kehdannut. Parempi käsi oli turhan kipeä, eikä tuo ansainnut puolivillaista lyöntiä.
”Koska sinä olet epätoivoinen sika?” hän heitti ruskeatukkaisen haasteeseen vastauksen, vaikka ei olisi pahemmin jaksanut jatkaa moista typerää pikkuriitaa.

Hänen kättään jomotti hyvin ilkeästi Cuivren polttosession jälkeen, mutta ainakin verenvuoto oli ohi ja tästä voisi vain lähteä paranemaan. Hän jätti Felician puheet törkeästi huomiotta, mitä nyt mulkaisi tätä hyvin pahasti kun herra uhkasi käydä laulamaan, ja asteli Cuivren eteen.
”Kiitos.”
Tarkentamatta, kiittikö oluttuopillisesta, tappelussa auttamisesta, haavan hoidosta vai seurasta noin yleensä Skye lampsi ulos kapakasta. Hän oli saanut tarpeekseen, kipeän käden kanssa ei voisi aloittaa uutta tappelua eikä hän halunnut juoda itseään sammuksiin Felician läsnä ollessa – ties mitä tämä keksisi.
Hän katosi ulos, suuntanaan rupuinen asunto jota kutsui joka tapauksessa kodikseen.

//Skyekin katoaa nyt paikalta… Oli erittäin hauska peli, kiitos ^^//