Päivä oli useimpien mielestä varsin viehättävä, selkeä, muttei liian kuuma, kauppa kävi kaduilla, lapset leikkivät, linnut lauloivat ja kadunkulmassa vanha ennustajaeukko pauhasi tuomionpäivää kaikille, jotka vain viitsivät kuunnella, ja hänen läpitunkeva raakuntansa piti huolen, että myös kaikki loput sen kuulivat, halusivat eli eivät.
Useimmat valitsivat - sangen järkevästi - toisen puolen kapeahkosta kadusta tämän vanhan kylähullun ohittaakseen. Hänessä oli jotain hyvin kummallista, joskaan kukaan ei vain oikein tiennyt mitä. Eukko istui koreasti kirjaillulla, jos kohta hieman kulahtaneella ja paikoin ratkeilleella kankaalla, yltäpäältä verhoiltuna violetin-, oranssin-, ja kullankirjavilla huiveilla, joiden reunoista roikkuvat kolikot kilisivät pahaenteisesti aina muorin liikahtaessa, jättäen näkyviin vain parin silmiä, jotka, jos nyt eivät aivan täysijärkiset olleet, olivat kuitenkin aivan liian terävät tavalliselle järkensä valon menettäneelle ikäihmiselle.
Tai ehkä se johtui niiden erivärisyydestä.

Sirkuksessa ei aika voi koskaan käydä pitkäksi, sinä sanot? Siinä tapauksessa et tunne Marraskuuta ja hänen keskittymiskykyään, joka saa gerbiilinpoikasetkin haukkomaan epäuskoisina henkeään. Ja niinhän siinä oli sitten käynyt, että maan kenties suurimman ja eittämättä riemunkirjavimman viihdeorganisaation ylin johtohenkilö oli juuri tänä kauniina päivänä pitkästynyt niin perinpohjaisesti, että joutui säännöllisin väliajoin tarkistamaan oman pulssinsa ja ihonsa kunnon, vain varmistuakseen ettei ollut muumioitunut suorille jaloilleen.
Joten, kierrettyään valtakuntansa ainakin kahdesti, ehkä kolmesti, Marraskuu oli päätynyt jälleen yhteen loistavaan ideaan. Hän harjoitteli kolme sekuntia matkalla tarviketelttaan, ja puolen tunnin kuluttua virkavalta hääti ensimmäisen kerran julkista rauhaa häiritsevän eukon vilkkaasti liikennöidystä kadunkulmasta. Sen jälkeen Marraskuu oli jahdattu matkoihinsa vielä kahdesti, ennenkuin hänen sinnikkyytensä vei esivallasta luovutusvoiton ja hän sai kristallipalloineen, tarokkikortteineen ja muine tilpehööreineen jäädä rauhaan, koska kukaan ei kertakaikkiaan enää jaksanut - eikä suoranaisesti sanoen edes halunnut - mennä hänen lähelleen. Vain tämän yhden kerran - viranomaiset vakuuttelivat itselleen - oli heidän mielenrauhansa kannalta parempi vain kääntää selkänsä ja vihellellä erittäin lujaa. Varsinkin kun oli mahdoton tietää millaisia tauteja tuollaisen käävän puremassa saattoi olla!

"Sinäkin! Kointähti, Kärpästen herra, pimeyden prinssi on tulossa ja hän vielä ottaa sinutkin, kurja kuolevainen!"
Marraskuu raakkui epämiellyttävän lujalla äänellä ja osoitti likaisella, pitkäkyntisellä sormella jotain viatonta kadunkulkijaa.
"Kadotukseen olet tuomittu, piruparka!"
Miehellä oli hauskaa. Hän tirskui hiljaa huiviinsa, kun hieman kauempana joku kiihdytti askelensa juoksuksi ja vilkaisi taakseen hätäisesti.
"Mutta minä voin auttaa. Niin, minä autan aina lapsiani, kyllä, kyllä. Tulehan vain lähemmäksi."
Vaikka ääni madaltuikin miltei kuiskaukseksi, se ei hetkeksikään menettänyt käheää, noita-akkamaista sävyään ja Marraskuu oli itsestään varsin ylpeä viittoessaan uhriaan lähestymään, toinen liatuista käsistä tarokkipakalla leväten.

Sellaisia selkeitä, tyyniä ja lämpimiä päiviä oli aivan liian harvoin. Suurimman osan vuodesta Skye joutui hyvin suureen ristiriitaan pukeutumisensa kanssa: mies vihasi edes etäisesti tiukkaa kaulusta muistuttavia asioita, ja yleensäkin tunsi itsensä liikuntarajoitteiseksi kun laittoi jotain ylävartalonsa peitoksi – mutta hän oli myös siinä määrin vilukissa että oli tottumisesta huolimatta jäätyä ilman paitaa vähänkin kylmemmällä ilmalla.

Onneksi sää oli päättänyt sillä kertaa olla armollinen, ja aurinko lämmitti kevyesti ruskettunutta ihoa. Blondi oli harvinaisen tyytyväinen olotilaansa – hän oli vaihteeksi nukkunut kohtuullisen määrän tunteja, oikeasti syönyt jotain vähän aikaa sitten ja hänen taskussaan painoi edellisen työrupeaman tuotto. Ei kovin montaa galdia, mutta aivan tarpeeksi köyhälle laiheliinille. Myöhemmin illalla hän voisi käydä eräässä kapakassa ja ehkä haastaa riitaa jonkun kanssa.

Syöpäkääryle sauhusi suupielessä, ja luiset kädet oltiin tungettu syvälle mustien housujen taskuihin. Kumma kyllä, vaikka Skye oli niinkin hyvällä päällä että voisi melkein alkaa vihellellä hänen kasvoillaan oli lähestulkoon murhanhimoinen ilme. Se kuitenkin antoi hänelle mukavasti tilaa kävellä kapealla kadulla.

Sitten hän kuuli raakuntaa menosuunnastaan. Hullu vanha akka pauhaamassa siitä miten he kaikki olisivat tuomittuja – mikä ihana päänsäryn aiheuttaja. Mutta kun hujoppi pääsi hieman lähemmäs, ja näki moniin huiveihin kietoutuneen akan istumassa kadunkulmauksessa, hänen oli pakko myöntää että ainakin tämä oli hyvin viihdyttävä. Niin typerä että oli kuolettavan hauska.

Mutta kun eukko alkoi yhtäkkiä puhua auttamisesta ja viittoilla jotakuta tulemaan luokseen, Skye nappasi tupakkansa sormiinsa ja puhalsi savuvanan ilmaan. Sitten tumppi lensikin maahan ja se hieraistiin kunnolla sammuksiin jykevän kengänpohjan avulla. Ei kestänyt kauaa kun mies seisoi ennustajaeukon edessä, ja tiputtautui kyykkyyn, mulkoillen tämän eriparisia silmiä pistävästi.
”Vai autat? Helvetin mukavaa. Mitä jos ennustat vähän?” Skye virnisti hyvin pelottavasti, sillä hän ei oikein saanut parempaakaan ilmettä lommoposkillaan aikaiseksi.
”Kerro miten saan helpolla hiton ison kasan rahaa niin saatat päästä osingoille.”
Hänen äänensävynsä meni melko uhkaavaksi, ja tuntui kuin ilmassa olisi ollut äänetön lisäys 'tietysti saatan muokata nenäsi uuteen uskoon jos ennustuksesi ei ole tarpeeksi hyvä'. Mutta se jäi itse kunkin pääteltäväksi.

//Jesh, minä sissi-sikuilen ja katselen miten Forte luikertaa perään xD//

// Pahoittelen jo heti kättelyssä, jos viestini ovat lyhyitä/sekavia. //

Jos voisi valita päivänsä ja hetkensä, milloin olisi jossain muualla, olisi Cuivre ollut viisas ja valinnut olevansa nyt jossain muualla. Oli rasittavaa olla keskellä katua, yrittää päästä eteenpäin. Sitäpaitsi, oli yllättävää, että luonnossa ja yksinäisyydessä viihtyvä mies oli eksynyt tuollaiseen paikkaan, joka oli täynnä ihmisiä ja muita olentoja. Cuivre liikkui jalan, hän oli jättänyt porttien ulkopuolelle suuren sotahevosensa. Skinfaxe vain hermostuisi tällaisesta paikasta. Oli sitäpaitsi hyvin kuumakin. Kaikki oli huonosti, vaikkei sitä Cuivre ääneen kuuluttanutkaan. Musta viitta peitti koko miehen kehon, lukuunottamatta kasvoja nenästä alaspäin. Hän vaelsi kuin aave, hyvin epäilyttävän näköinen aave, pitkin katua. Itseasiassa tuon pitkän viitan kanssa Cuivre näytti jonkinnlaiselta puukkopeteltä, joka voisi seivästää ihan kenet vain ihan muuten vain. Moni ihminen väisti hyvinkin suosiolla erikoista tapausta, joka ei tuntunut välittävän yhtään mistään. Silti, hupun varjoistakin, tarkkasilmäinen haltiamies näki kyllä, mitä tapahtui ympäristössä. Katu oli täynnä kaikenlaista, enemmän tai vähemmän, jännittävää elämänmenoa täynnä. Ahdistavaa, todella ahdistavaa. Pitäisi vain pysyä metsässä, kaukana kaikista. Jostain hieman kauempaa kuului eläimellisen alkukantaista rääyntää. Vaikka se kuului jostain toisesta päästä katua, Cuivre kuuli erittäin hyvin, että siellä manattiin jotain tuomipäivästä ja sen sellaista leppoisaa. Cuivre pysähtyi hetkeksi ja katseli suuntaan, mistä tuo toisesta maailmasta oleva ääni lähti. No jaa, kerta miekkosella ei nyt ollut suunnitelmissa mitään fiksumpaakaan, joten hän lähti kävelemään äänen suuntaan. Oikeastaan alunperin, joskus kaksi päivää aikaisemmin, Cuivre oli päättänyt tulla Miraan, koska hänen piti ostaa jotain, siksi tuo olikin tehnyt töitä, saadakseen hieman galdeja taskuunsa, mutta haltia oli jo unohtanut ostoksensa ja tänne tulon syyn.
Miekkosen askeleet veivät pian rääkymisen alkulähteille. Cuivre pysähtyi, kun tuo eläimellinen ääni kutsui lapsiaan lähemmäs. No mitä Cuivre itse tiesi, hän ei tuon penikka ollut, joten hän jäi paikalleen seisoskelemaan ja katselemaan tilannetta huppunsa varjoista. Joku oikein neron näköinen tapaus kuitenkin asteli lähemmäs, tupakan suustaan heittäen. Cuivre olisi voinut jatkaa matkaansa, mutta toisaalta, jos eukko osasi ennustaa tulevaa, voisipa tuo kai Cuivrelle hieman kertoa, mitä hänelle tapahtuisi joskus. Kappas, ennustustaan tivaava, nähtävästi rahaa toivova mies taisi tosiaan olla tottunut saamaan haluamansa, sillä siinä tuo oli valmis käyttämään koviakin otteita. Cuivre näytti lähes elottomalta patsaalta, siinä mustan viittansa suojassa seisoessaan, kuin se olisi parhainkin haarniska. Vai rahaa mies toivoi..Kelpaisi kyllä Cuivrellekkin, mutta hän sentään halusi kolikkonsa rehellisin keinoin, mikä tässä maailmassa oli aika harvinaista. Ainakin hänen mielestään. Cuivre päätti jäädä odottamaan, että toinen mies olisi saanut tiedonjanonsa tyydytettyä, sitten myös Cuivre voisi pyytää eukkoa ennustamaan hänelle tulevaisuuden.

Marraskuu ei millään osannut päättää maanisen virneen ja kulmain kurtistuksen välillä lepuuttaessaan katsettaan tässä onnettomassa hölmössä, joka parasta aikaa uhmasi kaikkea tervettä järkeä ja yleistä arvostelukykyä lähestymällä häntä. Blondi, mies pani tyytyväisenä merkille, hän piti blondeista, joskin tämä näytti siltä, ettei ollut turhan kaukana siitä kuuluisasta tuomionpäivästä. Ohimennen Marraskuu pohti kuinka paljon joutuisi maksamaan saadakseen miehen makaamaan selällään liinan päällä, jotta voisi soitella ksylofonia noilla kylkiluilla, jotka valehtelematta pystyi laskemaan etäältäkin.
Ääneen hän rääkäisi, varsin kuulohermoja kiduttavasti;
"Kaikkoa, paha!"
Ja nappasi vierestään kotikeittiön kompostilta näyttävästä kasasta - mikä se käytännössä olikin - pienen rosmariinikimpun ja huitaisi sillä napakan sivalluksen kohti blondin sormia.
"Raha on saatanasta! Ahneus syö sielun!"
Eriparisilmät tuijottivat napakasti vastapeluriaan, paljastamatta hiventäkään siitä leveästä virneestä, jonka lukuisat huivit peittivät poimuihinsa. Marraskuu nojautui lähemmäs, yli sen rajan jota keskivertokansalaiset pitivät mukavuutensa kannalta olennaisena, niin että miltei hipoi nenällään toisen nenää ja madalsi äänensä jälleen kuiskaukseen.
"Vaan ehkäpä viidenkympin etumaksusta...?"
Hän hihitti hiljaa, oikeastaan melkein räkätti ja nojautui taaksepäin, kunhan oli ensin pitänyt huolen, että blondimies varmasti oli tuntenut hänen hengityksensä kasvoillaan. Jokin ympäristössä vaivasi häntä hetken, ennenkuin kuhinaan tottunut sirkuksen johtaja ymmärsi syyn. Hieman etäämmällä, huolimatta vilkkaasti liikkuvasta, kirjavasta ihmismassasta, seisoi kovin huonosti luottamustaherättävän mustiin pukeutuneena joku, joka mitä ilmeisimmin katseli näytelmää edessään.
Marraskuu värähti tahtomattaankin. Oliko tämä nyt Karma, joka vihdoin palasi potkimaan häntä perseelle? Hän silmäisi edessään kyykistelevää blondimiestä pikaisesti. Hienoa, toinen näytti valmiilta tappamaan jonkun, ja toinen näytti siltä kuin olisi jo tappanutkin.
"Rahaa, rikkauksia, maallista valtaa. Kalan rakosta, härän suolista, korpin silmistä."
Mies raakkui vaikuttavasti, kasatessaan samasta jätekasasta mainitsemiaan tarvikkeita näytille eteensä.
"Ehkä tämä kiinnostaa sinuakin?"
Hän kähisi katse suunnattuna mustaviittaan, arvellen, että kenties se oli raha, joka hänetkin oli saanut pysähtymään. Se oli aina raha.
Toisella, kalansuomujen, eläimen veren ja muun moskan tahraamalla kädellään Marraskuu hapuili blondin luisevaa kättä, toisella viittoi muukalaista astumaan lähemmäksi.
"Yksilön nimeen sitoutuu valta yksilön kohtaloista."
Lauseen loppu kohosi aavistuksen kysyväksi, sillä vaikka sirkustirehtööri ei oikeastaan tehnyt mitään kenenkään nimillä, hän oli tavallaan utelias. Jotenkin eriparisilmien onnistui tuijottaa kumpaistakin miltei samanaikaisesti, kadottamatta tiettyä vaikuttavuuttaan.

Skye tarkkaili epäilevästi eriparisia silmiä. Hullu eukko katseli häntä pitkään erikoinen katse silmissään.
Tämä rääkäisy sai miehen tuhahtamaan hyvin hiljaa, ja painamaan toista korvaansa kokeilunomaisesti. Ei, se ei ollut räjähtänyt äänestä.
Sivallus sormille taas sai hänet näyttämään entistä murhanhimoisemmalta.
”Aivan sama onko se saatanasta vai ei, jotkut tarvitsevat elääkseen muutakin kuin jotain sieniä joilla saa pään sekaisin.” Hän murahti.

Yhtäkkiä eukon silmät olivat aivan Skyen naamassa kiinni. Jos tämä ei olisi alkanut heti puhua, blondi olisi mäjäyttänyt refleksillä lähentelijältä nenän vinoon – jos olisi edes siihen osunut kaikkien noiden huivien alle.
”Viisikymppiä? Ei tule kesää.” Blondi virnisti, ja raaputti päänahkaansa. Olisi ollut hauskaa nähdä miten eukko ennusti, mutta jos hän joutuisi maksamaan siitä jotain…

Sitten Skye huomasikin eukon kumman nuorennäköisten silmien kiinnittyneen johonkin väkijoukossa heidän ympärillään. Laiheliini vilkaisi samaan suuntaan nopeasti ja huomaamattomasti, ja palautti katseensa nopsaan eukkoon.
Joku ei-ystävällisenoloinen hyyppä vahti heitä. Skye ei voinut olla virnistämättä. Hyvällä tuurilla hänen ei tarvitsisi odottaa kapakkailtaa ennen kuin pääsisi nujakoimaan jonkun kanssa.

”Jostain hiton teurasjätteistäkö ennustat?” Mies kohotti toista kulmakarvaansa, ja hipaisi ajatuksissaan huulikoruaan. Toivottavasti kääkkä unohtaisi rahavaatimuksen innostuessaan niljaisista ruumiinosista tarpeeksi.
Sitten kääkkä meni ja kutsui sitä mustanpuhuvaa hyyppää mukaan. Skye vilkaisi tätä nopeasti, mutta ei nähnyt hupun alta paljoa mitään joten pistävä ilme ei tainnut päästä perille asti.
… paskan väliä. Tulkoon leikkimään tyhmää jos haluaa.

”Isoäiti haluaa nimiä vai?” Hän virnisti, ja katsoi varmasti kummastakin osapuolesta epämiellyttävän pitkään eriparisiin silmiin. Ne tosiaan näyttivät aivan liian nuorilta…
Pilailemassa? Antaa mennä.
”Skye.”

[otin Kain neuvosta vaarin ja tulin tänne, anteeksi]

Päivä oli ihanan lämmin, ainakin joudenkuidn mielestä, aurinko leikki lämpimillä säteillään hippaa ja tuuli yhtyi välillä leikkiin. Jotkut kaupunkiin juurtuneet linnut lentelivät sinne sun tänne ja sirkuttivat kaupunkilaislauluaan. Jossakin hirnui hevonen, sitten kuului kavioidenkopsetta ja seuraavaksi sekin hävisi. Jonkinlainen puheensorina kuului joka paikassa, jotkut tinkivät hintaa, toiset taas tivasivat ystäviltään ptotuuksia. Kolmannet riitelivät ja neljännet vain menivät, pää kumarassa ja hartiat lysyssä. Tietysti oli niitä jotka eivät kuuluneet mihinkään noista neljästä kastista. Ja siihen voisi lukea sen ryhmä rämän siinä vale-ennustajaeukon luona.

Kaiken tämän hälinän keskellä liikkui mustaturkkinen susi, senkin keirsivät monet kaukaa mutta onnekseen vielä kaikki luulivat sitä epätavallisen suureksi koiraksi. Sudella oli musta paksu turkki, joka hiosti tällaisella ilmalla. Rinnassa mustuudella oli äks kirjaimen muotoinen arpi, korvissaan kaksi korua ja kaulassaan panta. Jos tuo ei saanut ihmisiä kääntämän päätä, niin viimeistään se viiden sentin piikkihuulikoru. Kenenkään katseista susi e välittänyt, tippaakaan. Oikeastaan mikään edellä mainittu ei saanut ihmisiä kiertämään sutta kaukaa, vaan se sen jalka. Narttusuden takajalassa, lavassa, oli aika pitkä haava. Haavasta tippui veripisaroita maahan, ja narttu vältteli sille astumista. Syy miksi muuttujademoni ei ollut ihmisenä, oli se että silloin haavaan sattui enmmän. Nyt hän oli etsimässä jotakuta kuka kykenisi häntä auttamaan.

Vihdoin vedenväristen silmien katse osui sinne missä ennustajaeukko höpötteli. Uteliaasti astelu susityttö susimuodossaan lähemmäs, kärsivä ilme kuonollaan. Apua anovasti se katseli vuoroin jokaista paikalla olevaa. Liian lähelle piikkihuuli ei kuitenkaan kävellyt.

Jaa jaa. Kannatti ehkä sittenkin jäädä paikalleen napottamaan, tämän sekopäisen kylän elämää seuraamaan. Ainakin tämä esitys vaikutti erittäin huvittavalta. Ennustajaeukko oli menettänyt järkensä, siltä se vaikutti. Tosin, ei voisi tuota anorektisen laihaa olentoa eukon seurassakaan miksikään ruudinkeksijäksi väittää. Jos Cuivre osaisi, hän hymyilisi. Oli todella huvittavaa, miten eukko ensin saarnasi ja rääkyi, kuinka raha oli paholaisesta, saatanan synnyttämää turhaa ahneutta ja sitten kerjäsi itse viitisenkymmentä. Hupinäytelmä, oikea komedia. Tällaista ei parhainkaan kirjailija voinut kirjoittaa, kahden rahanahneen hullun keskustelua. Ja yksi yksinäinen patsas, mustaviittainen kivikasvo, jonka huulilla ei ollut minkäänlaista eloa. Pelkkä rintakehän kohoilu kertoi jonkinlaista hengittämisen harrastamisesta, mikä kertoi, että mies oli elossa. Ihmisiä ja muita olentoja vaelteli päämärän kanssa tai ilman sitä ohitse Cuivren, mutta enää mies ei huomannut mitään ulkopuolelta. Haltian nenään oli ajelehtinut raadon, kuolleen ja mädän haju, eukon ottaessa joitakin koiranruuaksi kelpaavia suolia sun muita esille, ennustaakseen. Haju oli kammottava niin herkälle olennolle, kuin Cuivre oli, varsinkin näin kuumalla ilmalla. Cuivre hätkähti vähän, sen näki hieman huulista, jotka raottuivat ihmetyksestä, eukon puhuessa hänelle. Miksi ihmeessä sekopää halusi myös Cuivren mukaan tuohon komediaan? Myös tuo sisälmyksiin jo hurahtanut mies, jolle eukko ennusti, katsahti hieman Cuivrea, mutta oli vaikea sanoa, katsoiko Cuivre takaisin vai ei. Cuivre ei vasannut eukon sanoihin, mutta oli kuitenkin aikeissa astua lähemmäs, jos kerta häntä pyydettiin tai käskettiin, Cuivre totteli. Se oli kohteliasta. Kuitenkin, miehen aistiessa verta, tuo pysähtyi. Se ei lähtenyt eukosta tai anorektikosta, vaan muualta. Jostain enemmän väkijoukon keskeltä. Haltia kääntyi ympäri ja näki suden. Niin, suuren naarassuden keskellä tuota katujen ja ihmisten vilinää. Vaikka Cuivren huppu peittikin silmät, pystyi aistimaan, että hän tuijotti suoraan suteen. Haltia katseli tummaturkkista petoa hetken, kunnes lähti rauhallisena kävelemään tuota kohti. Sen verran lempeämielinen Cuivre oli, ettei kestänyt nähdä eläinten kärsivän. Susi oli tärkeämpi, kuin eukon jorinat.

Marraskuu nautti saamastaan huomiosta, vaikka huomion laatu olikin vähintään kyseenalaista. Selvästi raja vastentahtoisen uteliaisuuden ja halun muuttaa joku maksapiiraaksi välillä oli ohuen ohut ja parhaimmillaankin häälyväinen. Mutta jos miestä Marraskuun asemassa - ja Marraskuun persoonalla - ei uhattu verisesti murhata vähintään kerran kuussa, ei hän hoitanut hommaansa kunnolla. Oikeastaan Blondien kapinallinen asenne oli sangen viehättävä. Pään selvyydestä oli kyllä syytä epäillä jokaista, joka istui kadunkulmassa odottamassa kapiselta kaduneukolta ennustuksia ja huuhaata nieltäväkseen. Vaati hyvin napakan otteen kielestä hampaiden väliin, ettei Marraskuu lausunut ajatustaan ääneen. Silmäkulmastaan hän vahti taukoamatta kaapuolentoa, jonka arveli mieheksi lähinnä pituuden perusteella. Vaikka nykyään naisetkin tahtoivat kasvaa häkellyttävän pitkiksi, ei sillä, että Marraskuu hieman vajaassa metrissä ja seitsemässäkymmenessään olisi mikään paatintappi ollut.
Vaikka hänen silmänsä eivät suostuneetkaan jättämään mustiin pukeutunutta muukalaista, yhdellä sangen näppärällä ranneliikkeellä hänen käteensä löynsi tiensä puolitoistavaaksainen, messinkiteräinen rituaaliveitsi, jonka sirkustirehtöörinä elantonsa tienaava mies tottuneesti heitti korkealle ilmaan, nappasi lennosta ja antoi sen sitten levätä lappeellaan toisella likaisella kämmenellä.
"Suurimmat totuudet löytyvät tuoreista maallisista jäännöksistä."
Hän valisti äidillisesti, sävyyn, jota kenenkään miehen ei kuuluisi hallita, mutta joka Marraskuulle oli kuin hengittämistä. Jälleen hän nojautui eteenpäin, asettaen kätensä kevyesti Blondien vastaavalle, ehtien vain pikaisesti harmitella huivien tuomia liikuntarajoitteita, ennenkuin hermostunut liikehdintä väkijoukossa vangitsi jälleen hänen herpaantuvaisen huomionsa. Suoristautuen mies kohotti toista turhankin eleganttia kulmakarvaansa.
Jokin musta, karvainen, mielenrauhaa järkyttävän suuri...kulkukoira? Ruskean silmän silmäterä nyki hetken ja sen omistaja huokaisi.
'Jep. Karma, Feliciani, karma.'
Hän tuskin huomasi, että Blondie tosiaan oli vastannut hänen kysymykseensä. Suuri, musta koiraeläinjokin, pitkän, mustakaapuisen jonkun vieressä kirkkaassa päivänvalossa julkisella kulkuväylälläkin omasi merkillepantavan rajun vaikutelman. Brr, Marraskuu ei pitänyt eläimistä.
"Itse Aamutähti ja Kalmankoira."
Hän kuiskasi niin vakavana kuin siinä tilanteessa pystyi, yrittäen parhaansa mukaan takertua Blondien - Skyen - käsivarteen, samalla kun käytännössä mönki kaiken roinansa ylitse painautuakseen tiiviisti uhrinsa kylkeen - silläkin uhalla että olisi seuraavan verilöylyn pääarkkitehti.
"Kohtalosi tuli luoksesi, poika. Aamutähden aarteen kerrotaan ylittävän taivaallisenkin rajat. Rahahan sinun jumalasi oli."
Marraskuu supatti, mutta niin että jokainen muutaman metrin säteellä kuitenkin sen kuuli, pohtien onnistuisiko millään yllyttämään näitä tyyppejä tappelemaan keskenään. Sitäpaitsi ehkä tuollaisen viitan omistajalla oikeasti oli rahaa, mistä sitä tiesi?
Tuo koiraolento häntä kiusasi, joten sitä hän ei päästänyt silmistään. Jompikumpi näistä tappaisi senkin epähuomiossa? Eipä olisi enää hänen päänsärkynsä.
Jos Marraskuu olisi tiennyt, että ilme tämän 'Kalmankoiran' kuonolla ei suinkaan ollut murhanhimoinen, vaan kärsivä, hän olisi saattanut harkita kahdesti.

Skye vihelsi hyvin hiljaa nähdessään koristeellisen rituaaliveitsen, joka pyörähti sulavasti ilmassa. Nyt mentiin asiaan – hän halusi nähdä millaisia temppuja tuo huijari veti. Kaikkea sitä tekikin kun oli aavistuksen tylsempi hetki.
Onneksi törkeä rahavaatimus vaikutti unohtuneen.

”Minusta ainakaan niitä suolista.”
Tuhruiset kädet ehtivät olla vain hetken blondin omalla, ennen kuin hän nykäisi sen terävällä liikkeellä turvaan.

Sitten, kuin jonkin mystisen kuudennen aistin avulla, hän tajusi että lähistöllä oli koira. Niska kankeana hän kääntyi katsomaan taakseen ja näkikin valtavan, mustan susimaisen eläimen. Mustakaapuinen hyyppä kumartui vahingoittuneen elukan luokse kuin ei mitään, mutta Skye tunsi sillä hetkellä hyvin suurta halua nousta nopeasti pystyyn ja marssia pikavauhtia mahdollisimman kauas tuosta kammotuksesta. Naapurin pikkuisessa räksyttäjässäkin oli aivan liikaa laiheliinin makuun.

Mutta kun ennustajaeukko olikin yhtäkkiä ryöminyt hänen vierelleen ja painautunut tiukasti häntä vasten, toinen luinen käsi tiukassa otteessaan blondi sai muuta ajateltavaa.
Kuten sen, että huivien alla oleva keho ei todellakaan tuntunut vanhan naisen keholta. Ei edes nuoren naisen. Enemmänkin nuoren miehen.

Aivokäyrä suoraa viivaa vetäen hän tähtäsi kohtuullisen iskun luuvitosellaan kohti huivien kätköissä olevaa leukaa ja pomppasi seisaalleen kiroillen raskaasti. Kapeat silmät olivat aavistuksen levinneet ja laiheliinin hengitys oli muuttunut paniikinomaisen nopeaksi.
”Saatanan pervo!”
Se oli huudahdus, mutta hän ei todellakaan pystynyt koviin äännähdyksiin joten vain pari satunnaista, hyvin nopeasti paikalta liukenevaa ohikulkijaa ja melko varmasti hyyppä sekä koira kuulivat sen.

Enää Skyeä ei huvittanut kuulla ”eukon” jorinoita. Hän tahtoi vain hyvin vahvasti rusikoida tämän kallon pieniksi siruiksi ja jättää ojanpohjalle mätänemään rehujensa ja teurasjätteidensä kanssa.
Ja koska blondi yleensä etsikin tappeluita, hänellä oli nytkin nyrkkirautansa mukanaan. Toinen käsi upposi takataskuun ja kosketti viileää metallia, mikä rauhoitti melkein-anorektikkoa hieman.
Hän oli kääntänyt selkänsä sudelle ja mustakaapuiselle, ja oletti etteivät nämä ryntäisi suojelemaan kohta melko pahaan pulaan joutuvaa huijaria.

Mustan suden vedenvriset silmät vilisivät kadulla. Susityttö etsi apua jostakin, ennustajahuijari, joka haisi mieheltä, satika sen asiakastuskin auttaisivat. Lähes kaikki muut taas kiersivät suden kaukaa, joten tuskin kaduntallaajistakana olisi apua. Ainut kuka näytti henkilöltä, joka saattaisi kättään auttamisessa käyyttää, oli tuo mustapukuinen mies. Keren suureksi onneksi niin kävikin, se mies tuli hänen luokseen ja polvistui vierelle. Sen verran halusi nainen taaskin kiusata susimuodollaan, että kuiskasi:
"Olen vain puoliksi susi, mutta haava demonimuodossani on puolet kipeämpi, joten voisitko hieman auttaa kun muutun takaisin naiseksi?"
Susi puhui niin, että vain huppumies kykenisi sen kuulemaan. Samaan aikaan hän myös siirsi vedenväristen silmiensä katseen tuohon huppumieheen, jonka kasvot olivat oudon lempeät verrattuna vaatetukseen.

Huudahdus, tai pikemminkin tavallista kova äänisempi puhetulva, kiinnitti suden huomion. Ennustajaukko oli mennyt lähentelemään tuota luikkua, joten oli luikku alkanut lähentelemään, kun taisi tajuta tuon mieheksi. Ilkikurinen virne kasvoillaan, Kere päätti muuntautua. Hetkessä kyykistelevän huppäisen miehen vierellä oli nainen, punamustahiuksinen ja aika muhkea rintainen nuori kaunotar.
"Hei, älä ny naisten lähellä rupee rähinöimään, tai voin mielelläni käydä värin purien susimuodossani kätesi irti."
Kere sanoi ja katsoi sitten huppupäiseen.
"Olisiko sidetarpeita, ja kipulääkettä."
Äänessä kuului heikkoutta, sillä verta oli vuotanut jo aika paljon. Demonimuodossa se haava oli onneksi pohkeessa, reidessä jos olisi ollut niin hyi, varmasi ei olisi hän antanut huppupäisen hiplailla.

Tällä kertaa oli Kerellä oli päällään musta korsetti, joka sai naisen rinnat näyttämään entista muhkeimmilta. Punamustat hiukset naisella oli taas vapaana, ja pitkästä aikaa puhtaanakin. Huulessa oleva viidensentin huulikoru ja verenvärinen minihame saattoivat jopa saada tuon Skyen katseen siirtymään pois tappelusta.
"Mä pyörryn kohta."
Kere sanoi hiljaa ja tämän oli pakko käydä maahan istumaan.

Luultavasti Cuivre saattoi näyttää helposti huijattavalta, hieman typerältä mustan viittansa takana, mutta ulkonäkö kätki kuitenkin melko ovelan miehen ja tuo oli kauan sitten aistinut, ettei susi ollut mikään normaali olento. Siinä oli ripaus taikaa, joten luultavasti muodonmuuttaja, mutta oliko se haltia, demoni, vampyyri, vai mikä, sitä ei Cuivre osannut sanoa. Ehkäpä se oli vain kirottu susi. Cuivre polvistui maahan suden eteen. Ympärillä olevat ihmiset kavahtivat tuota murhaajan näköistä mustakaapua ja suurta musta sutta. Kaksi yksinäisen oloista ja tappajan näköistä, maanpäällistä paholaista. No ajatelkoot mitä haluaisi. Cuivre katseli huppunsa suojista sutta, joka varmasti aisti tuijotuksen, vaikkei näkisikään miehen sinisilmiä. Cuivre laski hieman kättään suden pörröiselle päälaelle, jota peitti silkkisen pehmeä, tuuhea karva. Suden silmät olivat salaperäiset, kuin syvät, pohjattomat järvet mustan metsän keskellä. Metsän, jonne Cuivrekin kuului. Miehen ilmekkään ei värähtänyt, kun susi äkkiä puhui. Hän vain katseli eläintä, välittämättä myöskään enää, mitä anorektikko ja hullu eukko olivat keksineet. Samahan se mustakaavulle oli. Cuivre nyökkäsi rauhallisena suden sanoihin ja suoristautui takaisin jaloilleen.
Mies havahtui hieman, kun kuuli huutoa eukon ja blondin suunnalta. Mitäköhän nekin riehuivat? Aurinkotukkainen anorektikko oli loikannut seisomaan, kuin pelästynyt hirvi valmiina juoksemaan pakoon tai potkaisemaan kipeästi. Jaa jaa, voisi eukko olla pienehkössä pulassa. Cuivre oli hyvin avulias mies, mutta ei puuttaisi mihinkään, jos molemmat osapuolet pärjäsivät. Mustahuppu vain katseli yhtä ilmeettömänä, kuin aikaisemminkin tuota komedian jatko-osaa. Luultavasti blondi luikku ei ollut hirveän tyytyväinen ennustukseen. Niin no, sellaisia ne huijariennustajat olivat. Cuivre pikkuisen katsahti vierellään olevaa sutta, mutta suden tilalla olikin nuori neito. Cuivre hetken tarkkaili huppunsa alta naista ja siirsi sitten silmänsä outoon kaksikkoon. Itseasiassa susitytön sanat huvittivat suunnattomasti Cuivrea. Tottakai hän uskoi, että nainen pystyi olemaan soturi, mutta oli yllättävää, että joku uhmasi ihan ventovierasta. Susitytön esittäessä kysymyksensä Cuivrelle, huppupää vain nyökkäsi, ei sanonut sanaakaan. Tuolla oli repussaan jotain parannustarpeita, niitä hän oli sentään tästä kaupungista ostanut. Cuivre laski valmiiksi peurannahkarepun maahan, ottaakseen esille sidetarpeensa. Harmillista, ettei kipulääkettä ollut. No jaa, eiköhän tuossa pärjättäisi nyt ilmankin, jos haava saataisiin paikattua. Susityttö oli vähän omituinen, kun kerta alkoi haavoittuneenakin uhoamaan blondille. Cuivrella ei ollut suuremmin halua mitenkään mennä blondin ja eukon väliin puollustamaan kumpaakaan, sillä asiahan ei hänelle kuulunut millään tavalla.
Cuivre oli ojentamassa sidetarpeita susitytölle, sillä miehellä ei ollut todellakaan aikomusta paikata naisen haavaa, niin kauan kuin tuo pysyi tajuissaan. Mutta neito olikin valahtanut istumaan mahaan ja valitteli, kuinka pyörtyisi pian? No johan, Cuivre oli joutunut ongelmien keskelle. Ensin kaksi hullua, sitten susityttö. No asia kerrallaan. Cuivre laski haavan puhdistus- ja sitomistarpeet susitytön syliin ja katseli sitten, miten eukolla ja blondilla sattui sujumaan.

Tilastollisesti katsoen Marraskuu yllättyi hyvin harvoin, mutta myönnettävä oli, että noin napakka vasen koukku tuollaiselta laiheliinilta oli aavistuksen odottamaton. Edes kunnollinen älähdys ei ehtinyt ulos, ennenkuin iskun voima kopautti leukaluun niin lujasti kiinni kallonpohjaan, että napsahdus kantoi varmasti ainakin puolen korttelin päähän.
"Ow owowowow."
Marraskuu valitti suurieleisesti puolittain mönkiessään, puolittain ryömiessään kauemmas väkivaltaisesta Blondiesta.
"No johan oli julmaa."
Hän marisi, kuorien päätään peittävät huivit yltään ja kuivaten niihin vettyneitä silmäkulmiaan. Toisella kädellään - jonka mies nopeasti mutta huolellisesti pyyhkäisi huivin reunaan - sirkuksen johtaja hieroi leukaansa, joka, jos ei vallan murtunut ollut, ainakin jomotti riivatun ilkeästi.
"Hieman vähempikin olisi riittänyt."
Marraskuu murjotti, kuin olisi pidellyt kädessään särkynyttä sydäntään, eikä vinksahtanutta leukaansa. Suunnilleen samoihin aikoihin mies koki jo toisen yllätyk---odottamattoman tilanteen saman päivän aikana. Jostain, läheltä jopa, kuului ääni, feminiininen ääni, joka tietysti veti sirkustirehtöörin katseen puoleensa kuin magneetin napa.
Matalasti viheltäen mies nousi seisomaan ja pyyhkäisi niin tehdessään huivejaan, vaikkei niitä luultavasti edes perusteellinen pesu olisi pelastanut.
"Minäkin voisin hyödyntää kipulääkettä!"
Hän huikkasi hilpeästi viittahuppumiekkoselle ja katsahti sitten merkitsevästi laihaa blondia, ennenkuin virnisti tälle kurittomasti.
"Istu, Blondie, rauha."
Joustavin askelin mies asteli maahan hylkäämiensä tavaroiden tykö ja tiputti loputkin räteistään samana kasaan, jonka sitten avuliaasti potkaisi sivummalle kadunkulkijoiden jaloista. Oli hyvä, että hän helteestä huolimatta oli pukenut jotain myös huviensa alle. [ei jaksa selittää, katsokaa kuva ja anatomiasta ei huomautella.]
Marraskuu venytteli taivuttamalla selkäänsä niin pitkälle taakse, että hänen hiustensa latvat miltei hipoivat katua ja huokaisi tyytyväisenä suoristautuessaan. Hän raapi päätään ja silmäili ympärilleen kertynyttä sekalaista sakkia.
'Murhaaja, murhaaja, susi. Viehättävää.'
Hänen leukaansa särki. Ikävästi. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut ainoa, jolla oli sotavammoja, susityttö näytti nimittäin melko pahasti haavoittuneelta hänkin. Tilanne vaikutti kaikesta huolimatta olevan hyvin mustahupun hallinnassa, joten mitäs Marraskuu siihen olisi lisännyt?
"Pyörry vapaasti, kyllä minä kannattelen!"
Paitsi tilanteeseen nähden aivan turhan hilpeää sirkutusta.

Skye vetäisi pari kertaa syvään henkeä, ja mulkoili vikisevää ja marisevaa huijaria hyvin murhanhimoisesti. Turha kai sanoa ettei hän oikeasti pitänyt minkäänlaisen otuksen tunkeutumisesta henkilökohtaiselle elintilalleen, mutta blondilla oli erityisesti miespuolisten harjoittamaa lähentelyä vastaan kaunoja.
Onneksi hän ei ollut punastuvaa sorttia, eikä raivokasta sydänmentykytystä pystynyt ulkopuolisin silmin näkemään.

”Julmaa ja paskat.” Hän murahti, ja mulkoili huiveistaan kuoriutuvaa, hentoista ja luokattoman suuret silmät omistavaa miestä entistä pahemmin. Vaikka hänellä ei oikeasti ollut mitään oikeutta huomautella mitään muiden asusteiden paljastavuudesta – hujoppihan itse kulki paidattomana, eivätkä hänen housunsa löysimmästä päästä olleet! – hän ei todellakaan välittänyt eksoottisenoloisista hepenistä tuon tuntemattoman yllä. Kiukkuinen huomautus siitä miten mieslutkat kokoontuivat muutamia kortteleita tuonnempana jäi sanomatta vain koska eriparisilmäinen ehti puhumaan uudestaan.
”Ei. Tuo mälli silmäsi alla antoi oikeutuksen.” Skye nyökäytti päätään kauneuspilkkua kohti, ja näytti siltä että painaisi hyvin mieluusti siihen tilalle palovamman palavalla tupakalla.
Kuinka joku voi olla noin helvetin neiti?
Hyvin vaimea ääni, jota blondi tahtomattaan joutui päänsä sisällä kuuntelemaan, huomautti että sen mielestä miekkosen kasvot olivat hyvin suloiset. Ja taas kerran varovaisia ilmoituksiaan jakeleva mielikuvituksen tuote nitistettiin pimeimpään nurkkaan heti kun se oli sieltä uskaltautunut ulos.

Naisen ääni, joka vei ruskeatukan huomion sai mysö blondin käännähtämään katsomaan. Maassa oli suden tilalla hyvin paljastavasti pukeutunut nainen, joka sätti häntä väkivaltaisuudesta. Mihin olikaan maailma menossa?

”Blondie? Haista sinä kuule –”
Poiskipittävä ennustajaa leikkinyt ei saanut kuulla mitä hänen pitäisi haistaa, kun Skye hieman myöhässä tajusi kuinka epäilyttävän vähän oli kiinnittänyt huomiota susinaisen muodokkaaseen vartaloon ja rehellisesti sanottuna mielenkiintoisiin kasvoihin.
Mutta vaikka hän kuinka yritti, siniharmaat silmät eivät vain saaneet aikaan sellaista tuijotusta joka niiden olisi pitänyt.
Helvetti.

Huppupäinen, mustanpuhuva hyyppä oli selvästi huolehtimassa susinaisesta, joka valittelikin pyörtyvänsä kohta. Brunettekin sirkutteli jotain auttamisesta. Hetken aikaa epäilevästi tilannetta seurattuaan Skye asteli itsekin lähemmäs, ja katsoi kaikkia vuoron perään pistävillä silmillään, kuin painaen pienimmänkin yksityiskohdan kolmen muukalaisen ulkonäöistä mieleensä.
Päätellen mustakaavun uhkaavuudesta, loukkaantuneen susinaisen raivokkuudesta ja ärsyttävästi keimailevan bruneten notkeusnäytöksestä hän voisi saada aikaan hyvin hauskaa ajankulua – jos vain saisi kaikki suututettua lopullisesti.
”Huora, pervo ja tappaja-parantaja? Ai kun mukavaa.” Sanoja ei oltu osoitettu erikseen kenellekään. Skye vain aloitteli, koetti saada muista reaktioita joita lietsoa saadakseen tappelun aikaan.
Hän kaivoi taskustaan askin, ja veti yhden syöpäkääryleen esille.
”Kunhan olette saaneet lääkärileikit leikittyä… Ettei kenelläkään satu olemaan tulta?”

Koko huvi oli mennyt naiselta ohisuun, ei tuo huppupäinen edes hämmästynyt ollenkaan. Mielessään nainen pyöräytti silmiään, tässäkö tämä oli, ei edes ihania mitä ihmetä katseita muodonmuutoksesta. Ja toinen pettymys ensimmäisen jälkeen, ei häntä edes palveltu. Edelliselle ajatukselleen nainen naurahti, ai että oikein ylellisyyksiä pitäisi saada. No sidetarpeet Kere sitten syliinsä sai, ja ensiksi hän pyyhkäisi jalastaan vuotaneet veret, ja sitten alkoi kieputtaa harsoa haavan päälle. Kieputellessaan sidettä hän tarkkaili tuota kaksikkoa. Ennustaja eukko taisi jäädä kiinni valeasustaan.

Tuo näyttelijä ei tainut olla tappelumiehiä, heti se oli rauhoittelemassa mister blondieta. Ai ai ai, ei sen niin pitänyt mennä, Kere nauttisi tappelusta kunhan ei itse olisi siinä mukana. Julmaa, joo ehkä jos naista täräyttäisi mutta ei ei miestä.
"No toki saat tulla kananttelemaan, mutten takaa hyökkääkö köynnös vai hampaani kimppuusi."
Kere sanoi ja sai samaan aikaan siteen kiinnitettyä kunnolla, ja nousi seisomaan varovaisesti. Nopeasti nainen pudisteli vaatteistaan pölyt, eikä varonut tippaakaan paljastelemasta itseään, kun kmartui polviaan pyyhkäisemään. Aikaisemmin oli nainen pistänyt merkille tuon Skyen katseen, se ei ollut normaali miehen tuijotus, ehkä tuo oli homo, tai varattu. Kere kallistuijälkimmäiseen.
"Eikö tupakoitsijalla pitäisi olla itsellään tulta?"
Nainen kysäisi, mutta osoitti kuitenkin sormellaan pussukkaansa, ja samassa köynnös kasvoi maasta nostaen pussukan omistajalleen. Hetken aikaa sitä pengottuaan Kere ojensi koristeellisen, varastetun, tulitikkurasian.
"Näin vaivaa sen pöllimiseen, joten varokkin jos viet sen."
Nainen sanoi pistävästi. Huoraksi haukkumiseen Kere vastasi:
"Pidät paskasen tupasi kiinni minusta ja ympärilläni olevista, tai muuten pari susitoveria ja kasvia tappavat sinut siihen paikkaan."
Todistaakseen sanansa nainen kasvatti käteensä rpiikikästä ruusuköynnöstä.

[anteeksi, en tiedä miksi kirjoituksesta tuli näin kökköä..]

Tosiaan, ellei Cuivre olisi jämpti ja hiljainen mies, hän luultavasti olisi nauranut koko tilanteelle räkäisesti, mutta tuo piti tyynen asenteensa. Ja oli todella hyvä, ettei Cuivre puhunut. Näin hän pysyi poissa tilanteesta, ei sotkeutunut siihen, kuten kala verkkoon noiden kolmen tavoin, jotka näyttivät jokainen olevan riidoissa keskenään. Sangen hauskaa. Komedia alkoi selvästi vetää muitakin puoleensa. Joitakin kaksilahkeisia houkutteli paikalle lähinnä susitytön viehko ulkomuoto ja paljastavat vaatteenkappaleet, joita nainen ei edes yrittänyt peitellä. Cuivre pyöritteli silmiään hupun alla. Epäsiveellistä..Jaa jaa, edelleen jatkui anorektikon aurinkotukan ja nyt oikean muotonsa näyttäneen "ennustajaeukon" torailu, paljon kiivaampana. Huvittavaa. Blondi ei selvästi ollut tottunut nöyryyttämiseen ja pilkan kohteeksi joutumuseen, joten tilanne varmasti oli kiusallinen, tai sitten vain äärimmäisen ärsyttävä. Vielä oudompaa oli, että susityttö halusi mukaan tuohon keskusteluun, heittämällä herjaa blondille. Fiksua tai ei, ainakin tytöllä oli sisua. Sepä oli ihailtavaa. Noh, ainakin blondia kiusannut, ruskeatukkainen miekkonen vaikutti oloonsa hyvin tyytyväiseltä. Melko pirteän ja energisen oloinen hän oli, vaikka olisi voinut saada turpan erittäin helposti blondilta. Tästä voisi helposti kehkeytyä taistelu. Miksi Cuivre edes oli täällä? Eikö nyt olisi hyvä tilaisuus lähteä hipsimään kauemmas, pois tästä tilanteesta ja kolmen hullun suunsoitosta? Eihän Cuivre edes liittynyt asiaan mitenkään.
Kuullessaan, että blondi halusi tulta, Cuivre hymyili vähän. Se oli hyvin, hyvin pieni hymy, tuskin edes huomasi, mutta hymypä silti. Kerrassaan huvittavaa, toden totta. Cuivre oli tulimaagi, hallitsi tuon kinkkisen elementin todella hyvin, joten hän voisi hieman leikitellä tulella, kunhan sellainen syttyisi. Voisi kasvattaa liekin todella isoksi ja sitten nopeasti sammuttaa. Eipä sitä voinut huomata, että Cuivre oli vastuussa tulella leikkimisestä, mutta hauskaa se olisi. Noh, nähtäväksi jäi, mitä miekkonen keksisi. Cuivre hieman liikkui viittansa sisällä ja laski toisen kätensä miekkansa kahvalle. Hän ei juuri taistellut, ellei ollut pakko, mutta hei, kerran susityttö ja anorektikko kävivät muutenkin ylikierroksilla, voisi tulla ongelmia myös viattomalle sivulliselle, Cuivrelle. Niinpä niin. Cuivre käänsi hieman päätään kohti susityttöä, kun tuo kasvatti jotkut köynnöksen käsiinsä. Aina muuttui vain oudommaksi ja oudommaksi..Kohta varmaan joku noista kolmesta saisi siivet ja metalliset kynnet. Hmm..Jos tilanne pysyisi tällaisena sanailuna, Cuivren olisi varmaan viisainta lähteä pois paikalta, muttei sentään ihan vielä. Katsotaan miten kävisi.

Marraskuu ei viitsinyt huomauttaa, että hänen mielestään oli hyvinkin julmaa murskata jotain niinkin täydellistä kuin hänen leukansa - olkoonkin, että hän oli saattanut sen varsin hyvin ansaita. Jotkut taas olivat sitä mieltä, ettei olisi ollut lainkaan liioiteltua kiskoa koko leukaluuta irti sirkustirehtöörin ärsyttävästä kallosta.
Hätkähtämättä ruskeatukka vastasi blondin ylen murhanhimoiseen katseeseen neitseellisen viattomin silmin, sipaisten nopeasti kauneuspilkkuaan parilla sormella kuin huolestuneena, ennenkuin veti kulmansa mietteliääseen kurttuun.
"Ahaa, se siis kuitenkin häiritsee ihmisiä."
Mies pohti itsekseen, ikäänkuin olisi juuri oivaltanut jotain suurta elämästä ja kuolemasta ja näytti vielä sangen tyytyväiseltä havaintoonsa. Hän vastasi Blondien haistatteluun virnistämällä kurittomasti ja heittämättä nopean lentosuukon olkansa yli, ennenkuin kepein askelin alkoi lähestyä susityttöä ja mustakaapua - laiheliiniparka oli juuri sinetöinyt kohtalonsa, Marraskuu tulisi kutsumaan häntä Blondieksi ehkä vielä seuraavassakin elämässä, tai kunnes keksisi jotain vielä osuvampaa.
"Väkivaltaa, väkivaltaa, väkivaltaa."
Hän päivitteli naureskellen ja päätään pudistellen, kerrassaan riemastuneena haavoittuneen neitokaisen osoittamasta uhmasta.
"Yksi kerrallaan, Sudensilmä. Voitte vaikka asettua jonoon, jos haluatte. Kyllä minusta riittää teille kaikille."
Mies iski silmää erittäin omahyväisesti virnistellen ja risti sitten kätensä auttamattomasti muodistapoistuneella eleellä niskansa taakse, nojaten painonsa vain toisen jalkansa varaan.
"Tietysti teidän täytyy ensin ottaa minut kiinni."
Marraskuu, joka oli yritetty säännöllisin väliajoin nirhata siitä asti kun hän oli neljän vanha, luotti täysin uhkapelurin onneensa. Ja olihan hänellä näyttöäkin, eihän kukaan ollut häntä vielä onnistunut saamaan hengiltä. Eikä kyse ollut edes yrityksen puutteesta. Hieman varauksella hän kuitenkin tarkkaili Blondieta tämän tullessa likemmäs ja tehdessään selväksi, ettei ajatellut kenestäkään kovin korkeasti.
"Felicia, hymypoika. Felicia."
Hän oikaisi avuliaasti, pohtien huvittuneena oliko juuri tullut luokitelluksi huoraksi, vai pervoksi, vai ehkä jopa pervoksi huoraksi. Tappajaksi nyt tuskin kuitenkaan.
Uteliaana Marraskuu seurasi maasta hätkähdyttävän nopeasti kasvavaa köynnöstä, joka kiemurteli susinaisen luo kuin koulutettu käärme, pussukka ja kaikki. Olisi hänelläkin tulitikkuja ollut, mutta mitäs sitä moisista, kun kerran täältäkin löytyi.
"Ja mikäs onkaan taikasana?"
Mies kujersi Blondielle kuin viisivuotiaalle, naisen ojentaessa tälle varsin tyylikästä tulitikkurasiaa, jotta laiheliini voisi jatkaa keuhkojensa tervausta.
"Saisinko? Tai ehkä jopa kiitos, hmm?"
Hän painosti paksun hunajaisella äänellään, ennenkuin sangen viisaasti luikki tappavia katseita pakoon huppukaapumiehen selän taa.
"Suojele minua, Aamutähti?"
Mies ehdotti viattomasti, kurkistellessaan itsetyytyväinen virne kasvoillaan tummapukeisen muukalaisen olan takaa, vaikka joutuikin reilut kymmenen senttiä lyhyempänä nousemaan hieman varpailleen niin tehdäkseen.

Se tummiin pukeutunut hyyppä häiritsi porukan laihinta hyvin paljon. Tämä vain myhäili siinä itsekseen, vaikuttaen siltä ettei uskonut maailman tapahtumien koskevan itseensä. Siinä määrin käytös pisti Skyen miettimään, että hän ei vaivautunut äyskähtämään mitään ruskeatukan heittämälle lentosuukolle.
Noh, hyvällä tuurilla hänelle tulisi tosiaan hauskaa tuon korston kanssa tapellessaan – ja huonolla hän kuolisi.

Skye naurahti vaimeasti kun susinainen kävi piikittelemään.
”Köyhät pummit ovat ryhmä erikseen.” Ignoroiden huomionkipeän miekkosen – Felician - täydellisesti hän nappasi tulitikut käteensä, ja raapaisikin nopeasti yhteen tulen. Hän virnisteli lähes huomaamattomasti kuullessaan susinaisen vihaisen ärähdyksen, muttei sanonut mitään ennen kuin sai vedettyä ensimmäiset sauhut nikotiinirullastaan. Tikkurasia lensi pienessä kaaressa istuvaa kohti.

”Äkeä narttu. Mutta hyvännäköinen koru tuo rehu.” Toinen käsi upposi takataskuun, ja paidaton seisoi hyvin rennonoloisesti siinä muiden keskellä. Siniharmaat silmät kuitenkin tarkkailivat joukon toiseksi pisintä, jota Felicia kutsui Aamutähdeksi – siinä yksi lempinimigeneraattori – arvioiden tätä.
Miekka? Kivaa. Tahtoo varmaan leikkiä pikku ritaria.

Skye teki hyvin nopeasti pienen päätöksen, jolla oli melko paljon painoarvoa. Hän hylkäsi Felician ärsyttämisen yrittämisen, sillä ei uskonut tämän olevan sen arvoinen, ja keskittyi susinaisen kiusaamiseen. Hyvällä tuurilla mustakaapu oli sellainen herrasmies että auttaisi neitoa pulassa.

”Saahan sitä mielipiteensä sanoa. Helvetti, luulisi että valitusoikeus loppuu siinä vaiheessa kun lähtee vapaaehtoisesti kämpiltään tuon näköisenä. Nuo herrat ei myöskään varmaan tarvitse pikkulutkaa kunniaansa puolustamaan, vai mitä sanot?”
Syöpäkääryle savutti pilaten lähellä olijoiden hengitysilman hyvin tehokkaasti.

Keren pinna oli aina ollut äärettömän lyhyt, syytä hän ei tietystikkään siitä teinnyt. Ainut mutta asiassa oli se, että yleensä kun naiselta meni pinna, hän kävi kimppuun. Ja nyt demonilla oli kaiken lisäksi jalka kipeänä, joten tappeleminen ei olisi järkevää. Pinna koetuksella Kere yritti kaikin voimin olla suuttumatta, muistuttaen itselleen että mitä järkeä olisi tapella tuollaisen helpon vastuksen kanssa.
"Kai sinä sitten olet se 'köyhä pummi'."
Sihahti Kere hampaidensa välistä. Jokainen naisen solu inhosi sekuntti sekunnilta enemmän tuota laiheliinia. Todellakin hän toivoi, ettei ikinä olisi pysähtynyt tähän, vaan etsinyt apua jostakin muualta. Mielessään Kere ihaili tuota Feliciaksi esittäytynyttä, kun hän otti akiken vitsillä ja pelleili. Jostakin tuo mies on tuttu.. mutta mistään ei tuo nainen keksinyt, mitä kautta tunnisti tuon koomikon.
Hitaasti susityttö käveli koomikon luokse pirullinen hymy huulillaan.
"Luuleeko herra, että kaikki tahtoisivat sinusta osansa?"
Susityttö kävi vielä lähemmäs ja kuiskasi miehen korvaan:
"Mutta osan minä voisin huolia, ei sinun muille tarvitse antaa.."

Susityttö iski silmäänsä, ja käveli hieman kauemmaksi. Narttu, ja paskat blondie laiheliini.
"Niin, laiheliini, moni kakku päältä kaunis.."
Enää ei tuo nainen kyenyt itseään hilltisemään, ainakaan kauaa, sillä tuo mies lakoi toden totta käydä hermoille, ja ylikin.
"Aceri nake fitsuma rana zisuma."
Nainen kuiskasi ilmaan, herättääkseen omat voimansa, ja kutsuakseen susitovereita hieman lähemmäksi, jos tarvitsisi kenties apua.
"Mitä minä sinulle olen tehnyt, että olet tuollainen stultus."

Niin no, eihän se mikään yllätys ollut, että Cuivre esineistettiin, mutta joskus olisi kiva vain sanoa ääneen "Hei, olen myös elossa, en ole mikään lyhtypylväs" mutta sen tiedoittaminen olisi ollut turhaa, eihän kukaan Cuivrea koskaan kuunnellut. Noh, oli mukasaa tehdä vain kivoja sivuhavaintoja, elää kuin ei mitään, katsella idoottien riehumista, kunnes joltain lähtisi pää irti. Somaa. Cuivren jäiset silmät liikkuivat nyt tuohon ruskeatukkaiseen hippiäiseen, jonka ilolle ja itsevarmuudelle ei näyttänyt tulevan loppua. Selvästi tuo oli erittäin energinen, hyvä hänelle, energia ei ollut koskaan pahasta. Ellei se ärsyttänyt muita.
Kukkakeppi blondia se taisi hieman ottaa nuppiin, mutta ongelmahan ei ollut Cuivren. No jaa. Brunette, joka esitteli itinsesä Feliciaksi, jaksoi olla hyvällä päällä, hänestä kuulemma riitti kaikille. Sehän oli somaa, mutta Cuivre ei mielellään tulisi osingoille. Häntä kun ei suuremmin kiinnostanut koko asia. Mutta susityttö taisi olla oikein mielissään. Cuivrea puistatti. Mustakaapua inhotti sydämen pohjasta itseään muille tarjoavat ja vastaanottavat olennot, joilla ei ollut mitään tunteita toisiaan kohtaan. Cuivre karttoi sellaisia suhteita, kuin ruttoa, häntä ei kiinnostanut pätkääkään. Mutta jos muut tykkäsivät, sama se, kunhan Cuivrea ei vedetty mukaan. Itseasiassa Cuivre alkoi ymmärtää yhä enemmän blondia, joka vaikutti hyvin kireältä ja vihaiselta tilanteeseen. Hän ei selvästi pitänyt näistä hippiäisistä elämässään. Nyt Aamutähdeksi ristitty mustakaapu huomasi, että Felicia oli luikerellut hänen taakseen piiloon pahaa maailmaa. Cuivre katsahti huppunsa varjoista brunetta, eikä sanonut sanaakaan tuon juttuihin. Blondin olion syöpäkääryle hieman haittasi Cuivren elämää. Hän ei polttanut, joten haltia ei savua kovin hyvin sietänyt. Mustakaapu olisi astellut taaksepäin, ellei brunette olisi piilotellut hänen takanaan. Noh jos nyt tuo halusi, Felicia saisi helposti suojelian miehestä. Samalla kun tuo susityttö manasi jotain kummallista. Mikä sitä nyt taas vaivasi? Varmaan blondi ärsytti suunnattomasti. Pitäisi oppia sulkemaan korvansa asioilta, antaa vain tyyppien puhua, ilman että vastasi. Jotenkin Cuivrella oli tunne, että tässä tilanteessa, hän mieluummin suojelisi blondia kuin susityttöä. Jopa mustakaavun ylirauhallisille hermoille alkoi olla liikaa tuo tyttö.

Vastoin yleistä valtakäsitystä myös Marraskuu osasi toisinaan olla hiljaakin, huolimatta siitä, ettei utilisoinut taitoa kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Nytkin hän piti suunsa sievästi tukittuna juuri ja juuri sen aikaa, mikä kului perusteelliseen kuikuiluun, jonka tarkoituksena oli löytää edes yksi silmä jostain Aamutähden hupun kätköistä. Epäonnistuttuaan päämääränsä saavutuksessa, mies luovutti olkiaan kohauttaen ja kääntyi virnistämään Sudensilmälle, jonka puhetta oli kuunnellut tarkasti kaikenaikaa, vaikka näennäisesti olikin touhunnut kaikkea muuta.
"Ja minulla on siitä todisteetkin."
Hän vastasi viattomasti ja nautti näkyvästi pienestä kylmästä väreestä, jonka nuoren naisen kuiskaus sai vilistämään hänen selkärankaansa pitkin.
"Älähän pakahdu, sydämeni, tarvitsen sinua vielä."
Marraskuu hymyili itsekseen katsellessaan susitytön selkämystä. Siinäpä vasta viehättävä nainen, vahva ja ehkä hieman turhankin ylpeä. Ja iso plussa estetiikasta.
"Jos haluat synnyttää minulle lapsen, en ala riitelemään."
Mies tarkasteli seesteisesti hymyillen Sudensilmän sangen viehättäviä kasvoja, kallistaen sitten päätään mietteliäästi toiselle sivulle, samalla kun hymy kaartui virneeksi.
"Suolistolleni saatan kuitenkin löytää vielä käyttöä, mikäli aikomuksesi olikin hypätä sillä narua."
Nuoren naisen asennetta silmällä pitäen Marraskuu katsoi sangen aiheelliseksi epäillä, että tuo oli ollut hieman tavanomaista kirjaimellisempi sanoessaan, että huolisi kyllä osansa.
Ja kun seuraavaksi siirtyi tarkastelemaan Blondien asennetta, täytyi ihan ihmetellä, ettei kukaan ollut vielä hyökännyt kenenkään kimppuun. Susityttö vaikutti kyllä varteenotettavalta kandidaatilta.
Näinkin paljon maailmaa nähneellä miehellä ei ollut aavistustakaan, mitä tyttö oli juuri sanonut, mutta maagi kun oli itsekin - ainakin väitti mieluusti olevansa- arveli sen jonkinlaiseksi manaukseksi. Hän ei myöskään tarkalleen tiennyt, mitä stultus tarkoitti, mutta päätteli järkevästi, että tuskin mitään kovin imartelevaa ainakaan.
"Ehkä hänen äitinsä ei rakastanut häntä tarpeeksi?"
Marraskuu ehdotti avuliaasti mustakaavun olan takaa, päättäen ilmeisesti, että kun pitkä, tumma muukalainen ei katsonut tarpeelliseksi uhrata happeaan muille, hän saattoi käyttää sitä senkin edestä.
"Tai sitten hänen isänsä rakasti hieman liikaa?"
Normaalisti sirkuksen johtajalla ei ollut tapana varsinaisesti ilkeillä, mutta nyt hän otti huomiotta jättämisensä henkilökohtaisena loukkauksena ja muutenkin noin yleisesti oli sitä mieltä, että naiset ansaitsivat kohteliaanpaa puhuttelua.
"Olen iloinen, että seisot siinä, Aamutähti."
Hän puhutteli elävää barrikaadiaan ystävällisesti.
"Näyttää siltä, että olet ainoa tolkun mies kivenkantaman säteellä."