[x] Sivut.

Nimi: Aditi Maécher

Ikä: 20- vee.

Laji/rotu: Haltia.

Sukupuoli: Nainen.

Työtausta ja ammatti: Aditi on palkkamurhaaja, ja melko taitavakin siinä. Historiikista löytyy syy.

Taidot: Osaa temppuilla ilman kanssa (eli omaa moisen elementin). Hyvänä esimerkkinä kai voisi mainita pienen tuulipyörteen, jonka päällä voi istua ja kulkea. Apuvälineen kanssa nainen voi liitää pitkiäkin matkoja, sekä tehdä jopa satojen metrien pituisia loikkia. Aseiden käyttö luonnistuu myös hyvin, oikeastaan loistavasti.

Perhe ja läheiset: Isä, äiti ja kaksi pikkusiskoa, kaikki kuolleet. Muista sukulaisista ei tietoa, koska vanhemmat olivat muuttaneet muualle kotiseudultaan rahan perässä.

Hahmosi tavarat: Päällään olevien vaatteiden lisäksi kokoelma eri myrkkyjä, joita Aditi kantaa puisessa rasiassa pienessä laukussa lantionsa päällä. Sekä tikareita ja muita teräaseita ympäri vartaloa. Kaksi miekkaa selässä sekä yksi ruoska lanteilla vyössä kiinni, pienen sytytettävän ruutiaseen vieressä (jokainen panos pitää asettaa ja valmistella erikseen). Kaulassa roikkuu pieni riipus, jonka sisällä on kaksi pilleriä, toinen aiheuttaa viiden tunnin valekuoleman ja toinen oikean kuoleman

Lemmikit: –

Luonne: Naisella ovat tunteet harvassa, hän ei kiinny melkein keneenkään eikä välitä kenestäkään. Tähän hän on syytä pohtinut, ja on tullut siihen tulokseen, että jotenkin perheen kuolema ja myöhemmin luostarin ei-niin-pehmeä koulutus oli antanut tällaisen lahjan Aditille. Hän ei sitä murehdi, sillä mennyt on mennyttä, nyt määrää tämä hetki.
Realistikin haltija on, ei haikaile turhan perään.
Asialleen todella omistautuva, jos on suorittamassa tehtävää, mikään ei saa naisen hermoja tai keskittymistä rikkoutumaan. Saa yleensä kaiken minkä haluaa, mutta on valmis perääntymään tappion uhatessa.
Toki heikkouksiakin löytyy, kuten makea naposteltava. Hän on vaikka valmis tappamaan saadakseen parhaimpia suklaita ja sokeroituja hedelmiä, kun on sillä päällä. Toinen heikkous on lapset ja tarve suojella pienempiä elijöitä, oli tämä sitten puoliverinen tai ei. Tuntematon kakara voisi siis hyvin tappaa kokeneen murhaajan vain altistaakseen itsensä vaaraan. Tätähän ei kukaan vielä tiedä, selville saaneet ovat yleensä kuolleet.

Ulkonäkö: Revityn tapaiset sysimustat hiukset ulottuvat leukaan pisimmillään, mutta takana tiukassa ponnarin tapaisessa olevat hiukset ylettyvät puoliselkään. Aditin pituus on lähelle 170 cm, mutta ei yllä siihen aivan, mikä harmittaa haltijaa kovasti, sillä luostarissa kehuttiin enemmän pituudella kuin ulkonäöllä, jota hänellä kyllä on. Täyteläiset huulet tulevat hyvin esille vaaleassa hipiässä, kuten myös tumman siniset silmät, joiden iirikset ovat kuin kissalla. Muutenkin naisen naamataulu on kissamainen, erityisesti hymy. Suippoja korvia koristavat pari hopeista korvakorua, kullakin oma merkityksensä.
Ensimmäinen on saatu, kun hän tuli luostariin. Toinen kun hän tappoi ensimmäisen uhrinsa, kolmas tuli salamurhaajan ”tutkinnon” suoritettua sekä neljäs on lahja viimeisimmältä asiakkaalta.
Solakka haltia pitää yllään nahkaista viittaa, jonka pystykaulus saa naisen kaulan näyttämään pidemmältä mitä on. Rotsin alla on tummansininen topintapainen, joka näyttää enemmän kuin peittää sekä mustat ihonmyötäiset housut. Punaiset, pitkävartiset silkkihansikkaat myös nainen omistaa.
Kulmakarvat ovat haltijan pakko mielle. Hän pitää tarkkaa huolta, että ne ovat täydellisen symmetriset ja identtiset. Sekä hän ei nypi niitä normaalin näköisiksi, vaan tekee niistä pienet lyhyet (eh, kato kuva niin saat selville).

Menneisyys: Aditi oli normaalin, melko köyhän haltia perheen kasvatti, joka sai nauttia elämän iloista ja suruista siinä missä muutkin. Hänellä oli vanhempiensa lisäksi kaksi pikkusisarta, joita hän joutui päivät pitkät hoitamaan, koska isä ja äiti tekivät töitä pitkän päivän, alipalkattuina suuren aatelisen huushollissa. Äiti siivosi ja isä oli puutarhuri.
Joitain vuosia sai sankarimme asua rauhassa kotona, kunnes viisivuotiaana hänen kotikaupunkiinsa iski mustasurma, joka vei mukanaan siskot sekä äidin. Isäkin oli tartunnan saanut, mutta oli selvinnyt siitä pelkällä sokeudella. Tuttavien ihmeeksi itse vanhin lapsi ei saanut tartuntaa, joten lapsen nimi vaihtui Aditiksi, joka tarkoitti Rajatonta, Vapautta ja Turvallisuutta. Entistä nimeä ei muisteta. Hänelle tehtiin suuret tulevaisuuden suunnitelmat, jotka kariutuivat melko pian.

Isän terveys oli heikontunut sairauden myötä, eikä kulunut aikaakaan, kun tämä jätti maailmaan yksin Aditin surujensa kanssa. Elävä lapsi ei ollut kuuttakaan, kun hän joutui kohtaamaan julman maailman ja tämän pelot ja totuudet. Joku kaappasi nuoren lapsen mukaansa, eikä kukaan jäänyt kaipaamaan yksin jäänyttä taakka, jolle naapurit joskus heittivät kolikon tai kaksi. Eräänä päivänä he vain huomasivat, että tavallista kiitosta kuulunut. Se siitä.

Aditi oli päätynyt lapsikaupan mukana kauas vuoristoseudulle, naisluostariin, joka kätki monia salaisuuksia sisäänsä. Ensinnäkin hiljaiset naiset eivät päivät pääksyttäen vain istuneet ja rukoilleet Iruria ja Ireria, vaan he myös tekivät kunnon työtä. Aamulla oli puolentunnin rukoushetki, joka ei ollut polvillaan istumista, vain vaikeita liikkeitä ja monimutkaisia sarjoja tehden. Näin he osoittivat kiitollisuutensa elämäänsä kohden. Naiset kasvattivat kaiken tarvitsemansa itse, aina silkkiperhosia myöten. Osa päivästä kului näihin tarpeellisten töiden tekoon, mutta entäs loppupäivä? Nunnat (Aditi nimitti heitä sotureiksi ennemmin) harjoittelivat fyysistä puoltaan, opettelemalla maailmalta tuotuja taistelu tapoja ja muita ihmeellisiä taitoja, jotka olivat kaikki omiaan eri tilanteisiin. Niillä, jotka hallitsivat jonkin elementin, koulittiin hallitsemaan se. Miksi ihmeessä he sitten näitä opettelivat?

Kuten Arylian historiasta on saatu irti, heidän mielestään puoliverisiä ei ole luotu Jumalatarten suostumuksella, vaan he ovat luoneet itse itsensä, nuo sekasikiöt. Nunnat ovat ottaneet omaksi asiakseen tuhota yhdyskunnan roskat, ja piti itseään yhtenä tällaisena keskuksena, joita oli ripoteltuna ympäri Aryliaa. Suurimmaksi osaksi heidän uhrikseen joutuivat vaikutusvaltaiset ja kuuluisat puoliveriset.
Paikka ottaa sisäänsä vain pieniä lapsia, kaikille luodaan asema pienessä yhteisössä, jota voisi melkeinpä kuvata kapea katseiseksi. Nunna yhdyskunnat ovat piilossa maailmalta, ja yrittävät pitää matalaa profiilia, vielä tähän päivään asti niin onnistuen. He siis parantavat maailmaa puoliverinen kerrallaan.

Mutta, takaisin Aditin tarinaan. Tyttö sopeutui nopeasti joukkoon ja ymmärsi heti idean. Jos hän halusi olla enemmänkin kuin siivooja pienessä vuoristo linnassa, hänen täytyisi tehdä kovasti työtä ja päästä eteenpäin elämässä. Jättäen lyhyen menneisyytensä melkeinpä tunteettomasti taakseen hän alkoi kovan ja askeettisen tuntuisen elämän, tehden joka päiväset harjoittelut tunnollisesti, edeten ihan mukavaa vauhtia. Elämä oli helppoa ja yksinkertaista, sitähän nunnan elämältä odotettiin. Mutta todellisuudessahan sitä se ei ollut, mutta Aditesta se siltä tuntui. Ei tarvinnut kuin astella päivä kerrallaan.

Harjoittelut ja linnan kiivas tahti valmisti suojattinsa nopeasti täysverisiksi tappajiksi, keinoja kaihtamatta. Nuoret naiset saivat eteensä kaiken mahdollisen, siinä heidän taitojaan testattiin, ja sitä mukaan heitä sijoitettiin yhdyskuntaan. Kuka jäi opettamaan seuraaville nunnille taitojaan, kuka lähti tutkimaan jotain uutta tietoa maailmalta. Jotkut jäivät vain pitämään itse luostari linnaa pystyssä.

Aditi lähetettiin viidentoista vuoden iässä toiselle puolelle Aryliaa, salaluostariin, joka eli keskellä vilkasta kaupunkia, kenenkään ulkopuolisen siitä tietämättä. Nyt jo nuori nainen opiskeli elämää ihmisten keskellä kolme vuotta, kunnes taisi salamurhaajan taidot paikassa ja osasi olla ulkopuolisten kanssa. Tässä vaiheessa neitomme ei vielä hallinnut kaikkia taitoja, mutta 18 -vuotias nainen oli teoreettisesti juuri valmistunut luostarista. Nyt hän saisi vaellella ympäri Aryliaa, ja toteuttaa oikeutta omalla katsomallaan tavalla, kunhan oli ainakin kerran vuodessa yhteydessä johonkin luostariin, josta laitettiin viestiä pääkeskukseen, paikkaan jossa Aditi oli ensimmäisenä ollut.

Mustahiuksinen haltija päätti valita imagokseen tappavan ja seksikkään näköisen naisen, joka näytti kerskujalta ja huomion hakijalta enemmän kuin ammattitappajalta. Asuvalintansa Aditi kyllä myöntää hakevan huomiota, mutta tämä liittyy ammattiin, sillä naisen luostari yhteydet sallivat hänelle aina yhden auttajan tappamiseen. Hän keräsi huomion, ystävä pimeydessä henget, ymmärretty? Naisen maine levisi kauas, mikä on tottakai hyväksi rahansaannin kannalta, mutta on vaikea tehdä salamurhaajan töitä, jos joka paikassa minne jalallaan astuu, aletaan olemaan viisi kertaa varovaisempia mitä normaalisti. Siksi Aditi vaihtoi ammattinsa salamurhaajasta palkkamurhaajaksi, ja tappo tyylit ja aseet muuttuivat sen myötä. Myrkyt ja pienet tikarit vaihtuivat suuriin ja paljon jälkeä jättäviin aseisiin. Silti yhteydet luostariin pysyivät salaisina, kuten yhteisö itsekin.

Nyt nainen siis matkustelee, ja suorittelee välillä tehtäviä luostarille, välillä asiakkaille.

Muuta: Naisen puhe tyyli on hieman ranskalainen, sillä hän puhuu luostarissa oppimallaan korostuksella, jossa käytetään räkä ärrää, sekä äännetään todella elegantisti joka ikinen sana. Kysymystä ei helposti erota toteamuksesta, mutta jos kuuntelee tarkkaan, Aditi nostaa ääntään hivenen lauseen lopussa. Oikeastaan nainen käyttää harvoin kysymyssanoja kuka, mikä, missä, vaan toteavasti sanoo asiansa. Tylyn kuuloiseltahan tämä kuulostaa, mutta sitähän se on.

Huonopuoli/-puolet: Aditille ainoastaan oma elämä on arvokas, hän tappaa muita ilman omantunnontuskia. Luostarista tarttunut puoliveristen tappamisvimma toki haittaa monissakin asioissa, esimerkiksi jos asiakas sattuu olemaan tällainen roska. Harvoin häntä toki sellaiset palkkaavat, sillä on huhuja liikkeellä, joiden mukaan puolikkaat olennot kuolevat aina salaperäisesti palkkaamisen jälkeen. Huhua vai totta, kukin uskoo mitä tahtoo, sillä Aditi ei heihin koskekaan, luostari sen tekee hänen puolestaan.

Tunnottomuus myös menee huonoihin puoliin, eli nainen ei kiinny keneenkään eikä välitä kenestäkään. Vihaa hän osaa tuntea, mutta sitäkin iloa kestää vain toisen elin ajan verran, joka tulee olemaan lyhyt. Huvikseen nainen ei tapa ketään, ei ilman rahallista hyötyä. Ahnekin hän siis on.


-----


Näin täällä Sesurussa! (Jian; lotengo, Asayo;Nobuko)