Nimimerkki: Revy.

visual


Nimi: Psyche. On hänellä sukunimikin, mutta se on lausuttavissa vain eräällä kirjoittamattomalla naksausäännekielellä ja kuulostaa melkein, muttei täysin erilaiselta kuin Kddzutchdttchdt. Myös Se ja Psie jotakuinkin kelpaavat kutsumanimiksi.

Ikä: 15
Laji/rotu: Ristiverinen, hänen äitinsä on makiapinafurry ja isänsä on seireeni. Lienee syytä tässä vaiheessa tarkentaa, etteivät seireenit suinkaan ole vesiolentoja, vaan veden lähellä viihtyviä, usein siivekkäitä, teräväkyntisiä lumoojia.

Sukupuoli: Poika.

Työtausta ja ammatti: Psie on orpopoika, ja tekee samaa mitä tuhannet muutkin maailman hylkäämät orpopojat tekevät kaduilla rahaa saadakseen; kiillottaa kenkiä, kantaa vanhusten kauppakasseja ja... viihdyttää...aikuisia... Viimeaikoina hänen ulkomuotonsa tosin on supistanut työnsaantimahdollisuuksia radikaalisti.

Taidot: Hänellä on voimakkaat silmät ja vaikkei niissä samaa seireenien lumovoimaa olekaan, on niissä kuitenkin jotain hypnoottista. Pelkkää katseensa sävyä säätelemällä Psie voi muunnella vallitsevaa tunnelmaa ja parhaimmillaan saada kohteensa tuntemaan muutoksia esimerkiksi ilman lämpötilassa, vaikka mitään muutosta ei tosiasiassa tapahdukaan.

Perhe ja läheiset: Psien äiti, jonka nimi suunnilleen lausutaan Khtddtakl, on tosiaankin makiapinafurry, hyvin kunniantuntoinen nainen ja kaunis sillä tavalla kuin makiapinat nyt ovat kauniita. Hän on kuitenkin hyvin nuori ja jokseenkin vastuuntunnotonkin, hätääntyen paniikin partaalle asti aina, kun joutuu tunnustamaan, ettei tilanne ole hallinnassa. Psien isän nimi lienee Psyche, sillä tämän mukaan poika kuulemma sai nimensä. Sitä on vaikea sanoa, sillä pojan äitiä lukuunottamatta kukaan ei ole tuota miestä tavannut. Molemmat saattavat olla elossa ja Psiellä saattaa tätä nykyä olla muutamia puolisisaruksia, mutta jos näin onkin, ainakaan se ei poikaa itseään kiinnosta.

Hahmosi tavarat: Vaateriesujensa lisäksi pojalla on helminauha, joka itseasiassa on kätketty ase. Langan sijasta marmoriset helmet on pujotettu pianon kieleen ja lopputulos on lähitaistelussa sekä lyömä- että kuristusaseena yllättävän tehokas. Yleensä se kulkee vyötäisillä jonkinlaisena vyönä.

Lemmikit: Ei ole.

Luonne: Psie on nuori, kyyninen ja katkera lapsukainen. Hänellä on kuitenkin ylitsevuotavasti elinvoimaa ja mittava ylpeys, eikä häntä, kaikesta huolimatta, voi kurjaksi tai masentuneeksi sanoa, hänen maailmankatsomuksensa nyt vain sattuu olemaan jokseenkin pessimistinen. Jos häntä pyydettäisiin kuvailemaan itseään vapain sanoin, vastaus kuuluisi jotakuinkin; "...minä en pidä..." ja lista alkaisi banaaneista ja päättyisi optimisteihin. Jos häneltä sen jälkeen kysyttäisiin mistä ihmeestä hän sitten oikein pitää, vastaus olisi; "...mansikoista."
Ulkonäkönsä suhteen poika on ujo ja varovainen, mutta siinä määrin kapinahenkinen, ettei suoranaisesti piilottele itseään. No, oikeastaan hän aikoinaan kulki kokopitkässä, paksussa ja hupullisessa mustassa viitassa, mutta luopui siitä ymmärrettyään, että näytti silloin luultavasti vielä epäilyttävämmältä. Lisäksi paksu viittaa on tuskallinen asuste pojalle, jonka lähestulkoon koko kroppaa peittää turkki. Jotain varhaiskypsää hänessä on myös, vaikka yleissivistys puuttuukin kokonaan. Sitä voitaisiin sanoa vaikkapa katujärjeksi. Kukaan ei osaa tyhjentävästi selittää, mistä nuorukaisen mittava sanavarasto on peräisin, mutta se on...no, mittava.
Joku saattaisi myös kuvailla poikaa välinpitämättömäksi ja epäsosiaaliseksi, vaikkei se ihan paikkaansa pidäkään, huolimatta siitä että hänellä on tapana olettaa jokaisen vastaantulevan olevan sieluton idiootti. Vastoin yleistä tietoa hänellä on myös huumorintaju - hieman kieroutunut, mutta harmiton - ja hän osaa myös hymyillä ja nauraa, jos sattuu sille päälle. Puhuessaan ja etenkin vastatessaan hänellä on tapana pitää niin pitkiä taukoja, että kärsimättömämpi saattaisi jo olettaa, ettei poika aijo vastata ollenkaan. Kun hän sitten puhuu, hänen vierasperäiseen korostukseensa sekoittuu toisinaan eriskummallisia naksausäänteitä, jotka ovat osia hänen äidinkielestään.
Psie vie ylpeytensä toisinaan liiallisuuksiin, kieltäytyen almuista ja varastelusta, ihan vain jääräpäisyyttään ja koska "vihaa varkaita, epärehellisyyttä, tekopyhyyttä ja sääliä."

Ulkonäkö: Psien kasvot ovat jatkuvan ravinnonpuutteen seurauksena menettäneet osan luontaisesta lapsenpyöreydestään, mutta ovat edelleen poikamaiset. Seireenien kauniit, voimakkaat elohopeasilmät täyttävät vain osittain makiapinan suuria silmäkuoppia, painuen niin syvälle, että niiden ympärille muodostuvat varjot saavat pojan näyttämään jatkuvasti kuolemanväsyneeltä. Valo tanssii aina hopeisissa iiriksissä, jotka säteilevät omaa sisäistä valoaan myös täydellisessä pimeydessä. Ikäisekseen poika on pitkä, mutta hoikka, ellei peräti riutunut. Selkärangasta alkaen hänen kehoaan peittää vatsapuolta, kasvoja ja suurinta osaa käsistä ja jaloista lukuunottamatta takkuinen, ruskean,- mustan,- ja hopeankirjava turkki, joka huipentuu pitkään, taipuisaan häntään. Sivulta katsottuna hänen selkänsä vaikuttaa kyttyräiseltä johtuen lapaluiden päällä sijaitsevista luu- ja lihaskasvaimista, joista siivet olisivat voineet kehittyä, mutteivätpä sitten kehittyneetkään. Osa hänen kehostaan on rokonarpisen kudoksen peitossa, mutta siellä missä ihoa ei peitä lika, turkki tai arpikudos, saattaa erottaa osan seireeneille luonteenomaisesta kelmeästä vaaleudesta. Vaatteet ovat vanhat, kulahtaneet ja moninpaikoin repaleiset, mutta sentään jotenkin kivipestyn puhtaat.

Menneisyys: Ehkä sinä kauniina yönä nuoresta makineidosta tuntui hyvältä idealta lyöttäytyä yhteen kauniin seireenin kanssa, eikä hän sitä - ihme kyllä - katunut vielä esikoisensa synnyttyäkään. Ainakaan ihan heti. Poikavauva oli jo syntyessään hyvin kaunis, kelmeäihoinen, kaunissilmäinen, hyvin sopusuhtainen pienokainen, jolla oli päänsä päällä runsaasti ruskean,- mustan,- ja hopeankirjavaa hiusta, lyhyt häntä ja selässään siiven alut. Kaunis lapsi sai rakastavasti isänsä mukaan nimekseen Psyche.
Kun poika sitten oli vuoden vanha, äitiparka alkoi hitaasti muuttaa mieltään. Pää oli liian pieni, silmät liian suuret, olkapäät liian leveät ja selkä kyttyräinen, sillä siivet eivät vain suostuneet puhkeamaan. Häntäkin oli liian lyhyt ja karvaton. Kaksivuotiaana pojan kämmenet ja jalkaterätkin olivat kasvaneet suhteettoman suuriksi ja siivet ilmeisesti päättäneet, ettei maksanut vaivaa. Kolmevuotiaana turkki alkoi kasvaa laikuittain, kyttyräinen selkä teki seisomisen ja liikkumisen vaikeaksi ja häntä pysyi karvattomana. Nelivuotiaana lapsi oli jo niin epäsuhtainen, että näytti romuvaraston ylijäämäosista kasatulta, eikä asia parantunut edes viisivuotiaana, kun lapsi vaihtoi ensimmäisiä hampaitaan aivan liian suuriin. Lisäksi pikku-Psiellä oli perustavanlaatuisia ongelmia ympäristöönsä sopeutumisessa, sillä, ulkonäköäkin lukuunottamatta, hän ei millään tahtonut oppia puhumaan kunnolla, oli epäsosiaalinen, eikä tuntunut lainkaan hallitsevan äänenkäyttöään. Joten tuskainen äitiparka myönsi viimein itselleen, että vituroiksi meni ja jätti poikansa kadulle. Sinne lapsi varmaan olisi kuollutkin, ellei eräs puolisokea mummonvanhus olisi luullut häntä rakkikoiraksi ja silkkaa suurisydämisyyttään tuonut tälle jätteitään. Vähitellen Psie kasvoi katkeroituneeksi, mutta ainakin itsenäiseksi pojannulikaksi. Osa kasvuhäiriöistäkin korjaantui iän myötä, muttei Psie koskaan kovinkaan haluttua seuraa ollut, puoliverinen kun oli.

Huonopuoli/-puolet: Puutteellisen hygienian takia Psie on usein sairas ja senkin takia ajoittain heikko ja aina nälkäinen. Lisäksi hänellä on kirppuja.