”Kahvia, mustana.”
Zeph hymyili aurinkoisesti, malttamatta odottaa haistamansa ruuan pupeltamista. Harmi vain ettei hotelleissa ainakaan hänen käsityksensä mukaan ollut tarpeeksi hyvin maustettuja sapuskoja.

”Kyyhky?”
Ruskeatukka säikähti tuntiessaan höyhenten kevyen sipaisun ja terävät linnunjalat olkapäällään. Kyllä, siinä alkoi kujerrella ilmeisestikin lintuihin kuuluva otus. Sokea silitteli sitä hieman, saaden vain nokkaisun sormeensa. Hän antoi Níalle rauhan lukea kirjettään, muistellen mihin oli jättänyt vaihtovaatteensa.

”Mitä?” kiharapää räpytteli silmiään hämmentyneenä, ja kyyhky karkasi hänen olaltaan kun naisen kädet tulivat varastamaan sen paikan, halaten melkein alastonta miestä tiukasti. Tämä vain varoi, ettei hänen pyyhkeensä tippuisi ja koko tilanteesta tulisi kiusallisen siveetön.
”Mitä?! Mitä ihmettä siinä kirjeessä oikein oli?”

”Mitä?! Mitä ihmettä siinä kirjeessä oikein oli?”
Nía hymyili leveästi ja suukotti Zephin poskea lukien sitten kirjeen tälle ääneen.

”Eli mitäs sanoisit? Mira kutsuu”, hän naurahti ja kurtisti sitten kulmiaan kirjeelle.
”Mutta meillä on aikaa jokseenkin vähän. Minä lähetän takaisin kirjeen, jossa sanon, että meiltä kestää kauemmin. Meidän on siitä huolimatta lähdettävä lähes saman tien. Joten mitäs sanot?” nainen oli innoissaan ja kiikutti kahvikupin Zephin käteen hörppien itse jo omaa teetään.

//Lyhyt kökkö, mutta ei mahda mitään\\

Zeph naurahti hiljaa. Tietysti hän lähtisi, se oli Níalle tärkeä asia – ja oli ihanaa, kuinka nainen halusi hänet mukaansa. Oli ollut oikea onnenpotku törmätä tähän, sokea tunsi olonsa levollisemmaksi ja onnellisemmaksi kuin aikoihin – totta puhuen ennen onnettomuutta Fukaikanin kanssa – vaikka olikin melkein alasti seisomassa hotellihuoneessa, kuunnellen miten hänen rakkaansa iloitsi ylennyksestään ja huolehti aamiaisesta.

”Me lähdemme ehdottomasti matkaan niin pian kuin voimme – kunhan joskus saan housuni jalkaan. Et sattuisi tietämään, mihin ne ovat joutuneet?” mies kysyi kulmiaan kurtistaen, työntäen mahdollisimman kohteliaasti kahvikupin takaisin heleä-äänisen käteen.

//Eipä niin.//

”Me lähdemme ehdottomasti matkaan niin pian kuin voimme – kunhan joskus saan housuni jalkaan. Et sattuisi tietämään, mihin ne ovat joutuneet?”
”Mihin ihmeeseen sinä housuja tarvitset? Kelpaat minulle aivan mainiosti noinkin”, Nía sanoi liioitellun hämmästelevään äänensävyyn ja virnisti kävellen kuitenkin lattialla retkottavien housujen luo putsaten ne liasta nopealla loitsulla asetettuaan käsissään olevat kupit ensin pöydälle. Äänettömin askelin hän liikkui Zephin luo ja sipaisi etusormellaan tämän paljasta rintakehää.
”Minä olen sitten yhä sitä mieltä ettet tarvitse housuja”, hän sanoi ja tökkäsi vaatekappaleen miehen käteen.

Nainen pyörähti ympäri ja nappasi teekuppinsa hörpäten kuumaa juomaa. Hän otti toiseen käteensä leivän, haukkasi siitä ja istahti sängynlaidalle. Teekuppi laskeutui pöydälle ja pitkät sormet etsivät pöytälaatikosta paperia ja kynän. Nopeasti Nía rustasi kirjeen Kelpie Oberon Odolinpojalle ja ilmoitti, että hän myöhästyisi aikataulusta hiukan. Hän laittoi kirjeen matkaan magiansa avulla ja haukkasi taas leivästään.
”Kahvikuppisi on sitten vasemmalla puolellasi yöpöydällä”, hän ilmoitti Zephille hymyillen.

Zeph räpytteli silmiään pöllämystyneesti, miettien olikohan sittenkin kuullut Nían sanat väärin tai jotain vastaavaa. Mutta ei, nainen toisti ne samalla kun hän tunsi kosketuksen rintakehällään, ja tiedosti erittäin selvästi kuinka vähissä vaatteissa oli. Huh, onneksi hän oli oppinut hillitsemään ajatuksensa edes jotenkuten, muuten sokean kasvot olisivat tomaatinväriset.
”Sinä ilkeä ihminen. Sokeus ei merkitse sitä, ettei voisi ujostella”, hän naurahti pehmeästi, ja nappasi housunsa itselleen. Hetkisen hän harkitsi pyytää näkökykyisen hakemaan myös alushousut, muttei kehdannut vaan kääntyi ympäri riisuen pyyhkeensä, ja veti nopsaan housut jalkaansa. Olivathan he kaksi tunteneet toisensa kuitenkin niin vähän aikaa, ettei sitä nyt aivan säädyttömäksi viitsinyt ryhtyä.

”Kiitoksia tiedosta”, hän lausahti, ja hapuili kahvikupin korvan käteensä. Miehen liikkeet olivat todella varovaisia, hän ei tiennyt kuinka täynnä kuppi oli, ja siemaisukin oli kevyt – ei ollut mukavaa polttaa kieltään. Ihanan karvas juoma oli kuitenkin sopivasti jäähtynyttä, ja kiharapää hörppi sen nopeasti, istahtaen sitten sängynreunalle hiuksiaan sormillaan kampaillen. Ne olivat kostumisen jäljiltä päättäneet kihartua paljon tiukemmille korkkiruuveille kuin yleensä, ja Zephaniah mietti, josko kampaisi ne.
”Lähetitkö jo sen kirjeen? Meillä ei kaiketi ole enää niin kiire, ettet voisi auttaa tätä näkövammaista aamiaisen kanssa?” hän kyseli toiveikkaasti, kohottaen kätensä sipaisemaan kultansa pehmeitä hiuksia – osuen vain kerran vahingossa olkapäähän ennen kuin löysi ne.
”Minulla on sellainen olo, että haluan käyttää huolehtivaisuuttasi hyväkseni, ja vaadin sinua paapomaan itseni pilalle tekemällä minulle voileivän.”

”Lähetitkö jo sen kirjeen? Meillä ei kaiketi ole enää niin kiire, ettet voisi auttaa tätä näkövammaista aamiaisen kanssa? Minulla on sellainen olo, että haluan käyttää huolehtivaisuuttasi hyväkseni, ja vaadin sinua paapomaan itseni pilalle tekemällä minulle voileivän.”
”Lähetin”, Nía hymyili ja sipaisi Zephin poskea etusormellaan.
”Mitä?! Sinä vain käytät minua julmasti hyväksesi!” nainen huudahti ja nauroi sitten iloisesti.
”Totta kai minä teen sinulle voileivän. Senkin höpsö”, hän sanoi ja suukotti toisen huulia nopeasti nousten sitten ylös. Äänettömin askelin hän käveli ruokien luo ja katsoi leiväntekotarvikkeita hetken kulmat kurtussa. Lopulta hän päätti hemmotella toisen todellakin pilalle ja voiteli sämpylän laittaen sinne väliin salaattia, kinkkuleikettä, juustoa, kurkkua ja tomaattia. Hyräillen nainen laittoi sämpylän kannen paikoilleen ja katseli sitten muita aamiaistarvikkeita. Itselleen hän nappasi omenan ja käveli sitten Zephin luo.
”Siinä. Minä kyllä hemmottelen sinut piloille tätä menoa”, hän hymyili ja heittäytyi selälleen sängylle makaamaan.
”Kuinka kauan oletat meiltä kestävän päästä Miraan?”

”Kiitos.”
Zeph puraisi sämpylästään palasen, ja alkoi siinä samassa hymyillä erittäin onnellisesti. Hänellä olikin jo kiljuva nälkä, moinen herkkuleipä kelpasi paremmin kuin hyvin.
”Kun kerta teet näin hyviä sämpylöitä haluaisin tietää millaista mustikkapiirakkaa saat aikaiseksi”, hän ilmoitti hymyssäsuin.

Nían kysymyksen kuultuaan harmaasilmäinen vaikeni hetkeksi, miettivä ilme kasvoillaan. Hän muisteli omia reissujaan, ja yritti suhteuttaa sitä erilaisiin kulkutapoihin.
”No, kävellen siinä menee aivan liikaa aikaa. Ja ratsainkin yli kaksi viikkoa, minä en mitään lähde laukkaamaan sokkona.”

”Kun kerta teet näin hyviä sämpylöitä haluaisin tietää millaista mustikkapiirakkaa saat aikaiseksi”
”Täytyy ottaa selvää kunhan on aikaa ruveta leipomaan”, Nía hymyili haukaten omenastaan.

”No, kävellen siinä menee aivan liikaa aikaa. Ja ratsainkin yli kaksi viikkoa, minä en mitään lähde laukkaamaan sokkona.”
”Niin… No jos saisimme kaksi hevosta ja se sinun hevosesi olisi minun talutuksessani? Pääsisimme ainakin hieman nopeampaa”, nainen ehdotti ja viskasi omenan siemenkodan roskikseen.
”Jos pakkaamme kaikki tavarat, otamme jotain ruokaa mukaan ja lähdemme sitten kyselemään niitä hevosia? Ja minä laitan univormun päälleni niin saamme nopeampaa palvelua.”

Zephaniah nyökkäsi Nían ehdotukselle, ja nousi seisomaan.
”Tuo kuulostaa hyvältä. Lähdetään mahdollisimman nopeasti matkaan.”
Mies lähti etsiskelemään loppuja vaatteitaan, ja hapuiltuaan ja pyydettyään useamman kerran Níalta apua sai sen yleisen vaatekertansa päälleen. Vähäiset matkatavarat tuli pakattua nopeasti, ja sitten hän olikin valmis lähtöön.
”No niin, näytä tietä, elämäni valo”, hän hymähti, ja suukotti naisen otsaa hellästi.

Nía pakkasi tavaransa ja pukeutui univormuunsa autellen Zephiä välillä. Viimein he olivat valmiit matkaan.
”Selvä, tules perässä kultaseni”, hän sanoi miehelle ja tarttui tätä kädestä.

Kaksikko joutui kävelemään valitettavan pitkään ympäriinsä ennen kuin saivat tarpeeksi hyvät ja halvat hevoset ostettua. Ne kuitenkin saatuaan, he nousivat ratsaille ja aloittivat pitkän matkansa.

//kiitos tästä ja alotetaan sit se Mirapeli\\

//Kiitos, aloittelen sen kohta ^^//