visual


Nimimerkki: Revy.

Nimi: Lucrecia "Lucy" Van Tristan
Ikä: 58 vuotta, fyysiseltä olemukseltaan n. 19
Laji/rotu: Vampyyri.
Sukupuoli: Nainen.

Työtausta ja ammatti: Kotieläin.
Taidot: Lucy ymmärtää luultavasti jokaista puhuttua kieltä, kirjoittaa ja lukee sujuvasti, muttei itse osaa puhua.

Perhe ja läheiset: Lucy on adoptoitu Van Tristanin vampyyrisukuun vauvana ja myyty kolmevuotiaana rikkaalle kartanonherralle, tämän vaimolle ja lapsille. Valitettavasti kenenkään elossaolosta ei ole varmuuksia.
Hahmosi tavarat: Lucyn kaulassa on valkoinen nahkapanta tunnistelaattoineen. Tästä käy ilmi omistava suku sekä nimi.
Lemmikit: Näitä ei ole, mutta taannoin Lucylla oli sorsan muotoinen purulelu.

Luonne: Hienovaraisen utelias ja arvaamaton samalla tavalla kuin esimerkiksi villit sudet. Arka hän ei juurikaan ole, mutta saattaa säikkyä äkillisiä liikkeitä ja kovia ääniä, eikä säikähtäessään suinkaan pinkaise karkuun, vaan käy päälle - ja vampyyrina hän on sekä vahva että ketterä, kuin myös varustettu partaveitsikynsillä ja naskalihampailla. Lisäksi hänellä on suunnilleen kotieläimen taju oikeasta ja väärästä - sohvalla nukkuminen, tapettien repiminen ja kerjääminen ovat rangaistavaa käytöstä. Moraalintajua hänellä ei tunnu juuri olevan, mutta jonkinlainen uskollisuuden käsite löytyy.
Kuitenkaan Lucy ei ole täysin tallukka, ja osoittaa monissa tilanteissa jopa nopeaa järkeily- ja päättelykykyä, tietynlaista alkeellista oveluutta ja kykyä oppia virheistään - mikä muuten useilta ihmisiltä tuntuu puuttuvan kokonaan. Kiintymystään hän osoittaa varsin avoimesti, kuin myös - ikävä kyllä - ärtymystään.

Ulkonäkö: Pieniä, pyöreähköjä kasvoja kehystää pitkä, mutta ohut, hopeanvalkea hiuskuontalo, joka kerroksittain putoaa punaisten silmien - tai punaisen silmän ja märkivän, tulehtuneen aukon oikean silmän paikalla - päälle. Kyllä, Lucy on albiino, ja sellaisena auringon valolle vielä tavallistakin vampyyria herkempi. Melko jämäkkä kaula kielii talonpoikaisperimästä, kun taas kapeat olkapäät ja hennot, feminiiniset kädet viittaavat korkeampaan syntyperään. Kapea, kehittymätön rintakehä liittyy yhtälailla kapeaan lantioon, mistä versovat pitkät ja vahvat talonpoikaisneidon jalat, päättyen isohkoihin jalkateriin. Tämä kaikki tulee käärittynä astikkaan, neitseellisen valkoiseen kesämekkoon ja maustettuna - kuten mainittua - partaveitsen terävillä, muttei mitenkään poikkeuksellisen pitkillä, kynsillä ja naskalihammasrivistöllä, jossa selkeästi erottuvat kulmahampaat, jotka kuitenkin ovat normaalia pienemmät - ne on hiottu lyhyemmiksi.

Menneisyys: Lucy syntyi herttuattaren ja tämän tallirengin luvattoman suhteen kruunuksi ja heti syntymänsä jälkeen lähetettiin pois - hänet huoli riveihinsä Van Tristanin suku, vampyyreita vauvasta vaariin. Milloin Lucystä itsestään tuli vampyyri, varmaa tietoa ei ole, mutta kolmevuotiaana hänet myytiin eksoottisena lemmikkinä rikkaalle kartanonherralle (hyvästä hinnasta, edustihan lapsi harvinaista värimuunnosta) ja silloin hän ei enää ollut ihminen. Tuohon aikaan Lucyn synnyinmaassa oli nimittäin suurta muotia kerätä kotiinsa eksoottisia "eläimiä", vampyyreita, ihmissusia, kentaureita ja niin edelleen.
Joten Lucysta tuli siis kotieläin ja hänet kasvatettiin kuin kotieläin; hän söi ja nukkui lattialla, vietti suurimman osan kahlittuna kaulapannastaan joko takanreunaan tai ulkona puuhun. Ei se huonoa elämää varsinaisesti ollut, ja Lucy sopeutui. Joskus hän jopa leikki perheen lasten kanssa nukeilla.
Vuodet kuluivat ja muoti vaihtui; purjehtiminen oli päivän sana. Kartanonherra, joka Lucyn oli ostanut, oli vuosia sitten kuollut keuhkokuumeeseen ja taloa hallitsi nyt hänen poikansa, jolla itselläänkin oli jo jälkikasvua. Oli kulunut yli viisikymmentä vuotta siitä kun Lucy tuli taloon. Niin, purjehdus. Kauniina talvisena päivänä koko suku lähti purjehtimaan sievällä pienellä jahdillaan, ja tavallisesta poiketen myös kotieläin otettiin mukaan.
Kuka tallukka lähtee purjehtimaan keskellä talvea? Niin sitten sattui, että myrsky kariutti purtilon ja Lucy joutui erilleen isäntäperheestään. Kaukaiselta rannalta hänet löysi, tajuttomana ja riutuneena, muuan nuori mies, joka vastuuntuntoisena sällinä vei nuoren neidon kotiinsa ja hoivasi parhaansa mukaan. Neljän päivän päästä Lucy sitten heräsi ja söi nuorukaisen verenjanossaan. Kauniit vaatteet hän oli sentään nuorukaiselta saanut (kesämekkoa talvella? Onneksi Lucyn vampyyrinnahka on sitkeä.)
Niin sitten sylikoira viskattiin luontoon susien sekaan. Tästä on puolisen vuotta. Ankara selviytymiskamppailu vei Lucylta toisen silmän, joka ei vieläkään ole suostunut parantumaan. Onneksi vaatteet ovat pysyneet ehjinä.

Huonopuoli/-puolet: Elukkamaisuus, valonarkuus, sivistyksen puute.