nimi:
Leo McGray (kyseinen on syntymänimi, mutta tunnetaan useimmiten Dagnir Galathilion -nimellä, lisänimi Turma)
ikä:
22
rotu/laji:
ihminen
sukupuoli:
mies

luonne:
Erittäin, erittäin ylpeä, niin paljon, että tavallaan halveksii muita. Ei kuitenkaan kulje yleisesti nokka pystyssä, sillä hänellä on tarpeeksi kokemusta tietääkseen, että se tuottaa vain turhia hankaluuksia ja konflikteja. Hän on ollut jo vuosien ajan tuppisuuna, mutta rakkaansa ollessa elossa puhui yleensä tämän puolesta, joten on melko taitava siinä mikäli syystä tai toisesta siihen ryhtyy. Hän on tulinen ja raivostuu heikkojen sortamisesta vaikka taipuu itse helposti sortamaan kaikkia muita. Ajattelee ehkä itse olevansa parempi sortaessaan kaikkia eikä vain heikkoja. Ei aina ole selvillä omista ajatuksistaan, sillä ylpeys ja omituiset kokemukset ovat muuttaneet häntä ja ylpeys estää myöntämästä omia heikkouksiaan. On kuitenkin syvällä sydämensä paksujen ja hankalien muurien sisässä melko tunteikas, vaikka rakkaan kuolema onkin synkistänyt häntä entisestään. Suvussa on esiintynyt herkkyyttä masennukseen, synkkyyteen ja jopa pahuuteen vajoamiseen, eikä Dagnir ole poikkeus. Hän tietää sukunsa heikkoudesta ja hallitsee sitä suhteellisen hyvin, mutta taipumus synkkyyteen näkyy kenelle tahansa naamiomaisen ilmeettömien kasvojen takaakin.
Dagnir on ns. hankaluusmagneetti vastoin tahtoaan. Hän vetää aina puoleensa ne ihmiset, jotka ovat pulassa tai tulevat olemaan pulassa, ovat erikoisia, tuhoontuomittuja tai esimerkiksi rotunsa viimeisiä. Hän on oppinut tulemaan senkin kanssa toimeen, vaikka edelleen on aika yleistä kuulla hänen huokaavan turhautuneena huomatessaan taas seuraavan tilanteen olevan tuloillaan.

ulkonäkö: kuva
Melko pitkät (märkinä alaselkään ylettävät), paksut, karkeat ja tummanruskeat hiukset. Usein saavat takkuuntua viikkojen ajan rauhassa ennen kuin hän herää tarpeeksi synkkyydestään harjatakseen ne. Aivan hiusten kärjissä on vajaan puolen sentin paksuinen kerros valkoista, jälki niiden värjäämisestä vitivalkoisiksi kauan sitten. Se näkyy oikeastaan vain siksi, ettei hän ole itse edes huomannut sitä. Muuten olisi leikannut sen jo pois. Kasvot ovat kaidat ja kulmikkaat ja iho ahavoitunut ulkona vaeltaessa. Paksut tummanruskeat kulmakarvat ovat voimakkaimmat ilmeen ilmaisijat ja ne painuvat usein syville rypyille. Silmät ovat suhteellisen suuret, silmäripset tuuheat ja tavallista pidemmät. Silmien väri on mustaa lähenevä tummanruskea ja niissä saattaa miehen hyvinä hetkinä havaita väläyksen kultaa. Useimmiten tuo kulta tosin tarkoittaa ennemminkin vaaraa katsojan kannalta, sillä hänen katseellaan on jälleensyntyneen lohikäärmeen taustansa vuoksi hukuttava, lumoava vaikutus. Niihin katsova hukkuu niihin ja hän itse näkee katsojan sielun (ja sielunkuvaajan) mikäli toisen henkiset voimat eivät ylitä Dagnirin omia.
Pukeutuu yleensä pitkään viittaan jossa on iso huppu peittämään kasvoja, mutta alla vaatteet ovat usein melko kirkkaan punaista ja vihreää, harmaata tai mustaa kirjailuin. Hänen tyyliinsä kuuluvat paidat ovat kaula-aukoltaan avoimia, hihoiltaan suuria mutta vain puolipitkiä sekä muutenkin pitkiä ja halkioisia. Nykyisellään hän katoaa helposti ihmismassaan sillä on matkojensa aikana oppinut mukautumaan ympäristöön, mutta mikäli jokin saa hänet nostettua synkkyydestään, hän palannee entiseen tyyliinsä, joka oli... huomiotaherättävä.

työtausta:
Työskennellyt maagien kanssa 9-vuotiaasta. Yleensäkin sotkeutui nuorempana laajalti maailmojen pelasteluun. Löysi myös tuolloin mielitiettynsä ja suojeli tätä kuin henkivartija ikään. Mestarillinen taistelija, mutta juuri muuta hän ei olekaan koskaan tehnyt. Voisi sanoa hänen olevan erakoitunut vaeltaja.

taidot:
Taisteleminen, kuten edellä mainitsin. Hän käyttää melkein mitä tahansa asetta sujuvasti (koska oppii nopeasti) mutta mieluiten heiluttaa maagista miekkaansa Sinitulta, joka kehittyy hänen taitojensa karttuessa ja muuttaa muotoaan. Hallitsee Mars-planeettaan liittyvää tulen magiaa sekä miekkansa heikomman puoleista mutta yleispätevää magiaa. Lisäksi matkustellessa on tarttunut mukaan erilaisia esineitä joista hän ammentaa yksittäisiä loitsuja. Mutta yleensäkin taipuu mieluummin tekemään kaiken tavalliseen tapaan ja taistelemaankin ilman magiaa.

perhe ja läheiset:
Kotoisin Tellukselta eli Maapallolta. Vanhemmat, jotka eivät tuohoon aikaan voineet sietää ajatusta tyttären saamisesta, saivat kaksoset - pojan ja tytön. Tytöllä oli siivet selässään. Vanhemmat kauhistuivat niin että antoivat repiä siivet irti ja lahjoittivat tytön vielä päällepäätteeksi orpokotiin. Poika sai nimekseen Leo horoskooppinsa latinankielisen nimen mukaan ja sai kasvaa normaalissa vanhempien ja yhden lapsen perheessä Easterhillsin kaupungissa. Sai paljon ystäviä mennessään puhumaan niiden kanssa, joista kukaan muu ei välittänyt tai ollut kiinnostunut, mutta oikeastaan ei edes muista näitä tyttöjä ja poikia enää. Kymmenen vanhana oli jo sotkeutunut omituisiin juttuihin (muun muassa tavannut sisarensa joka oli ottanut hänet tavallaan hallintaansa) ja saanut Sinitulen Mestarin tittelin sekä nimen Dagnir Galathilion. Uudet ystävät, joita sai tähän liittyen, olivat jo aivan omaa luokkaansa - heidän joukostaan löysi rakkaansa, pienen, fyysisiltä voimiltaan lähes olemattoman heikon tytön jonka henkiset ja maagiset voimat olivat uskomattomat. Tästä tuli pojan elämän keskipiste ja tämän kuoltua hän on ollut yksin. Perheestään tai muista ystävistään hän ei ole kuullut aikoihin mitään, eikä ole edes kovin halukas tietämään.

menneisyys:
(Alkuhistoria ja karkea pohja edellisessä.)
Rakkaansa kanssa Dagnir lähti toivottomalta tuntuvalle matkalle läpi maailmojen ja ulottuvuuksien, etsien jumalatarta, joka oli kutsunut heitä. Jumalatar oli ilmoittanut nimekseen äitijumalatar Adaine. He matkasivat erityisen porttijärjestelmän avulla kymmenissä, jolleivat sadoissa maailmoissa... mutta eivät löytäneet häntä. Kaikenlaista sattui, molemmat heistä oppivat paljon. Ja he kasvoivat yhteen. Mutta kerran he kohtasivat jotain, mitä ei voineetkaan voittaa kaikesta yrittämisestä huolimatta. Taistelu kesti vuoden, mutta lopulta heidän puolensa voitti, satoja tuhansia uhreja vaatinut kokonaisen maailman kattanut sota loppui yhden sydämen lakatessa lyömästä. Ja se oli Nienor, Dagnirin rakkain aarre.
Hän jatkoi matkaansa, mutta vailla toivoa ja synkkyyden ja vihan juomuttamana. Kerran hän oli voimakas, sulatti kiveä liikauttamatta kättään, mutta kaiken hän oli tehnyt Nienorin puolesta. Kun Nienoria ei enää ollut, hän kuihtui kietoutuessan pimeyteen, piiloutuessaan valolta. Nyt hän on huomaaton, olematon, kuin haamu entisestään. Mutta edelleen, kun tummat kulmat painuvat ryppyyn ja katse sitoo jonkun paikalleen kuin patsaan, hänestä voi aistia entisen voiman ja, ehkä, hiljaisen, tukahdutetun avunpyynnön.

tavarat:
Kantaa käsivarteensa sidotussa huotrassa miekkaansa sinitulta, jonka kahvassa oleva salmiakinmuotoinen sininen timatti ei koskaan muutu vai miekka muuttaakin muotoaan. Toisessa korvassa roikkuu samoin salmiakinmuotoinen mutta kultainen koru, toista taas peittävät omituiset renkaat ja korut, joista osaan on sidottu loitsuja. Kaulassa nahkahihna, josta roikkuu suhteellisen suuren lohikäärmeen etuhammas (=pienin hammas). Puinen sauva joka on vain aivan päästään haarautunut kahteen niin, että se ylittää juuri hänen oman pituutensa. Siitä roikkuu yleensä jonkinlainen laukku joka vaihtelee kulloistenkin paikkojen ominaisuuksien mukaan verkkopussista rekkiin. Sisältö on hyvinkin sekalaista ja vaihtelevaa, jotkut sanovat hänen voivan vetää laukustaan mitä vain, mutta näin ei asian laita kuitenkaan ole. Yleensä siellä on jotain kuivaruokaa, vesipullo ja jonkinlaisia loitsusidonnaisia esineitä ja muuta tarpeellista. Kantaa myös mukanaan milloin missäkin kuolleen rakkaansa valkeaa käärmevyötä.

muuta:
Kuka häneen haluaa tutustua, joutuu sieätämään aluksi sitä, että hän ei tee asian eteen mitään. Hän on varjo, jota on tönittävä valon puoleen ja suunnilleen iskettävä nyrkillä kasvoille, että hänet saa heräämään. Toisin sanoen heikkomielisistä ei ole hänen ystävikseen. Mutta jos hänet saa avautumaan, on luvattua, että saa kokea jotain aivan muuta kuin saattoi edes kuvitella.

huono puoli:
Ylpeyden tuoman halveksunnan aiheuttama ilkeys. Hän sanoo suoraan jos ei pidä jostkusta tai jostain ominaisuudesta, vaikka ehkä on jo mielessään muuttanut mieltään. Hän loukkaa ihmisiä helposti eikä pyydä vähästä anteeksi.




uutta paljastunutta:
- Edellisen maailman jäljiltä Dagnirin suonissa on nanolaitteita. Hän tuhosi siellä ollessaan niiden emoyksikön eikä niiden oikeastaan pitäisi olla enää toimintakykyisiä, mutta niin ne vain välillä tavallaan kapinoivat ja saavat hänet toimimaan haluamattaan, mikä ainoastaan lisää hänen vaarallisuuttaan.
- Omaa suurehkot, nahkaiset siivet jotka pystyy kasvattamaan tarvitessaan selkäänsä ja toisaalta häivyttämään ne. Siipien ominaisuuksiin kuuluu näkyviin ilmestyminen silloin kun jokin suuremman puoleinen myrsky myllertää sisällä nostattaen suurempia tunteita. Tämä on kuitenkin mahdollista saada hallintaan ja suurimmaksi osaksi sellaista ei tapahdu Dagnirin kohdalla.



Dagnir on tavannut tämän nimisiä henkilöitä Aryliassa:
- Belinda Candido
- Romeo Angel van de Candore
- Lucrecia van Tristan