kirjoittaja Nimi: Wydlaüfel Aredlķa
Ikä: 108 (ihmisten iässä n. 20 vuotias)
Laji/rotu: Wydlaüfelin veressä on 2/4 ihmistä, 1/4 haltiaa ja 1/4 vampyyriä. Hän näyttää ihmiseltä, ainoa ero ovat normaalia terävämmät ja 1cm pidemmät kulmahampaat. Haltioiden puolelta hän on perinyt epätavallisen pitkän iän.
Sukupuoli: Nainen
Työtausta ja ammatti: Ei ole tehnyt päivääkään normaalia työtä, koko elämänsä on omistanut taistelutaitojen harjoittelulle.
Mikäli jokin työ sopisi, se olisi varmasti miekkailun opettaja.
Taidot: Todella etevä käyttämään miekkaa, se on vuosikymmenien harjoittelun tulos. Vaistoaa helposti vuotavan veren, perintöä vampyyreiltä, mutta hänen ei todellakaan tee sitä mieli - hän vain vaistoaa sen.
Perhe ja läheiset: Vanhemmistaan hänellä ei ole tietoa, tietää ainoastaan mitä rotua he edustivat.
Hänen "mestarinsa" joka opetti hänet miekkailemaan, kuoli taistelussa.
Hän on kuitenkin kuullut, että kaukana, syrjäisissä metsissä asuisi heimo, jonka jäsenissä virtaa samaa verta kuin hänessäkin. Hänellä on vakaa aikomus etsiä tuo heimo, muttei vielä ole onnistunut.
Hahmosi tavarat: Miekka, muutamia kolikoita, villakangas joka toimii peittona, sekä hopeinen haltioiden valmistama otsaripa, johon on upotettu vuorikristalleja. Hän käyttää sitä aina välillä, silloin kun se tuntuu viisaalta.
Lemmikit: Uskollinen valkea ratsu, nimeltään S˙ther, jolla on yhä ikävän näköinen arpi kaulassaan, sillä se joutui kerran epätoivoisten vampyyrien hyökkäyksen kohteeksi. Se ei ole normaalia ratsua nopeampi, eikä omaa muitakaan erityiskykyjä, mutta se on luotettava ja Wydlaüfelin paras ystävä. Ainakin toistaiseksi.
Luonne: Harkitsevainen ja varautunut. Ihmiset myös suhtautuvat Wydlaüfeliin varauksella, jos kuulevat tämän olevan sukua vampyyreille.
Hän haluaa todistaa taistelevansa oikeuden puolesta, mutta hänellä on paha tapa ihastua helpolla miehiin, jotka ovat komeita ja urheita sotureita, olivat he sitten hyvien tai pahojen puolella.
Hänellä onkin usein vetovoimaa miehiin, mutta hänelle kelpaavat vain harvat. Pettäjätyyppiä hän ei kuitenkaan ole.
Hän on myös rohkea, ja tottunut pärjäämään yksin, ilman muiden apua. Siksi hän saattaa tiuskia vihaisesti, jos joku tarjoaa apuaan, mutta se johtuu vain siitä, että hän on tottunut joutuvansa osoittamaan, että pärjää. Pahaa hän ei missään tapauksessa tarkoita.
Hän ei suutu kovinkaan usein, mutta jos joku pilkkaa tai uhkailee hänelle tärkeitä henkilöitä...no, uhkailijan on parasta omata yliluonnolliset miekkailutaidot, mikäli ei halua olla vainaa hetken kuluttua.
Wydlaüfel rakastaa eläimiä, ja niiden henki on hänelle aivan yhtä arvokas kuin ihmishenki. Hän huolehtii parhaansa mukaan kaikesta elollisesta, tai tarkemmin sanottuna siitä, että tuo elollinen pysyy elävänä. Viholliset tietysti jätetään laskuista pois tässä tapauksessa. Häntä ei vihollistensakaan suhteen voi kutsua täysin armottomaksi, mutta hän toimii niinkuin on toimittava, aina tilanteen mukaan.
Ulkonäkö: Mustat, pitkät hiukset, jotka ovat poikkeuksetta auki. Välillä haltioiden otsaripa (mainittu ja kuvailtu jo aiemmin).
Yllään hihaton harmaa "tunika" joka yltää puolireiteen asti. Vyötäröllä musta vyö, jossa hän kantaa miekkaansa. Mustat housut, lahkeet työnnetty sisälle mustiin nahkasaappaisiin, jotka ovat kuluneet matkanteossa.
Hän on ulkomuodoltaan hoikka mutta kuitenkin...jäntevä. Pituutta hänellä on 177cm. Iho on vaalea, melkein yliluonnollisen vaalea, ja tummissa silmissä näkyy välillä punainen pilkahdus (vampyyrisuvun perintöä, jälleen).
Menneisyys: Merkittävin tapahtuma oli varmasti vanhempien menetys. Siitä Wydlaüfel ei toipunutkaan ihan hetkessä, ja tietysti hän tuntee surua edelleen, ja varmasti läpi elämänsä.
Toinen merkittävä tapahtuma oli se, jolloin hän sai kuulla mestariltaan, että hän oli monen eri rodun "sekoitus". Se aiheutti sekavia tunteita, ja edelleen hän on siitä sekä iloinen että katkera. Hän elää pitkään, mutta häntä pidetään vampyyrina.
Lisäksi hän on vannonut Pyhän Valan; hän lupasi harjoitella miekkailua niin kauan kuin elää, ja taistella rakkaidensa tähden. Hän vannoi valan samana päivänä kun tajusi vanhempiensa kuolleen (oli tuolloin ihmisten iässä 11 vuotias) ja ainakin tähän päivään asti vala on pitänyt.
Suurin seikkailu oli varmastikin se, jolloin Wydlaüfel oli juuri tavannut valkean ratsunsa S˙therin ja joutui vampyyrien hyökkäyksen kohteeksi. Nämä olivat vaatineet, että hän asettuisi elämään heidän kanssaan, tai vähintäänkin elämään kuten oikeat, verenhimoiset vampyyrit.
Muuta: On metsässä kuin kotonaan, mutta elää mielellään myös kaupungeissa.
Viihtyy paremmin miesten kuin naisten seurassa (hänen mielestään naiset ovat kieroja ja petollisia, ennen kaikkea juoruilevia) ja osaa pitää puolensa miesseurassa.
Huonopuoli/-puolet: Huonoin puoli on varmasti se, että häntä kiinnostavat usein synkät soturit, mikä taas herättää epäluuloja muissa. Muut eivät osaa päättää, kenen puolella hän on.
Ikä: 108 (ihmisten iässä n. 20 vuotias)
Laji/rotu: Wydlaüfelin veressä on 2/4 ihmistä, 1/4 haltiaa ja 1/4 vampyyriä. Hän näyttää ihmiseltä, ainoa ero ovat normaalia terävämmät ja 1cm pidemmät kulmahampaat. Haltioiden puolelta hän on perinyt epätavallisen pitkän iän.
Sukupuoli: Nainen
Työtausta ja ammatti: Ei ole tehnyt päivääkään normaalia työtä, koko elämänsä on omistanut taistelutaitojen harjoittelulle.
Mikäli jokin työ sopisi, se olisi varmasti miekkailun opettaja.
Taidot: Todella etevä käyttämään miekkaa, se on vuosikymmenien harjoittelun tulos. Vaistoaa helposti vuotavan veren, perintöä vampyyreiltä, mutta hänen ei todellakaan tee sitä mieli - hän vain vaistoaa sen.
Perhe ja läheiset: Vanhemmistaan hänellä ei ole tietoa, tietää ainoastaan mitä rotua he edustivat.
Hänen "mestarinsa" joka opetti hänet miekkailemaan, kuoli taistelussa.
Hän on kuitenkin kuullut, että kaukana, syrjäisissä metsissä asuisi heimo, jonka jäsenissä virtaa samaa verta kuin hänessäkin. Hänellä on vakaa aikomus etsiä tuo heimo, muttei vielä ole onnistunut.
Hahmosi tavarat: Miekka, muutamia kolikoita, villakangas joka toimii peittona, sekä hopeinen haltioiden valmistama otsaripa, johon on upotettu vuorikristalleja. Hän käyttää sitä aina välillä, silloin kun se tuntuu viisaalta.
Lemmikit: Uskollinen valkea ratsu, nimeltään S˙ther, jolla on yhä ikävän näköinen arpi kaulassaan, sillä se joutui kerran epätoivoisten vampyyrien hyökkäyksen kohteeksi. Se ei ole normaalia ratsua nopeampi, eikä omaa muitakaan erityiskykyjä, mutta se on luotettava ja Wydlaüfelin paras ystävä. Ainakin toistaiseksi.
Luonne: Harkitsevainen ja varautunut. Ihmiset myös suhtautuvat Wydlaüfeliin varauksella, jos kuulevat tämän olevan sukua vampyyreille.
Hän haluaa todistaa taistelevansa oikeuden puolesta, mutta hänellä on paha tapa ihastua helpolla miehiin, jotka ovat komeita ja urheita sotureita, olivat he sitten hyvien tai pahojen puolella.
Hänellä onkin usein vetovoimaa miehiin, mutta hänelle kelpaavat vain harvat. Pettäjätyyppiä hän ei kuitenkaan ole.
Hän on myös rohkea, ja tottunut pärjäämään yksin, ilman muiden apua. Siksi hän saattaa tiuskia vihaisesti, jos joku tarjoaa apuaan, mutta se johtuu vain siitä, että hän on tottunut joutuvansa osoittamaan, että pärjää. Pahaa hän ei missään tapauksessa tarkoita.
Hän ei suutu kovinkaan usein, mutta jos joku pilkkaa tai uhkailee hänelle tärkeitä henkilöitä...no, uhkailijan on parasta omata yliluonnolliset miekkailutaidot, mikäli ei halua olla vainaa hetken kuluttua.
Wydlaüfel rakastaa eläimiä, ja niiden henki on hänelle aivan yhtä arvokas kuin ihmishenki. Hän huolehtii parhaansa mukaan kaikesta elollisesta, tai tarkemmin sanottuna siitä, että tuo elollinen pysyy elävänä. Viholliset tietysti jätetään laskuista pois tässä tapauksessa. Häntä ei vihollistensakaan suhteen voi kutsua täysin armottomaksi, mutta hän toimii niinkuin on toimittava, aina tilanteen mukaan.
Ulkonäkö: Mustat, pitkät hiukset, jotka ovat poikkeuksetta auki. Välillä haltioiden otsaripa (mainittu ja kuvailtu jo aiemmin).
Yllään hihaton harmaa "tunika" joka yltää puolireiteen asti. Vyötäröllä musta vyö, jossa hän kantaa miekkaansa. Mustat housut, lahkeet työnnetty sisälle mustiin nahkasaappaisiin, jotka ovat kuluneet matkanteossa.
Hän on ulkomuodoltaan hoikka mutta kuitenkin...jäntevä. Pituutta hänellä on 177cm. Iho on vaalea, melkein yliluonnollisen vaalea, ja tummissa silmissä näkyy välillä punainen pilkahdus (vampyyrisuvun perintöä, jälleen).
Menneisyys: Merkittävin tapahtuma oli varmasti vanhempien menetys. Siitä Wydlaüfel ei toipunutkaan ihan hetkessä, ja tietysti hän tuntee surua edelleen, ja varmasti läpi elämänsä.
Toinen merkittävä tapahtuma oli se, jolloin hän sai kuulla mestariltaan, että hän oli monen eri rodun "sekoitus". Se aiheutti sekavia tunteita, ja edelleen hän on siitä sekä iloinen että katkera. Hän elää pitkään, mutta häntä pidetään vampyyrina.
Lisäksi hän on vannonut Pyhän Valan; hän lupasi harjoitella miekkailua niin kauan kuin elää, ja taistella rakkaidensa tähden. Hän vannoi valan samana päivänä kun tajusi vanhempiensa kuolleen (oli tuolloin ihmisten iässä 11 vuotias) ja ainakin tähän päivään asti vala on pitänyt.
Suurin seikkailu oli varmastikin se, jolloin Wydlaüfel oli juuri tavannut valkean ratsunsa S˙therin ja joutui vampyyrien hyökkäyksen kohteeksi. Nämä olivat vaatineet, että hän asettuisi elämään heidän kanssaan, tai vähintäänkin elämään kuten oikeat, verenhimoiset vampyyrit.
Muuta: On metsässä kuin kotonaan, mutta elää mielellään myös kaupungeissa.
Viihtyy paremmin miesten kuin naisten seurassa (hänen mielestään naiset ovat kieroja ja petollisia, ennen kaikkea juoruilevia) ja osaa pitää puolensa miesseurassa.
Huonopuoli/-puolet: Huonoin puoli on varmasti se, että häntä kiinnostavat usein synkät soturit, mikä taas herättää epäluuloja muissa. Muut eivät osaa päättää, kenen puolella hän on.
