Näytä profiili
kirjoittaja Nimi: Marvin Lisher
Kutsumanimi: Valerie
Ikä: 273 vuotta, ruumiillisesti noin 20
Laji/rotu: 2/4 merenneito 1/4 hatia 1/4 vampyyri
Sukupuoli: mies
Työtausta ja ammatti: Opiskellut 31 vuotta magiankäyttöä Valuinessa ja 5 vuotta erinäisiä tietoja summoneista Ikkusian vuorilla. Tämän lisäksi opiskellut 15 vuotta ravintola-alan niksejä Mirassa. Tällä hetkellä Valerie omistaa hienon ravintolan Mirassa.
Taidot: Osaa tehdä erinomaista ruokaa ja kykenee muuttamaan ulkonäköään tahdonvoimalla. Tietää erittäin paljon summoneista ja osaa suostutella muut antamaan hänelle mitä hän haluaa.
Perhe ja läheiset: Valerien äiti (Sousánna, lyhennetään Sannaksi) on merenneito ja isä (Evelyn Lisher, kutsutaan perheen keskuudessa isäksi ja muuten enimmäkseen Grizzlyksi) ½ haltia ½ vampyyri. Hänellä on 268-vuotias pikkusisko (Dara), jonka kanssa hän on usein yhteydessä, he kirjoittelevat toisilleen vähintään kerran viikossa. Vanhempiensa kanssa Valerie ei ole niin usein yhteydessä, mutta ottaa heihin yhteyttä vähintään kerran kuussa. Valerie on ollut kerran naimisissa, mutta avioliitto ei toiminut. Hänellä on tästä kahdeksan vuoden takaisesta suhteesta 16-vuotias poika, joka jäi erossa äidilleen, mutta täytettyään 12 muutti isänsä luo ja elää tämän kanssa. Pojan äiti on lintudemoni, joten pojassa on merenneitoa, haltiaa, vampyyria ja demonia.
Hahmosi tavarat: Keskikokoinen omakotitalo Mirassa, jossa suurin osa hänen tavaroistaan on. Kantaa usein mukanaan pientä tikaria, joka käy mainiosti itsensä puolustamiseen.
Lemmikit: Pieni koiranpentu, jolla on ruskeita laikkuja valkoisella pohjalla. Koiraa kutsutaan yleensä Hauvaksi.Hauva <3
Luonne: Valerie on erittäin turhamainen ja varma omasta erinomaisuudestaan. Hän tekee lähes mitä vain menestyksen ja hyväksynnän vuoksi ja on erittäin kunnianhimoinen. Mies saa lähes aina kaiken minkä haluaa, koska on hyvä puhumaan ihmisiä ympäri. Hän ei kuitenkaan lähes koskaan katso muita alaspäin ja on erittäin sosiaalinen. Mies on herkkä ja masentuu helposti jos häntä tai hänen läheisiään pilkataan. Hänet saa myös itkemään erittäin helposti. Valerie pitää kaikesta minkä voi luokitella söpöksi, suloiseksi tai kauniiksi. Jotkut asiat hän haluaa ehdottomasti pitää salaisuuksina ja saattaa sen vuoksi vaikuttaa välillä hieman salaperäiseltä.
Ulkonäkö: Valerien ulkonäköä luonnehtisi helposti kauniiksi, hänen kasvonsa ovat melko lailla ovaalit ja silmänsä suuret, väriltään ne ovat savunharmaat. Kulmansa hän on huolitellut lempeiksi kaariksi, jotka ohenevat vahvasti ulospäin. Miehen nenä on suora ja levenee hieman alaspäin mentäessä, nenän kärki osoittaa aavistuksen verran alaspäin. Huulet miehellä ovat täyteläiset, alahuuli on melko paksu ja kaartuu kauniin selkeästi, ylähuulen amorinkaari on selkeä ylähuulenkin ollessa melko lailla paksu. Leuka tekee pienen muutoksen ovaalimaisiin kasvoihin ollen leveämpi kuin ovaalikasvoisilla yleensä. Tämä piirre ei kuitenkaan tee virhettä kauniisiin kasvoihin vaan tekee niistä entistä persoonallisemmat. Miehen posket ovat aavistuksen lommoilla, mutta sen huomaa vasta, kun katsoo tarkasti. Valerien silmät on usein meikattu tummalla luomivärillä entistäkin suuremmiksi. Hänen ihonsa on vaalea ja tasainen. Miehen kaula on pitkä ja vartalo hoikka. Pituutta hänellä on 179cm. Herralla ei ole alimpia kylkiluita ja hänen vatsaansa koristaa napakoru, jossa on valkoinen timantti/kivi. Hänen sormensa ovat pitkät ja hoikat ja niissä näkyy usein muutamia sormuksia, sormenkynnet on yleensä lakattu jollain asuun sopivalla värillä. Valerien hiukset ovat vaaleanruskeat ja ulottuvat pisimmillään lapaluiden puoleenväliin. Ne on leikattu kerroksittain ja oikean silmän päälle valuu alahuuleen ylettyvät otsahiukset. Miehen oikeassa korvassa kimaltelee kaksi ja vasemmassa yksi korvakoru, jossa on valkoinen timantti.
Vaatetuksenaan Valerie käyttää usein valkoisia vaatteita, mutta muitakin löytyy.
Miehen otsassa on valkoinen, helmiäismäinen pisaranmallinen korukivi (sellainen kuin intialaisnaisilla on otsassaan), joka ei lähde millään ilveellä irti.
Menneisyys: Valerie syntyi eräänä melko aurinkoisena päivänä noin 273 vuotta sitten tuntemattomaksi jääneessä kylässä Sorotosaarilla, josta he muuttivat lähes heti Valerien syntymän jälkeen puolen päivän ratsastuksen päähän Mirasta. Kylä on pieni ja vaatimaton eikä monikaan tiedä sen olemassaolosta. Hänen vanhempansa olivat toivoneet lasta jo kauan aikaa ja nyt sellaisen heille siunaannuttua he kohtelivat poikaa kuin kukkaa kämmenellä. Lapsi sai kaiken minkä halusi ja rikas perhe hemmotteli hänet suoraan sanottuna piloille. Viiden vuoden kuluttua Valerien syntymästä perheeseen syntyi toinenkin lapsi, tällä kertaa tytär. Tyttönen sai saman kohtelun kuin veljensä ja kumpikin kasvoi turhamaiseksi ja varmaksi omasta erinomaisuudestaan.
Täytettyään 22, Valerie muutti Valuineen saadakseen opetusta magiassa. Hän oli aina ollut kiinnostunut summoneista ja uteli niistä jatkuvasti opettajaltaan. Mies edistyi opinnoissaan hyvin ja hänestä tuli erittäin taitava maagi. 53-vuotiaana hän lopetti opintonsa ja lähti opettajalta saamiensa vihjeiden perusteella selvittämään sanoja, joilla saisi itselleen summonin.
94 vuotta etsittyään ja vaellettuaan hän löysi vanhan miehen luolasta Ikkusian vuoristosta. Hän vietti tuon miehen luona 5 vuotta auttaen tätä kaikenlaisissa askareissa miehen perehdyttäessä vastapalvelukseksi häntä summonien saloihin.
Mitä enemmän tietoa Valerie sai, sitä enemmän hän summonin hankinta-ajatuksesta piti.
Viiden vuoden opiskelun jälkeen vanha mies vei hänet erään vuoren huipulle. He piirsivät kuvioita maahan ja astuivat niiden keskelle. Valerie muisteli kaikkea oppimaansa ja avasi suunsa. Sanat tulivat suusta kuin itsestään, mutta mitään ei tapahtunut. Mies oli hämillään, sanojen olisi pitänyt toimia. Juuri kun hän ajatteli lähteä pois paikalta ilma värähteli ja tyhjästä ilmestyi uskomattoman kaunis olento. Ihmiseltä näyttävä otus katsoi heitä hetken ja hymyili, se ojensi kätensä ja kosketti Valerien otsaa, mies menetti tajunsa.
Vanha mies kantoi tajuttoman luolaan lepäämään ja virkoamaan..
Valerie makasi tiedottomana vuoden päivät summonin ja vanhan miehen päivystäessä vierellään. Nuo kaksi pitivät hänet hengissä tuon vuoden ajan.
Vihdoin Valerie palasi tajuihinsa. Viereltään hän löysi summonin ja miehen, joka oli vanhentunut hirvittävästi. Vanha mies, joka oli opettanut häntä oli sairastunut ja huonossa kunnossa. Nyt oli Valerien vuoro huolehtia.
Luolassa pysyminen oli hyvää totuttelua uuteen elämään miehelle, joka oli saanut summonin, ja ollut tajuttomana huomattavan kauan. Valerie huomasi saaneensa summoniltaan uuden voiman, hän kykeni muuttamaan ulkonäköään mielensä mukaa, mutta oli hän kyllä menettänytkin jotain. Summon oli vienyt häneltä hajuaistin, maagiset kyvyt ja alimmat kylkiluut kummaltakin puolelta.
Kolme vuotta Valerie hoivasi vanhaa miestä summoninsa avustuksella. Kaksikko yritti kaikkensa miehen parantamiseksi, mutta yritykset olivat turhia. Vanha mies kuoli jättäen viimeisillä hetkillään Valerielle kirjan, jonka oli koonnut elämänsä aikana. Kirja oli miehen yhdistetty elämänkerta ja tutkimustyö. Opus sisälsi tarkkoja tutkimuksia summonien löytämisestä, hallitsemisesta ja niistä eroon pääsemisestä.
Vanhuksen kuoltua Valerie ei nähnyt mitään syytä jäädä luolaan ja summonillakaan ei ollut mitään lähtemistä vastaan.
Kaksikko vaelsi etelään päin tavoitteenaan päästä Miraan. He pysähtelivät matkan varrella kohdalle sattuviin kyliin ja kaupunkeihin, ja Valerie otti oppia kaikenlaisissa käytännön asioissa, joista oli ennen suoriutunut magian avulla. Heidän matkantekonsa kesti neljä vuotta. Valerien aika ei kuitenkaan koskaan ehtinyt käydä pitkäksi, summon oli iloinen ja puhelias ja ymmärsi miestä täysin.
Lopulta he saapuivat Miraan ja Valerie ryhtyi hakemaan itselleen opettajaa. Hän halusi perustaa hienon ravintolan ja tarvitsi jonkun opettamaan ruuanlaittoa ja muuta ravintolaelämään kuuluvaa.
Yllättävän nopeasti hän löysi opettajan ja aloitti opinnot.
Tähänastisena aikana hän oli pitänyt perheeseensä hyvin vähän yhteyttä. Nyt asetuttuaan aloilleen hän alkoi jälleen pitämään vanhempiinsa ja sisareensa yhteyttä. Vanhemmat ilahtuivat poikansa saavutuksista ja rahoittivat tämän opinnot. Mies opiskeli 15 vuotta ja lopulta kykeni maistamaan ruokansa lähes täydellisesti jopa ilman hajuaisitia.
Opinnot päätettyään Valerie pääsi erääseen ravintolaan kokiksi töihin. Hän oli hyvä työssään ja sai kymmenen vuoden aikana kerättyä tarpeeksi rahaa, jotta kykeni perustamaan oman ravintolan.
Alkuun hän avasi Miran laitamille aivan pienen paikan, jossa ei paljon asiakkaita käynyt. Hyvän luonteensa ja herkullisten ruokiensa – ja tietysti ulkonäkönsä – ansiosta hän sai kuitenkin kerättyä pienen kanta-asiakasjoukon, jotka kävivät hänen ravintolassaan syömässä päivittäin. Viiden vuoden jälkeen hän pystyi jo laajentamaan tilojaan.
Valerie osti hieman lähempää Miran keskustaa noin puolet suuremmat tilat kuin aikaisemmin. Hän perusti uuden ravintolansa sinne ja nyt se rupesi keräämään kunnolla asiakkaita ja hänellä oli varaa hommata useita työntekijöitä. Tämän laajennetun ravintolan ollessa pystyssä seitsemättä vuottaan Valerie tapasi Carinen, viehättävän lintudemonin. He ryhtyivät viettämään paljon aikaa yhdessä ja vuoden kuluttua aloittivat seurustelusuhteen.
Neljä vuotta seurustelun alkamisen jälkeen Valerie laajensi taas ravintolaansa ja muutti kerrostaloasunnostaan keskikokoiseen omakotitaloon. He muuttivat Carinen kanssa yhteen.
Miehen ravintola menestyi paremmin kuin hyvin, mutta hänen ja Carinen suhteesta ei voinut sanoa samaa. Naista raivostutti suuresti summonin olemassaolo. Vaikka tuo otus olikin mies, tai ainakin näytti mieheltä hän oli mustasukkainen sille Valeriesta. Mies rakasti hänen mukaansa enemmän tuota summonia kuin häntä. Vuoden kuluttua Valerie ja Carine erosivat ja Carine muutti omilleen.
Mies masentui. Hän hoiti kyllä työnsä, mutta mikään muu ei tuntunut sujuvan. Hän ei suostunut puhumaan kenellekään muulle kuin summonilleen, jota todella rakasti kuin parasta ystävää. Kolme vuotta mies virui tällaisessa tilassa, mutta sitten tapahtui muutos.
Valerie oli tulossa kaupasta kotiin, kun näki eräällä sivukadulla kolme miestä ahdistelemassa jotain naista. Summon komensi kaikessa kiltteydessään hänet auttamaan tyttöpoloa. Mies onnistui häätämään toiset pois saaden vain lieviä vammoja, mutta kun hän katsoi tyttöä, tai oikeastaan naista, jonka oli pelastanut hän huomasi tuntevansa nuo kasvot. Carine katsoi häntä maasta ahdistunut ilme kauniilla kasvoillaan.
Valerie vei Carinen kotiinsa ja hoiti tämän vammat. Nainen myönsi, että oli ikävöinyt toista ja he ryhtyivät jälleen liikkumaan yhdessä, vaikkakin vain ystävinä.
Tapauksesta oli kulunut jo viisi vuotta, kun kaksikko alkoi jälleen seurustelemaan. Eikä kulunut aikaakaan, kun he muuttivat jälleen yhteen.
Valerie sai elämänilonsa takaisin ja ravintolabisnes alkoi kukoistaa paremmin kuin koskaan.
Kahden vuoden kuluttua pari meni kihloihin ja siitä ei mennyt kuin vuosi, kun he olivatkin jo naimisissa. Kaksikko eli rauhallista elämää summon seuranaan. Kului 51 vuotta ja heille syntyi ihana pieni poika. Kaksikko oli haltioissaan, mutta siitä alkoivatkin sitten ongelmat.
Carine ryhtyi ravaamaan ulkona eikä koskaan kertonut perheelleen minne oli menossa. Valerie puolestaan keskusteli vakavasti vain summoninsa kanssa, koska se oli hänen paras ystävänsä ja hänestä tuntui, että kukaan muu ei ymmärtänyt häntä samalla tavalla.
Kaksikko kituutti tällä tavalla antaen pojalleen kuitenkin paljon rakkautta ja hyvän lapsuuden. He eivät koskaan riidellet lapsen edessä eivätkä näyttäneet tälle huonoa oloaan.
Kun tätä oli jatkunut kahdeksan vuotta Valerie yllätti vaimonsa pettämästä häntä tuntemattoman miehen kanssa. Eropaperit läimähtivät pöytään ja nainen muutti uuden miehensä ja pojan kanssa muualle.
Tällä kertaa mies ei vajonnut masennukseen. Hän näki poikaansa aina viikonloppuisin ja muun ajan hän vietti töissä tai summoninsa kanssa.
Tätä elämää jatkui neljä vuotta. Kaksitoistavuotissyntymäpäivillään Valerien poika ilmoitti haluavansa muuttaa isänsä luo. Hänen äitinsä salli sen auliisti, koska oli tyytyväinen jäädessään miehensä kanssa kaksin, mies ei ollut koskaan varsinaisesti pitänyt pojasta.
Niin poika sitten muutti Valerien luo ja he elävät rauhallista elämää Mirassa sijaitsevassa omakotitalossaan summonin ollessa heille molemmille erittäin tärkeä ja Valerielle edelleen paras ystävä.
Muuta: Valerie kulkee lähes poikkeuksetta summon näkyvänä seurassaan, koska haluaa jutella tälle ja olla tämän seurassa.
Huonopuoli/-puolet: Valerie todella loukkaantuu ja masentuu helposti. Hän ei myöskään ole kovin hyvä taistelija vaikka veitsiä käyttää osaakin.
// Ja herralle valitut teemakappaleet ovat: Kaya - Chocolat ~Sweet version~ ja Phantasmagoria - Nil Frontier \\
Kutsumanimi: Valerie
Ikä: 273 vuotta, ruumiillisesti noin 20
Laji/rotu: 2/4 merenneito 1/4 hatia 1/4 vampyyri
Sukupuoli: mies
Työtausta ja ammatti: Opiskellut 31 vuotta magiankäyttöä Valuinessa ja 5 vuotta erinäisiä tietoja summoneista Ikkusian vuorilla. Tämän lisäksi opiskellut 15 vuotta ravintola-alan niksejä Mirassa. Tällä hetkellä Valerie omistaa hienon ravintolan Mirassa.
Taidot: Osaa tehdä erinomaista ruokaa ja kykenee muuttamaan ulkonäköään tahdonvoimalla. Tietää erittäin paljon summoneista ja osaa suostutella muut antamaan hänelle mitä hän haluaa.
Perhe ja läheiset: Valerien äiti (Sousánna, lyhennetään Sannaksi) on merenneito ja isä (Evelyn Lisher, kutsutaan perheen keskuudessa isäksi ja muuten enimmäkseen Grizzlyksi) ½ haltia ½ vampyyri. Hänellä on 268-vuotias pikkusisko (Dara), jonka kanssa hän on usein yhteydessä, he kirjoittelevat toisilleen vähintään kerran viikossa. Vanhempiensa kanssa Valerie ei ole niin usein yhteydessä, mutta ottaa heihin yhteyttä vähintään kerran kuussa. Valerie on ollut kerran naimisissa, mutta avioliitto ei toiminut. Hänellä on tästä kahdeksan vuoden takaisesta suhteesta 16-vuotias poika, joka jäi erossa äidilleen, mutta täytettyään 12 muutti isänsä luo ja elää tämän kanssa. Pojan äiti on lintudemoni, joten pojassa on merenneitoa, haltiaa, vampyyria ja demonia.
Hahmosi tavarat: Keskikokoinen omakotitalo Mirassa, jossa suurin osa hänen tavaroistaan on. Kantaa usein mukanaan pientä tikaria, joka käy mainiosti itsensä puolustamiseen.
Lemmikit: Pieni koiranpentu, jolla on ruskeita laikkuja valkoisella pohjalla. Koiraa kutsutaan yleensä Hauvaksi.Hauva <3
Luonne: Valerie on erittäin turhamainen ja varma omasta erinomaisuudestaan. Hän tekee lähes mitä vain menestyksen ja hyväksynnän vuoksi ja on erittäin kunnianhimoinen. Mies saa lähes aina kaiken minkä haluaa, koska on hyvä puhumaan ihmisiä ympäri. Hän ei kuitenkaan lähes koskaan katso muita alaspäin ja on erittäin sosiaalinen. Mies on herkkä ja masentuu helposti jos häntä tai hänen läheisiään pilkataan. Hänet saa myös itkemään erittäin helposti. Valerie pitää kaikesta minkä voi luokitella söpöksi, suloiseksi tai kauniiksi. Jotkut asiat hän haluaa ehdottomasti pitää salaisuuksina ja saattaa sen vuoksi vaikuttaa välillä hieman salaperäiseltä.
Ulkonäkö: Valerien ulkonäköä luonnehtisi helposti kauniiksi, hänen kasvonsa ovat melko lailla ovaalit ja silmänsä suuret, väriltään ne ovat savunharmaat. Kulmansa hän on huolitellut lempeiksi kaariksi, jotka ohenevat vahvasti ulospäin. Miehen nenä on suora ja levenee hieman alaspäin mentäessä, nenän kärki osoittaa aavistuksen verran alaspäin. Huulet miehellä ovat täyteläiset, alahuuli on melko paksu ja kaartuu kauniin selkeästi, ylähuulen amorinkaari on selkeä ylähuulenkin ollessa melko lailla paksu. Leuka tekee pienen muutoksen ovaalimaisiin kasvoihin ollen leveämpi kuin ovaalikasvoisilla yleensä. Tämä piirre ei kuitenkaan tee virhettä kauniisiin kasvoihin vaan tekee niistä entistä persoonallisemmat. Miehen posket ovat aavistuksen lommoilla, mutta sen huomaa vasta, kun katsoo tarkasti. Valerien silmät on usein meikattu tummalla luomivärillä entistäkin suuremmiksi. Hänen ihonsa on vaalea ja tasainen. Miehen kaula on pitkä ja vartalo hoikka. Pituutta hänellä on 179cm. Herralla ei ole alimpia kylkiluita ja hänen vatsaansa koristaa napakoru, jossa on valkoinen timantti/kivi. Hänen sormensa ovat pitkät ja hoikat ja niissä näkyy usein muutamia sormuksia, sormenkynnet on yleensä lakattu jollain asuun sopivalla värillä. Valerien hiukset ovat vaaleanruskeat ja ulottuvat pisimmillään lapaluiden puoleenväliin. Ne on leikattu kerroksittain ja oikean silmän päälle valuu alahuuleen ylettyvät otsahiukset. Miehen oikeassa korvassa kimaltelee kaksi ja vasemmassa yksi korvakoru, jossa on valkoinen timantti.
Vaatetuksenaan Valerie käyttää usein valkoisia vaatteita, mutta muitakin löytyy.
Miehen otsassa on valkoinen, helmiäismäinen pisaranmallinen korukivi (sellainen kuin intialaisnaisilla on otsassaan), joka ei lähde millään ilveellä irti.
Menneisyys: Valerie syntyi eräänä melko aurinkoisena päivänä noin 273 vuotta sitten tuntemattomaksi jääneessä kylässä Sorotosaarilla, josta he muuttivat lähes heti Valerien syntymän jälkeen puolen päivän ratsastuksen päähän Mirasta. Kylä on pieni ja vaatimaton eikä monikaan tiedä sen olemassaolosta. Hänen vanhempansa olivat toivoneet lasta jo kauan aikaa ja nyt sellaisen heille siunaannuttua he kohtelivat poikaa kuin kukkaa kämmenellä. Lapsi sai kaiken minkä halusi ja rikas perhe hemmotteli hänet suoraan sanottuna piloille. Viiden vuoden kuluttua Valerien syntymästä perheeseen syntyi toinenkin lapsi, tällä kertaa tytär. Tyttönen sai saman kohtelun kuin veljensä ja kumpikin kasvoi turhamaiseksi ja varmaksi omasta erinomaisuudestaan.
Täytettyään 22, Valerie muutti Valuineen saadakseen opetusta magiassa. Hän oli aina ollut kiinnostunut summoneista ja uteli niistä jatkuvasti opettajaltaan. Mies edistyi opinnoissaan hyvin ja hänestä tuli erittäin taitava maagi. 53-vuotiaana hän lopetti opintonsa ja lähti opettajalta saamiensa vihjeiden perusteella selvittämään sanoja, joilla saisi itselleen summonin.
94 vuotta etsittyään ja vaellettuaan hän löysi vanhan miehen luolasta Ikkusian vuoristosta. Hän vietti tuon miehen luona 5 vuotta auttaen tätä kaikenlaisissa askareissa miehen perehdyttäessä vastapalvelukseksi häntä summonien saloihin.
Mitä enemmän tietoa Valerie sai, sitä enemmän hän summonin hankinta-ajatuksesta piti.
Viiden vuoden opiskelun jälkeen vanha mies vei hänet erään vuoren huipulle. He piirsivät kuvioita maahan ja astuivat niiden keskelle. Valerie muisteli kaikkea oppimaansa ja avasi suunsa. Sanat tulivat suusta kuin itsestään, mutta mitään ei tapahtunut. Mies oli hämillään, sanojen olisi pitänyt toimia. Juuri kun hän ajatteli lähteä pois paikalta ilma värähteli ja tyhjästä ilmestyi uskomattoman kaunis olento. Ihmiseltä näyttävä otus katsoi heitä hetken ja hymyili, se ojensi kätensä ja kosketti Valerien otsaa, mies menetti tajunsa.
Vanha mies kantoi tajuttoman luolaan lepäämään ja virkoamaan..
Valerie makasi tiedottomana vuoden päivät summonin ja vanhan miehen päivystäessä vierellään. Nuo kaksi pitivät hänet hengissä tuon vuoden ajan.
Vihdoin Valerie palasi tajuihinsa. Viereltään hän löysi summonin ja miehen, joka oli vanhentunut hirvittävästi. Vanha mies, joka oli opettanut häntä oli sairastunut ja huonossa kunnossa. Nyt oli Valerien vuoro huolehtia.
Luolassa pysyminen oli hyvää totuttelua uuteen elämään miehelle, joka oli saanut summonin, ja ollut tajuttomana huomattavan kauan. Valerie huomasi saaneensa summoniltaan uuden voiman, hän kykeni muuttamaan ulkonäköään mielensä mukaa, mutta oli hän kyllä menettänytkin jotain. Summon oli vienyt häneltä hajuaistin, maagiset kyvyt ja alimmat kylkiluut kummaltakin puolelta.
Kolme vuotta Valerie hoivasi vanhaa miestä summoninsa avustuksella. Kaksikko yritti kaikkensa miehen parantamiseksi, mutta yritykset olivat turhia. Vanha mies kuoli jättäen viimeisillä hetkillään Valerielle kirjan, jonka oli koonnut elämänsä aikana. Kirja oli miehen yhdistetty elämänkerta ja tutkimustyö. Opus sisälsi tarkkoja tutkimuksia summonien löytämisestä, hallitsemisesta ja niistä eroon pääsemisestä.
Vanhuksen kuoltua Valerie ei nähnyt mitään syytä jäädä luolaan ja summonillakaan ei ollut mitään lähtemistä vastaan.
Kaksikko vaelsi etelään päin tavoitteenaan päästä Miraan. He pysähtelivät matkan varrella kohdalle sattuviin kyliin ja kaupunkeihin, ja Valerie otti oppia kaikenlaisissa käytännön asioissa, joista oli ennen suoriutunut magian avulla. Heidän matkantekonsa kesti neljä vuotta. Valerien aika ei kuitenkaan koskaan ehtinyt käydä pitkäksi, summon oli iloinen ja puhelias ja ymmärsi miestä täysin.
Lopulta he saapuivat Miraan ja Valerie ryhtyi hakemaan itselleen opettajaa. Hän halusi perustaa hienon ravintolan ja tarvitsi jonkun opettamaan ruuanlaittoa ja muuta ravintolaelämään kuuluvaa.
Yllättävän nopeasti hän löysi opettajan ja aloitti opinnot.
Tähänastisena aikana hän oli pitänyt perheeseensä hyvin vähän yhteyttä. Nyt asetuttuaan aloilleen hän alkoi jälleen pitämään vanhempiinsa ja sisareensa yhteyttä. Vanhemmat ilahtuivat poikansa saavutuksista ja rahoittivat tämän opinnot. Mies opiskeli 15 vuotta ja lopulta kykeni maistamaan ruokansa lähes täydellisesti jopa ilman hajuaisitia.
Opinnot päätettyään Valerie pääsi erääseen ravintolaan kokiksi töihin. Hän oli hyvä työssään ja sai kymmenen vuoden aikana kerättyä tarpeeksi rahaa, jotta kykeni perustamaan oman ravintolan.
Alkuun hän avasi Miran laitamille aivan pienen paikan, jossa ei paljon asiakkaita käynyt. Hyvän luonteensa ja herkullisten ruokiensa – ja tietysti ulkonäkönsä – ansiosta hän sai kuitenkin kerättyä pienen kanta-asiakasjoukon, jotka kävivät hänen ravintolassaan syömässä päivittäin. Viiden vuoden jälkeen hän pystyi jo laajentamaan tilojaan.
Valerie osti hieman lähempää Miran keskustaa noin puolet suuremmat tilat kuin aikaisemmin. Hän perusti uuden ravintolansa sinne ja nyt se rupesi keräämään kunnolla asiakkaita ja hänellä oli varaa hommata useita työntekijöitä. Tämän laajennetun ravintolan ollessa pystyssä seitsemättä vuottaan Valerie tapasi Carinen, viehättävän lintudemonin. He ryhtyivät viettämään paljon aikaa yhdessä ja vuoden kuluttua aloittivat seurustelusuhteen.
Neljä vuotta seurustelun alkamisen jälkeen Valerie laajensi taas ravintolaansa ja muutti kerrostaloasunnostaan keskikokoiseen omakotitaloon. He muuttivat Carinen kanssa yhteen.
Miehen ravintola menestyi paremmin kuin hyvin, mutta hänen ja Carinen suhteesta ei voinut sanoa samaa. Naista raivostutti suuresti summonin olemassaolo. Vaikka tuo otus olikin mies, tai ainakin näytti mieheltä hän oli mustasukkainen sille Valeriesta. Mies rakasti hänen mukaansa enemmän tuota summonia kuin häntä. Vuoden kuluttua Valerie ja Carine erosivat ja Carine muutti omilleen.
Mies masentui. Hän hoiti kyllä työnsä, mutta mikään muu ei tuntunut sujuvan. Hän ei suostunut puhumaan kenellekään muulle kuin summonilleen, jota todella rakasti kuin parasta ystävää. Kolme vuotta mies virui tällaisessa tilassa, mutta sitten tapahtui muutos.
Valerie oli tulossa kaupasta kotiin, kun näki eräällä sivukadulla kolme miestä ahdistelemassa jotain naista. Summon komensi kaikessa kiltteydessään hänet auttamaan tyttöpoloa. Mies onnistui häätämään toiset pois saaden vain lieviä vammoja, mutta kun hän katsoi tyttöä, tai oikeastaan naista, jonka oli pelastanut hän huomasi tuntevansa nuo kasvot. Carine katsoi häntä maasta ahdistunut ilme kauniilla kasvoillaan.
Valerie vei Carinen kotiinsa ja hoiti tämän vammat. Nainen myönsi, että oli ikävöinyt toista ja he ryhtyivät jälleen liikkumaan yhdessä, vaikkakin vain ystävinä.
Tapauksesta oli kulunut jo viisi vuotta, kun kaksikko alkoi jälleen seurustelemaan. Eikä kulunut aikaakaan, kun he muuttivat jälleen yhteen.
Valerie sai elämänilonsa takaisin ja ravintolabisnes alkoi kukoistaa paremmin kuin koskaan.
Kahden vuoden kuluttua pari meni kihloihin ja siitä ei mennyt kuin vuosi, kun he olivatkin jo naimisissa. Kaksikko eli rauhallista elämää summon seuranaan. Kului 51 vuotta ja heille syntyi ihana pieni poika. Kaksikko oli haltioissaan, mutta siitä alkoivatkin sitten ongelmat.
Carine ryhtyi ravaamaan ulkona eikä koskaan kertonut perheelleen minne oli menossa. Valerie puolestaan keskusteli vakavasti vain summoninsa kanssa, koska se oli hänen paras ystävänsä ja hänestä tuntui, että kukaan muu ei ymmärtänyt häntä samalla tavalla.
Kaksikko kituutti tällä tavalla antaen pojalleen kuitenkin paljon rakkautta ja hyvän lapsuuden. He eivät koskaan riidellet lapsen edessä eivätkä näyttäneet tälle huonoa oloaan.
Kun tätä oli jatkunut kahdeksan vuotta Valerie yllätti vaimonsa pettämästä häntä tuntemattoman miehen kanssa. Eropaperit läimähtivät pöytään ja nainen muutti uuden miehensä ja pojan kanssa muualle.
Tällä kertaa mies ei vajonnut masennukseen. Hän näki poikaansa aina viikonloppuisin ja muun ajan hän vietti töissä tai summoninsa kanssa.
Tätä elämää jatkui neljä vuotta. Kaksitoistavuotissyntymäpäivillään Valerien poika ilmoitti haluavansa muuttaa isänsä luo. Hänen äitinsä salli sen auliisti, koska oli tyytyväinen jäädessään miehensä kanssa kaksin, mies ei ollut koskaan varsinaisesti pitänyt pojasta.
Niin poika sitten muutti Valerien luo ja he elävät rauhallista elämää Mirassa sijaitsevassa omakotitalossaan summonin ollessa heille molemmille erittäin tärkeä ja Valerielle edelleen paras ystävä.
Muuta: Valerie kulkee lähes poikkeuksetta summon näkyvänä seurassaan, koska haluaa jutella tälle ja olla tämän seurassa.
Huonopuoli/-puolet: Valerie todella loukkaantuu ja masentuu helposti. Hän ei myöskään ole kovin hyvä taistelija vaikka veitsiä käyttää osaakin.
// Ja herralle valitut teemakappaleet ovat: Kaya - Chocolat ~Sweet version~ ja Phantasmagoria - Nil Frontier \\
Viimeinen muokkaaja, Lotengo pvm Pe 23 Loka 2009, 13:24, muokattu 9 kertaa
